Teeman kautta oppilaat voivat pohtia ihmisten erilaisuutta, omia harrastuksia sekä erilaisia tunteita. Teemaa käsiteltäessä kiinnitetään huomiota siihen, että uskontokuntiin kuulumattomien lasten vähemmistöidentiteettiä rakennetaan myönteiseksi arvostamalla heitä osana omaa yhteisöään ja muuta yhteiskuntaa.
Kuvituskuva: Poika hymyilee ulkona
Kuva: Niina Rodionoff

Teeman käsittelyssä toteutuvat erityisesti aihekokonaisuudet 3. Viestintä ja mediataito sekä 6. Turvallisuus ja liikenne. Käsiteltäviä aiheita ovat

  • kuka olen
  • mitä osaan
  • miten kehityn ja kasvan.

Tarkastelun kohteena ovat muun muassa

  • ihmisten ulkoiset piirteet (miltä näytän)
  • ihmisten ominaisuudet (millainen olen, mitä harrastan)
  • erilaiset tunteet (mitä ajattelen, milloin olen iloinen, surullinen, vihainen tai onnellinen)
  • keho ja sen toiminta
  • elämänkaari (elämänvaiheet, vanheneminen, vanhuus sekä sairaus ja kuolema).

Toimintamuotoina voi olla esimerkiksi

  • kummioppilas tai kummiluokkatoiminta koulun elämänkatsomustiedon  oppilaiden kanssa
  • yhteinen toiminta (retket ja juhlat paikkakunnan tai asuinyhteisön uskontokuntiin kuulumattomien perheiden kanssa)
  • tutustuminen muiden elämänkatsomustiedon ryhmän jäsenten tapoihin  ja erilaisiin kalendaarijuhliin
  • tutustuminen uskontokuntiin kuulumattomien nimenanto-, avioliittoon vihkimis- ja hautajaisjuhliin
  • et-ryhmän esittäytymis- ja tiedotuspäivä tai -viikko omassa esiopetusryhmässä.

Maapallolla elää yli kuusi miljardia ihmistä. Ihmiset ovat monin tavoin samanlaisia, mutta kuitenkin kaikki erilaisia. On erilaisia kulttuureja, erilaisia tapoja, eri kieliä ja erilaisia koteja. Ihmiset poikkeavat toisistaan myös ulkonäöllisesti. On pieniä, suuria, lyhyitä, pitkiä, vaaleita, tummia, ohuita ja paksumpia ja kaikkea siltä väliltä. Kahta täysin samanlaista ihmistä ei ole. Jopa identtiset kaksoset eroavat toisistaan, vaikkei sitä äkkivilkaisulla huomaisikaan. Ihmiset saattavat arvostella toisia ihmisiä ulkoisten eroavuuksien ja erilaiselta näyttämisen vuoksi. Kuitenkin jokainen meistä on enemmän tai vähemmän erilainen toisten silmissä. 

Tuntiesimerkki

Oppilaat tekevät luokassa erilaisia mittauksia ja tutkimusta oppilaista. Taululle ja oppilaiden omiin vihkoihin voidaan tehdä taulukointia esimerkiksi pituusjakaumasta, hiusten väristä tai pituudesta, silmien väristä ynnä muista ulkoisista piirteistä. Sopivan tutussa ryhmässä voidaan leikkiä tunnistusleikkiä, jossa yksi oppilas yrittää piirin keskeltä silmät sidottuna tunnistaa tunnustelemalla kohdalleen osuvan toisen oppilaan.

Vihkotyönä ja keskusteluna voidaan pohtia erilaisuutta omassa luokassa tai koulussa ja miettiä, kuinka paljon ja kuinka näkyvää eroavuutta omasta lähipiiristä löytyy. Kuinka monella tavalla ulkonäön mukaan ihmiset eroavat toisistaan? 

