Kestävällä kehityksellä on monia määritelmiä, jotka ohjaavat sitä, miten kestävää kehitystä mitataan. Toisaalta mittaaminen ohjaa myös ajatuksiamme siitä, millaisia asioita ajattelemme kuuluvaksi kestävään kehitykseen. Yksi tapa ajatella kestävää kehitystä on tarkastella YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030:tä. Agenda 2030:n ja sen 17 kestävän kehityksen tavoitetta, 169 alatavoitetta ja yli 200 indikaattoria luovat globaalin vähimmäistason kestävälle kehitykselle, joka pitäisi saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Moni tavoite on kuitenkin kompromissina syntynyt, minkä vuoksi Suomi ja esimerkiksi EU on asettanut omia tavoitetasojaan kestävän kehityksen eri kysymyksissä.

Kirjoittaja: projektisuunnittelija Riina Pursiainen, valtioneuvoston kanslia
Mikä on Suomen tilanne kestävän kehityksen edistämisessä?
Yksinkertaisimmillaan voi sanoa, että Suomi on jo saavuttanut tai on lähellä saavuttaa monia Agenda 2030 -tavoitteita, jotka liittyvät sosiaaliseen tai taloudelliseen kestävyyteen. Vastaavasti Suomen suurimmat haasteet liittyvät ekologisen kestävyyteen liittyviin tavoitteisiin. Suomella on kuitenkin jokaisessa kestävän kehityksen tavoitteessa vielä tehtävää.
Erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa (esim. SDG Index) Suomi ja muut Pohjoismaat ovat maailman kärjessä siinä, miten hyvin maat ovat toteuttaneet Agenda 2030 -tavoitteita. Toisaalta katsottaessa vaikkapa Happy Planet Indexiä kuva muuttuu ja Costa Rica on kärjessä ja Suomi on vasta sijalla 37. Kokonaisuudessaan Suomi on vuoteen 2020 mennessä saavuttanut noin puolet kaikista Agenda 2030:n 169 alatavoitteista.
Voisikin sanoa, että Suomi on muiden Pohjoismaiden tapaan onnistunut luomaan paljon inhimillistä hyvää, kuten koulutusta, tasa-arvoa ja terveyttä. Kolikon kääntöpuolena on ympäristön ja ilmaston tilan heikentyminen. Olemme eläneet yli maapallon kantokyvyn, ja nyt haasteena onkin, onko tätä epätasapainoa mahdollista korjata oikeudenmukaisesti niin kotimaassamme kuin globaalisti.
Agenda 2030 -tavoitteet – toteutuminen Suomessa
Seuraavaksi kerrotaan kunkin kestävän kehityksen tavoitteen edistymisestä vuoteen 2020 mennessä lyhyesti. Tilannetta arvioidaan niin virallisten YK:n antaminen indikaattoreiden valossa kuin Suomen omien kestävän kehityksen indikaattoreiden avulla.

Tavoite 1. Suomessa ei esiinny äärimmäistä köyhyyttä toimivan ja kattavan sosiaaliturvan ansiosta. Suomalaisten köyhien aseman parantaminen vaatii kuitenkin edelleen töitä, ja erityisesti ikääntyneiden ja lapsiperheiden köyhyyteen on löydettävä ratkaisuja.

Tavoite 2. Suomessa on riittävästi ruokaa jokaiselle, eikä merkittävää aliravitsemusta esiinny. Sen sijaan niin aikuisten kuin lasten kasvava ylipaino on haaste. Suomalaiseen maatalouteen keksitään jatkuvasti uusia innovaatioita, joilla maatalouden hiilijalanjälkeä voitaisiin laskea. Vuoden 2018 hiilijalanjäljestä noin 11 % oli peräisin maataloudesta.

Tavoite 3. Kattava ja universaali terveydenhuolto pitää huolta jokaisen ihmisen terveyden edellytyksistä. Erityisesti lasten ja lasta odottavien vanhempien terveydenhuolto on maailman huippua. Tappavat kulkutaudit, kuten AIDS ja malaria eivät sairastuta suomalaisia suurissa määrin. Sen sijaan erilaisiin elintapoihin liittyvät sairaudet ovat kasvussa. Mielenterveyteen liittyvät sairaudet ja jopa kuolemat ovat myös suuri haaste.

Tavoite 4. Suomessa on yksi maailman korkeasti koulutetuin väestö maksuttoman ja tasa-arvoisen koulutuksen ansiosta. Suomalaisten lukutaito on kansainvälisissä vertailuissa huippuluokkaa, mutta kehityssuunta on viime vuosina kääntynyt laskuun.

