Kotitalous, 6. vuosiluokan opetuksen tukimateriaali ja lukuvuosiarviointi

Tulevaisuuden haasteet edellyttävät, että oppilaat kasvavat vastuun kantamiseen kykeneviksi yhteiskunnan jäseniksi, joilla on valmiuksia muutokseen ja ongelmien ratkaisemiseen niin omassa arjessa, yhteisössä kuin myös globaalisti. Tällaista tulevaisuutta varten on tärkeää, että koulussa saadaan vähitellen valmiuksia aktiivisuuteen, innovatiivisuuteen sekä oman toiminnan kehittämiseen ja lähiympäristön muokkaamiseen.

Perusopetuksen kotitalousopetus haastaa kehittämään keskeisiä arjen toimintataitoja ja harjaannuttaa tekemään tietoisia ja kestäviä valintoja. Kotitalousopetuksella on vaikuttavuutta niin arjen sujuvuuteen kuin kestävään taloudenhallintaan. Kotitalous oppiaineena omaa ainutlaatuiset mahdollisuudet positiiviseen pedagogiikkaan nojautuvaan yhteisölliseen, onnistumisen iloa ja elämyksiä tarjoavaan toiminnalliseen oppimiseen (kuva 1).

Kotitalous on oppilaita jatkuvaan oppimiseen innostava, toiminnallinen oppiaine

Kotitalous on monitieteinen taitoaine, jossa korostuu hyvinvointia tukeva toiminta ja kokemuksellinen oppiminen. Työtapana vallitseva toiminnallisuus ei ole puuhastelua, vaan toiminta tähtää aina sekä sisältötiedon että opittavien taitojen tavoitteelliseen oppimiseen erilaisten oppimistehtävien avulla. Elämisen ja olemisen taitoja tutkivassa, kokeilemaan kannustavassa oppimisympäristössä muodostuu arkikokemusta ylittävä, kestävä tietoperusta. Oppimisen arviointi kietoutuu oppimisprosessiin ja ohjaa oppilasta oman oppimisen omistajuuteen. Tiedot ja taidot jalostuvat laaja-alaiseksi osaamiseksi kouluympäristön erilaisissa kohtaamisissa ikäkauden ja edellytysten mukaisessa mittakaavassa. Kotitaloudessa ei opita ainoastaan perusasioita vaan tieteenalan piirissä kertynyttä tietoa, jolla on laaja selitys-, ennuste- ja muutosvoima.

Kotitalous on taitoaine

Kotitaloudessa opitaan erilaisten oppimistehtävien avulla taitoja, opittavien taitojen tietoja sekä opittavia sisältötietoja (kuva 2).

Kotitaloudessa opittavia taitoja ovat

• käytännön toimintataidot
• yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot 
• tiedonhallintataidot.

Kotitalouden keskeiset sisältötiedot liittyvät

• ruokaosaamiseen ja ruokakulttuuriin
• asumiseen ja yhdessä elämiseen 
• kuluttaja- ja talousosaamiseen kodissa.

Opittavien taitojen tiedot tukevat ruoanvalmistus- ja leivontataitojen kehittymistä̈, yhdessä elämisen, asumistaitojen ja asumisen ympäristö- ja kustannustietoisuuden kehittymistä̈ sekä asiointia ja vastuiden ja oikeuksien tuntemuksia valintoja tekevinä kuluttajina.

Erilaisia käytännön toimintataitoja ovat esim.

• käsin tekeminen
• hygieenisesti toimiminen
• työturvallisesti toimiminen
• mittaaminen
• järjestyksen ylläpitäminen
• suunnitteleminen
• leipominen
• kasvisten kuoriminen
• keittäminen
• paistaminen.

Yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja ovat mm.

• yksin ja ryhmässä työskentely
• muiden kuunteleminen
• neuvottelu ja sopimukseen pääseminen.

Tiedonhallintataitoja ovat mm.

• kotitalouteen liittyvän tiedon hankkiminen ja etsiminen
• kirjallisten ja suullisten ohjeiden seuraaminen jne.

Edellä mainitut taidot sisältävät taidon tietoja, kuten esimerkiksi paistamisen taitojen yhteydessä työvälineiden tai laitteiden valinta perustellusti sekä työturvallisuus, leipomisessa oikeiden raaka-aineiden valinta ja erilaiset leivontatekniikat. Perunasoseen tekemisessä on tiedettävä oikean perunalajikkeen valinnasta, perunoiden pesemisestä, kuorimisen ja lohkomisen tekniikoista sekä varsinaisen perunasoseen soseuttamisen vaiheista, jotta soseesta tulisi rakenteeltaan sileää ja sopivan notkeaa.

Edellä mainitut taidot sisältävät sekä minään itseen että vuorovaikutukseen liittyviä taitoja, joita ovat kotitalousopetuksessa erityisesti opeteltavat ja arvioitavat yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot.  Nämä taidot ovat esimerkiksi itsetuntemusta, minäpystyvyyttä, itsensä johtamista, motivaatioita, asenteita, empatiaa, sanatonta viestintää, palautteen antamista ja vastaanottamista jne.

Lähde: Kotitalouden taidot päättöarvioinnissa  (Myllykangas, M. & Rantamäki, A. 2021)

Tukimateriaali vuosiluokkien 3–6 kotitalouden opetukseen

Kotitalousopetuksen tavoitteet vuosiluokilla 3–6  

Opetuksen järjestäjän päätöksen mukaan kotitalouden oppiainetta voidaan opiskella vuosiluokilla 1–6 kaikille yhteisenä oppiaineena, jos kotitalouden oppimäärään on paikallisessa opetussuunnitelmassa osoitettu valtionneuvoston asetuksessa (793/2018) vuosiluokille 1–6 säädettyjä taide- ja taitoaineiden valinnaisia tunteja. Kotitaloutta voidaan opettaa yhteisenä oppiaineena osana taide- ja taitoaineiden valinnaisuutta tai sitä voidaan tarjota myös oppilaille valinnaisena aineena. Se voi toteutua myös eheytettynä, eri oppiaineisiin tai koulun toimintaan integroituneina kotitaloudellisina osuuksina.  

Mikäli kotitalouden oppimäärään on paikallisessa opetussuunnitelmassa osoitettu vuosiluokille 1–6 säädettyjä taide- ja taitoaineiden valinnaisia tunteja, sovelletaan opetussuunnitelman perusteiden (2014) vuosiluokkien 7–9 kotitalouden opetuksen tavoitteita oppilaiden ikätaso huomioiden. Opetushallitus on laatinut erillisen suosituksen kotitalouden opetuksen ja oppimisen tavoitteiksi ja arvioinnin kuvauksiksi vuosiluokille 3-6 paikallisen opetussuunnitelman laatimisen tueksi. Verkkomateriaalin tavoitteena on tukea kotitalouden opetuksen suunnittelua ja toteuttamista perusopetuksen vuosiluokilla 3–6 opetuksen järjestäjän päättämän (paikallisen) opetussuunnitelman mukaisesti.

Vuosiluokkien 3–6 aikana vahvistuu oppijana kehittyminen ja minäpystyvyys osana toimijuutta kodin erilaisissa rooleissa. Oppimistehtävien olisi tarkoituksenmukaista tarjota mahdollisuus toiminnalliseen harjoitteluun, kun kotitaloudessa harjoitellaan 'miten' -kysymykseen vastaavia taitoja (kuva 3), esimerkiksi miten suunnittelen oman päiväni niin, että ateriarytmi tukee terveyttä, miten puhdistetaan tennarit, tai miten olen reilu tiimikaveri.

TUTUSTUN----------- HARJOITTELEN-------- SOVELLAN                  

TIEDÄN --------------- TAIDAN -----------------YMMÄRRÄN 

INNOSTUN----------- ONNISTUN------------- UNELMOIN

Kotitalousopetuksen tukimateriaalissa sekä opetuksen- että oppimisen tavoitteet ja keskeiset sisällöt, vuosiluokiie 3−6 on johdettu vuosiluokkien 7−9 kotitalouden tavoitteista.

• Tutustu taide- ja taitoaineiden resurssista opetettavan kotitalouden tukimateriaali, kriteerit (6. lk)
•  

Vuosiluokan 6. tavoitteet muodostetaan paikallisesti hyödyntäen vuosiluokille 3–6 laadittua tukimateriaalia, jossa on esimerkinomaisesti esitetty, mitä tavoitteet voisivat olla vuosiluokkien 7–9 tavoitteista johdettuna. 

Esimerkiksi tukimateriaalissa kuvatuista tavoitteista käytetään ainoastaan niitä, joiden opetukseen ja oppimiseen keskitytään kullakin vuosiluokalla. Opetuksen ja oppimisen tavoitteet sovitetaan käytettävissä olevaan vuosiviikkotuntien määrään.

Sisältöjen valinnoissa otetaan huomioon monipuolinen kotitaloudellisen osaamisen ja ajattelun kehittyminen sekä kestävään tulevaisuuteen tähtäävä toiminta. Paikallisia, alueellisia ja globaaleja ajankohtaisia aiheita hyödynnetään, ja niitä sovelletaan oppimistehtävien suunnittelussa. Kotitalouden paikallisesti muodostettuihin tavoitteisiin liittyvät oppimistehtävät voivat vaihdella oppilaiden, paikallisten olosuhteiden ja koulun omien painotusten mukaisesti.

Tukimateriaalina laadituista arvioinnin kuvauksista on luontevaa käyttää niitä, joiden opetuksen ja oppimisen paikallisesti muodostettuihin tavoitteisiin keskitytään ko. vuosiluokilla. 

Kotitalouden oppimisessa vahvistuu aktiivinen ja yhteisöllinen toimijuus. Oppitunneilla tarjotaan oppimistehtäviä, jotka sopivat ikä- ja taitotasolle ja jotka mahdollistavat yhdessä onnistumisen.  Harjoitustehtävien päämääränä on aloitekykyinen toimija, joka hallitsee kodin arjessa tarpeellisia perustaitoja ja ymmärtää samalla yhteistyön merkityksen onnistumisen edellytyksenä. Kun kotitaloudessa harjaannutetaan perustaitoja, pohditaan samalla erilaisia tilanteita ja erilaisia tapoja työskennellä muuttuvissa ympäristöissä yhteiseksi hyväksi.

Kotitalouden oppiaineessa korostuu välitön tietojen ja taitojen soveltaminen omaan arkeen. Suoraan omassa kotiarjessa käyttökelpoisten taitojen oppiminen ruoan, puhtauden ja yhdessä elämisen osa-alueista innostaa ja kasvattaa motivaatiota. Oppilaita voi osallistaa oppimistehtävien toteutusten ideointiin ja suunnitteluun, mikä lisää opiskeluun sitoutumista ja luovuutta sekä kasvattaa yhteishenkeä. Opitun soveltaminen kotona läksytehtävinä tukee kodin ja koulun yhteistyötä.  

Tärkein kotitaloustaitojen harjoittelun työväline on toiminta ennakoitavassa ympäristössä. Opetuskerran selkeä rakenne ja toistuvat rutiinit luovat toiminnalle turvallisen ja ennakoitavan ympäristön. Toimintaa harjoitellaan muuttuvissa tilanteissa yhdessä erilaisten työtovereiden kanssa. Opetuskerran alussa on tarpeellista käydä läpi uudet opittavat asiat ja keskeiset työvaiheet ja onnistumiseen vaikuttavat ilmiöt, kuten kemialliset reaktiot. On hyvä ohjeistaa työhön siten, että jokaiselle on selvää, millaisia työ- ja siirtymävaiheita oppimistehtävään kuuluu ja miten toiminta kokonaisuudessaan aikataulutetaan. Myös riskien ennakointi ja sanallistaminen on oleellinen osa kotitalouden työturvallisuuden ehdottomia rutiineja. 

Kotitalousopetuksessa puhtauteen ja turvallisuuteen liittyy erityisen huomioimisen vaatimuksia. Kotitaloustunneilla elintarviketyön turvallisuus edellyttää erityistä huolellisuutta. Oppitunneilla, joilla käsitellään ruoka-aineita, on toimittava hygieenisesti. Aluksi laittaudutaan aina toimintakuntoon: pestään kädet, sidotaan hiukset kiinni ja tarvittaessa puetaan työasuksi esiliina. Kun työpisteen työvälineet on tunnin alussa järjestetty oikeille paikoilleen, varsinaisessa työskentelyvaiheessa aikaa ei kulu tarpeettomaan työvälineiden etsimiseen. Lisäksi huolehditaan oppimisympäristön raaka-aineiden ja tarvikkeiden järjestyksestä ja oikeasta säilytyksestä. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät toiminnan turvallisuusvaatimukset ovat osa kotitalousopetusta: esimerkiksi ruoka-ainerajoite, joka vaatii ehdotonta tietyn ruoka-aineen välttämistä, vaatii ryhmässä tehtävässä elintarviketyössä valppautta ja opettajalta erityistä asian sanoittamista. Huomioitavaa on myös, että aina yhteistyön alkaessa on varmistettava oppilaiden mahdolliset ruoka-ainerajoitteet myös oppilaiden huoltajilta tai opiskeluhuollosta.

Kotitaloudessa opetuskerran päämääränä on tehtäväkokonaisuuden valmiiksi saaminen yhteistyössä. Oppilaat tekevät erilaisia osatehtäviä yksin ja yhdessä. Kotitalouden erityispiirre on se, että toimitaan ryhmässä, jossa on yhteinen tavoite mutta silti erilaisia, yksilöllisiä osatehtäviä ja ainutlaatuisia tekijöitä. Yhteisen tavoitteen saavuttaminen vaatii, että jokainen työskentelee määrätietoisesti, mutta huomioiden tiimin jäsenten erilaisuutta. Tarvittaessa oppimista tuetaan, aktivoidaan tai eriytetään joko työvaiheittain tai toimintaympäristöstä luonnostaan löytyvillä tehtävillä. Oppiaineeseen liittyvässä elintarviketyössä ja muussa toiminnassa on yleensä aina urakkaluonne. Työprosessin eteneminen alusta loppuun aikataulutettuna on tärkeää tiedostaa ja sanoittaa, koska ajanhallinta on toiminnan ohjauksessa keskiössä. Oppimistehtävät täytyy saada oppitunnin aikana valmiiksi, työn tulokset arvioiduksi ja opetustila järjestettyä seuraavien oppilasryhmien käyttöön. Työskentelyn aikatauluttamista opetellaan suunnittelemalla, vaiheistamalla ja jakamalla työtä ryhmän edellytysten mukaan.  Itseohjautuvuus karttuu vähitellen työprosessin eri vaiheissa. 

Oppimistehtävien suunnittelussa toimintaohjeiden huolellinen laatiminen ja työvaiheiden selkiyttäminen esimerkiksi aikaa tai työtä säästäväksi ovat kotitaloudessa keskeisiä.  Mikäli valmiiden oppimateriaalien ohjeet vaikuttavat monimutkaisilta, työvaiheiden järjestystä tai niiden määrää on hyvä tarkistaa opetusta ja työvaiheiden ohjeistusta suunniteltaessa. Oppituntien ajankäytön ja erilaisten siirtymävaiheiden suunnittelussa voidaan ennakoida esimerkiksi tarvittavien työvälineiden määrää ja sen myötä astianpesuun kuluvaa aikaa ja muun toiminnallisen ajan käyttöä.

Kotitalouden opiskeluympäristössä tärkeintä on välittämisen ja luottamuksen ilmapiiri. Kotitalous on vuorovaikutusoppiaine, jossa on lupa yhtä lailla osoittaa osaamista kuin myös jakaa kokemus osaamattomuudesta tai oppimisprosessin keskeneräisyydestä. Käytännön työssä on muistettava, että jos ei aina ihan onnistutakaan, silloin ainakin opitaan.  Opettajan tehtävä on suunnitella oppimistehtävät sellaisiksi, että ne ehditään oppitunnilla toteuttamaan ja opittua ehdittäisiin myös jo työn aikana ja kokonaisuuden lopuksi tarkastelemaan yhdessä ja erikseen. Aikaa varataan myös erilaisten oppijoiden kanssa tapahtuviin yllättäviin asioihin ja tavoitteena on, että tilanteisiin pystytään reagoimaan välittömästi: virheet pystytään korjaamaan heti ja ylimääräiset sattumukset saatetaan ratkaisuun saman tien.

Kotitalous antaa myönteistä itseluottamusta. Kotitalouden tarkoitus on tuottaa myönteistä ja mahdollisuuksiin keskittyvää osaamista, jolla voi vaikuttaa niin omaan kuin yhteiseen hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Kotitaloudellisen itsetunnon kehittyminen ja yhteisöllisyyteen kasvaminen antaa uskoa mahdollisuuksiin vaikuttaa. Oppilaantuntemukseen panostaminen ja erilaisten osaamisten ja oppimistyylien tunnistaminen on keskeistä kotitalouden työskentelyn suunnittelun ja työtapojen valintojen taustalla. Oppimisessa onnistumisen kokemus on keskeinen ja merkityksekäs toiminnan jatkon kannalta: oppitunnilla tavoitteena on oppia toimimaan itseensä luottaen siten, että toistava tekeminen siirtyy osaamiseksi, taitavaksi taidoksi, jonka voi siirtää omaan arkeen ja jota voi kehittää edelleen.

Kotitalouden taidot kehittyvät ”tiedän – taidan – ymmärrän – kehitän” -osaamisketjussa. Taidon harjoittelun tavoitteena on tuottaa taidon hallintaa ja ymmärtämistä, joka yhdistelee aiemmin opittuja tietoja ja taitoja laajemmiksi, käyttökelpoisiksi kokonaisuuksiksi uutta luoden. Esimerkkinä oppimisen polku ja oppimisprosessin vaiheistus voisi olla seuraavanlainen: Aluksi harjoitellaan työvälineiden tunnistamista ja nimeämistä sekä ruoka-aineiden mittaamista. Seuraavassa vaiheessa tutustutaan turvalliseen toimintaan työvälineiden ja keittiökoneiden kanssa ja kiehautetaan esimerkiksi vesi. Sitten edetään jo esimerkiksi kattilassa keittämiseen ja pohditaan samalla kiehauta – keitä – hauduta -käsitteitä osana taitavaa ja energiaa säästävää lieden käyttöä. Lopulta yhdistetään jo keittämisen, ajankäytön ja työvaiheosaamisen taitoja työturvallisuuteen ja kestäviin valintoihin monialaisesti.

Arviointidialogi on kiinteä osa kotitalouden pedagogiikkaa ja vuorovaikutusta. Toiminnan yhteydessä tapahtuva keskustelu ja asioiden yhdessä pohtiminen luo perustan kotitaloudellisen ajattelun kehittymiselle ja erilaisten näkökulmien huomioimiselle muuttuvissa tilanteissa. Oppimistilanteissa vuorovaikutuksessa harjoitellaan antamaan palautetta ja ottamaan sitä vastaan. Opettajan antaman kannustavan palautteen (formatiivinen arviointi) merkitys oppimisen edistäjänä on keskeinen. Vertaispalaute on kotitaloudessa luontevaa ja tärkeää, mutta se vaatii harjoittelua ja ainakin alussa opettajan vahvaa ohjausta. Arviointidialogi aktivoi oppijat toistensa oppimisresurssiksi. Dialogin merkitys oman toimijuuden kehittymisessä ja oppimisen omistajuuden muodostumisessa on erityisen merkitsevä (kuva 4).

Kotitalouden oppimisen prosessissa on keskeistä oppimista tukeva arviointi, joka on parhaimmillaan vahvuuslähtöistä ja voimaannuttavaa. Oppimaan innostava formatiivinen arviointi on tehtäväkeskeistä, erilaisuutta tunnistavaa ja onnistuneeseen suoritukseen kannustavaa (kuva 5).

Parhaimmillaan onnistunut opintojen aikainen arviointi ei tuomaroi vaan parantaa laatua ja poistaa oppimisen esteitä vapauttaen yksilölliseen luovuuteen (kuva 6).

Prosessi on tärkein: kotitaloudessa arvioidaan kokonaisuutta yksittäisen tuotoksen sijaan. Kotitalouden oppimisessa tavoitteen rajaaminen vaatii erityistä huomiota. Opittavien asioiden osittaminen oppilaiden erilaisiin tarpeisiin sopivaksi on tärkeää sekä motivaation että yhdenvertaisen osallisuuden kokemisen vuoksi. Rajaamisesta ja osittamisesta huolimatta kotitaloudessa arvioidaan kuitenkin kokonaisuutta: oppimisen ja oivaltamisen sekä vuorovaikutuksen prosessia yksittäisen tehtäväsuorituksen sijaan. Kotitalouden taidot lomittuvat arvioinnissa: tiedonhallinnan sekä yhteistyön ja vuorovaikutuksen osa-alueet sisältyvät myös käytännön toimintaan, mikä saadaan onnistuneen arvioinnin avulla näkyväksi.  

