Kirjoitustaitoon liittyviä tavoitteita vuosiluokilla 1–2  

Opetuksen tavoitteena on  

  • rohkaista ja innostaa oppilasta kertomaan tarinoita ja mielipiteitä sekä kuvaamaan   kokemuksiaan puhumalla, kirjoittamalla ja kuvien avulla  
  • ohjata oppilasta tuottamaan yksinkertaisia kertovia, kuvaavia ja muita tekstejä, myös monimediaisissa ympäristöissä 
  • opastaa oppilasta harjaannuttamaan käsinkirjoittamisen taitoa ja näppäintaitoja sekä ohjata oppilasta vähitellen tekstien suunnitteluun ja rakentamiseen sekä tuntemaan oikeinkirjoituksen perusasioita ja kirjoitettua kieltä koskevia sopimuksia  

Lukemisella ja kirjoittamisella on paljon yhteisiä piirteitä, mutta prosesseina ne ovat erilaisia. Prosessien olennainen ero on niiden nopeudessa. Sujuva lukeminen on erittäin nopeaa. Tähän verrattuna kirjoittaminen on noin kaksitoista kertaa hitaampaa (Takala 1990). 

Kirjoitustaito on välttämätön opiskelutaito, itseilmaisun taito, vuorovaikutustaito sekä ajattelun kehittämisen ja osoittamisen väline. Se on aina sidoksissa kirjoittajan ominaisuuksiin, kirjoitustilanteeseen, kirjoitustehtävän luonteeseen ja ympäröivään kulttuuriin. Tekstien tuottamiseen liittyy olennaisella tavalla tekstin tekstilaji (esimerkiksi kertova tai kuvaava teksti). 

Tekstin kirjoittaminen edellyttää monenlaisia ajatteluntaitoja, kuten 

  • vuorovaikutustilanteen suunnittelua (Kenelle kirjoitan?) 
  • näkökulman rajaamista (Mistä näkökulmasta kirjoitan; omasta vai jonkun toisen?) 
  • tavoitteen asettamista (Mihin tekstilläni pyrin?) 
  • erityyppisten asioiden ryhmittelyä ja jäsentämistä (Miten rakennan tekstini?) 
  • erilaisten ilmaisutapojen valitsemista (Millaisia sanoja ja ilmaisuja käytän?)   
  • kykyä ohjata omaa työskentelyä (Miten suunnittelen, kirjoitan ja muokkaan tekstiäni?).  
Takaisin ylös

Aloitteleva kirjoittaja tarvitsee opettajan ohjausta ja mallintamista kehittyäkseen kirjoittajana. Opetuksen tarkoituksena on tehdä oppilaille näkyväksi, miten tekstit syntyvät ja miten kirjoitustaitoa voi kehittää teksti tekstiltä. Aloittelevan kirjoittajan tunnistaa usein seuraavista piirteistä: 

  • Teksti on kuin puhetta. 
  • Tekstiin jää aukkoja, joita kirjoittaja on ajatellut mutta ei ole kirjoittanut näkyviin. 
  • Teksti ei etene loogisesti. Esimerkiksi tekstissä on alku ja loppu, mutta keskikohta puuttuu. 
  • Kirjoittaja ei tunnista eikä löydä kehitettävää omasta tekstistään. 
  • Kirjoittaja ei onnistu täydentämään tekstiään.  

