Sivulta löydät islamin uskonnon oppimäärään liittyviä käsitteitä moduuleittain jaoteltuina. Kunkin käsitteen kohdalla avataan sitä, mitä käsitteellä tarkoitetaan nimenomaan islamin opetuksen näkökulmasta.

Kaikille uskonnon oppimäärille yhteisiä käsitteitä ja niiden avauksia löydät tukimateriaalista Lukion uskonnon opetussuunnitelman käsitteitä.
Aikuisopiskelijat tekevät ryhmätöitä
Kuva: Kari Kuukka

Uskonto islamilaisessa kontekstissa 

Islamissa sanalle uskonto on arabiaksi kaksi termiä. Ensimmäinen, madhhab, tarkoittaa kulkemista ja sisältää käsitteet usko, vakaumus ja tavat. Uskonto nähdään siteenä uskovaisen ja Jumalan välillä. Uskovaisuuteen kuuluvat usko ja uskoon kuuluvat rituaalit. Toinen uskontoa tarkoittava sana, din, vastaa lähinnä suomenkielisiä termejä uskonto, uskonnon tunnustaminen ja usko. Din sisältää koko elämäntavan: käyttäytymisen, ihmisten välisen toiminnan ja uskonnolliset rituaalit. Näiden kautta uskonto läpäisee arjen.

Uskonnon ja tieteen suhde islamissa 

Islamilaisen tieteen kehitys sai alkunsa umaijadikaudella arabian kieleen tehdystä käännösprojektista. Sen myötä kehittyivät tieteellisten kirjoitusten kommentaarit, jotka edesauttoivat uusien ajatusten juurtumista umaijadien alueella. Islamin tulkinta suhteessa tietoon synnytti tieteen ja kulttuurin kultakauden, joka alkoi abbasidikaudella vuodesta 750 lähtien. Koulutuksessa uskonnollinen ja tieteellinen ajattelu täydensivät toisiaan. Islamilainen kulttuuri edisti varhaisina vuosisatoinaan nykyisten luonnontieteiden, kuten tähtitieteen ja lääketieteen, kehitystä. 

Uskonnonvapauden käsite klassisessa islamissa 

Uskonnonvapauden periaate löytyy Medinan perustuslaista. Siinä myönnettiin oikeudet uskonnonharjoittamisen kaikille Medinassa asuville. Se sisälsi uskonnolliset oikeudet niin muslimeille, monijumalaisille kuin juutalaisille, jotka solmivat sopimuksen muslimihallinnon kanssa. Juutalaisilla oli oikeus pitää omia tuomioistuimia. Medinan perustuslaissa muiden uskontojen harjoittajia koskivat samat poliittiset ja kulttuuriset oikeudet kuin muslimeja. Islamin näkökulmasta uskonnonvapauden käsitteessä haasteena on ollut uskonnottomuuden termi, jota ei klassisessa islamissa tunnisteta samalla tavalla kuin länsimaisessa kulttuuripiirissä. 

Raamatun kirjat islamin näkökulmasta

Islamissa tunnetaan juutalaisuuden ja kristinuskon pyhiä kirjoja. Koraanissa esiintyy käsite kirjan kansat, joilla viitataan juutalaisiin ja kristittyihin. Raamatun kirjoista Koraanissa mainitaan Toora, Psalmit ja Evankeliumi. Vanhan testamentin kirjojen alkuperäiskielinä ovat olleet heprea ja aramea, jotka ovat arabian sukulaiskieliä. Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi, joka oli Rooman valtakunnassa yleisesti puhuttu kieli. Kristillisessä teologiassa on erilaisia menetelmiä tutkia Raamattua ja ne poikkeavat Koraanin tutkimisesta islamilaisissa yliopistoissa.

Takaisin ylös

Islamin sisäinen moninaisuus 

Islamin sisällä uskonnollisten tulkintojen moninaisuus on ollut perinteisesti islamilaisen lainopin alla. Niissä uskonnollisia tulkintoja luodaan erilaisilla menetelmillä ja erilaisia lähteitä painottamalla. Islamin kaksi suurinta suuntausta ovat sunnalaisuus ja shiialaisuus, joissa on useita eri lakikoulukuntia. Molemmissa suuntauksissa tiedon ensisijaisina lähteinä ovat Koraani, perimätieto ja profeetta Muhammedin esimerkki eli sunna. Suufilaisuus on islamin mystiikan suuntaus, jota esiintyy niin sunnalaisuudessa kuin shiialaisuudessakin. Siinä korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen tavoittelemista ulkoisen uskonnonharjoittamisen sijasta. 