Kirjoittajat:

Fiia Lujasmaa, KM, kotitalousopettaja

Essi Kilpeläinen, KM, kotitalousopettaja

Lähteet:  

• Atjonen, P. 2023. Formatiivinen arviointi perusopetuksessa. Haettu 20.3.2023.

• Opetushallitus. 2020. Kotitalous perusopetuksessa. Kotitalouden opetuksen oppimisjatkumo varhaiskasvatuksesta yläkouluun. Haettu 26.4.2023.

Kotitalous sanana kuulostaa hyvin kotoisalle, kotimaiselle ja suomalaisellekin, jopa harhaanjohtavasti, sillä kodit ja sitä mukaa myös koulut monimuotoistuvat kulttuurisesti ja kielellisesti tällä hetkellä vauhdilla. Monikulttuurisen koulun oppilaat tuovat kouluun häivähdyksen kotiensa monimuotoisista kulttuureista –myös ruokakulttuurista, lähes kaikkialta maailmasta – toisinaan enemmän, toisinaan vain aavistuksenomaisesti.

Taide- ja taitoaineiden valinnaisten tuntien resurssista opetettavan kotitalouden tueksi laadituissa arvosanojen kuvauksissa perusopetuksen kuudennen vuosiluokan päättyessä opetuksen tavoite (T7) on ”aktivoida oppilasta tunnistamaan arjen muodostumista eri rutiinien ja siirtymävaiheiden sekä kulttuurisen moninaisuuden näkökulmasta”. Moninaisuus toisinaan haastaa opettajaa, oppilaita ja koko koulua. Mutta mitä moninaisuus oikeastaan on?

Moninaisuudella (engl. diversity) tarkoitetaan ihmisten erilaisia ominaisuuksia, jotka saavat merkityksensä vuorovaikutuksessa toisten ihmisen ja/tai erilaisten rakenteiden kanssa. Keskeisiä moninaisuuden näkökulmia ovat esimerkiksi sukupuoli ja seksuaalisuus, kansallisuus ja etnisyys, yhteiskuntaluokka, ikä, katsomukset tai fyysiset ominaisuudet. Näitä ominaisuuksia tulee koulussakin tarkastella tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, kulttuurienvälisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Erilaisuudet eivät ole keskenään samanarvoisia, vaan niistä toiset jättävät yksilön joukon ulkopuolelle, kun taas toiset piirteet ovat yksilön etuoikeuksia. Monet erilaisuudet ovat rakenteiden tuottamia. Moninaisuus on kuitenkin inhimillisen vuorovaikutuksen voimavara. Se myös pakottaa muuttamaan totuttua toimintaa.

Ennakkoluuloista lähtöoletuksiin

Kotitaloutta opettavan opettajan moninaisuustaidot muodostuvat moninaisuuden tunnistamisesta ja eriarvoisuutta aktiivisesti vähentävästä toiminnasta. On tärkeää, että opettaja rohkeasti tunnistaa erilaisuuden, kysyy kun ei ymmärrä ja pohtii yhdessä kollegoiden kanssa, miten erilaisia kulttuurisia tapoja sovitellaan parhain päin koulun arkeen. Kulttuuri kuvaa yhteisön, laajan ihmisjoukon tapoja ja tottumuksia eikä niinkään selitä yhden yksittäisen oppilaan toimintaa.

Oppilaan toiminnan selittäminen tai ymmärtäminen jonkin tietyn ”kulttuurin” avulla on usein harhaanjohtavaa. Harva meistä on oman kulttuurinsa tyypillinen edustaja. Opettajalta kysytäänkin herkkyyttä tunnistaa ja oppia tuntemaan oppilaat yksilöinä, ei tietyn maan, kieliryhmän, kulttuurin edustajina.

Kulttuurinen monimuotoisuus merkitsee myös sitä, että kaikki kulttuurit ovat jatkuvassa muutosprosessissa, niihin on ja niihin sekoittuu aineksia muista kulttuureista ja ne kätkevät sisälleen erilaisia alakulttuureja. Ruokakulttuuri on oiva esimerkki monimuotoisesta ja muuttuvasta kulttuurista.