Kirjoitustaidon kehitys muodostaa jatkumon. Lukemisen ja kirjoittamisen oppimiseen vaikuttavat useat tekijät jo ennen kuin lukemista ja kirjoittamista varsinaisesti opetetaan. Tällaisia tekijöitä ovat yksilön henkilökohtaiset lukivalmiudet ja ympäristötekijät. Lukivalmiuksia ovat esimerkiksi visuomotoriset taidot, sanavaranto, kielellinen muisti, työmuisti, nopea nimeäminen, kuullun ymmärtäminen, fonologinen tietoisuus ja kirjaintuntemus. Lukivalmiudet luovat pohjaa myöhemmin opittaville kirjoitetun kielen taidoille. Ympäristötekijöillä on taas vaikutusta esimerkiksi lapsen kielen kehitykseen, vuorovaikutustaitoihin, sanavarantoon sekä kiinnostukseen lukemista ja kirjoittamista kohtaan. Lapsen kanssa lukemisen tiedetään olevan yksi tärkeimmistä ympäristötekijöistä, jolla voidaan vaikuttaa sanavaraston ja kuullun ymmärtämisen taitojen kehittymiseen. Kodin ja varhaiskasvatuksen lukuympäristöt vaikuttavat myös siihen, millainen asenne lapselle syntyy kirjoja, lukemista ja kirjoittamista kohtaan. 

Kirjoitustaidosta voidaan erottaa kolme osataitoa: tekninen kirjoittaminen, oikeinkirjoitus ja tuottava kirjoittaminen. Nämä osataidot muodostavat kirjoitustaidon jatkumon. Kun teknisen kirjoittamisen taito on opittu, se sujuvoituu sinnikkään harjoittelun myötä. Oikeinkirjoitus ja erilaisten tekstien tuottamisen taidot kehittyvät koko kouluajan. Erilaisten tekstien arvioinnin, tulkinnan ja tuottamisen taidot kehittyvät oppijan koko elämänkaaren ajan.  

Luku- ja kirjoitustaidon kehittämisen jatkumokuva on luotu LUKILOKI-hankkeessa.

Luku- ja kirjoitustaidon kehityksen jatkumo -kuva. Kuva tekstivastine on kuvan alla.
Takaisin ylös

Käsin kirjoittaminen 

Käsin kirjoittaminen vaatii motorisena suorituksena sekä kehon hallintaa että hienomotorisia taitoja. Erityisen tärkeitä taitoja ovat hienomotoriikan säätely ja koordinaatio. Kun opetellaan kirjoittamaan, tarvitaan usein myös hienomotorisia harjoitteita tukemaan silmä-käsikoordinaatiota ja kämmenen lihasten ja sormien hallintaa.  

Jotta tekninen kirjoittaminen olisi sujuvaa, kirjoittajalla tulee olla hyvä kirjoitusasento ja kynäote. Käsin kirjoittamisessa hyvällä kynäotteella on merkitystä. Hyvä kynäote auttaa kirjoittamaan kirjaimia, sanoja ja tekstiä sujuvasti. Opettajan on tärkeä kiinnittää huomiota oppilaan kynäotteeseen ja auttaa häntä löytämään sellainen kynä ote, joka ei hankaloita teknisen kirjoittamisen sujuvuutta. Kynäote on usein hyvin pysyvä ja sen muuttaminen myöhemmin on vaikeaa. 

Graafista kompetenssia harjoitellaan, kun opetellaan piirtämään kirjainmuodot oikeasta suunnasta ja oikean kokoisiksi, sijoittamaan kirjaimet viivastolle ja teksti sille määriteltyyn tilaan.  

Kirjainmuotojen moniaistisesta opetuksesta on havaittu olevan hyötyä kaikille aloitteleville kirjoittajille, mutta erityisesti niille oppilaille, joilla on vaikeuksia kirjainmuotojen piirtämisessä ja muistamisessa (Slingerland, 2008).  

Kirjainmuotojen moniaistisessa opetuksessa kirjainmuotoja opetetaan esimerkiksi seuraavasti: 

  • Oppilaan huomio kiinnitetään kirjaimen visuaaliseen vihjeisiin katsomalla kirjaimen muotoa tarkasti. 
  • Tutkitaan kirjaimen ja äänteen auditiivisia vihjeitä kuuntelemalla ja ”maistelemalla” kirjaimen nimeä ja äännettä.  
  • Tutkitaan kirjaimen kinesteettisiä vihjeitä seuraamalla sormella kirjainmuotoa sekä piirtämällä tai muotoilemalla kirjain monin eri tavalla. Kirjaimen voi esimerkiksi piirtää hiekkaan tai toisen selkään, muotoilla muovailuvahasta tai langasta tai maalata siveltimellä suurelle paperille. Samalla kiinnitetään huomiota käden motoriseen toimintaan ja kynäotteeseen sekä, miten kirjainta vastaava äänne suussa syntyy.  

