Arvioinnilla on kaksi lainsäädäntöön perustuvaa tehtävää. Formatiivinen arviointi tukee ja ohjaa oppilaan oppimista ja motivoi oppimaan. Formatiiviseen arviointiin kuuluu myös itsearviointi, joka opettajan ja vertaisten antaman palautteen rinnalla auttaa oppilasta kehittymään oppimisessaan. Itse- ja vertaisarvioinnin taidot kehittyvät oppimisen edetessä. Summatiivinen arviointi määrittää, missä määrin oppilas on saavuttanut oppimiselle asetetut tavoitteet. Summatiivista arviointia varten on laadittu päättöarvioinnin kriteerit, jotka kuvaavat arvosanojen 5, 7, 8 ja 9 edellyttämää osaamista.
Fysiikassa opetuksen tavoitteet on jaoteltu kolmeen eri osa-alueeseen. Tavoitteet T1-T4 liittyvät fysiikan osaamisen merkitykseen, tavoitteet T5-T9 tutkimisen taitoihin ja tavoitteet T10-T15 fysiikan tietoihin ja niiden käyttämiseen. Tavoitteet eivät kuitenkaan ole keskenään erillisiä ja toisistaan irrallaan, vaan ne linkittyvät osittain toisiinsa. Näin ollen esimerkiksi yhdellä laajemmalla näytöllä oppilas voi osoittaa useampaan tavoitteeseen liittyvää osaamista.
Arviointi perustuu monimuotoisten tuotosten arvioinnin lisäksi työskentelyn havainnointiin. Työskentelyä ei kuitenkaan arvioida erikseen vaan se on osa oppiaineen arviointia. Tämä näkyy siten, että osa fysiikan opetuksen tavoitteista sisältää myös työskentelytaitoihin liittyviä tavoitteita, esimerkiksi ’oppilas työskentelee turvallisesti muiden kanssa’ (T6) ja ’oppilas työskentelee yhteistyössä muiden kanssa’ (T8). Kun opettaja arvioi oppilaan osaamista oppiaineiden tavoitteiden ja kriteerien mukaisesti, tulee näin ollen myös työskentely arvioiduksi.
Fysiikan opetuksessa ja oppimisessa tutkimuksellisuudella on keskeinen merkitys. Tutkimusten tekemisen yhteydessä omaksutaan käsitteitä, opitaan tutkimisen taitoja ja hahmotetaan luonnontieteiden luonnetta. Tutkimiseen kuuluu fysiikan töissä tarvittavien välineiden ja laitteiden tunteminen sekä työskenteleminen näiden laitteiden kanssa turvallisesti. Siihen kuuluu fysiikan työmenetelmien harjoittelu, havaintojen ja mittausten tekeminen sekä niiden avulla johtopäätösten ja mahdollisesti myös virhetarkastelun tekeminen. Oppilaan taidot näillä tutkimisen osa-alueilla kehittyvät kumulatiivisesti, mikä näkyy myös arviointikriteereissä.
Fysiikan opiskelu ja arviointi kohdistuu siis tavoitteisiin, jotka ovat merkitystavoitteita, taitotavoitteita ja tietotavoitteita. Fysiikan eri sisältöalueita voi ajatella materiaalina, jonka avulla tavoitteissa edellytettyjä taitoja harjoitellaan. Esimerkiksi tutkimisen taitoja tai mallien käyttöä voidaan harjoitella vuorovaikutukseen, liikkeeseen ja sähköön liittyvien sisältöjen parissa. Tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista ilman sisällön hallintaa, mutta arviointi tapahtuu suhteessa tavoitteisiin.
Koska tavoitteet ovat luonteeltaan erilaisia, ne vaativat myös erilaisia arviointitapoja. Esimerkiksi tavoitetta T8, yhteistyössä tapahtuvaa fysiikan sovellusten ideoimista ja kehittelyä, ei voida arvioida pelkästään yksilökokeella. Sama koskee muun muassa tutkimusprosessin eri vaiheita koskevia tavoitteita T5, T6 ja T7, joiden arviointiin sopii paremmin jokin tutkimustyö tai sen osa. Samalla tutkimustyöllä voidaan arvioida useampaan tavoitteeseen liittyvää osaamista.
Arviointi ohjaa oppimista ja sen vuoksi arvioinnin ja oppimisen tulee olla keskenään linjassa. Perinteinen kokeeseen painottuva arviointi ohjaa oppilaita keskittymään tietotavoitteisiin, erityisesti tiedon muistamiseen ja toistamiseen, jolloin fysiikan näkökulmasta hyvin keskeiset tutkimisen ja kriittisen ajattelun taidot jäävät vähemmälle huomiolle. Tämän vuoksi nykyisen opetussuunnitelman mukaan arviointi kohdistuu monipuolisesti erilaisiin tavoitteisiin. Moninaisten taitojen ja esimerkiksi ryhmässä työskentelyn arviointi vaatii uusia arvioinnin tapoja, esimerkiksi kriteeriperusteista havainnointia ja erilaisten projektituotosten arviointia.
Kirjalliset kokeet ja testit ovat yksi hyvä vaihtoehto tietotavoitteiden arvioimiseksi. Tehtävät voivat mitata käsitteiden (T10) ja mallien (T11) käyttöä sekä vuorovaikutukseen, liikkeeseen ja sähköön liittyvien käsitteiden ja ilmiöiden hallintaa (T14). Kirjallisessa kokeessa voi olla myös tiedonhakutehtäviä (T12), ja niissä voidaan hyödyntää simulaatioita (T9) tai vaikkapa käsitekarttoja (T10).
Päättöarvosanan muodostamisessa otetaan huomioon kaikki perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellyt fysiikan tavoitteet. Yhden tavoitteen osalta osoitettu korkeampi osaaminen voi kompensoida toisessa tavoitteessa osoitettua heikompaa hallintaa. Oppilaan “aktiivisuus” ei sinänsä vaikuta arvosanaan alentavasti tai korottavasti, vaan aktiivinen osallistuminen esimerkiksi luokkakeskusteluun tai tutkimustyöhön on yksi tapa antaa näyttöjä eri tavoitteiden suunnassa.
Alla esitellyissä taulukoissa on kuvattu kaikki perusopetuksen päättöarvosanan muodostamisessa käytettävät fysiikan opetuksen tavoitteet (T3-T14). Tavoitteesta johdetun opetuksen tavoitteen rinnalle on kirjoitettu arvioinnin kohde, johon on joidenkin tavoitteiden osalta liitetty erilaisia lähestymistapoja. Sen jälkeen on lueteltu joitakin mahdollisia arviointitapoja sekä esitetty, miten osaaminen voi näyttäytyä toisaalta arvosanan 5 ja toisaalta arvosanan 9 mukaisena.
Tavoitteet T5, T6 ja T7 muodostavat kokonaisuuden, joka kattaa luonnontieteellisen tutkimusprosessin. Tavoite T13 liittyy kokonaisuuteen siten, että sen yksi osatavoite on ymmärtää luonnontieteellistä tutkimusprosessia.
Tavoitteita voidaan arvioida yhdessä tai erikseen. Opettaja voi teettää koko tutkimuksen ja arvioida siitä vain joitakin tavoitteita tai samaa työtä käyttäen voidaan arvioida kaikkia tutkimustavoitteita.