Suomen kielen sana ennakkoluulo on varsin negatiivinen, ja siksi sitä on hyvä myös tietoisesti käsitellä. Uusissa, hieman vieraissa tilanteissa meillä on toisinaan ajatuksia siitä, millaisia ihmiset mahdollisesti ovat, miten he käyttäytyvät ja mitä ehkä tulee tapahtumaan. Eri kulttuureihin liitetään ennakkoluuloja, joilla viitataan stereotyppisiin, toisinaan hyvin kapeisiinkin käsityksiin tietyistä ihmisryhmistä. Tässä yhteydessä rakentavampaa ajattelua voisi tukea käsitteen lähtöoletus käyttäminen. Opettajalla on opetustilanteessa asiayhteyksissä oppilaana eletyn elämän kautta kertynyt tietoa, taitoa, kokemuksia ja näiden myötä monia lähtöoletuksia. Uudessa tilanteessa ja tavattaessa uusi tai vieras ihminen on tärkeää olla valmis tarkastamaan lähtöoletusta. Inhimillisenä olentona meillä on monia ennakkoluuloja, jotka eivät sinänsä ole oikein tai väärin, hyviä tai pahoja. Pulmalliseksi ne muuttuvat silloin, kun emme anna uudelle tuttavuudellemme mahdollisuutta määritellä itse itseään, vaan päätämme hänen olevan ennakkoluulojemme kaltainen. Olisiko lähtöoletuksia helpompi muuttaa kuin ennakkoluuloja? Jokaisen vääräksi todetun lähtöoletuksen jälkeen on syytä iloita: pystyn muuttamaan ennakkoajatuksiani ja kohtaamaan ihmisen – oppilaan, vanhemman, kollegan – sellaisena kuin hän haluaa minulle olla.

Juhlimisen tärkeys

Erilaisuuteen ja erilaisiin ihmisiin on usein helppo tutustua nimenomaan ruoan, ruoanvalmistuksen ja näihin kytkeytyvien tapojen kautta.  Ruoasta puhumisen, ruoan jakamisen, ruoanvalmistuksen ja yhdessä syömisen kautta rakennetaan siltoja. Vuosiluokkien 3–6 kotitalouden opetuksessa ruoka ja ruoanvalmistus toimivat pedagogisena välineenä myös moninaisuuden tiedostamisessa ja ymmärtämisessä.

Kotitalousopetuksen tavoite T9 kannustaa harjoittelemaan tilannesidonnaista tapakulttuuria. On siis syytä harjoitella juhlia ja oppia juhlimaan yhdessä! Analysoidessamme kotitalousopettajien laatimia oman opetuksensa vuosisuunnitelmia (Janhonen-Abruquah et. al 2015) totesimme, että juhlat antoivat mahdollisuuden monipuoliseen kulttuuriseen oppimiseen niin paikallisuuden, perinteiden, uskontojen ja katsomusten kuin kansainvälisyydenkin näkökulmasta.

Kannustava arviointi

Kotitalousopetuksen tavoitteiden T7 ja T9 osalta vuorovaikutteinen itsearviointi kannustaa oppilasta tunnistamaan arjen muodostumista ja kulttuurista moninaisuutta sekä ohjaa oppilasta arkeen ja kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvissä pohdinnoissa. Kotitalousopetuksen oppimisympäristö antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden harjoitella käytännön toiminnassa moninaisuustaitoja ja erilaisten ihmisten kanssa olemista yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Blogi-sivustot:

Kirjoitus pohjautuu HEED-hankkeeseen, jonka päätavoitteena on ollut kehittää kotitalousopetusta moninaisuuden – lähinnä kulttuurisen moninaisuuden – sekä sukupuoleen liittyvän ajattelun näkökulmasta (2016–2020) tuloksiin.

Lisälukemisto:

• Anttila, S., Palojoki, P., Vuori, J., & Janhonen-Abruquah, H. (2021). ‘’I didn't even realize I agreed to meet the child so rarely.’’: Negotiations and parental desires in LGBTQ family forming processes. Journal of Family Issues, 1-25. 

kirjoittaja: Hille Janhonen-Abruquah, FT, professori