Kestävän kehityksen tilanne Suomessa

Suomea on rakennettu hyvinvointia kohti – yhdessä ja kaikille. Terveyden ja sosiaalisten tekijöiden lisäksi menestystä on nähty kulttuurisessa kestävyydessä, oppimisessa ja demokratiassa mutta vähemmän ekologisen kestävyyden saralla. Kehitys vauraaksi maaksi on asettanut Suomen ekologisesti vaikeaan tilanteeseen, mikä onkin osoittautunut Suomen suurimmaksi haasteeksi. Viime vuosien menestyksestä huolimatta toimintamme ei olekaan kaikilta osin etenemässä kestävään suuntaan. Suomella on paljon annettavaa, mutta onnistumisen tunteeseen ei pidä tuudittautua: saavutetut onnistumiset eivät säily monimutkaistuvassa ja viheliäisten ongelmien maailmassa ilman jatkuvaa huolenpitoa.

Suomen kestävän kehityksen strategia antaa suuntaviivat jokaiselle Suomessa toimivalle siitä, miten edistää kestävää kehitystä. Se perustuu kuudelle muutosalueelle, joita pyritään yhdessä ja erityisesti järjestelmätasoisesti kääntämään kestävämpään suuntaan. Muutosalueet ovat:

• Hyvinvointia edistävä talous ja työ sekä kestävä kulutus
• Sivistys, osaaminen ja kestävät elämäntavat
• Hyvinvointi, terveys ja yhteiskunnallinen osallisuus
• Kestävä energiajärjestelmä
• Hyvinvointia edistävä ruokajärjestelmä
• Monimuotoisuutta ja hiilineutraaliutta vahvistava metsien, vesien ja maan käyttö.

Strategian tarkoituksena on, että eri toimijat, tutkimus ja innovaatiot, liike-elämä ja rahoitus, yhteisöt ja yksilöt sekä monen tason politiikka yhdessä muovaavat muutosalueita järjestelminä siten, kuin kestävän tulevaisuuden saavuttaminen vaatii. Strategian laatii Kestävän kehityksen toimikunta, joka tuo nelivuotiskaudellaan yli 100 yhteiskunnallista toimijaa yhteen. Toimikunnassa on edustajia hallituksesta, valtioneuvostosta, eduskunnasta, kunnista, aluetasolta, saamelaisyhteisöstä ja Ahvenanmaalta, elinkeinoelämästä, kansalaisyhteiskunnasta sekä tiede- ja innovaatiotoimijoiden keskuudesta. 

Lue lisää kestävän kehityksen toimikunnan työskentelystä j

Kestävän kehityksen toimikunnan työtä tukevat muun muassa Kestävyyspaneeli sekä Nuorten Agenda 2030 -ryhmä. Toimikuntaa johtaa pääministeri.

Kirjoittaja: projektisuunnittelija Riina Pursiainen, valtioneuvoston kanslia (julkaistu 11.5.2021)

Seuraavaksi kerrotaan kunkin kestävän kehityksen tavoitteen edistymisestä vuoteen 2020 mennessä lyhyesti. Tilannetta arvioidaan niin virallisten YK:n antaminen indikaattoreiden valossa kuin Suomen omien kestävän kehityksen indikaattoreiden avulla.

Tavoite 1. Suomessa ei esiinny äärimmäistä köyhyyttä toimivan ja kattavan sosiaaliturvan ansiosta. Suomalaisten köyhien aseman parantaminen vaatii kuitenkin edelleen töitä, ja erityisesti ikääntyneiden ja lapsiperheiden köyhyyteen on löydettävä ratkaisuja.

Tavoite 2. Suomessa on riittävästi ruokaa jokaiselle, eikä merkittävää aliravitsemusta esiinny. Sen sijaan niin aikuisten kuin lasten kasvava ylipaino on haaste. Suomalaiseen maatalouteen keksitään jatkuvasti uusia innovaatioita, joilla maatalouden hiilijalanjälkeä voitaisiin laskea. Vuoden 2018 hiilijalanjäljestä noin 11 % oli peräisin maataloudesta.

Tavoite 3. Kattava ja universaali terveydenhuolto pitää huolta jokaisen ihmisen terveyden edellytyksistä. Erityisesti lasten ja lasta odottavien vanhempien terveydenhuolto on maailman huippua. Tappavat tartuntataudit, kuten AIDS ja malaria eivät sairastuta suomalaisia suurissa määrin. Sen sijaan erilaisiin elintapoihin liittyvät sairaudet ovat kasvussa. Mielenterveyteen liittyvät sairaudet ja jopa kuolemat ovat myös suuri haaste.

Tavoite 4. Suomessa on yksi maailman korkeasti koulutetuin väestö maksuttoman ja tasa-arvoisen koulutuksen ansiosta. Suomalaisten lukutaito on kansainvälisissä vertailuissa huippuluokkaa, mutta kehityssuunta on viime vuosina kääntynyt laskuun.

Tavoite 5. Tasa-arvon mallimaana tunnettu Suomi ei pärjää sukupuolten tasa-arvon tavoitteen suhteen hyvin. Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille lähisuhdeväkivallan vuoksi. Suomi vertautuu hyvin, kun tarkastellaan naisten osuutta poliittisessa päätöksenteossa, mutta taloudellisessa päätöksenteossa miehet ovat edelleen yliedustettuja.

Tavoite 6. Puhtaan juomaveden ja sanitaation takaamisen tavoite oli Suomessa saavutettu jo ennen Agenda 2030:n voimaantuloa, ja tilanne on pysynyt vakaana. Jotta vesivarantomme pysyvät myös jatkossa hyvällä tasolla emmekä saastuta vesistöjämme, tulee veden käyttöön kiinnittää huomiota ja saasteita vähentää.

