Kasvatusyhteistyön tavoitteena on huoltajien ja henkilöstön yhteinen sitoutuminen lasten terveen ja turvallisen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseen. Yhteistyötä tukee luottamuksen rakentaminen sekä tasa-arvoinen vuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus. Katsomuskasvatuksessa huoltajien kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä kunkin taustaa, katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. (VASU 2022) Huoltajien kieli- ja kulttuuritietoutta sekä muuta asiantuntemusta voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteuttamisessa (EOPS 2014).
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa (lapsen vasu) ja lapsen oppimissuunnitelmaa esiopetuksessa laadittaessa huomioidaan lapsen kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen tausta. Huoltajille kannattaa esittää avoin kutsu yhteistyöhön katsomustaustojen huomioimiseksi ja monikatsomuksellisen katsomuskasvatuksen toteuttamiseksi. Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö katsomuskasvatukseen liittyen on myös osa kotouttamiseen liittyvää työtä.
Huoltajia voidaan osallistaa katsomuskasvatuksen toteuttamiseen monin eri tavoin. Heillä voi olla jaettavanaan syventävää tietoa eri katsomuksista. Sen lisäksi huoltajilla saattaa olla yhteyksiä eri katsomuksellisiin yhteisöihin tai muihin heidän arvojaan lähellä oleviin toimijoihin, joita henkilöstö voi hyödyntää. Luottamuksellinen ja avoin yhteistyö auttaa henkilöstöä tuomaan lasten erilaisia katsomustaustoja osaksi lapsiryhmän toimintaa.
Jotta yhteistyö olisi sujuvaa, on henkilöstön hyvä avata mahdollisimman varhaisessa vaiheessa huoltajille katsomuskasvatuksen tavoitteita osana varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kokonaisuutta. Uskonnonvapauslain mukaan kenenkään ei tarvitse tuoda julki omaa uskontoa tai katsomustaan. Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksesta tulee kuitenkin keskustella huoltajan kanssa. Katsomuskasvatus käsitteenä saattaa olla huoltajalle vieras tai se voi herättää ajatuksia uskonnollisesti sitouttavasta kasvatuksesta. Yhteistä keskustelua katsomuskasvatuksen luonteesta ja sisällöistä voidaan käydä esimerkiksi vanhempainillan yhteydessä (ks. Perusteltua katsomuskasvatusta).
Ammatillisesti keskustellen
Omasta ja perheen arvoista ja katsomuksesta sekä niihin liittyvistä kysymyksistä puhuminen voidaan mieltää yksityiseksi asiaksi. Henkilöstön sensitiivisyys ja rohkeus ovat keskiössä, kun huoltajien kanssa keskustellaan opetussuunnitelman mukaisesti katsomuskasvatuksen kysymyksistä. Henkilöstön olisi tärkeää suhtautua katsomuksiin avoimesti ja välttää stereotyyppistä ajattelua suhteessa katsomuksiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että esimerkiksi kuuluminen tai kuulumattomuus johonkin tiettyyn katsomusyhteisöön ei välttämättä kerro mitään perheen tavoista tai perinteistä viettää jotain juhlaa. Voidaan puhua ns. eletystä katsomuksesta, joka kertoo siitä, miten yksilöllisillä tavoilla henkilö voi olla vaikka uskonnoton, kristitty tai muslimi. Myös saman katsomusperinteen sisällä tavat ajatella tai ilmentää katsomusta vaihtelevat. Lapsen kotona ja muussa lähiympäristössä voi olla myös useampi katsomus edustettuna. Jokainen perhe on ainutlaatuinen ja omanlaisensa suhteessa katsomuksiin.
Mitä huoltajille tulisi kertoa?
Opetussuunnitelmissa todetaan, että varhaiskasvatus ja esiopetus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että varhaiskasvatuksella ja esiopetuksella ei olisi arvoperustaa. Opetussuunnitelmissa korostetaan esimerkiksi ihmisoikeuksien, kulttuurisen moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon sekä kestävän kehityksen merkitystä.
Opettajan ja muun henkilöstön on myös syytä tiedostaa, että toiminta perustuu jaetuille arvoille, eikä siksi ole katsomuksellisesti täysin neutraali. Varhaiskasvatusta ja esiopetusta ohjaavat esimerkiksi lait, asetukset ja opetussuunnitelmat, jotka sitoutuvat tietynlaiseen maailmankuvaan ja arvoihin. Esimerkiksi kaikille yhteisten ihmisoikeuksien kunnioitus on sisäänrakennettu perusarvoihin: vaikka katsomukselliseen yhdenvertaisuuteen tulee siis pyrkiä, esimerkiksi toisten ihmisarvoa polkevia katsomuksellisia näkemyksiä ei pidä hyväksyä varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa.
Jaettua ymmärrystä ja dialogisuutta tavoitellen
Avoimuus ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen sekä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen arvoperustan ja pedagogiikan avaaminen ovat huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä avainasemassa. Yhteistä ymmärrystä edistää se, että huoltajan kanssa käydään keskustelua siitä, mitä katsomuskasvatus konkreettisesti tarkoittaa. Keskustelua on tärkeää käydä myös lapsiryhmässä tapahtuvan kasvatuksen ja opetuksen periaatteista, arvoperustasta ja velvoittavien asiakirjojen sisällöistä.
Huoltajat voivat esittää katsomuksellisia toiveita, mutta eivät voi määrätä millaista toimintaa varhaiskasvatuspäivän aikana toteutetaan. Lapsella on oikeus ilmaista itseään vapaasti katsomuksiin liittyvissä kysymyksissä ja tulkita maailmaa omana itsenään, myös eri tavalla kuin hänen elinpiirissään on tapana. Henkilöstön tehtävänä on huolehtia lapsen osallisuuden toteutumisesta ja siitä, että katsomuskasvatus on inklusiivista ja opetussuunnitelman mukaista.
Avoin keskustelu ja asioiden jakaminen huoltajien kanssa erilaisista tilanteista ja tapahtumista on tärkeä osa yhteistä dialogia. On tärkeää, että päivittäiset tapahtumat ja lapsen kokemukset jaetaan huoltajan kanssa. Tähän sisältyy myös tieto päivän aikana käydyistä katsomuskasvatuksellisista pohdinnoista. Lapsen välitön tapa viestiä oppimastaan saattaa herättää huoltajissa kysymyksiä. Kun henkilöstö viestii päivän tapahtumien lomassa myös katsomuskasvatukseen liittyvistä käsitellyistä asioista, huoltajat voivat jatkaa pohdintaa yhdessä lapsen kanssa myöhemmin. Näin heille tarjoutuu kotona mahdollisuus esimerkiksi selittää lapselleen asioita heidän omasta arvomaailmastaan ja katsomustaustaan käsin. Näin etenkin silloin, jos varhaiskasvatuksen ja huoltajien arvot eroavat tai ovat jopa ristiriidassa toistensa kanssa. Nämä ristiriidat voivat liittyä esimerkiksi monimuotoisiin perheisiin, sukupuolten moninaisuuteen tai itselle vieraaseen uskontoon tutustumiseen. Tällaisissa tilanteissa henkilöstöltä tarvitaan ammatillista rohkeutta seistä varhaiskasvatuksen arvojen takana ja puolustaa lapsen oikeutta katsomukselliseen yleissivistykseen.