Islamilaiset liikkeet 

Monet nykyajan islamilaiset liikkeet katsovat, etteivät lakikoulukunnat vastaa nykymuslimin tarpeisiin. Nämä liikkeet eivät ole kehittäneet omaa lainoppiaan, mutta johtavat uutta uskonnollista tulkintaa. Osa liikkeistä on poliittisia. Suomessa ja länsimaissa vaikuttavat muun muassa muslimiveljeskunta, gülen-liike, ahmadiyya-liike, jamat e islam -liike, tabligh jamat ja salafismi. Osa liikkeistä voidaan käsitellä myös lainopin näkökulmasta islamin sisäisenä moninaisuutena. 

Islamilainen etiikka 

Islamilaisen ihmiskäsityksen mukaan jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Toimintaa ohjaa ihmisen usko, joka näkyy tekoina. Tekoja luokitellaan viidessä lainopin kategoriassa. Velvollisuus on asia tai teko, joka jokaisen yksilön tai yhteisön täytyy tehdä. Suositeltava teko on teko, josta voi saada itselleen hyvän uskonnollisen palkkion. Sallittu teko on arkielämän toimintaa, joka on lain kannalta neutraalia. Vältettävä teko on ei-toivottua toimintaa, joka ei ole syntiä, mutta jota ei pidetä suotavana ja josta ihmisen toivotaan luopuvan. Kielletty teko eli lain vastainen teko on toteutettuna syntiä. 

Islamilainen kulttuuri 

Islam on uskontona ja ajattelun pohjana taiteen ja tieteen kehityksessä islamilaisessa kulttuuripiirissä. Islamilaiseen kulttuuriin ovat vaikuttaneet Koraani ja sen eri tulkinnat, jotka ovat luoneet monimuotoista taidetta. Islamin tunnetuimpia taiteenlajeja ovat kalligrafia ja arkkitehtuuri. Islamin piirissä on erilaisia uskonnollisia juhlia, juhlaperinteitä ja elämänkaarijuhlia. Islamilaiseen tapakulttuuriin kuuluu yhteisöllisyys, jossa korostuvat hyvät tavat.

Takaisin ylös

Islamin suhde hindulaisuuteen 

Hindulaisuuden monijumalaisuus on tunnistettu Koraanin terminologiasta käsin. Intian niemimaalla muslimit, joista enemmistö oli suufeja ja kauppiaita, asuttivat aluksi niemimaan eteläosaa, jossa hindujen ja muslimien välit olivat läheiset. Suufien pyhäköillä kävivät niin muslimit kuin hindut. Intian niemimaan pohjoisosiin muslimit tulivat hallitsijoina, jolloin suhde ei ollut samaan tapaan arkeen sidottu. Hinduilla oli mahdollisuus pitää omia tuomioistuimia muslimihallinnon alla. Hindulaisia pyhiä tekstejä käännettiin persiaksi. Islamilla voidaan katsoa olleen oma vaikutuksensa hindulaisuuden tulkintaan, jossa brahman edustaa ykseyttä. Siirtomaavallan aikana muslimien ja hindujen välit huononivat eskaloituen Pakistanin irrottautumiseen Intiasta. Islamin ja hindulaisuuden vuorovaikutuksesta kertoo esimerkiksi se, että malesialaiset muslimit käyttävät sanskritinkielistä uskonnollista terminologiaa arabian kielen sijasta. 

Islamin suhde buddhalaisuuteen 

Islamin piirissä suhtautuminen buddhalaisuuteen on riippunut siitä, onko kanssakäyminen liittynyt valloituksiin vai rinnakkaiseloon. Buddhalaiset luostarit ovat olleet usein sotilaallisesti strategisissa paikoissa. Muslimien ja buddhalaisten välillä on ollut epäluuloja, mutta myös monia yrityksiä löytää yhteistä pohjaa uskonnollisille keskusteluille. 1100-luvulla islamilaisessa kirjallisuudessa Buddhaa verrattiin Koraanin termiin al khidr, oikeamieliseen jumalan palvelijaan, koska hän etsi valaistumista. Nykyään suhtautuminen buddhalaisuuteen vaihtelee: joidenkin näkemysten mukaan Buddha nähdään yhtenä Koraanin mainitsemista profeetoista, Dhu’ l Kifl, toisten näkemysten mukaan taas buddhalaiset rinnastetaan Koraanin mainitsemiin monijumalaisiin. Alueilla, joilla asuu sekä muslimeja että buddhalaisia, islamin piirissä yleensä arvostetaan buddhalaista filosofiaa ja etiikkaa.

Takaisin ylös

Yhdenvertaisuus islamin näkökulmasta

Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, eikä ketään aseteta eriarvoiseen asemaan. Tämä on yhtäpitävää islamin opetusten kanssa. Islamin ihmiskäsityksen mukaan kaikki ihmiset ovat samanarvoisia Jumalan luotuina. Islam ei tunnusta eroa ihmisten välillä perustuen ihonväriin, kieleen tai heimoon, mitkä ovat olleet perinteisiä syitä, joilla eriarvoisuutta on maailmassa  pyritty rakentamaan. Nykyään on esillä muitakin eriarvoisuuden perusteita, mutta islamin näkökulmasta nekin asettuvat saman samanarvoisuusperiaatteen alle. Islamin kultakaudella tieteiden ja taiteiden voidaan katsoa kukoistaneen syrjimättömyyden ansiosta. Eri uskontojen ja kulttuurien edustajat saivat antaa panoksensa yhteiseksi hyväksi.

Uskontodialogi ja islam

Uskontodialogilla tarkoitetaan kunnioittavaa vuoropuhelua vakaumukseltaan erilaisten ihmisten kesken. Dialogin osapuolet voivat edustaa eri uskontoja, saman uskonnon eri suuntauksia ja tulkintoja tai muita katsomuksia. Kyse voi olla joko yksilöiden tai ryhmien välisestä vuorovaikutuksesta. Koraanin voidaan katsoa luovan pohjan pluralismille ja sille, että ihmisten tulee keskustella keskenään rakentavasti ja tutustua toisiinsa. Islamin alkuajoiltakin on esimerkkejä siitä, miten profeetta Muhammed rakensi suhteet esimerkiksi Medinan ympäristön juutalaisiin.

Islamin suhde alueiden alkuperäisuskontoihin

Islamin levitessä 600-luvulta alkaen nopeasti eri maihin se ei tukahduttanut paikallisia kulttuureja ja näin eri maihin jäivät elämään vanhat uskomukset ja uskonnot islamin rinnalla. Esimerkiksi Afganistaniin islam saapui jo varhaisina vuosikymmeninä ja vanhat Buddha-patsaat Bamyanissa saivat olla rauhassa. Nykyään niitä ei enää näe, koska ne tuhottiin 1990-luvulla sisällissodassa. Profeetta Muhammed määräsi poistamaan ainoastaan patsasjumalat Mekan Kaaban ympäriltä. 

Takaisin ylös

Islam ja taide 

Islamilaisen taiteen perinteisiä aloja ovat olleet moskeijarakentaminen ja muu arkkitehtuuri, puunveistotaide, kalligrafia, käsityöt ja matonkudonta, lasi- ja metallityöt, keramiikka ja maalaustaiteessa erityisesti miniatyyritaide. Nykyään islamilaista taidetta tehdään myös digitaalisesti. Kalligrafialla oli aikoinaan merkittävä asema Koraanin tekstin tallentamisessa ja edelleenkin se on keskeinen osa islamilaista taidetta. Islamilaisen taiteen erityispiirteenä on se, ettei Jumalaa koskaan kuvata eikä tavallisesti myöskään enkeleitä tai profeettoja. Islamilaisen kirjallisuuden kuvituksissa voi löytyä kuvattuna profeetta, jolla on valkoiset kasvot. Esittäviä kuvia tai patsaita ei ole moskeijoissa. Ihmisten ja eläinten piirtämiseen islamin lakikoulukunnat suhtautuvat vaihtelevasti. Esittäviä kuvia on islamilaisessa taiteessa ollut varsin vähän, mutta joskus niitä on tehty kalligrafian muotoon. Islamilaisen taiteen muotoja ovat erityisesti ornamentiikka ja geometriset kuviot, joita näkee myös moskeija-arkkitehtuurissa sekä vanhoissa palatseissa ja muissa rakennuksissa. 

