Lukion kielten perusteteksteihin liittyviä käsitteitä

Aktiivinen keskustelija ottaa osaa keskusteluun rohkeasti ja toisia osapuolia kuunnellen. Aktiivinen keskustelija ei osallistu keskusteluun tavoitteenaan olla itse keskipisteenä tai äänessä (eli ei vie tilaa keskustelusta tai pyri olemaan mahdollisimman paljon äänessä), vaan osallistuu keskusteluun myös eri puheenvuoroja kuunnellen ja arvioiden sekä omaa puhujanrooliaan muokaten. Toista keskustelijaa kuuntelemalla kielenkäyttäjä pystyy peilaamaan omaa osaamistaan toisen kielirepertuaariin ja sovittamaan kielenkäyttönsä tilannekohtaisesti. Aktiivinen kuuntelija rakentaa omaa puheenvuoroaan muiden vuorojen pohjalta ja niitä jatkaen.

Institutionaalinen viittaa sosiaalisen järjestyksen rakenteisiin ja se usein mielletään erilaisten organisaatioiden tapajärjestelmäksi. Kielten opinnoissa institutionaalisuus voi ilmetä tarkastellessa esimerkiksi hallintojen kielenkäyttötapoja. Institutionaalisuus useimmiten edellyttää normitetun yleiskielen käyttöä.

Kielenkäyttötarpeet vaihtelevat itseilmaisusta arjen tilanteissa selviämiseen ja virallisiin tilanteisiin. Niihin kuuluvat erilaisten kielenkäyttötilanteiden tavat ja normit, niiden tiedostaminen sekä yksilön oma kielirepertuaari. Kielenkäyttötarpeet määräytyvät näiden tekijöiden yhteensovittamisesta.

Kieli on osa työelämätaitoja. Globalisoituneessa työelämässä kielitaito on keskeinen väline jokapäiväisessä työskentelyssä. Se mahdollistaa, että yksilö pystyy ymmärtämään työssä tarvittavaa informaatiota ja erilaisia tekstejä ja muita kielellisiä konventioita. Tämän lisäksi kielitieto on merkittävä osa työyhteisön ja työelämän suhteiden kehittymisessä ja kehittämisessä. Kielen merkitys sosiaalisena pääomana tarkoittaa sitä, että kieli on kiistaton osa yksilön identiteettiä sen muodostumisen ja itseilmaisun kannalta. Sosiaalisena pääomana kieli on väylä niin maailman kuin kulttuurienkin ymmärtämiseen ja sitä kautta myös oman itsensä ymmärtämiseen.

Kielitiedolla tarkoitetaan tietoa ei vain kielen rakenteista ja niiden luomista merkityksistä vaan myös kielen variaatiosta, käytöstä ja siihen liittyvistä normeista sekä kielen suhteesta kulttuuriin, identiteetteihin ja muihin kieliin. Kielitietoinen oppija osaa muun muassa analysoida ja tulkita kielen tehtäviä, merkityksiä ja käyttötapoja sekä kuvata havaintojaan tarkoituksenmukaisten käsitteiden avulla. Kielitietoon liittyy myös taito tarkastella kieltä ja kielenkäyttöä eri näkökulmista. Myös ymmärrys kielen ja kieleen liittyvien normien sosiaalisesta luonteesta on oleellinen osa kielitietoisuutta.

Mediaatio tarkoittaa taitoa välittää merkityksiä: kieltä, kulttuuria ja ajatuksia. Se on merkitysneuvottelua, jossa merkitys saadaan välitettyä myös tilanteessa, jossa osapuolet eivät syystä tai toisesta kykene välittämään viestejä suoraan toisilleen. Mediaatiolle on tarvetta maailmassa, jossa yksilöt ja yhteisöt kohtaavat moninaisia arvoja, kieliä ja kulttuureja. Moninaisuuden kohtaamisessa on mahdollista kokea toiseutta eli vierautta itselle uutta kulttuuria kohtaan. Toiseuden kokemisen välttäminen edellyttää mediaatiota, joka mahdollistaa oman ajattelun välittämisen toiselle ja edelleen ajattelun kehittämisen yhteisessä vuorovaikutuksessa. Lisää mediaatiosta, demokratiataidoista, monikielisyydellisestä ja monikulttuurisesta osaamisesta saa Kieliverkoston sivuilta.

Merkitysneuvottelut ovat keskustelun jaksoja, joissa keskitytään ymmärtämisongelmien ratkomiseen. Ymmärtämisen ongelmia voi syntyä, kun keskustelun osapuolet puhuvat eri kieliä tai ovat kielitaidoltaan eri tasoisia puhujia. Merkitysneuvotteluissa osapuolet yrittävät esimerkiksi nonverbaalisen viestinnän – erityisesti eleiden – avulla sekä puhetta yksinkertaistamalla ratkaista ymmärtämisen ongelmia. Merkitysneuvotteluja ovat myös yksinkertaiset, kuullun ymmärtämiseen liittyvät tarkennushetket keskustelussa. Ks. myös mediaatio.

Monilukutaidolla tarkoitetaan taitoa käyttää, tuottaa ja tulkita laajaan tekstikäsitykseen sisältyviä tekstejä niiden kontekstissa. Käytännössä monilukutaito kattaa esimerkiksi kirjoitetun ja puhutun tekstin lukutaidon, matemaattisen lukutaidon, kuvanlukutaidon, medialukutaidon sekä digitaalisen lukutaidon. Koska tietoa voidaan tuottaa ja esittää sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten merkkien sekä näiden yhdistelmien avulla, eri oppiaineiden käsitteellistämis- ja ajattelutapojen hallinta on keskeinen osa monilukutaitoa ja sen opettelua.

Monipuolisiin ja opiskelijalähtöisiin menetelmiin lukeutuvat opetuksen ja oppimisen keinot, jotka ylittävät luokkahuoneen rajat ja jotka huomioivat opiskelijoiden sisäisen motivaation ja aktiivisen toimijuuden. Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden opiskelijoiden, opettajien, asiantuntijoiden ja yhteisöjen kanssa erilaisissa ympäristöissä.  

Rakentava vuorovaikutus on myönteistä ja ratkaisukeskeistä kanssakäymistä. Rakentavan vuorovaikutuksen taustalla on monipuolinen vuorovaikutusosaaminen, joka koostuu esimerkiksi tunne- ja empatiataidoista, sekä yhteistyökyvystä. Rakentava vuorovaikutus syntyy, kun osapuolilla on tarvittavat vuorovaikutustaidot ymmärtää toisiansa ja motivaatio yhdessä tekemiseen ja oppimiseen.

Tekstilaji tarkoittaa sosiaaliseen kanssakäymiseen vakiintunutta toimintatyyppiä, joka ohjaa tapaa toimia kielellä tai muilla merkityksiä välittävillä keinoilla (esimerkiksi kuvalla, äänellä, eleillä, ilmeillä, liikkeillä, typografialla) toistuvissa vuorovaikutustilanteissa. Tekstilajit ohjaavat sitä, miten eri tilanteissa toimitaan ja miten toisten kielellistä ja muuta käyttäytymistä sekä erityisesti näiden kautta välittyvää viestiä tulkitaan. Samaan tekstilajiin kuuluvia tekstejä yhdistää usein samanlainen rakenne, sisältö, päämäärä, nimi, konteksti ja/tai kohdeyleisö. Tekstilajia voi myös lyhyesti määritellä tekstin kategoriana. Tekstilajin kenttään voi kuulua hyvin monenlaisia, keskenään erilaisiakin tekstejä, joita yhdistävät tekijät jakautuvat hajanaisesti. Yksittäinen tekstilaji onkin jatkuvassa muutoksessa sen kategoriaan kuuluvien uusien tekstien muodostuessa, eivätkä tekstilajien määritelmät ole siksi pysyviä.