Kotitaloudelle ominaiset työtavat ja oppimisympäristöt

Oppimisympäristöillä tarkoitetaan laaja-alaisesti kotitalousopetuksessa niitä tiloja, paikkoja, yhteisöjä ja toimintakäytäntöjä, jotka tukevat yksilön ja yhteisön kasvua, arjen hallinnan oppimista ja vuorovaikutusta. Hyvä oppimisympäristö muodostaa pedagogisesti monipuolisen ja joustavan kokonaisuuden sekä oppilaan ikäkausittain kehittyvän jatkumon kotitalousopetukselle eri tavoite- ja sisältöalueilla.

Kotitalouden opetustilat ja työturvallisuus (Opetushallituksen julkaisu)

Tavoitekuvaus

Tarkoituksena on aktivoida tavoitteellista työskentelyä ja tukea oppilaiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaa oppimista. Tätä periaatetta tukee selkeästi kotitalous-oppiaineen tehtävän kuvaus:

"Kotitalouden keskeisten sisältöjen ja oppimistehtävien avulla kehitetään oppilaiden suunnittelu-, organisointi-, työskentely- ja voimavarojen hallinnan taitoja. Kotitalouden tehtävänä on vahvistaa valmiuksia pitkäjänteiseen työskentelyyn, yhdessä toimimiseen ja kriittiseen tiedonhallintaan.  Erityistä huomiota kiinnitetään jokaisen oppilaan yhdenvertaiseen ja tasapuoliseen osallisuuteen oppimistilanteissa.  Oppiaine kasvattaa toiminnallisuuteen ja yritteliäisyyteen sekä vastuullisuuteen ja taloudellisuuteen. Oppiaine soveltaa toiminnaksi eri alojen tietoa, ja yhteistyö muiden oppiaineiden kanssa monipuolistaa oppimiskokemuksia."

Tavoitteiden mukaan oppilaita ohjataan suunnittelemaan, organisoimaan ja arvioimaan työtä ja toimintaa sekä harjoittelemaan kotitalouden hallinnassa tarvittavia kä̈dentaitoja. Kun oppilaat valmistavat ruokaa tai harjoittelevat leivontataitoja, harjoittelevat puhtaanapitoa samoin kuin tekstiilien ja materiaalien hoitoa tarkoituksenmukaisine aineineen, laitteineen, välineineen ja työtapoineen, he saavat tilaisuuden ohjattuun harjoitteluun turvallisessa ympäristössä. Nämä toistuvat tehtävät opettavat tavoitteellista työskentelyä rakenteellisessa prosessissa. Työtapakuvausten tavoitteena on virittää pohdintaa siitä, miten oppilaiden omaehtoista aktiivisuutta, tavoitteellisuutta ja itseohjautuvuutta voitaisiin vahvistaa käytännöllisten työtehtävien aikana.

Työtapakuvaus: Itseohjautuva työtaitojen harjoittelu toimintakorttien tai videomateriaalin avulla

Työtilanteita organisoidessaan opettaja joutuu ratkaisemaan, mitä työtehtäviä olisi paras antaa jokaisen oppilaan harjoitella itsenäisesti ja omaehtoisesti ja mitä taitoja opitaan parhaiten parityönä tai ryhmässä harjoitellen. Yksilöllistä harjoittelua vaativia taitoja ovat esimerkiksi pöydän pyyhkimistaito, lieden puhdistustaito, astianpesutaito, silitystaito, kuorimistaito, taikinan valmistustaito jne. Ohjeet näihin keskeisiin työtehtäviin voivat olla kirjallisina työkortteina tai lyhyinä videoituina tuokiokuvauksina. Niitä käyttäen oppilaat voivat harjoitella itsenäisesti käytännön työtaitoja. Videomateriaalin tuottaminen voi toteutua yhteistyössä esimerkiksi kuvataiteen kanssa niin, että oppilaat itse osallistuvat sen tekemiseen. Tällainen oppimateriaali kehittää valmiuksia ottaa vastuuta omasta oppimisestaan, arvioida sitä ja hankkia palautetta ja vertaisarviointia oman toiminnan reflektointiin. Itseohjautuva harjoittelu tuo mahdollisuuksia opetuksen eriyttämiseen ja opettajalle jää aikaa seurata oppilaiden taitojen kehittymistä ja antaa yksilöllistä palautetta.

