Kun oppilaitoksia ja opettajia velvoitetaan vahvistamaan kestävää tulevaisuutta ja laaja-alaista osaamista, tehtävä tuntuu ymmärrettävästi suurelta ja aikaa vievältä. Mistä niin monimuotoisia ja alati muuttuvia kokonaisuuksia edes alkaisi lähestyä?

Kun aika ja muut resurssit eivät millään tunnu riittävän “minkään ylimääräisen tekemiseen”, on syytä kiinnittää kestävän tulevaisuuden hyväksi tehtävä työ kunnolla siihen, mitä on tehtävä joka tapauksessa. Tässä oppiaineiden yhteisesti tavoittelema laaja-alainen osaaminen kohoaa valttikortiksi.

Laaja-alainen osaaminen ja kestävä tulevaisuus
Kuva: Hanna Ruusulampi, Opetushallitus

Kirjoittajat: projektityöntekijä Anjuli Korhonen & opetusneuvos Paula Mattila, Opetushallitus

Laaja-alainen osaaminen on lukion (ja perusopetuksenkin) kaikkien oppiaineiden yhteinen tavoite. Sen saavuttamisen voi hyvin rinnastaa lukion yleissivistävään tehtävään – ja se voi olla monen mielestä yhtä epämääräinen tai epäkäytännöllinen. Näin miettivät eivät ole kovinkaan väärässä. Itseasiassa laaja-alaisen osaamisen ei ole tarkoituskaan olla selvärajaista, koska sen perimmäinen tarkoitus edellyttää:

  • eri näkökulmien ja oppirakennelmien yhteensovittamista
  • oppiaineiden tietotaitojen punomista yhteen
  • arvojen ja asennoitumisten yhdistymistä tahtotilaksi.
Vihreäsävyinen lentävä kirja, jonka nokkana ja runkona on lyijykynä

Laaja-alainen osaaminen koostuu toki elementeistä, jotka ovat itsessään rajattuja: näitä ovat oppiaineiden tiedot ja taidot. Oppiaineet ovat kuin erivärisiä lankoja laaja-alaisen osaamisen monivärisessä vyyhdissä. Moni yrittää keriä vyyhdistä itselle tuttuja langanpätkiä erilleen, opettaa laaja-alaisesti ja samalla tarkkarajaisesti ja ennen kaikkea oppiainettaan. Näin tehtäessä voi törmätä näkymättömään esteeseen: laaja-alainen osaaminen ei ole tarkkarajaista, koska sitä määrittävät tulevaisuus (jota ei vielä ole), yhteistyö (jonka sujuminen riippuu tekijöistä) ja elämän muuttuvat ilmiöt. Ne puolestaan ovat useimmiten monialaisia ja keskinäisriippuvaisia.

Laaja-alainen osaaminen on voinut ymmärrettävästi tuntua opettajista epäselvältä ja käytännölle vieraalta, kun he ovat osallistuneet opetussuunnitelmatyöhön tai suunnitelleet omaa tulevaa opetustaan. Kun jokin asia tai käsite nimetään tai määritellään uudelleen, muutoksen sisäistäminen vie aina aikansa. Laaja-alaisen osaamisen kohdalla kysymys on kuitenkin olemassa olevan toiminnan ja ilmiön vahvistamisesta. Käsi ylös: kuka tiesi, että jo vuoden 1985 lukion opetussuunnitelman perusteissa edellytettiin opetusta eheytettävän opettamalla aihekokonaisuuksia? Niissäkin oli tarkoitus yhdistää usean aineen opetusta ja soveltaa ongelmakeskeistä lähestymistapaa (Kouluhallitus 1985). Kaikissa lukion ops-perusteissa on sen jälkeen ollut samaa pyrkimystä eheyttämiseen, mutta vasta 2019 asia nimettiin laaja-alaiseksi osaamiseksi ja sidottiin kaikkien oppiaineiden tehtäväksi.

Yhtä lailla kestävän kehityksen hahmottaminen on ikuisuustehtävä (aivan oikein, jo 1985 perusteissa lukio-opetuksessa tuli tavoitella elinympäristön ja luonnon suojelemisen sekä esim. rauhan edistämisen edellyttämiä valmiuksia). Sen vieminen opetuksen käytännöksi tuntuu varmasti edelleen työläältä: mistä niin suurta, monimuotoista ja alati muovautuvaa kokonaisuutta alkaisi edes lähestyä? Kun opettajia ja koulun muuta henkilökuntaa velvoittaa peräti kaksi isoa kokonaisuutta, joista kumpikaan ei ole selkeästi rajattavissa tai yksinkertaisesti selitettävissä, moni voi uupua tai ainakin hiljaa luovuttaa. 

Kestäväksi ja kestävää – laaja-alaisesti

Sinisävyinen saamelainen kansallispuvussa

Oppimisen ja siis opettajien tueksi laaja-alainen osaaminen on kirjattu lukion uusiin opetussuunnitelman perusteisiin niin, että teksteissä on useita liittymäkohtia YK:n Agenda 2030 -tavoitteisiin. Laaja-alaisen osaamisen ops-tekstien parempi tuntemus voi näin ollen helpottaa niitä paineita, joita kestävän kehityksen mukainen toiminta aiheuttaa opetuksen arjessa. Jos nimittäin tuntuu siltä, että aika ja muut resurssit eivät millään riitä “minkään ylimääräisen tekemiseen”, on syytä kiinnittää kestävän tulevaisuuden hyväksi tehtävä työ kunnolla siihen, mitä on tehtävä joka tapauksessa. Tämä tarkoittaa laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden avaamista ja konkretisoimista. Konkretisointi edellyttää, että tietojen ja taitojen lisäksi lukioyhteisö hahmottaa kestävyyteen tarvittavia arvoja, asenteita ja tahtotilaa.

Vastauksena otsikon nostattamaan huoleen: jotta lukiossa saataisiin sekä kestävän kehityksen mukainen arvomuutos että kestävä toiminta aluille ilman, että se syö liiaksi resursseja muualta, kestävää kehitystä kannattaa toteuttaa laaja-alaisen osaamisen yhteydessä, rinnalla ja ennen kaikkea avulla. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla -teoria on lähempänä toteutumista, kun käy sitkeästi ja ennakkoluulottomasti läpi sitä, miten kestävä kehitys laaja-alaisena osaamisena ilmenee ja toteutuu eri oppiaineissa ja oppiaineiden yhteistyössä.

Ehdottomasti myönnettäköön, että laaja-alaisen osaamisen vieminen koko lukion toimintakulttuuriin ei ole helppoa. Ei sitä ole kestävän kehityksen koko koulun kattava edistäminenkään. Onhan kysymys käsitteellisesti ja toiminnallisesti monimutkaisista asioista, joihin jokainen asianosainen vielä tuo omat tulkintansa. Kahden toisiaan tukevan asian – kestävän kehityksen ja laaja-alaisen osaamisen – tavoittelu samanaikaisesti voi silti olla alku niiden molempien saavuttamiseksi.

Takaisin ylös

Haaste itsessään on siis melkoinen: miten lukiossa oikeasti voidaan ratkaista mitään merkittäviä tulevaisuushaasteita? Haastetta ratkaisemassa on laaja-alaisen osaamisen kaksi erilaista mutta toisiinsa kietoutuvaa voimaantumisen kehää:

  • kompetenssit ja kumppanuudet
  • arvot, asenteet ja tahto.

Kompetenssi ja kumppanuudet

Sininen maapallo, jonka ympärille on piirretty lyijykynällä sydän

Opiskelijan oma toimintakyky (kompetenssi, pätevyys) vahvistuu lisääntyvän elämänhallinnan myötä. Lukion ops-perusteissa siihen ohjaavat erityisesti laaja-alaisen osaamisen kolme ensimmäistä osa-aluetta. Toimintakyky saa lisävoimaa vastuullisesta vaikuttamisesta, johon laaja-alaisen osaamisen kolme jälkimmäistä osa-aluetta ohjaavat.  

Toinen voimaantumisen kehä kuvaa yhteistyön kohteita ja kumppanuuksia: jokainen laaja-alaisen osaamisen osa-alue on kuvattu niin, että siinä osaamisen vaikutuspiiri lähtee aina opiskelijasta itsestään ja etenee sitten hänen lähipiirinsä kautta yhä laajempiin toimintaympäristöihin, myös globaaliin maailmaan. 

Nämä kaksi kehää on kuvattu ohessa. Jokainen lukioyhteisö voisi pyrkiä visualisoimaan tai muuten tekemään oman tiekarttansa, jonka opiskelijat saisivat nähtäväkseen ja työstettäväkseen jo lukio-opintojen alussa.

Infograafi laaja-alaisen osaamisen vaikutuksesta yksilön tasosta yhteisön tason kautta aina globaaleihin ulottuvuuksiin. Infograafissa on kolme kehää, joista ulointa kiertää teksti "Maailma", keskimmäistä "Yhteisö/Yhteiskunta" ja sisintä "Opiskelija". Kaikki kehät lävistää laaja-alaisen osaamisen osa-alueita kuvaavat värialueet (keltainen=hyvinvointi, vihreä = eettisyys ja ympäristö, vaaleansininen = globaali ja kulttuuri, tummansininen=yhteiskunta, liila=vuorovaikutus, purppura = monitieteisyys ja luovuus)

Laaja-alainen osaaminen – silloin kun se siirtyy opetuksen ja oppimisen tietoisiksi arkikäytännöiksi – auttaa konkretisoimaan lukiokoulutuksen kestävän kehityksen eetosta. Laaja-alaisen osaamisen avulla, toisin sanoen opettelemalla moniaineista yhteistyötä ja ongelmanratkaisua, opiskelija valmistautuu

  • hillitsemään ilmastonmuutosta ja lajikatoa
  • sietämään ja selättämään pandemioita 
  • varjelemaan ihmisarvoa ja kaikkea elämää.

Kaikki nämä kestävään tulevaisuuteen tähtäävät tavoitteet tapahtuvat opettelemalla luottamaan omaan selviämiseen rakentavalla yhteistyöllä, lisääntyvällä monilukutaidolla ja yhteisen ongelmanratkaisun avulla – lukion omassa arjessa.  Kestävän kehityksen mukainen toiminta on ensisijaisesti paljon enemmän kuin sille nimettyjä teemapäiviä tai projekteja, vaikka nekin ovat tarpeen. 

Arvot, asenteet ja tahto

Opiskelija ei ala toimia kestävän tulevaisuuden hyväksi pelkästään tietojen ja taitojen ansiosta. Yksilö voi olla hyvinkin perillä esimerkiksi kierrättämisestä tai ymmärtää ekologisia keskinäisriippuvuuksia poikkeuksellisen syvällisesti, mutta se yksin ei johda kestävään toimijuuteen. Toimijuus edellyttää tekoja ja jokaisen teon takana on aina kolmesta asiasta koostuva motivoiva voima: arvojen, asenteiden ja tahdon vaikutus. 

Lentoon pyrähtänyt sininen kyyhky

Vaikka esimerkiksi arviointi ei saa lukiossa kohdistua opiskelijoiden arvoihin, ei se tarkoita, että opiskelijoiden ei olisi syytä sisäistää tiettyä arvomaailma. Tietynlainen, kestävään kehitykseen nojaava arvopohja on koko lukiokoulutuksen perusta, ja jokainen opettaja on siihen työnsä kautta sitoutunut. Yhtä lailla asenteet ja tahto ovat osa moottoria, joka on käynnistettävä matkalla kestävään tulevaisuuteen. Niiden herättämistä, kehittämistä ja eteenpäin puskemista ei pidä vältellä opintojaksojen aikana.

Jos arvoja, asenteita ja tahtotilaa ei pohdita, syvennetä ja kehitetä, lukio kasvattaa maailmaan vuosi vuoden jälkeen lisää ihmisiä, jotka kyllä tietäisivät ja osaisivat tehdä ihmisoikeuksien, kulttuurien, luonnon, ilmaston ja kaiken elämän eteen merkittäviä pelastavia tekoja - mutta eivät tee niitä. Sivustaseuraajien sukupolven sijaan maailma ja tulevaisuus huutavat avukseen tekijöitä, yhteen hiileen puhaltajia ja sitoutuneita suojelijoita, jotka eivät luhistu epävarmuuden edessä.

Takaisin ylös

Kestävän tulevaisuuden haasteet koskettavat kaikkia. Ilmiöiden keskinäisriippuvuus tekee niistä monimutkaisia. Lisäksi maali muuttuu koko ajan: tämän päivän kestävyyshaaste ei ole samanlainen enää parin vuoden päästä. Niinpä kestävää tulevaisuutta on tärkeää ratkaista monenlaisten – mieluiten kaikkien – ihmisten yhteistyöllä. Yhteistyössä taas tarvitaan ihmisten erilaisia tietoja ja kokemuksia, työtapoja ja syitä innostua. Ja tietenkin tarvitaan eri tiedon- ja tieteenalojen tutkittua tietoa. Lukiossa kaikki tämä tarkoittaa, että opintojaksoissa oppiaineiden ja tehtävien rajat avataan tutkittavan ilmiön ja omaksuttavan laaja-alaisen osaamisen edellyttämillä tavoilla. Onhan niin, että osa - suuri osa - osaamisen kannalta tärkeästä tiedosta on tarjolla muiden kuin (opettajan) oman oppiaineen tietovarannoissa. 

