Inklusiivisessa esiopetuksessa ja koulussa opetus, kasvatus ja oppimisympäristöt suunnitellaan alusta alkaen lasten ja oppilaiden oppimista, osallisuutta ja koulunkäyntiä tai esiopetukseen osallistumista tukeviksi. Tämä tarkoittaa, että opetuksessa ja kasvatuksessa huomioidaan erilaisten oppijoiden tarpeet jo ennen kuin yksilöllisiä tukitoimia tarvitaan. Keskeistä on myös, että opetushenkilöstön osaamista kehitetään jatkuvasti ja että opettajat sekä muu henkilöstö työskentelevät tiiviissä yhteistyössä. Yhteisöllinen toimintatapa varmistaa, että jokaisella lapsella ja oppilaalla on mahdollisuus saada laadukasta opetusta ja tarvittavaa tukea omassa opetusryhmässään. Inkluusion onnistuminen edellyttää riittävää resursointia sopiviin opetusryhmiin, laadukkaan pedagogiikan kehittämiseen, rakenteiden muuttamiseen sekä johtamiseen.
Tutkimusten mukaan (esim. Ainscow, Booth & Dyson 2019; Florian 2015) inkluusiolla on myönteisiä vaikutuksia oppilaiden oppimiseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä kouluyhteisöön kiinnittymiseen. Kun esiopetus ja koulu rakentavat toimintansa yhdenvertaisuuden ja yhteisöllisyyden pohjalta, se vahvistaa lasten ja oppilaiden kokemusta siitä, että he kuuluvat joukkoon ja että heidän osallisuudellaan on merkitystä.
Kuulumisen tunne (belonging) onkin yksi inklusiivisen koulun ja päiväkodin tärkeimmistä tavoitteista. Se syntyy, kun lapsi ja oppilas voi olla oma itsensä ja tuntee olevansa osa ryhmää ja yhteisöä. Inklusiivinen koulu ja päiväkoti tarjoavat opetuksen ja kasvatuksen ohessa myös mahdollisuuden osallisuuteen – oppijat voivat osallistua opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin omien voimavarojensa ja kiinnostuksensa mukaan. Osallisuus luo toimijuutta, joka puolestaan tukee lasten ja oppilaiden motivaatiota oppimiseen, osallistumiseen ja koulunkäyntiin. Yhteinen kieli ja kielen merkityksen ymmärtäminen oppimisessa ja vuorovaikutuksessa vahvistaa kaikkien oppijoiden kuulumisen tunnetta.