Jokaisella oppiaineella on tapansa käyttää kieltä, oma käsitteistönsä ja omat tekstikäytäntönsä, jotka avaavat käsiteltäviin ilmiöihin eri näkökulmia. Kielitietoisessa lukiossa kehitetään opiskelijan monikielistä osaamista jokaisen opettajan voimin. Tutustu Ilona Kuukan laatimaan kiteytykseen kielitietoisuudesta - kirjain kirjaimelta!
K vihreällä taustalla

Kielen merkitys oppimisessa on keskeinen. Kieli ei ole vain oppimisen väline, vaan kielellä tuotetaan tietoa ja luodaan merkityksiä. Kieleen sosiaalistutaan, siitä tullaan osallisiksi.  Kieltä käytetään eri tavoin, sanasto ja tekstilajit vaihtelevat. Eri tiedonaloilla kielen ja sisällön välillä on tiivis yhteys. Siksi kieli on sekä oppimisen väline että kohde kaikissa oppiaineissa.

Kielellä myös ajatellaan: luodaan ja muovataan tietorakenteita ja käydään sisäistä puhetta. Kielellä rakennetaan identiteettiä.

I vihreällä taustalla

Kielellä ilmaistaan, kuka minä olen ja mitä minä haluan, identiteettiä. Identiteettitutkimusten mukaan noin 15 prosenttia suomalaisista lukiolaisista on ”jumiutunut” eikä tiedä, mitä haluaa. Toisessa ääripäässä 15 prosenttia on löytänyt identiteettinsä perustan. Muut sijoittuvat tähän väliin. Identiteettiä rakennetaan läpi elämän, mutta nuoruusiällä luodaan sille perusta. Siksi lukioaika on tärkeä. Lukioaikana identiteetin rakentamistyössä on ratkaisevaa oppimisen kokeminen mielekkääksi. Tämä edellyttää osallisuutta yhteisössä ja osallisuutta kielestä.

Opiskelijan identiteettiä rakennetaan eri tiedonalojen kielillä. Jos nuori ymmärtää vajavaisesti, mitä opettaja puhuu tai mitä oppimateriaalissa lukee, hän ei koe opiskelua mielekkääksi. Hän ei voi ilmaista omaa identiteettiään opiskelijana, jos hän ei osaa käyttää opiskelun kieliä. Tähän pitää kiinnittää huomiota enemmän kuin ennen.

E vihreällä taustalla

Ennen lukioihin tuli pääasiassa suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä lukiolaisia, joilla oli vahva yhden kielen perusta, jolle oli hyvä rakentaa yhtä lailla vieraiden kielten, äidinkielen ja eri tiedonalojen kielien opetus. Nykyisin osa opiskelijoista on monikielisiä, joiden äidinkieli ei ole lukion opetuskieli. Joillakin on takanaan suomen- tai ruotsinkielinen peruskoulu vain osittain. Toinen tärkeä opiskelijoita koskeva muutos on tapahtunut lukemisessa.

L vihreällä taustalla

Osa nuorista lukee edelleen paljon. He oppivat luontevasti tekstitaidot, erottavat erilaiset tekstilajit ja sosiaalistuvat nopeasti lukiossa käytettäviin tiedonalojen kieliin. He oppivat tuottamaan tekstiä itse.

Jotkut nuoret eivät lue enää kirjoja, ja pidempien tekstien lukeminen tuottaa vaikeuksia. Jopa peruslukutaidon sujuvuudessa voi olla puutteita, mutta opiskelija on silti hakeutunut lukio-opintoihin. Luetun ymmärtämisen perustaidot ovat monelle lukiolaiselle hankalia. Osa nuorista ei näe enää lukemisen hyötyjä.

Digitaalisen tiedon määrä on valtava. Digitaalinen lukeminen vaatii keskittymiskykyä, koska opiskelijan huomiosta kilpailevat erilaiset tekstit. Silmäilevä lukeminen on yleistynyt ja siihen liittyy vaaroja. Kriittistä lukutaitoa, tiedon arvioimista, tutkitun tiedon erottamista ”huuhaasta” pitää kehittää jatkuvasti. Siksi digitaalista lukutaitoa pitää opettaa, että opiskelijat pystyvät ymmärtämään ja tulkitsemaan digitaalisia tekstejä itse.

I vihreällä taustalla

Lukion opiskelijalta edellytetään itsenäistä tiedonhankintaa ja monilukutaitoa, johon kuuluu erilaistuneen ja helposti saatavilla olevan tekstimaailman hallinta ja tulkinta.

Itsenäinen tiedonhankinta ja erilaisten tekstien tuottaminen on vaativa prosessi. Mitä enemmän työskennellään itsenäisesti, sitä parempia perustaitoja se vaatii. Itsenäisyyteen kuuluvat myös lisääntyneet valinnat monella tasolla.

Hyvä monilukutaito, erityisesti tekstien tulkintataito, on edellytys itsenäiselle työskentelylle ja omille valinnoille koskivat ne sitten tulevaisuuden päätöksiä tai lähdetekstin poimimista verkosta. Monilukutaitoa pitää opettaa ja oppia, harjoitella eri tiedonalojen kielten monitasoista lukutaitoa.

T vihreällä taustalla

Koulun kieli on alusta alkaen tiedonalojen kieltä (academic language), joka on yleistä ja erityistä. Yleistä tiedonalojen kieltä käytetään jokaisessa oppiaineessa. Siihen yhdistyy oppitunneilla myös arkikieltä. Jokaisella tiedonalalla on erityissanasto, tyypilliset tekstilajit ja kielenkäyttötavat. Ne ilmentävät sitä, miten tiedonala lähestyy ja muodostaa tietoa, samoin tiedonalan perinteitä tuottaa tekstiä. Se on erityistä tiedonalan kieltä.

Tiedonalan kieltä opitaan aineenopetuksessa. Aineenopettajalla on hallussaan oman tiedonalansa tekstitaidot, niistä pitää tulla tietoiseksi ja niiden merkitys pitää tunnistaa. Vastaavasti suomen kielen ja kirjallisuuden opetus pitää olla ”ainetietoista”. Opiskelijalle likeisimpiä tekstejä, eri oppiaineiden tietotekstejä, pitäisi käsitellä myös äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa. Niitä voi yhdistää myös vieraiden kielten ja toisen kotimaisen kielen opetukseen.

Aineenopettajan, suomen/ruotsin kielen opettajan ja erityisopettajan yhteistyö on konsultaatiota, yhteistä suunnittelua, yhteisopetusta ja merkitysneuvotteluja esim. siitä, mitä tarkoittaa eritellä, määritellä, kuvata, selostaa, selittää, pohtia, arvioida. Nämä verbit pitää sekä opettajan että opiskelijan ymmärtää, koska ne kuvaavat osaamista. Yhteinen ymmärrys lisää luottamusta.

I vihreällä taustalla

Koulu on yhteiskunnallinen instituutio, johon pitää voida luottaa. Luotettavuuteen kuuluu opiskelijoiden osallisuus eri tiedonalojen kielistä ja kaikista koulun kielistä. Koulun pitää olla ympäristö, jossa jokainen uskaltaa ilmaista identiteettiään kielen avulla.

Luotettava instituutio antaa myös turvallisuuden tunteen. Turvallisuus luo jatkuvuutta. Siksi lukiossa pitää uudistusten ohella arvioida, toteutuuko perustehtävä. Itsenäisyyden, vapauden ja valintojen maailmassa luotettava yhteiskunnallinen yhteiskunnan instituutio voi tarjota tietynlaisen turvan pysyvyydellään ja harkituilla muutoksilla.

Karvin selvityksessä todettiin 2019, että monikielisillä opiskelijoilla oli vaikeuksia akateemisen kielen kanssa huolimatta lukiokoulutuksesta. Valmiudet akateemisiin opintoihin ovat osa lukiokoulutuksen perustehtävää. Suomen kielen taito, johon yhdistyy muu kielitaito, eri tiedonalojen tekstitaidot ja sisällöt muodostavat yhdessä resurssin, jota oppiminen ja sen osoittaminen edellyttävät.

E vihreällä taustalla

Kielitaito, tiedonalan tekstitaito ja sisältö ovat erottamattomat. Tekstitaitojen opettaminen kuuluu kaikille.

Aineenopettaja tarkastelee oman aineensa tekstejä ja miettii, mitä tekstitaitoja opiskelija tarvitsee minun aineessani. Mitä tulee osata lukea, ymmärtää, tulkita ja tuottaa itse. Sen jälkeen hän yhdistää tekstitaitojen opiskelun sisältöjen opiskeluun.

T vihreällä taustalla

Ainetietoinen suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja kysyy:

  • Mitkä ovat lukion opiskelijalle olennaisimmat tietotekstit? Millaisia tekstilajeja niissä on?
  • Mitä tekstitaitoja tarvitaan eri oppiaineissa?
  • Miten asioita voi tehdä yhteistyössä aineenopettajien kanssa?

Vieraiden kielten opettaja voi ottaa käsittelyyn erilaisia, opiskelijalle ajankohtaisia tekstejä ja teemoja. Jokin kurssi voidaan toteuttaa suomeksi ja vieraalla kielellä.  Tämä lisää parhaimmillaan motivaatiota. Kielten opettajilla on paljon käyttökelpoisia työtapoja aineenopetukseen.