Tavoite 5. Tasa-arvon mallimaana tunnettu Suomi ei pärjää sukupuolten tasa-arvon tavoitteen suhteen hyvin. Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille lähisuhdeväkivallan vuoksi. Suomi vertautuu hyvin, kun tarkastellaan naisten osuutta poliittisessa päätöksenteossa, mutta taloudellisessa päätöksenteossa miehet ovat edelleen yliedustettuja.

Tavoite 6. Puhtaan juomaveden ja sanitaation takaamisen tavoite oli Suomessa saavutettu jo ennen Agenda 2030:n voimaantuloa, ja tilanne on pysynyt vakaana. Jotta vesivarantomme pysyvät myös jatkossa hyvällä tasolla emmekä saastuta vesistöjämme, tulee veden käyttöön kiinnittää huomiota ja saasteita vähentää.

Tavoite 7. Energian saatavuus ja energiatehokkuus ovat Suomessa erinomaisella tasolla. Sen sijaan energiankäytön kokonaismäärän osalta tilanne ei ole yhtä hyvä, sillä vuonna 2018 käytimme 1,38 miljoonaa terrawattituntia energiaa. Energiankäyttöä tulee siksi myös vähentää tehostamisen lisäksi. Uusiutuvat energianlähteet ja niiden käyttö ovat kasvaneet vuosittain.

Tavoite 8. Ihmisarvoisen työn ja talouskasvun tavoite kattaa sekä työllisyyden ja talouden kasvattamisen että turvalliset työtehtävät ja elämiseen riittävän palkan. Näiltä osin Suomen tilanne on melko neutraali. Työllistymisasteemme on kohtuullinen, mutta erityisesti osatyökykyisten ihmisten työllistyminen on vaikeaa. Työntekijöitä suojellaan, ja ammattiliitoilla on vahva vaikutusasema.

Tavoite 9. Taloudelliset panostukset tutkimukseen ja tieteeseen olivat pitkään laskussa. Nyt suuntaa on käännetty, ja tukea annetaan erityisesti hiilineutraaliutta ja kiertotaloutta tukeville innovaatioille. Taloutemme nojaa edelleen vanhaan, paljon luonnonvaroja kuluttavaan teollisuuteen.

Tavoite 10. Suomalaisten tuloerot ovat kasvaneet, ja kaikkein pienituloisimpien ihmisten asema on heikentynyt. Toimeentulotukeen nojaa entistä enemmän ihmisiä, ja he saavat tukea entistä pidempiä aikoja. Suomessa vähennetään kansojen välistä epätasa-arvoa muun muassa tukemalla kehittyvien maiden asemaa kansainvälisissä neuvotteluissa ja parantamalla siirtolaisten asemaa.

Tavoite 11. Suomalaiset kaupungit ja kunnat ovat turvallisia ja toimivia, ja 94 % kaupungeissa asuvista ihmisistä voi hyödyntää julkista liikennettä. Asunnottomuutta on pystytty vähentämään merkittävästi. Suomen haasteena on turvata harvaan asuttujen alueiden mahdollisuudet turvalliseen ja kestävään elämään pitkien välimatkojen vuoksi.

Tavoite 12. Kestävät kulutus- ja tuotantotavat ovat niin Suomen, Pohjoismaiden kuin kaikkien rikkaiden, teollistuneiden maiden heikkous. Suurin osa kuluttamistamme tavaroista tuotetaan Suomen rajojen ulkopuolella. Osansa tilanteesta kertoo myös se, että suomalaiset tuottavat yli neljä kertaa enemmän jätettä muihin EU-maihin verrattua. Myös ruokahävikkimme on suurta: vuonna 2019 heitimme ruokaa roskiin 400 miljoonaa kiloa!

Tavoite 13. Ilmastonmuutosta hillitsevät toimet edistyvät liian hitaasti. Suomen hiilidioksidipäästöt ovat viime vuosina jopa kasvaneet. Vastaavasti hiilinielumme ovat supistuneet. Kotimaan rajojen sisäpuolella tapahtuneiden päästöjen lisäksi huomioon tulisi ottaa toiminnastamme aiheutuneet päästöt rajojemme ulkopuolella. Vaikka sijaintimme suojelee meitä pahimmilta ilmastonmuutoksen aiheuttamilta sään ääri-ilmiöitä, erityisesti Lapin luonto ja elinkeinot kärsivät merkittävästi ilmastonmuutoksesta.