Uskonnollinen symboliikka

Islamin perinteinen symboli on kuunsirppi ja tähti. Kuunsirppi viittaa syntyvään uuteen kuuhun; islamilainen kalenteri on kuukalenteri ja kuukauden vaihtuminen liittyy kuunkiertoon. Islamilaisessa taiteessa on käytetty paljon symboleja esittävän taiteen ollessa vähäisempää. Symboliikka liittyy myös kieleen ja Koraanissa on paljon vertauskuvallisia jakeita. Itse asiassa jo sana ’jae’, arabiaksi ’aya’ tarkoittaa ’merkkiä’ -  Koraani on näin ollen merkkien kirja.

Takaisin ylös

Uskonnollinen kieli ja käsitteet islamissa

Islamin uskonnolliset termit ovat arabiankielisiä, ja vain osalle niistä on olemassa vakiintunut suomennos. Monelle sanalle on olemassa useita suomennoksia tai tapoja translitteroida. Helsingin yliopistolla on käytössä virallinen standardi arabiankielisten sanojen kirjoittamiselle. Muslimien parissa ei ole myöskään yhteistä näkemystä siitä, mitkä sanat tai nimet pitäisi suomentaa, mitkä taas ei. Esimerkiksi profeettojen nimien suhteen on kaksi käytäntöä: arabiankieliset nimet ja suomenkieliset nimet. Suomalaisessa kontektissa on syytä muistaa, että islamin terminologia ei ole kaikilta osin samanlaista kuin kristinuskon terminologia. Esimerkiksi sanaa "liturgia" ei käytetä, vaan puhutaan jumalanpalveluksesta, joka on arabiaksi ‘ibada. Sanojen merkitys ei ole myöskään aivan sama, mikä käy ilmi esimerkiksi pyhä-sanan kohdalla. Islamissa on käsitykset siitä, mikä on pyhää, mutta islam ei erota maallista ja uskonnollista selkeästi toisistaan, vaan ne vaikuttavat limittäin.  

Islamilainen media

Muslimit käyttävät monipuolisesti eri tiedonvälitystapoja. Islamin negatiivisen mediakuvan takia islamilaisen median merkitys on kasvanut. Islamilaista median käyttöä säätelevät islamin yleiset periaatteet ja sisältö nähdään välinettä tärkeämpänä. Jakartassa Indonesiassa laadittiin jo vuonna 1980 Islamic Media Charter, jonka tavoitteena on vastuullinen islamilainen media. Mediassa toimiville on määritelty tehtäväksi kamppailla rasismia, fasismia, kolonialismia ja kaikenlaisia aggressioita vastaan sisältäen kamppailun islamofobiaa ja muita anti-islamin eri muotoja vastaan.

Islam ja ympäristökysymykset

Maailman haasteet ovat kaikille yhteisiä. Islam määrittelee ihmisen ja Jumalan sekä ihmisen ja luonnon väliset suhteet pääpiirteissään seuraavasti: ihminen on suhteessa Jumalan luomaan Hänen luotettunsa ja ihmisellä on vastuu kohdella kunnioituksella kaikkea Hänen luomaansa eikä vahingoittaa sitä. Ympäristöetiikalla viitataan ihmisen ja luonnon suhdetta käsittelevään etiikkaan. Käytännön esimerkkejä ovat esimerkiksi ruoan tuotannon ympäristövaikutukset sekä eläinten kohtelu.

Islam rauhan rakentamisessa

Sana ’islam’ tulee samasta kantasanasta kuin sana ’salam’, joka tarkoittaa rauhaa. Vaikka islamilaiseen historiaan kuuluu sotia, rauha on päätavoite. Islamilaisiin arvoihin kuuluvat myötätunto ja sovinto. Islamilaisessa maailmassa 1900-luvulla ja 2000-luvun alussa eri syistä käydyt sodat ovat ajaneet muslimeja pois kodeistaan ja muslimiyhteisöstä osa elää diasporassa, hajallaan ympäri maailmaa. Islamilla maailman toiseksi suurimpana uskontona on tärkeä merkitys rauhan rakentamisessa maailmaan, ja muslimeja on mukana erilaisissa uskontojen yhteisissä ponnistuksissa rauhan puolesta.

Takaisin ylös