Taitava oppija suunnittelee, tarkkailee ja arvioi omaa oppimistaan. Oppiminen vaihtuvissa oppimisympäristöissä vaatiikin itsesäätöisen oppimisen taitoja. Mitä itsesäätöinen oppiminen on ja miten itsesäätöisen oppimisen taitoja voi kehittää?
Itsesäätöinen oppiminen

Kirjoittajista

Artikkelin kirjoittajat Jonna Malmberg ja Heikki Kontturi työskentelevät tutkijoina Oulun yliopistossa, Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä (LET).
Tutkittua tietoa

Vaikka suomalaisessa kontekstissa digitaalinen osaaminen nähdään yhtenä vahvuutena, tutkimustulokset osoittavat, ettei näin aina ole. Heikot digitaaliset taidot ja vähäinen vuorovaikutus lisäsivät sekä henkilöstön että oppijoiden kokemaa uupumusta Covid-19-pandemian etäopetusjakson aikana (Salmela-Aro, Upadyaya & Hietajärvi, 2021). Etäopetus koettiin selvästi kuormittavampana kuin normaali lähiopetus, ja sen on koettu myös laskeneen työhyvinvointia (Vuorio et al., 2021). Covid-19-pandemian vauhdittama digiloikka lisäsi rohkeutta hyödyntää teknologiaa opetuksessa, mutta samanaikaisesti sekä opettajilta että oppilailta vaaditaan uudenlaisia opetusratkaisuja sekä vahvoja itsesäätöisen oppimisen taitoja. On myös selvää, että digitalisaatio ja erilaiset lähi- ja etäopetuksen muodot eivät ole väliaikaisia vaan tulevaisuudessa etäopiskelun määrä voi lisääntyä erityisesti perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa. Koska opetus sisältää yhä enemmän verkkovälitteistä työskentelyä, on tarpeen huomioida, miten itsesäätöisen oppimisen taitojen kehittymistä on mahdollista tukea koulutuksen eri vaiheissa. Mutta mitä oikeastaan on itsesäätöinen oppiminen?