Kirjallisuuden opettamisesta

Kirjallisuuden opetuksessa tulee käyttää monipuolisia menetelmiä, mikä tarkoittaa, että kirjallisuuden opetus eheyttää opetusta jo lähtökohtaisesti. Opettaja lukee kaikilla luokka-asteilla ääneen, kirjoja luetaan yhdessä pienissä ryhmissä ja niitä luetaan myös yksin oman valinnan mukaan. Kirjallisuuden lukemisen tapoja tulee varioida riittävästi, koska lukijat ovat erilaisia ja oppivat lukemisen tapoja toisiltaan.

Luettavat kirjat valitaan eri tavoin. Opettaja vinkkaa luettavia kirjoja ja päätös luettavasta kirjasta tehdään äänestämällä kaikille yhteinen kirja, ryhmät valitsevat oman kirjansa tai jokainen valitsee itselleen sopivan kirjan. Näitä valintatapoja vaihdellaan sopivasti. Kirjavinkkausta voidaan järjestää myös yhteistyössä kirjastojen kanssa. Tietysti kirjavinkkareina voivat toimia myös oppilaat, esimerkiksi kerätään lukukausittain suosituslistoja luokan seinälle, mitä kannattaa lukea. Visuaalisesti lista voi alakoulussa olla lukutoukka tai lukupuu, joka kasvaa lukuharrastuksen kasvaessa. Yläkoulussa lukulistat voi koota vuosiluokittain: Mitä seiskat, kasit ja ysit lukevat? Paras kirjavinkkari on luokkakaveri, jota muutenkin arvostaa.

Kirjoja luetaan koulussa, sillä se asia, jolle koulussa annetaan aikaa, koetaan tärkeäksi. Ensimmäisestä luokasta alkaen lukujärjestykseen on hyvä merkitä lukutunteja, jolloin kirjallisuutta luetaan ja käsitellään eri tavoin. Mutta kirjan lukeminen on myös kotitehtävä, sillä vain jatkuva lukeminen kehittää lukutaitoa. Lukemaan innostetaan ja lukuintoa ylläpidetään erilaisin lukupassein ja lukupäiväkirjoin, joihin merkitään oman lukuharrastuksen edistyminen.

Luetuista kirjoista keskustellaan kaikilla luokka-asteilla elämystasolla, reflektoidaan luettua omaan elämään (tunteet, vastaavat omat kokemukset, uudet tiedot, kysymykset). Yhteinen tai ryhmissä käyty keskustelu syventää luetunymmärrystä. Ensimmäiseltä luokalta alkaen otetaan käyttöön tarvittavia metakäsitteitä, kuten juoni, päähenkilö ja tapahtumapaikka. Käsitteitä tulee käyttää sitä mukaan kuin niitä on opetettu. Kirjallisuuspuheen tulee olla täsmällistä ja opettaja mallintaa sitä omassa puheessaan oppilailleen. Oppilaiden ikätason mukaan kirjoista pidetään puheenvuoroja ja esitelmiä. Kirjallisuudesta väitellään ja järjestetään paneelikeskusteluja. Usein meneillään olevan television keskusteluohjelmasta kannattaa poimia keskustelumalli oppitunneille.

Kirjallisuuden opetus liittyy oleellisesti kirjoittamisen ja tekstitaitojen opettamiseen, sillä varsinkin yläkoulussa kirja-arvostelut ja kirjablogit ovat osa kirjallisuuden opetusta. Niitä seurataan mediassa ja niitä kirjoitetaan itse. Kirjallisuuden analysointi- ja tulkintataitojen edetessä kirjallisuudesta kirjoitetaan yläkoulussa pohdiskelevia tekstejä. Kirjallisuus sopii myös asiakirjoittamiseen lähtökohdaksi, esimerkiksi kirjailijoiden pienoiselämäkerrat tai pienimuotoiset artikkelit jostakin kirjallisuuteen liittyvästä ilmiöstä.

Draama ja kirjallisuuden opetus kytkeytyvät yhteen kaikilla luokka-asteilla. Luetuista kirjoista poimitaan jännittäviä, pelottavia, yllättäviä tms. kohtauksia, joista rakennetaan patsaita tai still-kuvia. Ne puretaan keskustellen, miksi kohtaus herätti sellaisia tuntemuksia kuin herätti. Kirjallisuuden henkilöitä laitetaan kuumaan tuoliin ja heitä haastatelleen, miksi he toimivat ja ajattelivat niin kuin kirjasta saatiin lukea. Kirjoille kirjoitetaan uusia loppuja tai sivuhenkilöstä tehdään oman kertomuksen päähenkilö.

Interventio sopii hyvin kirjallisuuden opetukseen jo ensimmäiseltä luokalta alkaen, sillä eri tekstilajit ruokkivat toisiaan. Tietokirjallisuuden pohjalta kirjoitetaan kertomuksia, runoista kirjoitetaan kertomuksia ja päinvastoin. Luetusta maalataan kuvia, tehdään mainoksia tai kirjoitetaan uutisia. Myös tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään kirjallisuuden opetuksessa: tehdään kuunnelmia, videoita ja kirjoitetaan blogeja.

Kirjallisuuden opetus integroituu helposti esimerkiksi ympäristöopin, vieraiden kielten, historian, maantiedon, uskonnon ja kuvataiteen opetukseen. Kirjallisuuden lukemista ja sisältöjä voi olla osana monialaisia oppimiskokonaisuuksia, joissa lähestytään jotakin teemaa eri oppiaineiden näkökulmasta. Eheyttäviä oppimiskokonaisuuksia voi rakentaa kirjallisuuden, luetun tieto- ja kaunokirjallisuuden ympärille. Esimerkiksi luetun historiallinen romaanin taustaa selvitetään historian tunnilla ja kirjaa käsitellään kirjallisuustunnilla. Samalla tavalla eri kulttuureja käsitteleviä romaaneja voidaan pohjustaa uskonnon ja maantiedon tunnilla ja niistä keskustellaan lukemisen jälkeen kirjallisuustunnilla. Erityisen tärkeitä eheyttävät kirjaprojektit ovat 5–6- ja 7–9-luokilla.

Kunnari-lukudiplomi perusopetukseen

Kunnari-lukudiplomi tarjoaa monipuolisen ja elämyksellisen aineiston kirjallisuudenopetukseen perusopetuksessa. Kunnari innostaa ja kannustaa kehittämään lukutaitoa ja opettaa suunnitelmallista työskentelyä.

Lukemo

Lastenkirjainstituutin ylläpitämällä Lukemo-sivustolla esittelään uusimmat lasten- ja nuortenkirjat tietokirjoista kaunokirjallisuuteen. Lukemon opettajille-osio tarjoaa runsaasti materiaalia opetuskäyttöön. Osiossa on tarjolla valmiita teema- ja tehtäväpaketteja sekä monenlaisia hyödyllisiä linkkejä niin toimijoista, tapahtumista kuin lukemiseen liittyvistä hankkeistakin.