Keskustelua voidaan laajentaa myös normaalista ulkonäkövaihtelusta poikkeavaan ulospäin näkyvään erilaisuuteen, liikuntavammaisuuteen, tarkoitukselliseen erottautumiseen muodin tai vakaumuksen tähden ja muihin vastaaviin poikkeavuuksiin. Tunnilla voidaan myös pohtia muiden eläinlajien ja kasvien erilaisuutta tai samankaltaisuutta. Ovatko kaikki silakat samannäköisiä?

Olennaisia asioita

Elämän suuri ihme on jokaisen ihmisen erilaisuus. Kuitenkin pohjimmiltaan olemme kaikki hyvin samanlaisia ja helposti ihmiseksi tunnistettavia. Luonnon monimuotoisuus näkyy myös ihmisissä. Joskus ulkonäkö voi poiketa muista myös sairauden tai vamman vuoksi tai tarkoituksellisesti itse muokattuna.

Takaisin ylös

Ihmisten tiedot ja taidot ovat melko samanlaisia syntymän hetkellä. Kasvaessaan lapset oppivat erilaisia asioita ympäristöstään ja vanhemmiltaan. Eri puolella maailmaa opitaan erilaisia kieliä ja tapoja, kiinnostutaan erilaisista asioista ja opitaan monenlaisia taitoja. Jokainen on hyvä jossain, kukaan ei kaikessa. Ihmisten erilaiset taidot ja kyvyt täydentävät toisiaan. Kenenkään ei tarvitse selviytyä yksin, ja jokainen voi auttaa muita jossakin.

Tietojen ja taitojen lisäksi ihmisillä on persoonallisia ominaisuuksia. Joku on seurallinen, joku ujo, joku äänekäs ja joku hiljainen. Joku on nopea toimissaan ja toinen taas rauhallisen verkkainen käänteissään. Erilaisuus on rikkautta, ja joissain tilanteissa ja tehtävissä tarvitaan erilaisia ominaisuuksia. Kaikkia tarvitaan. Joitakin ominaisuuksia voi myös oppia ja hankkia harjoittelemalla. Joitakin jopa tavoitellaan ja pidetään erityisessä arvossa. Kukapa ei haluaisi olla rohkea, oikeudenmukainen, ystävällinen ja rehellinen.

Esimerkkitunti

Oppilaat tekevät luokassa tutkimuksen omista kiinnostusten kohteistaan ja harrastuksistaan. Oppilaat voivat tehdä vihkoihinsa ympyrän, jossa on neljä lohkoa ja omakuva keskellä. Lohkoihin tulee seuraavat otsikoinnit

  • Asioita, joissa olen hyvä
  • Asioita, jotka kiinnostavat
  • Asioita, joita haluaisin oppia
  • Asioita, joita minun pitää harjoitella enemmän.

Tämän jälkeen oppilaat pohtivat ihmisten erilaisuutta ulospäin hankalammin näkyvissä asioissa. Ominaisuuksista pohditaan myös niiden muokattavuus. Voiko ja pitääkö ujon muuttua rohkeaksi, hitaan nopeaksi, seurallisen itsekseen viihtyväksi tai pitääkö kaikkien olla ystävällisiä? Millä erilaisilla tavoilla ja adjektiiveilla ihmisiä voikaan kuvata? Mitkä ovat tapoja, mitkä lahjakkuuksia, mitkä opittuja ominaisuuksia? Voiko taiteellisuutta harjoitella? Entä nokkeluutta?

Taululle tehtävästä listasta voidaan myös valita tärkeinä ja toivottavina pidettäviä ominaisuuksia sekä pohtia, millainen olen ja millaiseksi haluaisin tulla.

Olennaisia asioita

Ihmiset ovat erilaisia myös tiedoiltaan, taidoiltaan ja ominaisuuksiltaan. Tietojen ja taitojen oppimiseen vaikuttavat ympäristön ja kasvamisen lisäksi motivaatio ja kiinnostuksen kohteet, oma toiminta ja valinnat. Ihmisten ominaisuuksia voidaan ajatella myös hyveinä, toivottavina ja ei-toivottavina ominaisuuksina, joita voi halutessaan muokata. Osa ominaisuuksista taas on kiinteä osa kunkin ihmisen persoonallisuutta, minuutta ja ainutlaatuisuutta.

Takaisin ylös

Monella koululaisella on oma harrastuksensa tai jopa useita. Harrastuksista haetaan mielihyvää tai hyötyä, ne ovat kiinnostuksen ja jopa omistautumisen kohteita. Erilaiset harrasteet voivat tarjota vaihtelua ja jännitystä arkeen, tavoitteita ja onnistumisen kokemuksia. Kestävän harrastuksen edellytyksenä on useimmiten jatkuva into ja motivaatio kiinnostuksen säilymisen kautta. Lapsille harrastuksia on tarjolla paljon, ja mahdollisuus kokeilla kaikenlaista on houkuttelevaa. Liiallinen erilaisuus  ja liian tiheä toistuvuus eivät kuitenkaan ole enää yksittäisen harrastuksen eivätkä ihmisen itsensä kannalta pitkään mielekästä. Usein harrastukset vaihtuvatkin kokeiluvaiheessa usein, alkuinnostus saattaa hiipua liikaan rankkuuteen ja harrastuksia saattaa kasaantua ylenpalttisesti koulutyön ja kotielämän lisäksi. Erilaiset keräilyharrastukset ovat myös suosittuja, tosin osa varsin kaupallisia ja lyhytkestoisia markkinavaltauksia.

Esimerkkitunti

Tunnilla oppilaat tekevät luokassa tutkimus oppilaiden kiinnostusten kohteista ja harrastuksista. Opettaja kokoaa harrastuksista taulukoonnin, jossa voidaan erotella erityyppisiä harrastuksia. Jakotapoina esim. yksin vai ryhmässä sekä yksilönä vai ryhmänä, ulkona vai sisällä, liikuntaa vai ei liikunnallista, kotona vai jossakin tietyssä paikassa yms. Usein hedelmällinen pohdinnan aihe on myös peruste harrastuksen aloittamiselle: kaverin, sisaruksen tai vanhemman esimerkki, kiinnostus, tarpeellisuus jne.

Tunnilla tehdään tutkivaa koontia harrastusten määrästä sekä lukumääräisenä että tuntimäärinä viikossa. Kuinka paljon on liian paljon, voiko harrastaa liikaa tai liian montaa asiaa yhtä aikaa?

Oman harrastuksen esittelyn rakenne

mitä harrastan

minkälainen harrastus on

harrastuksen hyviä ja huonoja puolia, vaatimuksia ja edellytyksiä.

Oppilaat kertovat usein innostuneesti itselleen läheisistä harrastuksista. Näin voidaan harjoitella sekä muille kertomista että kuuntelemista ja kysymysten esittämistä.

Tunnilla pohditaan myös harrastusten hankkimisen keinoja: mistä saa aloitusideoita, mistä tietää sopivuuden ja mitä sitten, jos harrastus paljastuukin itselle sopimattomaksi.

Olennaisia asioita

Harrastusten kirjo on suuri. Harrastus on kuitenkin aina valinta. Kaikkea ei voi tehdä, usein on valittava se kaikkein mieluisin useista vaihtoehdoista. Valintaan voi tarvita myös apua, mutta keneltä?

Keskustelussa voidaan ohjata oppilasta ajattelemaan harrastusta mielekkäänä ja mukavana asiana, ei liian vakavasti otettavana ”taakkana”. Harrastukset voivat muuttua tärkeäksi osaksi elämää tai toisaalta myös vaihtua, tauota tai unohtua.