Vaikka kestävyyden isoja haasteita ei ratkaistaisikaan yhdessä lukiossa, sielläkin opiskelijat harjoittelevat kaikkien opintojaksojen aikana monialaisten (kestävyyden) kysymysten ratkaisemista. He harjaantuvat jonkin verran monialaiseen – ehkä jopa moniammatilliseen –  yhteistyöhön alkaen lukion muista opiskelijoista ja opintojaksoja vetävistä opettajista. He kohtaavat myös opiskelijoita ja opettajia toisista oppilaitoksista, yrityksistä ja kansainvälisen yhteistyön myötä myös maailmalta. 

Purppurainen pyramidi neljästä lippuja pitelevästä ihmishahmosta

Isojen haasteiden ja keskinäisriippuvuuksien ratkaisemista harjoitellaan pala palalta: sanoitetaan ongelmia, mietitään, mitä tiedonaloja ja tietoa ratkaisuun tarvitaan, ideoidaan ja karsitaan ratkaisuvaihtoehtoja, yritetään – ja jos erehdytään, tutkitaan, mikä kannattaisi seuraavalla kerralla tehdä toisin.

Takaisin ylös

Vihreä savuttava tehdas

Ilmastoahdistus on monen nuoren ja lapsenkin taakkana oman arjen ja maailman muiden ongelmien ja surujen lisäksi. Kenties jo syyllisyyden ja ahdistuksen kokemisesta itsessään on tullut nuoren sukupolven velvollisuus. Välittävän nuoren ei pitäisi joutua kuitenkaan todistamaan omia arvojaan tai toimimaan esimerkkinä aikuisille. Paha olo on merkki siitä, että jotain on vialla. Ahdistuksen ei silti tule olla velvoite kestävälle toiminnalle, ahdistunut yksilö kun pystyy harvoin toimimaan täydessä kapasiteetissaan saatikka muiden hyväksi. 

Vaikka laaja-alaisen osaamisen pohja on kestävässä kehityksessä ja globaalissa hyvinvoinnissa, ei laaja-alaista osaamista tulisi omaksua vain muiden tähden. Itse asiassa päinvastoin: kestävän toiminnan kannalta on keskeistä, että oma hyvinvointi ja tilanne sallivat sen. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja sen ehdoilla toimiminen on itsekkyyden sijaan pohja sille, että pystyy lannistumatta toimimaan myös muiden hyväksi. Ilmastoahdistuksesta eroon pyrkiminen ei tarkoita, että luopuisi tahdosta taistella ilmaston, luonnon ja globaalin ihmiskunnan eteen. Kun opiskelija omaksuu tietoja, taitoja, arvoja, asenteita ja tahtotilaa ensisijaisesti itseään ja omaa pärjäämistään varten, hän jaksaa kulkea loppuun asti kestävyyttä tavoitellessaan.

Sinisävyinen norppa

Yksilön hyvinvoinnista liikkeelle lähteminen ei ole vapautus kestävän toiminnan velvoitteista, vaan sen varmistamista, että tahto toimia ei järky epävarmuuksien maailmassa. Laaja-alainen osaaminen on lukiokoulutuksen mahdollisuus raivata motivoiva, kantava ja pitkälle ulottuva silta yksilön omasta hyvinvoinnista kestävään tulevaisuuteen. Sen aikana ja ansiosta opiskelija voimaantuu luonnon ja elämän puolustajaksi, joka ei muserru vastoinkäymisten ja ahdistusten maailmassa. 

Lukio-opiskelijoille –  ja opettajille itselleenkin –  on hyvä muistuttaa, etteivät he voi auttaa maailmaa, ennen kuin he ovat auttaneet itseään. Kestävä tulevaisuus merkitsee kaikkea elämää kunnioittavaa ja hyvinvoivaa maailmaa, joka koostuu yksittäisistä, elävistä olennoista ja niiden välisistä siteistä ja riippuvuussuhteista. Lukio-opiskelijatkaan eivät voi auttaa maailmaa, ennen kuin he ovat auttaneet itseään. Ja samalla – opiskelijat auttavat maailmaa auttaessaan itseään.

Lasten ja nuorten ajatuksia vuodesta 2050

Aikuisen on hyvä muistaa, että vaikka ilmastoahdistuksesta on hyvä päästä irti, ahdistus voi aina palata niin kauan kuin sille on syynsä. Lasten ja nuorten ajatuksia, huolia ja tunteita luonnosta ja tulevaisuudesta on syytä pysähtyä kuuntelemaan ja niistä otettava oppia. Mitä sinä voit opettajana ja aikuisena yhteiskunnan jäsenenä tehdä näkyvästi, jotta lapset ja nuoret eivät kokisi taistelevansa yksin kestävän tulevaisuuden tiellä seisovia esteitä vastaan?
Takaisin ylös