Häirintää voi olla vaikea erottaa kiusaamisesta, ja joskus myös väkivallasta.

Lapsi liilassa paidassa istuu pöydän ääressä ja kirjoittaa vihkoon.
Kuva: Getty Images - Keep It 100

 

 

Tunnista lapseen tai nuoreen kohdistuva häirintä

Häirintä voi ilmetä kiusaamisena tai väkivaltana iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen, sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Esimerkiksi loukkaustarkoituksessa esitetyt rasistiset vitsit tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan toisen oppilaan tai opiskelijan nimittely ovat häirintää.

Kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaiset ja vanhemmat/huoltajat voivat rohkaista lapsia ja nuoria kertomaan häirinnästä kuuntelemalla ja ottamalla häirinnän puheeksi. On tärkeää, että lasta ja nuorta ei kuitenkaan painosteta kertomaan häirintäkokemuksista. Jos lapsi tai nuori ei rohkaistu kertomaan kokemastaan häirinnästä, häirintäteot jäävät pitkäksi aikaa piiloon. Jos lapsen ja nuoren ympärillä olevat aikuiset ovat valppaita ja huomaavat lapsen tai nuoren käytöksessä huolestuttavia muutoksia, voidaan häirintä tunnistaa ja pysäyttää jo varhaisessa vaiheessa. Lapsen ja nuoren kuunteleminen on tärkeää, jotta myös huoltajat pystyvät ajoissa ottamaan yhteyttä ammattilaisiin, ja voivat tarvittaessa hankkiutua avun piiriin koulun sekä mahdollisesti neuvolan tai opiskeluhuollon kautta.

Lasta ja nuorta pitää kannustaa ikätasonsa mukaisella tavalla tunnistamaan ja ottamaan puheeksi kokemansa häirintä aikuisen kanssa. Jos työpäivän aikana havaitaan, että oppilas tai opiskelija tekee häirintätekoja sosiaalisessa mediassa tai verkossa, on koulun tai oppilaitoksen puututtava asiaan.

Nuorten kokema seksuaalinen häirintä ja väkivalta – Tunnistaminen ja puuttuminen

Tunnista lapseen tai nuoreen kohdistuva seksuaalinen häirintä

Seksuaalinen häirintä tapahtuu lapsen ja nuoren elämässä usein verkossa ja julkisissa paikoissa. Erityisesti verkon välityksellä tapahtuva seksuaalinen häirintä on vaikeasti tunnistettava ilmiö. Myös kouluissa ja oppilaitoksissa esiintyy jonkun verran seksuaalista häirintää.

Pienen lapsen kohdalla hyväksikäyttöä epäiltäessä on aina mahdollista opettajana tai rehtorina konsultoida poliisia. Seksuaalinen häirintä voi jäädä aikuisilta piiloon, sillä vain osa lapsista ja nuorista kertoo kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä luottamalleen aikuiselle. Seuraava kuvio esittää niiden lasten ja nuorten osuutta, jotka kertoivat kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta luottamalleen aikuiselle vuonna 2019. Tiedot ovat peräisin kouluterveyskyselystä (THL).

Kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta luottamalleen aikuiselle kertoi vain noin joka kolmas lapsista ja nuorista keskimäärin vuonna 2019. Tytöt kertoivat kokemuksistaan enemmän kuin pojat. Korkeintaan joka viides ammatillisissa oppilaitoksissa, lukioissa ja yläkouluissa opiskelevista pojista kertoi seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta luottamalleen aikuiselle. 4. ja 5.-luokkalaisista oppilaista sekä ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä puolestaan useampi kuin joka kolmas kertoi seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta luottamalleen aikuiselle.

 

Graafi, jossa kerrotaan, kuinka moni on kertonut seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta luottamalleen aikuiselle
Niiden lasten ja nuorten osuus (%), jotka ovat kertoneet vuoden aikana kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta jollekin aikuiselle, johon luottaa vuonna 2019, tarkastelussa pojat ja tytöt perusopetuksen 4.- ja 5.- luokilla sekä 8.- ja 9.- luokilla, lukioissa, sekä ammatillisissa oppilaitoksissa.

 

Kuvion selite
Takaisin ylös

Puutu lasten ja nuorten kokemaan häirintään

Lasten, oppilaiden tai opiskelijoiden kokema häirintä on selvitettävä kouluissa, oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuspalveluissa. Häirintään liittyvien tapahtumien selvittämisen lisäksi kouluissa, oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuspalveluissa on huolehdittava siitä, että häirintä päättyy opiskeluympäristössä ja koulumatkoilla.