Itsearvioinnin yhdistäminen taidon harjoitteluun vahvistaa oppimisen tavoitteellisuutta.  Jokainen oppilas voisi laatia itselleen henkilökohtaisen suorituskortin tai oppimispäiväkirjan erilaisista käytännön toimintatehtävistä. Oppimistehtävien valikoima perustuu kotitalouden tavoitteisiin liittyviin keskeisiin sisältöalueisiin: Ruokaosaaminen ja ruokakulttuuri (S1), Asuminen ja yhdessä eläminen (S2) ja Kuluttaja- ja talousosaaminen kodissa (S3). Oppimispäiväkirjaan liittyvä ohjattu itsearviointi suuntaa oppimista. Vertaisarvioinnin, opettajan ja kodin antaman palautteen avulla oppilaat harjaantuvat oman toiminnan reflektointiin. Oppimispäivätyöskentelyn voi laajentaa portfolioksi, jota oppilaat voivat työstää kotitaloustunneilla aina kun aikaa jää. Portfoliotyöskentely ohjaa oppilaita yksilöllisten tavoitteiden asettamiseen ja vastuun kasvattamiseen omien tavoitteiden saavuttamisesta.

Tavoitekuvaus

Opetuksessa käytetään oppiaineelle tyypillisiä, monimuotoisia ja oppilaskeskeisiä sekä oppimisympäristöön soveltuvia työtapoja. Kotitalouden laaja-alainen ja monipuolinen tieto- ja taitoaines edellyttää työtapoja, jotka edistävät irrallisen tiedon muistamisen sijaan jäsentyneen tietorakenteen muodostamista. Monipuoliset työtavat tukevat erilaisten oppijoiden oppimista sekä kehittävät oppimisen metataitoja, kuten esimerkiksi kriittisen ajattelun ja ongelmanratkaisun taitoja. Kotitaloutta opittaessa pyritään edistämään oman toiminnan arviointia ja reflektointia, joita pidetään sekä vastuullisen toiminnan että oppimaan oppimisen keskeisinä edellytyksinä.

Käsitekartan laatiminen on menetelmä, joka tukee oppilaiden ajattelun jäsentymistä ja syventymistä opiskeltavaan asiaan, sen keskeisiin käsitteisiin ja niiden välisiin yhteyksiin. Käsitekartan avulla kotitalouden yksittäiset asiat tai käsitteet voidaan liittää toisiinsa eheäksi kokonaisuudeksi. Tämä edistää tiedon muistamista ja ymmärtämistä. Käsitekarttatyöskentely sujuu oppilailta sekä yksin että ryhmässä, ja työskentely houkuttelee luovuuteen sekä ongelmien loogiseen ratkaisemiseen. 

Käsitekarttatekniikka sopii selkeiden muistiinpanojen tekoon ja sen avulla voidaan havainnollistaa laajoja asiakokonaisuuksia. Opettaja voi esimerkiksi laatia oppitunnin tai opetusjakson sisällöstä käsitekartan, esittää sen oppilaille ja kiinnittää sen jokaisen nähtäville.

Oppimisen laadun arviointiin voidaan käyttää käsitekarttatekniikkaa, sillä se paljastaa nopeasti tietojen puutteellisuudet tai ristiriitaisuudet. Opiskelun eri aikoina laadittuja käsitekarttoja voidaan vertailla, ja näin saadaan esille oppilaiden ajattelun taso.

Työtapakuvaus

Käsitekarttatekniikka on hyvin yksinkertainen ja helppo työtapa, mutta karttojen laatiminen kannattaa opettaa oppilaille aluksi oikein hyvin. On myös syytä sopia, että kaikki koulun opettajat ohjaavat oppilaita laatimaan karttoja samalla uudistetulla tekniikalla. Käsitekarttatyöskentely edellyttää luku- ja kirjoitustaidon, paperia ja kynän, taikka tietokoneen ja kirjoitus- tai piirto-ohjelman sekä perehtymistä asiaan.

Käsitekarttaa opetettaessa voi käyttää "saari ja silta" -analogiaa. Soikiolla rengastetut perusmuotoon kirjoitetut käsitteet ovat "saaria”. Ne liitetään toisiinsa "silloilla" eli nuolilla. Nuolen viereen kirjoitetaan se ajatus, mikä yhdistää käsitteet (saaret) toisiinsa. Vain sellaista siltaa pitkin voi kulkea, joka on nimetty. Toisin sanoen käsitteiden välinen yhteys tulee kirjoittaa siten, että käsitteistä ja niiden välisestä väittämästä muodostuu järkevä lause tai virke. Nuolen suunta osoittaa kulku- eli lukusuunnan. Lukija taivuttaa lukiessaan käsitteet oikeaan muotoon. Näin menetellen jokainen voi ymmärtää, mitä kartan laatija tarkoittaa.

Käsitekartan opetus etenee esimerkiksi näin:

• Opettaja toimii sihteerinä. Hän kirjoittaa taululle allekkain esim. aakkosjärjestykseen toisiinsa liittyviä käsitteitä. Esim. fyysinen hyvinvointi, energiaravintoaineet, harrastukset, henkinen hyvinvointi, hiilihydraatit, hyvät ihmissuhteet, itsensä hyväksyminen, kivennäisaineet, liikunta, monipuolinen ravinto, oikeudenmukaisuus, osallisuus, proteiinit, rasvat, riittävä ja säännöllinen lepo ja uni, ristiriitojen ja epäonnistumisen hallinta, sosiaalinen hyvinvointi, siisteys ja puhtaus, suojaravintoaineet, terveys, vitamiinit, ystävät.
• Ensimmäinen oppilas valitsee ja lausuu ääneen yhden käsitteen, esim. fyysinen hyvinvointi. Opettaja kirjoittaa sen taululle ja piirtää soikion sen ympärille.
• Toinen oppilas valitsee toisen käsitteen (terveys) ja liittää sen ensin esitettyyn käsitteeseen väitelauseella. Opettaja kirjoittaa uuden käsitteen soikion sisälle taululle ja liittää sen ensimmäiseen käsitteeseen nuolella ja liittymistä kuvaavalla verbillä tai väitelauseella. Esimerkiksi näin: "Fyysinen hyvinvointi on osa terveyttä." 

• Kolmas oppilas valitsee sellaisen käsitteen, joka liittyy suoraan toiseen aiemmin esitetyistä käsitteistä ja sanoo ääneen käsitteitä yhdistävän lauseen. Esim. ”monipuolinen ravinto edistää fyysistä hyvinvointia.” 

• Näin edetään, kunnes kaikki käsitteet on liitetty toisiinsa loogiseksi kokonaisuudeksi.
• Työskentelyn aikana selvitetään epäloogisuudet ja esimerkiksi puuttuvat käsitteet.

Hyvä käsitekartta on monipuolinen, ja siinä on paljon keskeisiä käsitteitä. Yksi käsite esiintyy kartassa vain kerran. Käsitteet liittyvät toisiinsa muodostaen hierarkkisen verkoston. Siinä abstrakteihin yläkäsitteisiin yhdistyy monia esimerkinomaisia alakäsitteitä muutamien välitason käsitteiden avulla. Onnistuneessa käsitekartassa käsitteet muodostavat eheän tietorakenteen, joten sitä voidaan kutsua aihetta kuvaavaksi malliksi tai jopa teoriaksi.

Dialogi- ja tunnetaitojen tukiaineisto tarjoaa opettajille näkökulmia dialogiseen opetukseen, tunnekasvatukseen ja ajattelu- ja keskustelutaitojen harjoitteluun. Vaikeiden aiheiden käsittelylle on omistettu oma osionsa. Aineisto tarjoaa niin teoreettista tietoa, pohdittavaa kuin käytännön harjoituksiakin.