Liikunnan merkitys ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on tutkitusti suuri. Tämä tekee liikunnallisen elämäntavan omaksumisen yksilön ja yhteiskunnan kannalta tavoiteltavaksi. Kuitenkin, mitä nuoremmasta oppilaasta on kyse sitä etäisemmältä hänestä tuntuvat liikkumiseen liittyvät pitkän ajan tavoitteet toimintaa ohjaavina tekijöinä. Tämä nostaa yksittäisten liikuntatuntien ja niihin liittyvien välittömien kokemusten merkitystä. Myönteisten kokemusten on osoitettu edistävän liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Tämän hetken arvostamisella ja myönteisillä oppimiskokemuksilla on yhteys myös kouluviihtyvyyteen. Oppilaan hyvinvointiin vaikuttavat myös sellaiset tekijät, joihin koulun ja yksittäisen oppiaineen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Hyvinvointiin vaikuttaminen otetaan liikunnanopetuksessa kuitenkin vakavasti ja sen eteen työskennellään pitkäjänteisesti yhdessä oppilaiden kanssa. Liikunnanopetuksen ydintä ovat fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä edistävät taidot ja tiedot, jotka ovat eduksi sekä omalle että yhteisön hyvinvoinnille ja terveydelle tässä hetkessä ja pidemmällä aikavälillä.
Liikunnan tehtävä
Koululiikunnassa tutustutaan omaan kehoon ja opitaan suhtautumaan siihen myönteisesti. Liikuntatilanteissa keholla on tilaa olla tässä hetkessä kokeva, tunteva ja aistiva - juuri nyt hyvä ja oikealta tuntuva. Oman kehon tuntemus ja arvostaminen sekä monipuoliset kehollisen ilmaisun kokemukset turvallisessa oppimisilmapiirissä antavat välineitä eheäksi ihmiseksi kasvamiseen. Erilaiset kehollisen ilmaisun kokeilut luovat myös edellytyksiä liikunnallisen kiinnostuksen viriämiseen.
Myönteistä ihmisenä kasvua ja kehosuhdetta voivat häiritä esimerkiksi ulkonäköön kohdistuvat paineet. Kaikilla oppilailla on oikeus positiivisiin liikuntakokemuksiin riippumatta kehotyypistä tai muista henkilökohtaisista ominaisuuksista. Myönteiseen kehosuhteeseen ja omasta hyvinvoinnista huolenpitoon ei kuulu kohtuuton kurinalaisuus.
Koululiikunnassa korostuu fyysinen aktiivisuus. Istuva elämäntapa on niin yleistä, että jo päivähoidossa lapset ovat paikallaan 60 prosenttia ajastaan. Edelleen koulussa istutaan suurin osa ajasta ja aikuiset istuvat jopa 80 prosenttia valveillaoloajastaan. Fyysisesti passiivinen elämäntyyli on globaali kansanterveydellinen ongelma. Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen ihmisten elämänkulussa on suuri haaste. Koululiikunta ei yksin pysty vastaamaan siihen, että perusopetusikäiset liikkuvat voimassaolevien liikuntasuositusten mukaisesti monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla vähintään 1 - 2 tuntia päivässä. Lukujärjestykselliset ja pedagogiset ratkaisut liikunnanopetuksessa voivat kuitenkin tukea suosituksien toteutumista. Fyysistä aktiivisuutta oppitunneilla voidaan lisätä esimerkiksi siten, että toiminta käynnistyy nopeasti eikä hyvin etenevää toimintaa keskeytetä toistuvasti.
Liikuntatunneilla korostuu yhdessä tekeminen. Oppitunneilla oppilaat osallistuvat ikätasonsa mukaisesti yhteisen toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Oppitunneilla myös harjoitellaan elämässä tarvittavia yhteisön jäsenenä toimimisen taitoja. Erilaiset toiminnot, kuten leikit, toimintaradat, pien- ja viitepelit tai muu harjoittelu pienryhmissä edellyttävät kaikki joko oman toiminnan suhteuttamista toisten toimintaan tai työskentelyä yhteisen tavoitteen eteen.