Häirintään puuttumisessa keskeistä on selvittää, mitä on tapahtunut ja keiden välillä. Opettajan ja rehtorin/johtajan puuttumistoimet perustuvat tilanteessa ja sen selvittämisessä esille tulleisiin tosiasioihin.  Kouluissa ja oppilaitoksissa tulee olla sovitut toimintatavat, miten menetellään viiveettä lapsen tai nuoren kokeman häirinnän tai seksuaalisen häirinnän tilanteissa.

Lasten ja nuorten väliset häirintätilanteet tunnistetaan varhain. Tilanteisiin puututaan opettajan ja muun henkilöstön toimesta samalla tavalla, kuin puututaan kiusaamiseen ja väkivaltaan.

Puuttuminen tehdään lapsen iän, kasvun ja kehityksen huomioivalla tavalla, ja siinä käytetään tarvittaessa laissa säädettyjä kurinpitokeinoja ja turvaamistoimia. Vaikeinta aikuisten puuttuminen tilanteisiin on silloin, kun häirintäteot ovat piilossa verkossa ja sosiaalisessa mediassa, tai ne ovat piilossa häpeän ja pelon vuoksi. Näihin tilanteisiin puuttuminen onnistuu vain silloin, jos lapsi, oppilas tai opiskelija kertoo niistä.

Sosiaalisessa mediassa ja verkossa tapahtuvaan häirintään, kuten seksuaaliseen häirintään ja ahdisteluun, on aina puututtava, jos tilanteet tai teot tulevat kasvatuksessa tai koulutuksessa lapsen, oppilaan tai opiskelijan työpäivän aikana esille. Lapsen ja nuoren vapaa-ajalla, verkossa tai kotona kokema häirintä on ohjattava poliisin ja lastensuojelun kautta selvitettäväksi. Seksuaalisen häirinnän teot tulkitaan seksuaaliseksi väkivallaksi, jos ne kohdistuvat alle 16-vuotiaaseen, ja silloin pitää olla viiveettä yhteydessä poliisiin ja lastensuojeluun.

Opettajien ja muun henkilöstön johdonmukainen häirintään puuttuminen parantaa luottamusta ja vaikuttaa myönteisesti lasten, oppilaiden ja opiskelijoiden oppimiseen.

Viiveetön ilmoitus häirintätilanteista osapuolten koteihin ja varhainen yhteistyö huoltajien kanssa ovat tärkeitä toimia häirinnän lopettamisessa. Opiskeluhuollon kuraattorit ja psykologit ovat keskeisiä opettajien yhteistyökumppaneita paitsi kiusaamis- ja väkivalta-, niin myös häirintätilanteiden selvittämisessä, ja niiden loppumista edistävissä toimissa esimerkiksi yksittäisen oppilaan ja perheen keskusteluapuna. Aina tarvittaessa koulusta pitää olla yhteydessä muihin viranomaisiin.

Häirintää pitää ehkäistä suunnittelemalla opetusryhmistä monimuotoisia sekä käyttämällä häirintää ja syrjintää ehkäiseviä pedagogisia ja didaktisia ratkaisuja.  

Aikuisen lapseen tai nuoreen kohdistama häirintä on ehdottoman kiellettyä. Jos lapsi, oppilas tai opiskelija raportoi koulu- tai oppilaitosyhteisössä tapahtuvasta aikuisen tekemästä häirinnästä, on asia selvitettävä viipymättä esihenkilöiden ja paikallisen toimintaohjeen mukaisesti.

Jokainen koulu ja oppilaitos on myös työyhteisö. Jos koulun rakenteissa tai toimintakäytännöissä, tai vuorovaikutuksessa aikuisten kesken ilmenee häirintää tai loukkaavaa käytöstä tai epäoikeudenmukaista johtamista, on se este koko yhteisön toimivuudelle ja hyvälle ilmapiirille. Aikuisten kesken tapahtuvassa haitallisessa vallankäytössä ja siihen puuttumisessa on esihenkilöllä merkittävä rooli. Jos rehtori tai johtaja on häirintätilanteeseen osallinen, käännytään silloin asiassa ylemmän esihenkilön, henkilöstönedustajien, työterveyshuollon ja tarvittaessa yhdenvertaisuusvaltuutetun tai tasa-arvovaltuutetun puoleen.

Viranomaiset valvovat yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ehkäisee syrjintää ja puuttuu syrjintään kanteluiden perusteella. Yhdenvertaisuusvaltuutetun puoleen voi kääntyä, jos on kokenut tai havainnut häirintää iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää syrjintää käsittelee tasa-arvovaltuutettu.

 

Liitteet
Takaisin ylös