Kielitietoisuus ja kielen opetus koskee jokaista opettajaa. Suomen kielen ja kirjallisuuden ja muiden kielten opettajille tämä on tilaisuus jakaa osaamistaan. Ns. kielitietoiset työtavat aineenopetuksessa ovat monesti sellaisia, joita kielten opettajat ovat toteuttaneet hieman toisessa muodossa. Siksi heillä on jaettavaa.

O vihreällä taustalla

Tutkimuksen mukaan opettajat, joka tunsivat opiskelijoiden kielitaustaa ja arvostivat moninaisuutta, osasivat ottaa kielelliset näkökohdat huomioon opetuksessaan ja onnistuivat siinä. He olivat myös innostuneita omasta tiedonalastaan.

I vihreällä taustalla

Omasta alastaan innostuneet opettajat halusivat kaikkien oppivan ja ottivat sen vuoksi kielitietoisia työtapoja käyttöön ja eriyttivät opetustaan. He tarkkailivat myös omaa kielenkäyttöään ja oppimateriaalien kieltä: miten puhun, ymmärretäänkö ohjeeni, mikä käsite tai rakenne pitäisi avata.

Tiedonalan kieli on sisällön kanssa oppimisen kohteena koko ajan, mutta tekstitaitoja voi harjoitella myös yhteistyössä suomen opettajien ja erityisopettajien kanssa. Tietotekstejä voi ohjeistaa ja tarkastella yhteistyössä.

S vihreällä taustalla

Samanaikaisopetus/yhteisopetus on osoittautunut peruskoulussa tehokkaaksi: jos ryhmässä on kaksi opettajaa, voi harjoitella esim. esitelmän rakentamista, esseetyyppistä koevastausta tai käsitteiden määrittelyä ohjeistetusti. Aineenopettaja ohjaa sisällön tuottamista ja suomen/ruotsin- tai erityisopettaja kielellistä tuottamista.

Voidaan järjestää myös tekstitaitojen erillinen opetusjakso, jossa harjoitellaan kaikissa oppiaineissa vaadittavia taitoja, vertaillaan eri tiedonalojen tekstejä jne. sekä annetaan opiskelijoille ohjausta omissa ajankohtaisissa tehtävissään. Kokemukset ovat olleet erittäin hyviä. Tärkeää on, ettei tällainen jakso ole irrallinen, vaan liittyy opiskelijan ajankohtaisiin tekstitaitoihin.

U vihreällä taustalla

Tulevaisuudessa ei ole pelkkää valoa, vaan myös uhkakuvia: ilmastonmuutoksesta, pandemioista, tekoälystä ja kvanttitietokoneista pitää osata lukea ja ymmärtää lukemansa, että voi ottaa kantaa ja selviytyä. Demokratiasta pitää osata lukea ja ymmärtää lukemansa, että voi osallistua päätösten tekemiseen.

Tiedonalojen kielen osaaminen, ns. akateeminen kielitaito, on välttämätön jatko-opinnoissa. Jos akateemisen kielitaidon osaa yhdellä kielellä, sen oppii myös toisella.

Kun englannista on tullut yhä enemmän myös suomalaisen tieteen kieli, on akateemisesta, tiedonalojen suomen kielestä pidettävä huolta. Se on myös lukioiden tehtävä yliopistojen ohella. Lukiolla on yleissivistävä tehtävä, ja siihen kuuluu suomen kielen vaaliminen sen kaikissa muodoissaan.

U vihreällä taustalla

Lukiossa pitää tehdä uudelleenarviointi ja tarkastella perustehtävää. Pitää tehdä kielitietoinen käänne.

 Monilukutaitoa ja tiedonalojen kielten taitoa tarvitaan juuri nyt ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin

  • ajatteluun ja sen kehittämiseen
  • maailman ymmärtämiseen: kokonaisuuksien näkemiseen ja muuttuvien tietorakenteiden muodostumiseen
  • tieteellisen tiedon erottamiseen mielipiteistä
  • etiikkaan – ja sivistykseen.
S vihreällä taustalla

"Suomi oli sata vuotta sitten kehitysmaa. Silti suomalaisista lähes 95 % osasi lukea, vaikka kansakoulu tuli pakolliseksi vasta 1920-luvulla. Perintöä kannattaa vaalia, koska hyvä lukutaito on avoimen demokratian ja terveen kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä."

– Päätoimittaja Kaius Niemi 24.12.2018, Helsingin Sanomat

Lähteet