Miika Katajamäen artikkelissa tutustutaan oppilaiden lähtökohdan ja kielen oppimisen tasoerojen huomioimiseen kaksikielisessä opetuksessa, jossa opetuskielenä on suomi ja kohdekielenä englanti.
Kuvituskuva, tytöt leikkivät sisällä

Kaksikielisessä opetuksessa opettavan kohdekielen opettajan täytyy tarkastella opetustaan hieman erilaisessa valossa kuin suomenkielisessä opetuksessa opettavan kieltenopettajan. Nykyisen opetussuunnitelman mukaisesti jokainen opettaja on kielen opettaja eli opettamansa aineen kielellinen malli. Tällä tarkoitetaan sitä, että koulun jokainen opettaja opettaa paitsi omaa ainettaan, myös sen aineen ominaista sanastoa ja kielellisiä konventioita. Opetuksen kielitietoisuus on nostettu uudessa opetussuunnitelmassa sekä eurooppalaisessa keskustelussa erittäin tärkeään asemaan.

Kaksikielisessä opetuksessa kielellinen ulottuvuus tulee selkeämmin esille ja se saa enemmän merkitystä verrattuna suomenkieliseen opetukseen. Muissa kuin kieliaineissa kielen ja sen myötä kielellisen mallin eli opettajan merkitys oppimisessa on toki suuri, mutta opettajan konstit kielen opetuksessa joutuvat uuteen valoon, kun tarkastellaan kaksikielisen opetuksen kohdekieltä oppiaineena. Tässä artikkelissa tutustutaan oppilaiden lähtökohdan ja kielen oppimisen tasoerojen huomioimiseen kaksikielisessä opetuksessa, jossa opetuskielenä on suomi ja kohdekielenä englanti.

Kaksikielisen opetuksen oppilaat kokevat englannin kielen hyvin eri lailla riippuen omasta taustastaan. Kieltä opitaan ensimmäisenä vieraana kielenä (A1) mutta materiaalit ja opetus ovat käytännössä englanti toisena kielenä (L2) -oppimäärän ja tason mukaista oppimisympäristön ollessa englanninkielinen. Joillekin oppilaille kohdekieli englanti on äidinkieli (L1). Oppilaat opiskelevat samassa ryhmässä huolimatta omasta kielitaustastaan ja äidinkielestään. Kaksikielisen opetuksen kohdekieltä opetetaan A1-kielenä eli ensimmäisenä vieraana kielenä. Oppilaiden taso kielessä voi vaihdella hyvinkin paljon ryhmän sisällä ja kirjo voi olla hyvinkin laaja vieraasta kielestä äidinkieleen. Oppilaiden osaamisen erot ovat toki vielä asia erikseen, mutta tässä puhutaan kielen asemasta oppilaan kielivalikoimassa. Suomi toisena kielenä -oppimäärässä pyritään ryhmittelemään oppilaat suomen kielen tason ja osaamisen mukaan, mutta englannin kielen ryhmissä kuten Tampereen kansainvälisessä koulussa ei eroa tehdä oppijan kielitaustan perusteella, joka voi siis olla englanti äidinkielenä, toisena kielenä tai vieraana kielenä.

Eriyttämiseltä vaaditaan paljon, kun kyseessä on kielen kaltainen identiteettiin vahvasti sitoutuva ja sitä muokkaava aine ja kompetenssi. Kieli on ajattelun ja ilmaisun väline ja erityisesti äidinkieliselle oppijalle on ensiarvoisen tärkeää saada toteuttaa itseään kielen avulla. Vaatimustason ja toiminnan mukauttaminen kaikkiin suuntiin on kriittistä oppijoiden motivaation ja suoritustason parantamiseksi. A1-kieltä L2:n metodein ja materiaalein oppivan oppilaan kohdalla joudutaan paikoitellen palaamaan erityisesti rakenteellisiin kysymyksiin, mikäli kielikorva ei tarjoa riittävästi vastauksia. Varsinkin oppilaalla, jonka kohdalla ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista turvata äidinkieleen voi olla haastavaa edetä L2:n tahdissa, mikäli kielellistä tukea ei ole tarjolla. Siksi on olennaista tarjota mahdollisuuksia palata ja pysähtyä aiemmin opittuun. L1-oppilaalla taas voi kielitaju viedä oppijaa eteenpäin, jolloin haasteen olisi tultava muualta.

L1-oppilaan ottaminen mukaan "apuopettajan" ja kielellisen avustajan rooliin tuo hyviä tuloksia motivaation ja oppimistulostenkin parantamisessa. Oppijan omaan taustaan ja mahdollisesti oman elämänpiiriin liittyvän kielen oppimisessa voidaan hyödyntää L1-oppilaan osaamista. Yleisesti opittavan aineksen käyttö voidaan tehdä joustavaksi käyttäen esimerkiksi kirjallisuutta ja autenttista materiaalia, joita oppijat voivat käyttää oman tasonsa mukaisesti. Tehtävien määrittelyssä voidaan hyödyntää useita vaihtoehtoja, jotka vastaavat oppijan omaa kielitaidon tasoa. Yhtäältä voidaan tarkastella kielen piirteitä, juonta tai hahmoja, toisaalta voidaan pureutua syvemmälle esimerkiksi symboliikkaan ja teemoihin ja analysoida tekstiä yksityiskohtaisemmin. L1-oppilaalla eivät kielen piirteet ja rakenteet tuo välttämättä suurta haastetta, mutta silloin voidaan viedä oppimista voimaperäisemmin monipuolista kielenkäyttöä kohti keskittyen kieleen ajattelun välineenä.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaisesti arviointi voi ja sen tulisi olla monipuolista ja oppijakeskeisyyden periaatteiden mukaisesti mahdollisuuksien mukaan eriytettyä. Monipuolinen arviointi ja moninaiset arviointimenetelmät auttavat kaksikielisen opetuksen englannin opettajaa, kun pohditaan oppilaiden erilaisia käsityksiä kielen merkityksestä ja kielen merkitystä oppilaan ajattelussa. A1-kielen näkökulmasta englantia tarkkailevalle oppijalle tekstien tuottaminen ja tekstien tulkinta voivat antaa hyvinkin poikkeavia näkemyksiä osaamisesta kuin L1-oppilaalla. Sama pätee vuorovaikutukseen. Siksi on tärkeää, että arvioinnissa voidaan soveltaa erityyppisiä tehtäviä ja aidosti kiinnittää huomiota siihen, että oppilaan ajattelun, elämänkatsomuksen ja arjen kieli on sama, jota hän opiskelee määritelmällisesti vieraana kielenä.

Englannin kielen oppimista voidaan monella tavalla eriyttää oppijoiden kielitaidon tasoerojen mukaan. Opettajalla on keinoja käytettävissään. Tärkeintä onkin huomioida se, mikä asema kielellä kunkin oppilaan ajattelussa on. Toiselle englanti on kohdekieli, jonka oppimisessatarvitaan tavallisia vieraan kielen opiskelun keinoja, toiselle se on oppimisympäristön kieli, jota osataan käyttää vahvasti, mutta joka on kuitenkin vieras. Kolmannelle se voi olla äidinkieli, kaiken ajattelun ja toiminnan väline.

Jokainen opettaja on kielen opettaja ja opettaa aineensa kieltä. Englannin opettajalle tämä on selkeä periaate, jonka toteuttaminen ei sinänsä tuota ongelmia. Kaksikielisen koulutuksen englannin opetuksessa joudutaan kuitenkin kohtaamaan erilaisia haasteita kielen suhteen. Sama kieli voi tarkoittaa eri oppijoille eri asioita, jolloin opettajan tulisi myös käsitellä kieltä monipuolisin tavoin.

Lähteet

Laine Sonja: Lahjakkuuden ja erityisvahvuuksien tukeminen, 2010. Saatavissa: http://lahjakkuus.fi/page42.php.

Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2014.

Roiha Anssi: Äidinkielen rooli vieraskielisen opetuksen eriyttämisessä, 2013. Saatavissa: http://ojs.tsv.fi/index.php/afinla/article/view/8744/6429.

Tampereen kaupunki: Opetussuunnitelma (Kaksikielisen opetuksen tavoitteet ja opetuksen järjestämisen lähtökohtia), 2016. Saatavissa: https://ops.tampere.fi/perusopetus/123/?school=.