Myös hyvä oppimisilmapiiri rakentuu yhdessä työskentelyä edistävien taitojen varaan. Mitä nuoremmista oppilaista on kyse, sitä enemmän oppilaita tuetaan yhteisön jäsenenä toimimisen taitojen oppimisessa. Etenkin alaluokilla opettajan on esimerkiksi hyvä ennen tehtävän käynnistämistä kertoa oppilaille, minkälaisia tilanteita tehtävässä kohdataan tai minkälaisia tunteita toiminta voi oppilaissa herättää. Ennakoiva keskustelu ja yhteinen ratkaisumallien pohdinta uusien tai aiemmin vaativiksi koettujen tehtävien (esim. ryhmien muodostaminen tai häviötilanne pienpelissä) edellä, antaa oppilaille valmiuksia selvitä mahdollisista haasteellisiksi kokemistaan tilanteista.
Sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä tukevien tietojen omaksuminen ja taitojen harjoittelu tukee oppilaan osallisuuden tunnetta ja oppilasryhmän sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Se antaa myös välineitä siihen, että oppilas pystyy myös itse ikätasonsa mukaisesti edistämään oppilasryhmän koheesiota eli yhteenkuuluvaisuutta. Toiminnallisuus, ajattelu ja hyvän elämän taidot ovat väistämättä yhteydessä toisiinsa koululiikunnassa.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, Liikunnan tehtävästä:
”Liikunnan avulla edistetään yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja yhteisöllisyyttä sekä tuetaan kulttuurista moninaisuutta.”
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 on määritelty toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet. Niissä korostuu muun muassa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo:
Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo
Oppiva yhteisö edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi samanarvoisina riippumatta mistään henkilöön liittyvästä tekijästä (Yhdenvertaisuuslaki 21/2004). Samanarvoisuus ei merkitse samanlaisuutta. Yhdenvertainen kohtelu edellyttää sekä perusoikeuksien ja osallistumisen mahdollisuuksien turvaamista kaikille että yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista.
Peruskouluaikana oppilaiden käsitys omasta sukupuoli-identiteetistä ja seksuaalisuudesta kehittyy. Oppiva yhteisö edistää arvoillaan ja käytänteillään sukupuolten tasa-arvoa ja tukee oppilaita oman identiteetin rakentumisessa. Opetus on lähestymistavaltaan sukupuolitietoista. Yhteisö rohkaisee oppilaita tunnistamaan omat mahdollisuutensa sekä suhtautumaan eri oppiaineisiin, tekemään valintoja ja sitoutumaan opiskeluun ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja. Oppimisympäristöjä, työtapoja ja opetusmateriaaleja valitsemalla ja kehittämällä luodaan näkyvyyttä inhimillisen moninaisuuden arvostamiselle.
Yhdenvertaisessa ja turvallisessa oppimisilmapiirissä jokaisella oppilaalla on muiden kanssa yhtäläiset mahdollisuudet saada tukea oppimiseensa ja kasvaa omana itsenään sekä tulla tasavertaisesti huomioiduksi ja kuulluksi. Opettajan tulee työssään noudattaa Yhdenvertaisuuslakia (1325/2014). Lain kahdeksannen pykälän mukaan ”ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Opettajan on hyvä tunnistaa omat stereotypiansa, jotta hän osaa sekä olla itse tiedostava opetuksessaan että puuttua johonkin ihmisryhmään tai toiseen oppilaaseen kohdistuviin halventaviin ilmaisuihin. Perusopetuslain (1998/628) pykälässä 31 otetaan kantaa yhdenvertaisuuteen näkökulmalla, jolla on vaikutusta myös liikunnanopetukseen. Laissa todetaan, että opetus ja sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia. Lähtökohtana on, että myös liikunnassa kaikilla oppilailla olisi käytössään riittävät työvälineet yhdenvertaisen, toiminnallisen ja turvallisen opetuksen toteuttamiseksi.
Opettajan tulee työssään myös noudattaa Tasa-arvolakia (1986/609) ja siihen tehtyjä muutoksia (1329/2014). Opettajan, kuten jokaisen kasvattajan on hyvä tunnistaa omassa toimissaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat hänen suhtautumiseensa sukupuoliin sekä toimintaansa opettajana.
Liikunnanopetuksen tulee olla turvallista. Koululiikunta on toiminnallinen oppiaine, jossa oppilaiden fyysiseen turvallisuuteen vaikuttavat muun muassa opettajan osaaminen, tietämys, didaktiset ratkaisut ja itse toiminta opetustilanteissa. Perusopetuslaissa (1998/628, § 29) säädetään oppilaan oikeudesta turvalliseen oppimisympäristöön. Lain mukaan ”Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteuttamista”. Turvallisuus on liikunnassa myös paljon muuta kuin oppilaan sosiaalisesta ja psyykkisestä turvallisuudesta huolehtimista. Matti Kangasoja on kirjoittanut kattavan artikkelin aiheesta oikeudellinen vastuu liikunnanopetuksessa. Artikkeli löytyy teoksesta Liikuntapedagogiikka (Jaakkola, Liukkonen & Sääkslahti 2013).
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, Liikunnan tehtävästä:
”Opetus on turvallista, ja se perustuu eri vuodenaikojen ja paikallisten olosuhteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin”.
Oppimisympäristöjen käyttö on tarkoituksenmukaista ja monipuolista. Opetuksessa hyödynnetään monipuolisesti eri vuodenaikojen ja paikallisten olosuhteiden, kuten lähiympäristön ja koulun tarjoamia mahdollisuuksia.
Perusopetuslain 628/1998 kolmannen pykälän mukaan opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Lisäksi, kuten jo aiemmin on tuotu esiin, lain 29. pykälän mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Lain 30. pykälän (muutettu 642/2010) mukaan opetukseen osallistuvalla on työpäivinä oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Edelleen 30. pykälän mukaan opetusryhmät tulee muodostaa siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet.
Muita reunaehtoja opetusryhmien muodostamiselle ei perusopetuslaissa tai valtioneuvoston asetuksessa esitetä. Liikunnan opetusryhmien muodostaminen on opetuksen järjestäjän toimivallassa. Ryhmien muodostaminen Suomessa on tähän asti perustunut pääasiallisesti oppilaiden jaotteluun sukupuolen mukaan. Tämän seurauksena, toisin kuin muissa kouluaineissa, tytöt ja pojat ovat liikunnassa yleensä olleet omissa opetusryhmissään. Opetusryhmät voidaan muodostaa myös muista, kuten opetuksen tavoitteiden ja turvallisuuden saavuttamisen lähtökohdista.
Riippumatta siitä, miten opetuksen järjestäjä opetusryhmät muodostaa, opettajan tulee tunnistaa sukupuolittuneita rakenteita, toimintamalleja ja stereotypioita ja ennemmin purkaa kuin ylläpitää niitä.
Liikunnassa kasvaminen tarkoittaa monipuoliseen liikkumiseen, hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja liikunnan harrastamiseen tarvittavien taitojen ja tietojen kartuttamista monipuolisten liikuntakokemusten kautta.
Liikunnan avulla kasvamisessa liikuntakasvatus on väline ihmisenä kasvamisessa. Yksin ja yhdessä muiden kanssa liikkuminen, oma muuttuva keho sekä erilaisissa tehtävissä vuoroin onnistuminen ja epäonnistuminen herättävät tunteita. Tällaisten tunteiden tunnistaminen ja niiden ilmaiseminen toisia kunnioittaen ovat liikunnan avulla kasvamisen tavoitteena. Yhteisen tekemisen, toisten auttamisen, jaetun vastuun kantamisen ja omissa taidoissa kehittymisen kautta pyritään vahvistamaan myönteistä minäkäsitystä turvallisen yhteisön jäsenenä. Liikunnanopetuksen tehtävät konkretisoituvat käytännön toimenpiteinä opetuksen tavoitteisiin, sisältöihin, oppimisympäristöihin ja työtapoihin, ohjaukseen ja tukeen sekä oppimisen arviointiin liittyvissä kuvauksissa.