Harjoitteluvaiheessa ei ole keskeistä se, kuinka kauniita ja oikeanlaisia kirjaimia oppilas piirtää. Sen sijaan huomio kiinnitetään motoriseen liikkeeseen ja oikeaan piirtämissuuntaan. Oppilaan aktiivisesti ja useiden toistojen kautta tuottamat versiot kirjainmuodoista vahvistavat kirjaimen motorisen tuottamisen vakiintumista pitkäkestoiseen muistiin (James 2017).   

Ahvenainen ja Holopainen (2005) korostavat, että ääntöhavaintojen tekeminen ja sisäinen puhe ovat tärkeitä osatoimintoja kirjoitustaidon harjoittelussa. Ne tukevat tarkkaavuutta, aktivoivat graafisen symbolijärjestelmän ja tukevat työmuistia. Käsin kirjoittamisen kehittyminen nopeaksi ja vain vähän aktiivista tarkkaavaisuutta vaativaksi toiminnaksi on monen vuoden harjoittelun tulos. Kirjoitustaidon kehittyessä kirjoitusnopeus lisääntyy, pysähtymiset vähenevät ja kirjoittamisesta tulee sujuvampaa ja automaattisempaa, mikä mahdollistaa tarkkaavuuden suuntaamisen motorisesta suorittamisesta vähitellen sanojen merkityksiin, virkkeiden muodostamiseen ja tekstin rakenteeseen (Lerkkanen ym., 2021). Käsin kirjoittamisen automatisoituminen kestää keskimäärin noin viiden vuoden iästä kymmenvuotiaaksi saakka (Lerkkanen ym., 2021).  

Käsin kirjoittamisen harjoitteluun tulisi varata paljon aikaa alkuopetuksen aikana. Luku- ja kirjoitustaidon opetteluvaiheessa käsin kirjoittaminen näyttäisi edistävän paremmin kirjainten tunnistamista, lukemaan oppimista ja sanojen kirjoittamista verrattuna näppäimistöllä kirjoittamiseen. Sujuvasta käsialasta on hyötyä myös muihin käden ja silmän yhteistyötä vaativiin taitoihin ja ajattelutaitojen kehittymiseen yleisemminkin. Käden liike aktivoi tehokkaasti aivoja. Voidaankin sanoa, että aivot rakastavat käsin kirjoittamista.  

 

Näppäintaidot 

Opetussuunnitelma edellyttää, että jo ensimmäisestä luokasta lähtien oppilas harjoittelee myös näppäintaitoja. Käsin ja näppäimistöllä kirjoittaminen ovat luonteeltaan hyvin erilaista kirjoittamista. Siinä missä sujuvaa käsin kirjoittamista ohjaa visuomotorinen prosessi, näppäimistöllä kirjoittamisessa tulee ensin muistaa, missä mikin kirjain näppäimistöllä sijaitsee, ja sen jälkeen toistaa tiettyjä liikemalleja, jotka vähitellen nopeutuvat ja automatisoituvat. Digitaalisilla laitteilla kirjoittaminen ei eroa käsin kirjoittamisesta kuitenkaan vain motorisen ohjelmoinnin helppouden suhteen, vaan on huomattava, että myös tekstin tuottamisessa syntyvät sensomotoriset kokemukset (kosketus, asentotunto, motoriikka ja visuaaliset havainnot) ovat erilaisia. Näppäimistöllä kirjoittaminen ei edellytä kirjainmuotojen käsin piirtämisen hallintaa eikä kirjoittaminen siten sisällä tätä osatoimintoa. Kirjoittaminen kosketusnäytölle tuottaa myös erilaisen sensorisen palautteen kuin paperin pinnalla liikkuva kynä. (Lerkkanen ym., 2021, s. 309) 

Näppäimistöllä kirjoittaminen on nopeampaa ja helpompaa kuin käsin kirjoittaminen. Näppäimistöllä kirjoittamista kannattaa priorisoida silloin, kun käsin kirjoittaminen on oppilaalle esimerkiksi visuomotorisesti todella haastavaa. Kirjoittamisen ilo ja sujuvuus voi löytyä näppäimistön avulla kirjoitettaessa. Näppäimistöllä kirjoittamisen edut korostuvat alkuopetuksen jälkeen, kun oppilaiden tekstit pidentyvät, tekstilajit monipuolistuvat, teksteihin liitetään esimerkiksi kuvaa ja hyperlinkkejä ja työskentely tietokoneella lisääntyy muutenkin.  

Takaisin ylös

Sujuvan kirjoitustaidon tunnistaa siitä, että kirjoittaminen on vaivatonta ja nopeaa, vaatii vähän energiaa ja tarkkaavuutta sekä pysähtelee vain vähän. Tästä syystä kirjoittaja voi kiinnittää huomionsa sisällön laadukkaaseen tuottamiseen. 

Oikeinkirjoituksen osaamiseen vaikuttavat pääosin samat tekijät kuin lukutaidon kehitykseen. Näiden taitojen kehitys tukee vahvasti toisiaan ja on vastavuoroista. Aloitteleva kirjoittajan on hallittava äänne-kirjainvastaavuus.  Kirjoitettaessa hänen on jaettava sanat tavuiksi ja tavut äänteiksi. Tämä edellyttää tarkkaa tavujen ja äänteiden erottelua ja tunnistamista sekä niitä vastaavien kirjainten tuottamista. Sanojen tavuttamistaito onkin äänteiden erottelu- ja tunnistamistaitojen sekä äänne-kirjainvastaavuuksien hallinnan lisäksi välttämätön edellytys oikeinkirjoitustaidon kehittymiselle. Edellä mainituista syistä onkin ymmärrettävää, että fonologinen tietoisuus ennustaa parhaiten oikeinkirjoitustaitoa. 

Sanojen, virkkeiden ja tekstin oikeinkirjoituksen automatisoituminen vaatii paljon toistoja, pitkäjännitteistä harjoittelua, tarkan tavuttamisen taitoa ja kirjoittamiseen liittyvien strategioiden hyödyntämistä.  

Takaisin ylös

Tuottavan kirjoittamisen taidot etenevät irrallisten sanojen ja lyhyiden, toisistaan irrallisten lauseiden kirjoittamisesta kohti yhtenäisempää ilmaisua ja sidosteisempaa tekstiä. Tuottava kirjoittaminen on prosessi, jossa tarvitaan useita motorisia, kognitiivisia ja kielellisiä taitoja sekä toimintoja samanaikaisesti. Käsin kirjoittamisen tai näppäimistön käytön sujuvuus, oikeinkirjoitustaito, työmuisti ja itsesäätelytaidot ovat yhteydessä tekstin tuottamiseen. Oppilas tarvitsee itsesäätelyä pystyäkseen toteuttamaan kaikki kirjoittamisen osaprosessit: suunnittelemisen, kirjoittamisen ja arvioinnin. Tekstin korjaaminen taas edellyttää hyvää työmuistia. Jotta oppilas voisi arvioida omaa tekstiään, hän tarvitsee hyvää lukutaitoa. Kaiken kaikkiaan tekstin tuottaminen on vaativa ja usein pitkäkestoinen prosessi, joka vaatii keskittymistä ja sinnikkyyttä. Opetuksessa aloittelevan kirjoittajan kirjoittamisprosessia onkin syytä pilkkoa osiin ja tauottaa tarpeen mukaan, jotta kirjoittamisprosessista ei tule liian raskas ja motivaatio sammu.  

Taitava kirjoittaja pystyy tuottamaan erilaisia tekstilajeja käyttäen sanastoltaan rikasta ja tarkoituksenmukaista kieltä. Tämä taito ei kuitenkaan kehity itsestään. Kirjoittamisen kehittyminen vaatii pitkäjänteistä, säännöllistä ja monipuolista opettajan ohjaamaa harjoittelua.  

Taitava kirjoittaja osaa käyttää monipuolisia kirjoittamisen strategioita. Tuottavan kirjoittamisen tukemisessa opettajan on tärkeää keskittyä erilaisten kirjoittamisen strategioiden mallintamiseen ja niiden käytön harjoitteluun. Kirjoittamisen strategioita opettaja voi lähestyä kysymällä itseltään, mitä luokassani oleva taitava kirjoittaja osaa ja tekee. Samalla tavalla asiaa voi pohtia ja mallintaa oppilaiden kanssa. Strategiaopetuksen tavoitteena on kirjoittamisprosessin osataitojen ja vähitellen koko prosessin itsenäisen säätelyn oppiminen.  

Takaisin ylös

Kirjoittamisen taitojen harjoittelua ja opetussuunnitelman sisältöjä voidaan vuosiluokilla 1–2 lähestyä seuraavasti: 

Tekninen kirjoitustaito (käsin kirjoittaminen ja näppäintaidot) 

  • Harjoitellaan kirjainten kirjoittamista opettajan mallin mukaan ensin sormella tai eri kehonosilla ilmaan. 
  • Piirretään kirjaimia esimerkiksi sormella pulpetin kanteen, kaverin selkään, taululle ja paperille.  
  • Muotoillaan kirjaimia muovailuvahasta tai langasta.  
  • Harjoitellaan kirjainten kirjoittamista oikeasta suunnasta viivastolle muistilorujen avulla. 

      Aallon lailla pikku u, 

      viivastolle kaareutuu. 

      Seläksi suoran viivan piirrän, 

      näin u:n viivastolle siirrän. 

  • Näppäintaitoja voidaan harjoitella tutustumalla näppäimistön käyttöön. Harjoitukset on hyvä säännöllisin väliajoin tallentaa laitteelle ja tulostaa. Oppilas voi kuvittaa tulostetun tekstin. Opettaja ja oppilas voivat yhdessä arvioida kirjoitustaidon kehittymistä tuotosten avulla.  
  • Näppäintaitoharjoittelussa on hyvä edetä vaiheittain esimerkiksi seuraavasti: 
  • Tutustutaan näppäimistön käyttämiseen. 
  • Etsitään näppäimistöltä kirjaimia, lopetusmerkit, pilkku, erilaisia muita merkkejä, Enter-näppäin, Caps Lock -näppäin sekä välilyöntinäppäin. 
  • Harjoitellaan kirjoittamaan iso kirjain sanan alkuun. 
  • Opettaja sanoo ääneen tai kirjoittaa taululle tavuja, sanoja tai virkkeitä. Oppilaat kirjoittavat ne näppäimistöä käyttäen.  
  • Oppilaalla on nippu käsin kirjoitettuja tavu-, sana- tai virkelappuja, jotka hän kirjoittaa mallista näppäimistöä käyttäen.  
  • Kirjoitetaan yhdessä parin kanssa. Toinen parista keksii tavuja, sanoja tai virkkeitä. Toinen kirjoittaa ne. Vaihdetaan osia.  

Oikeinkirjoitus ja kirjoittamisen sujuvuus 

  • Luku- ja kirjoitustaidon kehityksen alkuvaiheessa on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti niihin äänteisiin ja kirjaimiin, joissa suomen kielelle tyypillinen täydellinen äänne-kirjainvastaavuus ei toteudu: äänteiden keston vaihtelu (varsinkin pitkä vokaali ja geminaatta eli kaksoiskonsonantti), diftongit, tavuloppuinen /h/, 

     äng-äänne, konsonanttikasaumat sekä vierasperäiset konsonantit ja rakenteet.  

Tavujen ja sanojen oikeinkirjoitukseen sopivat hyvin erilaiset sanelukirjoittamisen tehtävät: 

  • Opettaja sanelee tavun tai sanan kerrallaan, ja oppilaat kirjoittavat kuulemansa paperille. 
  • Opettaja ohjaa vaiheittain sanan kirjoittamisen seuraavan ohjeen mukaan. 

      1. Sanotaan sana. 

      2. Tavutetaan sana yhdessä. 

      3. Mikä on ensimmäinen tavu? Kirjoita. (Opettaja voi näyttää sormin kirjainten määrän.) 

      4. Mikä on toinen tavu? Kirjoita.  

      5. Sana muodostuu. 

      6. Tarkasta lukemalla tavuittain. 

  • Opettaja piirtää taululle valmiin virkerungon ja sanelee virkkeen kerrallaan. Oppilaat kirjoittavat virkkeet vihkoon niin, että he vaihtavat eriväriseen kynään jokaisen sanan jälkeen. Virkerunko auttaa hahmottamaan sanavälit. 

      ____________          _____________            ___________        _______________? 

     (Minkä)                  (kirjan)                  (lainasit)            (kirjastosta) 

  • Toteutetaan juoksusanelu. Kirjoitetaan viisi virkettä erillisille lapuille ja kiinnitetään laput koulun käytävälle. Oppilas kirjoittaa vihkoonsa viivastojen alkuun numerot 1–5. Oppilas liikkuu sovitulla tavalla etsimään virkkeitä. Kun virkelappu löytyy, hän lukee sen ääneen ja palaa omalle paikalle kirjoittamaan virkkeen. Virkkeen saa käydä lukemassa niin monta kertaa, että saa virkkeen kirjoitettua. Oppilas käy käytävässä niin monta kertaa, että on kirjoittanut jokaisen numeron kohdalle virkkeen. Lopuksi laput haetaan käytävästä luokkaan. Alleviivataan lapuista virkkeen tunnusmerkit. Oppilaat tarkistavat kirjoittamansa virkkeet.  
  • Lihotetaan virkettä: 

      Kuka/mikä? pentu 

      Kenen? koiran pentu 

      Millainen? koiran suloinen pentu 

      Mitä tekee? Koiran suloinen pentu leikkii. 

      Missä? Koiran suloinen pentu leikkii koirapuistossa. 

      Milloin? Koiran suloinen pentu leikkii koirapuistossa joka päivä. 

      Miten? Miksi? Koiran suloinen pentu leikkii koirapuistossa joka päivä, koska se haluaa nähdä koirakavereita.  

Tuottava kirjoittaminen 

  • Tuottavan kirjoittamisen osaprosesseja voi harjoitella vaiheittain. Ennen suunnitteluvaihetta on tärkeää asettaa kirjoittamisprosessille konkreettiset tavoitteet. Samoin on hyvä nimetä tuotettavan tekstin tekstilaji (esimerkiksi kertova, kuvaava) ja tehtävän kannalta joitakin olennaisia tekstilajin piirteitä. Oppilaiden on tärkeää tietää, mikä on kaikilta vaadittava tavoite, jotta tehtävä on hyväksytysti suoritettu. Tällainen tavoite voi olla esimerkiksi, että kaikki kirjoittavat ainakin yhden virkkeen jokaisesta kuvasta.  
  1. Suunnitteluvaiheessa ideoita voi koota esimerkiksi ajatuskarttoihin tai sanalistoiksi. Juonesta voidaan piirtää sarjakuva tai se voidaan kertoa ääneen ja tallentaa esimerkiksi puhelimen avulla.
  2. Kirjoitusvaiheessa voidaan kirjoittaminen vaiheistaa niin, että ensin kirjoitetaan kertomuksen alku. Tämän jälkeen luetaan kertomuksen alku ääneen parille tai opettajalle. Korjataan jo tässä vaiheessa mahdolliset virheet ja pyydetään kirjoittajaa kertomaan, mitä kertomuksen keskikohdassa tapahtuu. Kirjoitetaan keskikohta ja pysähdytään lukemaan se parille tai opettajalle ääneen. Edetään loppuosan kirjoittamiseen. 
  • Kirjoitetaan satu hyödyntäen sadulle ominaista kaava ja antamalla valmiit virkkeiden alut kirjoittamisen avuksi 

      Olipa kerran… 

      Eräänä päivänä… 

      Yhtäkkiä… 

      Se eli elämänsä… 

      Sen pituinen se. 

  • Kirjoitetaan yhteinen kertomus. Oppilas 1 kirjoittaa kertomuksen alun. Oppilas 2 lukee alun ja kirjoittaa keskikohdan. Oppilas 3 lukee alun ja keskikohdan sekä kirjoittaa lopun. Oppilas 1 keksii kertomukselle otsikon.  
  • Napataan jostain kirjasta sen viimeinen virke ja kirjoitetaan se oman tarinan aloitusvirkkeeksi. Kirjoitetaan viiden virkkeen lyhyt kertomus tai kuvaus.  
  • Kirjoitetaan pieniä kirjoitustehtäviä, joissa ei vaadita juonellista rakennetta: 
  • Keksitään uusi taikasana. Kirjoitetaan, mitä taika saa aikaan. Kirjoitetaan, mikä voi olla vaarana taian käyttämisessä. 
  • Kirjoitetaan uni.  
  • Keksitään satuolento ja pyydetään häntä kirjoittamaan ystäväkirjaan seuraavat asiat: nimi, ikä, perhe, ystävät, viholliset, asuinpaikka, työ, harrastus, unelma, pahin pelko ja erityistaito. 
  • Keksitään toimintaohjeet, jos kohtaat satuolennon, esimerkiksi jättiläisen, metsässä.  
  • Etsitään kuvia lehdistä ja keksitään niihin uusia kuvatekstejä. 
  • Keksitään emojeistä koostuvia salaisia viestejä. Pyydetään paria kirjoittamaan, mitä salainen viesti tarkoittaa. 
  • Piirretään kuva omasta herkkuvoileivästä ja kirjoitetaan sen resepti. 
Takaisin ylös

Ahvenainen, O. & Holopainen, E. (2005). Lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet. Teoreettista taustaa ja opetuksen perusteita. Oma Oy.   

Lerkkanen, M-K., Ahonen, T., Ketonen, R. & Leppänen U. (2021). Kirjoittamisen vaikeudet. Teoksessa T. Ahonen, M. Aro, T. Aro, M-K. Lerkkanen & T. Siiskonen (toim.), Oppimisen vaikeudet. Otava. 

Siiskonen,T. (2020). Äänteistä ja kirjaimista tavuiksi ja sanoiksi. LUKILOKI-hanke 2018–2022. Jyväskylän yliopisto. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/%C3%84%C3%A4nteist%C3%A4_ja_kirjaimista_tavuiksi_ja_sanoiksi.pdf   

Slingerland, B. H. (2008). The Slingerland Multisensory Approach: A Practical Guide for Teaching Reading, Writing and Spelling. Slingerland Institute for literacy. 

Takala, S. (1990). Lukeminen prosessinäkökulmasta. Teoksessa Linnankylä, P. & Takala, S. (toim.), Lukutaidon ulottuvuudet. Jyväskylän yliopisto. KTL:n julkaisusarja B:61. 

 

 

 

Takaisin ylös