Tavoite 14. Itämeren kunto on edelleen huono. Syitä huonolle kunnolle on osittain meren pieni koko ja pitkät rannikkoalueet, mutta suurimpana syynä sille ovat kuitenkin maalla tapahtuvat asiat, kuten jätevedet ja maatalouden ravinteet sekä niistä aiheutuva rehevöityminen. Merten huono vointi heijastuu myös kalakantoihin, minkä lisäksi esimerkiksi vaelluskalojen oloja heikentävät erilaiset padot ja muut ihmisen aiheuttamat muutokset.

Tavoite 15. Suomi ei ole onnistunut pysäyttämään biodiversiteetin heikkenemistä. Päinvastoin uhanalaisten lajiemme määrä on viime vuosina vain kasvanut. Syitä on useita: ilmastonmuutos, rakennetusta ympäristöstä johtuvat muutokset lajien elinympäristön pienenminen tai suoranainen katoaminen sekä eräänlainen negatiivinen kehä, jossa yhden lajin väheneminen aiheuttaa myös muiden lajien vähenemistä.

Tavoite 16. Oikeusvaltioperiaatteemme suojelee niin rikosten uhreja kuin rikoksista syytettyjä ja niihin syyllistyneitä. Viime vuosina erityisesti uudenlaiset verkossa tapahtuvat rikokset, vihapuhe ja jengiväkivalta ovat haastaneet oikeusjärjestelmäämme. Kansainvälisissä mittauksissa Suomi on hyvin korruptoimaton maa, ja lehdistömme on yksi vapaimmista maailmassa.

Tavoite 17. Kansainvälinen yhteistyö on edellytys jokaisen kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamiseksi globaalisti. Suomi ei ole onnistunut kasvattamaan virallista kehitysyhteistyörahoitustaan YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kehitysrahoituksemme ei myöskään täytä vaatimusta siitä, että 0,2 % rahoituksesta kohdistuisi kaikista köyhimpiin maihin. Suomen ulkopolitiikka, kauppapolitiikka ja kehitysyhteistyö nojaavat kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen.
Saavutammeko tavoitteet ajoissa?
Mitä edellisessä osiossa kerrotut tiedot sitten tarkoittavat tulevaisuuden osalta? Onko hyvä vai huono uutinen, että vuonna 2020 noin puolet kaikista Agenda 2030:n tavoitteista on saavutettu? Pitäisikö jostain olla huolissaan?
Hyvä uutinen on se, että tavoitteiden saavuttamisen takarajaan on vielä kymmenen vuotta. Toinen hyvä uutinen on, että lähes jokaiseen vielä saavuttamattomaan tavoitteeseen kohdistetaan toimenpiteitä esimerkiksi hallitusohjelmassa. Myös yritykset, kaupungit ja kunnat, kansalaisjärjestöt sekä yksittäiset kansalaiset tekevät jatkuvasti työtä tavoitteiden saavuttamiseksi.
Osa Agenda 2030:n tavoitteista on sellaisia, joihin kohdistuu uusia uhkia. Vaikka tilanne on tällä hetkellä hyvä, se saattaa tulevaisuudessa muuttua heikompaan suuntaan ilman erityistä huolenpitoa. Suurimmat haasteemme liittyvät eriarvoisuuden kasvuun sekä ilmastonmuutoksen tunnettuihin ja tuntemattomiin uhkiin. Esimerkiksi aikuisten lukutaito on toistaiseksi hyvällä tasolla, mutta PISA-tulosten kääntyminen huonompaan suuntaan ennakoi aikuisten lukutaidon heikkenemistä tulevaisuudessa.
Emme voi myöskään saavuttaa tavoitteita yksin. Suuri osa kestävän kehityksen tavoitteista ovat luonteeltaan globaaleja tai vaativat useiden maiden ja alueiden yhteistä panostusta. Varsinkaan yhteistä ympäristöämme ei voida suojella vain Suomen rajojen sisäpuolella.
Agenda 2030:n toimeenpano on edelleen kesken. Vaikka edistystä on monessa suhteessa tapahtunut, on toimia huomattavasti nopeutettava ja skaalattava, jotta tavoitteet saavutettaisiin määräaikaan mennessä. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen toteutuu vain laajalla kansallisella ja kansainvälisellä yhteistyöllä. Kestävä kehitys on nimensä mukaisesti muutostila: sitä ei voida koskaan saavuttaa, vaan se on alati kehittyvä tavoite, jota kohti ihmiskunta pyrkii – yhdessä.