Kirjoituskilpailujen tuomarit lukevat tekstejä joskus ilman tekijätietoa. Muilla lukijoilla on miltei aina tekijän kontekstista tiedossa vähintään kirjailijan nimi. Kirjailijan tekijyys on ohittamaton tulkinnan kannalta: vaikka emme tietäisi kuin tekijän nimen, saamme kontekstuaalisia vihjeitä tämän sukupuolesta, etnisyydestä, iästä, kulttuurisesta taustasta, jopa uskonnollisesta katsomuksesta. Joskus tekijän konteksti ohjaa liian suoraviivaisten yhteyksien näkemiseen kirjailijan elämän ja teosten välillä. Joskus tekijätieto taas vie tulkintaa harhaan tarjoamalla vääriä vihjeitä. Esimerkiksi Pirkko Saision Jukka Larssonina kirjoittamien romaanien vastaanottoon vaikutta se, että lukijakunta liitti luentansa keksityn kirjailijahahmon ominaisuuksiin ja elämään.
Kirjallisuuden tulkinnan hyviin tapoihin ei kuulu teosten suora palauttaminen tekijän kontekstiin: Hippolyte Tainen ”race, milieu et moment ’rotu, paikka ja aika’ ” -biografismia pidetään liian yksinkertaistavana. 1900-luvun loppupuolelta alkaen erilaiset tekstilähtöiset tulkinnalliset virtaukset ovat tehneet tekijän kontekstiin nojautuvan kirjallisuuden tulkinnan epämuodikkaaksi. Viimeistään Roland Barthesin essee Tekijän kuolema (1967) opetti, että tulkintaa ei voi palauttaa kirjailijan henkilöön ja elämänkokemuksiin.
Tästä huolimatta tieto kirjoittajasta ei voi olla vaikuttamatta tulkintaan. Jos luopuu ”oikean” tulkinnan vaatimuksesta, voi tekijän kontekstin pohdinta tehdä tulkinnasta parempaa. Uusi tekijyyttä käsittelevä tutkimus tarkastelee oikean tekijän sijaan kaunokirjallisen teoksen ”tekijäfunktiota” (fonction-auteur). Michel Foucault’n käsite kuvaa kaunokirjallisuuden lukemiseen rakennettua olettamusta siitä, että kirjailijalla on tulkinnan kannalta merkitystä. Narratologinen kirjallisuudentutkimus on kiistellyt puoli vuosisataa siitä, onko proosassa ”sisäistekijä” (implied author). Sisäistekijä on Wayne C. Boothin käsite, joka viittaa lukijan tekstin perusteella rakentamaan käsitykseen kirjailijasta, hänen tarkoitusperistään ja arvoistaan.
Aikamme kirjallinen elämä korostaa kirjailijan henkilöä ja elämää. Kirjailijat ovat vakiovieraita television keskusteluohjelmissa, ja heidän esiintymistaitonsa saavat miltei yhtä paljon huomiota kuin teoksensa. Toisaalta elämäkerrallisuuden ja fiktion rajoilla operoiva autofiktio kiinnittää huomion tekijyyden kontekstiin. Kirjailijan nimi ja kasvot ovat tärkeä osa kirjallisuuden vastaanottoa.
Tekijän konteksti: Tulkintaa avaavia kysymyksiä
- Mitä tiedät tai kuvittelet tietäväsi kirjailijasta? Miten nämä tiedot vaikuttavat teokseen suhtautumiseen?
- Millaisia tulkintavihjeitä antavat esimerkiksi kirjailijan sukupuoli, ikä, kulttuurinen tausta, koulutus, elämänkokemus?
- Missä vaiheessa uraansa kirjailija kirjoitti teoksen: miten teos sijoittuu tekijän tuotantoon?
- Missä piireissä kirjailija liikkuu tai liikkui? Millaisissa yhteyksissä kirjailija esiintyy tai esiintyi julkisuudessa? Miten hän liittyy aikansa kirjallisiin virtauksiin?
Lisälukemista
Kaisa Kurikka & Veli-Matti Pynttäri (toim.): Tekijyyden tekstit. Helsinki: SKS, 2006.
Eeva Haverinen, Erkki Vainikkala & Tuomo Lahdelma: Tekijyyden ulottuvuuksia. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 93. Jyväskylä, 2008.
Outi Alanko-Kahiluoto & Tiina Käkelä-Puumala (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. Helsinki: SKS, 2008.