Kansainvälistä holokaustin uhrien muistopäivää vietetään Suomessa 27.1, päivä tunnettiin ennen vuotta 2024 nimellä vainojen uhrien muistopäivä. Päivää vietetään Euroopan juutalaisten kansanmurhan, holokaustin, ja muiden toisen maailmansodan ajan joukkomurhien uhrien muiston kunnioittamiseksi. Päivän aikana muistetaan myös muita kansoja ja kansanryhmiä, jotka ovat joutuneet kansanmurhien ja muiden vainojen uhreiksi esimerkiksi Kambodzassa, Bosniassa, Ruandassa, Darfurissa tai Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Muistopäiväksi on länsimaissa yleisesti vakiintunut tammikuun 27. päivä, jolloin keskitys- ja tuhoamisleireistä suurimman, Auschwitzin, vangit vapautuivat vuonna 1945. 

Alta löytyy muutamia koulujen tapoja viettää vainojen uhrien muistopäivää 27.1.

Suruliputus

Koulupäivä aloitetaan kokoontumalla koulun pihalle, jossa nostetaan liput suruliputukseen. Yleensä pihalla myös luetaan jokin psalmi.

Kynttilät

Koko koulu kokoontuu juhlasaliin. Mustalla pöytäliinalla peitetyllä pöydällä on kuusi kynttilää. Hiljaisuuden vallitessa eri-ikäiset oppilaat käyvät sytyttämässä ne.  Tapana on ollut sytyttää yksi kynttilä jokaista miljoonaa juutalaisuhria kohti, mutta tilannetta voi soveltaa esimerkiksi valikoimalla erivärisiä kynttilöitä eri vainottuja ihmisryhmiä varten (juutalaiset, romanit, vammaiset, poliittiset ja seksuaaliset vähemmistöt jne.)

Hiljainen hetki

Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen vietetään hiljainen hetki. Hiljaisuuden päätyttyä luetaan yleensä psalmi tai jokin muu muistorukous ja joku oppilaista tai opettajista pitää lyhyen puheen. Tässä tilaisuudessa usein myös ohjeistetaan päivän muu ohjelma.

Taidenäyttely

Oppilaat ohjeistetaan luokittain piirtämään tai maalaamaan vainoihin liittyviä kuvia. Vankien ghetoissa ja leireillä tekemiin kuviin on myös mahdollista tutustua tehtävän yhteydessä.

Pienemmät lapset voivat piirtää iloisia haavekuvia siitä, mitä he mahtaisivat kaivata, jos joutuisivat itse elämään rajoitetuissa olosuhteissa. Tällaisia kuvia on säilynyt mm. Theresienstadin gheton lapsilta. Eri-ikäisille oppilaille voidaan antaa erilaisia työvälineitä: lyijykyniä, liituja, vesivärejä, öljyvärejä. Käytettävissä olevia värejä voidaan myös rajata. Töiden valmistuttua ne laitetaan esille, ja oppilaat, opettajat ja koulun muu henkilökunta voivat kiertää katsomassa niitä.

Treblinkan 1700 kiveä

Treblinkan keskitysleirillä, jonka saksalaiset ehtivät purkaa kokonaan, on nykyään paitsi museo myös 1700 erikokoista ja -muotoista kivenjärkälettä. Jokainen niistä symboloi yhtä sodassa tuhoutunutta juutalaisseurakuntaa. Isoissa kouluissa voidaan koulun pihalle tai saliin luoda oma Treblinka. Materiaalina voidaan käyttää kiviä, lumikasoja, muovailuvahaa yms.

Runot

Ghetoissa ja leireillä kirjoitettuja runoja on säilynyt paljon. Runoja on luettu ensin ääneen, minkä jälkeen oppilaat ovat kirjoittaneet aiheesta omia runojaan. Oppilaiden kirjoittamia runoja on joko luettu ääneen tai ne on koottu yhteen ja jaettu luettavaksi oppilaille.

Kirjoitelmat ja esitelmät

Varsinkin yläkoulun puolella toisen maailmansodan aikaisia vainoja on käsitelty usein erilaisten kirjoitelmatehtävien muodossa. Tehtävää varten oppilaat tarvitsevat riittävästi tietoa ja/tai mahdollisuuden käyttää erilaisia lähteitä. Tarkoituksesta riippuen oppilaita voidaan kehottaa joko kertomaan tuntemuksistaan tai kirjoittamaan esitelmiä ja/tai esseevastauksia.

Elokuvat ja dokumentit

Holokaustiin liittyviä elokuvia ja dokumentteja on tehty vuosien varrella lukuisia. Elokuvien ja dokumenttien taso ja näkökulmat kuitenkin vaihtelevat, joten opettajan kannattaa olla selvillä valitsemansa elokuvan/dokumentin sisällöstä etukäteen. Opetuksessa käytettyjä elokuvia käydään useimmiten katsomassa elokuvateatterissa.

Näyttelyt

Valokuvakirjoja ja internetiä voi käyttää apuna oman valokuvanäyttelyn suunnittelussa ja laatimisessa. Jos aikaa löytyy, valokuvanäyttelystä voi tehdä laajan projektin, johon voidaan hankkia yhteistyökumppaneita sekä muilta luokilta että koulun ulkopuolelta (esim. museot, taidekoulut, paikallinen media ja päättäjät).

Vierailijat

Suomessa on suhteellisen hankalaa saada kouluun vierailemaan henkilöä, joka olisi itse kokenut natsien vainot. Joskus vainojen uhreja on kuitenkin mahdollista saada kouluun vierailemaan ja puhumaan kokemuksistaan. Isommilla paikkakunnilla on myös mahdollista löytää asiaan perehtyneitä tutkijoita/toimittajia pitämään esitelmiä.

Vierailut

Koulu voi tehdä vierailuja myös itse. Esimerkiksi Helsingin Tähtitorninmäellä on Suomesta Saksaan luovutetun kahdeksan juutalaisen muistomerkki. Lisäksi museoissa on usein nähtävillä näyttelyitä, joissa vierailu tukee aiheen käsittelyä.

Eläytymistehtävät

Kannattaa tarkkaan harkita, millaisia draaman keinoja missäkin koulussa tai oppilaitoksessa voidaan käyttää. Helsingin juutalaisessa koulussa haettiin ruokailua edeltävän tunnin aikana viideltä ylimmältä luokalta 2-3 oppilasta per luokka. Heidät valittiin ”sattumanvaraisesti” ja vietiin asiaa sen enempää selittämättä pois luokasta. Oppilaat koottiin yhteen tilaan, jossa he muokkasivat valkoiset kuitukankaiset vaatteet vanginvaatteiksi. Sen jälkeen heidät vietiin ruokalaan ja laitettiin istumaan lattialle. Muut oppilaat söivät pöydissänsä normaalia kouluruokaa, kun vangeille tarjottiin kylmää kaurapuuroa ja vettä. Ruokailun päätyttyä tilanne purettiin ja läpi käytiin niin vankien kuin enemmistönkin ajatuksia tapahtuneeseen liittyen.

Kokemusten jakaminen

Jos koulussa on maahanmuuttajataustaisia oppilaita, voi heillä tai heidän vanhemmillaan olla itsellään samanlaisia kokemuksia jaettavana.