Takaisin ylös

Tunne-elämän kehitys on osa persoonallisuuden kehitystä. Tunteiden ilmaisua voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä osista terveen itsetunnon kehityksessä. Oppilaiden itseilmaisun edistämisessä tunteiden ilmaisun hyväksyvä ja myös itse tunteensa ilmaiseva opettaja voi toimia avainhenkilönä. Elämänkatsomustiedon tunneilla korostuu useissa yhteyksissä ja eri aihepiireissä tunteiden ilmaisemisen vapaus ja siihen rohkaiseminen.

Tunteiden havainnoiminen ja käsitteleminen oppitunneilla on tuloksellisinta oppilaan oman toiminnan ja eläytymisharjoitusten kautta. Tunnistamisen ja havaitsemisen lisäksi keskustellaan ja harjoitellaan tunteiden hallintaa ja ohjaamista kokemusten ja toiminnallisuuden kautta.

Tunteiden ilmaisun lisäksi tunneilla pyritään kehittämään myötäelämisen ja empatian taitoja, mukavia ja epämukavia tunnetiloja, esimerkiksi pelon tunteen luonnollisuutta ja pelkotilan hallintaa.

Esimerkkitunti

Tunnilla tehdään oppilaille naamakortit, joissa on erilaisiin tunnetiloihin liittyviä ilmeitä. Opettaja piirtää malli-ilmeitä taululle yhteisen keskustelun perusteella. Naamakortteja voi tehdä hyvin useasta tunnetilasta, mutta tärkeimpinä ja riittävinä aloituskortteina voivat olla tyytyväisyys, ilo, suru ja pelko.

Perusleikkinä naamakorteilla voidaan aloittaa opettajan sanomilla erilaisilla sanoilla, kuten syntymäpäivä, liukastuminen, lahja, ystävä, onnistuminen, unohtaminen, onnettomuus, sairastuminen tai pimeä. Alun jälkeen sanalistaa voidaan vaikeuttaa asioilla, joista voi olla monta mieltä, kuten ukkonen, sadepäivä, kummitusjuna, hevonen, kaivostunneli, korkeat paikat tai veneessä oleminen.

Tämän jälkeen oppilaat keskustelevat tunnetilojen tuottamisesta. Voiko toisille tuottaa ja aiheuttaa iloa, surua, pelkoa, tyytyväisyyttä tai vihaisuutta. Millä tavoin? Tarkoituksellisesti vai vahingossa?

Oppilaat miettivät erilaisia tilanteita, joissa iloa tai surua ei voi välttää tulemasta, ja toisaalta myös tapoja välttää surun tai ilon tunnetta sekä syitä, miksi joskus pitäisi yrittää tukahduttaa tunnetta.

Tunnilla kuunnellaan lyhyitä tarinoita tai musiikkinäytteitä, joissa erilaiset tunnetilat tulevat esiin. Lyhyissä katkelmissa voidaan käyttää naamakortteja, pidemmissä voidaan merkitä erilaisia ilmeitä muistiin ja pohtia lopuksi tarinan surullisuutta tai iloisuutta.

Oppilaat kokoavat vihkoon tai erilliselle pohjalle piirtäen tai aikakauslehdistä kuvia leikaten ja liimaten kollaaseja asioista, jotka tekevät iloiseksi tai surulliseksi tai jotka pelottavat tai huvittavat.

Oppilaat kuvaavat maalaten tai värittäen musiikin herättämiä tunteita paperille ja tekevät kaksi kuvaa: toisen surullisen mollimusiikin soidessa, toisen iloisen musiikin tahdissa.

Olennaisia asioita

Tunnin lähtökohta on tunteiden herättäminen asioilla, tarinoilla tai musiikilla sekä niiden tunnistaminen ja esiin tuominen konkreettisen toiminnan kautta, esimerkiksi naamakortilla näyttämällä, maalaamalla, piirtämällä, leikkaamalla ja liimaamalla. Tarkoitus on yhdistää konkreettisesti tunne ja sen aiheuttaja.

Takaisin ylös