Tavoite 7. Energian saatavuus ja energiatehokkuus ovat Suomessa erinomaisella tasolla. Sen sijaan energiankäytön kokonaismäärän osalta tilanne ei ole yhtä hyvä, sillä vuonna 2018 käytimme 1,38 miljoonaa terrawattituntia energiaa. Energiankäyttöä tulee siksi myös vähentää tehostamisen lisäksi. Uusiutuvat energianlähteet ja niiden käyttö ovat kasvaneet vuosittain.

Tavoite 8. Ihmisarvoisen työn ja talouskasvun tavoite kattaa sekä työllisyyden ja talouden kasvattamisen että turvalliset työtehtävät ja elämiseen riittävän palkan. Näiltä osin Suomen tilanne on melko neutraali. Työllistymisasteemme on kohtuullinen, mutta erityisesti osatyökykyisten ihmisten työllistyminen on vaikeaa. Työntekijöitä suojellaan, ja ammattiliitoilla on vahva vaikutusasema.

Tavoite 9. Taloudelliset panostukset tutkimukseen ja tieteeseen olivat pitkään laskussa. Nyt suuntaa on käännetty, ja tukea annetaan erityisesti hiilineutraaliutta ja kiertotaloutta tukeville innovaatioille. Taloutemme nojaa edelleen vanhaan, paljon luonnonvaroja kuluttavaan teollisuuteen.

Tavoite 10. Suomalaisten tuloerot ovat kasvaneet, ja kaikkein pienituloisimpien ihmisten asema on heikentynyt. Toimeentulotukeen nojaa entistä enemmän ihmisiä, ja he saavat tukea entistä pidempiä aikoja. Suomessa vähennetään kansojen välistä epätasa-arvoa muun muassa tukemalla kehittyvien maiden asemaa kansainvälisissä neuvotteluissa ja parantamalla siirtolaisten asemaa. 

Tavoite 11. Suomalaiset kaupungit ja kunnat ovat turvallisia ja toimivia, ja 94 % kaupungeissa asuvista ihmisistä voi hyödyntää julkista liikennettä.  Asunnottomuutta on pystytty vähentämään merkittävästi. Suomen haasteena on turvata harvaan asuttujen alueiden mahdollisuudet turvalliseen ja kestävään elämään pitkien välimatkojen vuoksi.

Tavoite 12. Kestävät kulutus- ja tuotantotavat ovat niin Suomen, Pohjoismaiden kuin kaikkien rikkaiden, teollistuneiden maiden heikkous. Suurin osa kuluttamistamme tavaroista tuotetaan Suomen rajojen ulkopuolella. Osansa tilanteesta kertoo myös se, että suomalaiset tuottavat yli neljä kertaa enemmän jätettä muihin EU-maihin verrattua. Myös ruokahävikkimme on suurta: vuonna 2019 heitimme ruokaa roskiin 400 miljoonaa kiloa!

Tavoite 13. Ilmastonmuutosta hillitsevät toimet edistyvät liian hitaasti. Suomen hiilidioksidipäästöt ovat viime vuosina jopa kasvaneet. Vastaavasti hiilinielumme ovat supistuneet. Kotimaan rajojen sisäpuolella tapahtuneiden päästöjen lisäksi huomioon tulisi ottaa toiminnastamme aiheutuneet päästöt rajojemme ulkopuolella. Vaikka sijaintimme suojelee meitä pahimmilta ilmastonmuutoksen aiheuttamilta sään ääri-ilmiöitä, erityisesti Lapin luonto ja elinkeinot kärsivät merkittävästi ilmastonmuutoksesta.

Tavoite 14. Itämeren kunto on edelleen huono. Syitä huonolle kunnolle on osittain meren pieni koko ja pitkät rannikkoalueet, mutta suurimpana syynä sille ovat kuitenkin maalla tapahtuvat asiat, kuten jätevedet ja maatalouden ravinteet sekä niistä aiheutuva rehevöityminen. Merten huono vointi heijastuu myös kalakantoihin, minkä lisäksi esimerkiksi vaelluskalojen oloja heikentävät erilaiset padot ja muut ihmisen aiheuttamat muutokset.

Tavoite 15. Suomi ei ole onnistunut pysäyttämään biodiversiteetin heikkenemistä. Päinvastoin uhanalaisten lajiemme määrä on viime vuosina vain kasvanut. Syitä on useita: ilmastonmuutos, rakennetusta ympäristöstä johtuvat muutokset, lajien elinympäristön pieneneminen tai suoranainen katoaminen sekä eräänlainen negatiivinen kehä, jossa yhden lajin väheneminen aiheuttaa myös muiden lajien vähenemistä.

Tavoite 16. Oikeusvaltioperiaatteemme suojelee niin rikosten uhreja kuin rikoksista syytettyjä ja niihin syyllistyneitä. Viime vuosina erityisesti uudenlaiset verkossa tapahtuvat rikokset, vihapuhe ja jengiväkivalta ovat haastaneet oikeusjärjestelmäämme. Kansainvälisissä mittauksissa Suomi on hyvin korruptoimaton maa, ja lehdistömme on yksi vapaimmista maailmassa.

Tavoite 17. Kansainvälinen yhteistyö on edellytys jokaisen kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamiseksi globaalisti. Suomi ei ole onnistunut kasvattamaan virallista kehitysyhteistyörahoitustaan YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kehitysrahoituksemme ei myöskään täytä vaatimusta siitä, että 0,2 % rahoituksesta kohdistuisi kaikista köyhimpiin maihin. Suomen ulkopolitiikka, kauppapolitiikka ja kehitysyhteistyö nojaavat kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen.