Holokaustilla tarkoitetaan toisen maailmansodan aikaista juutalaisten joukkotuhoa. Suomi on valinnut kansainvälisesti käytössä olevan holokausti-termin, vaikka juutalainen nimitys Shoah olisi ehkä luontevampi.
Kansainvälisesti on haluttu pitää huolta, ettei holokausti unohdu. Holocaust Task Force on vuonna 1998 Ruotsin entisen pääministerin Göran Perssonin aloitteesta perustettu hallitustenvälinen järjestö, jonka tehtävänä on edistää juutalaisten joukkotuhoa koskevaa koulutusta, tutkimusta ja muistamista kaikkialla maailmassa. Suomi hyväksyttiin Holocaust Task Forcen tarkkailijajäseneksi kesäkuussa 2008. Täysjäsenyys saavutettiin vuoden 2010 joulukuussa. Opetushallitus täydensi perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteita vuonna 2010, ja silloin täydennetyt asiat sisältyvät myös perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteisiin 2016. Tarkoituksena on vahvistaa ihmisoikeuksien tuntemista sekä varmistaa ihmisoikeusrikosten käsittely sekä historiallisena että eettisenä kysymyksenä. Teksteissä käytetään sanaa holokausti, jotta toisen maailmansodan juutalaisvainot varmasti opetetaan tavalla, jota Suomen solmimat kansainväliset sopimukset edellyttävät.
Holokausti oli ihmisoikeusrikos, jonka toteuttamiseen, hyväksymiseen tai sivustakatsomiseen osallistui koko Eurooppa. Se oli kristillis-eurooppalaisen kulttuurin tuote, nousi saman kulttuurin arvopohjasta, jolle nykyinen EU on rakennettu. Eurooppalainen identiteetti edellyttää holokaustin tuntemista, ymmärtämistä ja sen pohjalta oppimista.
Holokausti merkitsi 6 miljoonan ihmisen ja kokonaisen kulttuurin hävittämistä Euroopasta. Ilman tätä tapahtumaa eurooppalainen kulttuuri olisi nyt toisenlainen ja väestörakenne monessa Euroopan maassa toinen.
Natsit toteuttivat 1900-alun antisemitismiohjelman – antisemiitti inhoaa juutalaisuutta syvästi. Filosofisesti taustalla on vanha ajatus orgaanisesta yhteiskunnasta. Ajatuksen mukaan on olemassa syntyjään erilaisia ihmisiä, jotka eivät voi muuttua. Lahjakkuus, mentaliteetti ja luonteen piirteet (useimmiten halutaan puhua kielteisistä taipumuksista) eivät ole tämän mukaan meidän tahtomme vallassa, vaan jollain mystisellä tavalla syvempiä olemuksia. Natseille ihminen ei ole vapaa, vaan osa suurempaa kokonaisuutta, kansallista yhteyttä (Volksgemeinschaft). Ajatukseen pohjaavaa näennäistiedettä rodusta ja verestä harrastettiin, ja sillä yritettiin korostaa mystiikan perusteltavuutta. Mutta vieläkin vertauskuva ihmisistä oikeilla paikoilla saa kannatusta, jolloin siis ihmisruumiin osat vastaavat ihmisten eri rooleja: on päätä, mahaa ja käsiä.
Holokausti oli merkittävä sysäys Israelin perustamiseen. Israelin valtion perustaminen loi Palestiinan pakolaisongelman. Lähi-idän edelleen jatkuva konflikti on yksi keskeinen uhka maailmanrauhalle.
Suomi valtiona selvisi holokaustista monia Euroopan valtioita puhtaammin paperein, kun joukkotuhon kohdistamista Suomen kansalaisiin ei sallittu. Suomen juutalaisten asema oli myös saksalaisten aseveljinä poikkeuksellinen. Suomi ei kuitenkaan antanut turvapaikkaa juutalaisille pakolaisille, vaan luovutti maahan saapuneet 8 henkilöä. Lisäksi luovutettiin venäläisiä juutalaisia sotavankeja muiden vankien mukana. Suomi oli Saksan liittolainen, joten luovutuksista päättäneet lienevät olleet täysin tietoisia luovutettujen juutalaisten tulevasta kohtalosta.
Vaikka holokausti historiallisena tapahtumana tuntuu suomalaisesta näkökulmasta kaukaiselta, on hyvä muistaa, että naapurimme Viro sai karttoihin merkinnän judenfrei ja lähin kuolemanleiri Klooga Tallinnan kupeessa on vain noin 100 kilometrin päässä Helsingistä. Kloogassa tuhottiin noin 2000 juutalaista.
Holokausti määritellään ainutlaatuiseksi, muista kansanmurhista poikkeavaksi joukkotuhoksi. Tämä näkemys on ehkä kiistanalainen, mutta sitä puoltavia seikkoja on useita: Juutalaisia vainottiin etnisyyden perusteella, juutalainen ei voinut luopua juutalaisuudestaan, vaan se oli verenperintö. Holokaustin tavoite oli pelkästään maailman kaikkien juutalaisten tuhoaminen, ja sitä pyrittiin toteuttamaan niin pitkään kuin mahdollista, jopa Saksan sotatoimia vahingoittaen. Holokaustia varten kehitettiin teollinen tuhoamiskoneisto.
Syitä opettaa holokaustista
Kansainvälinen Holocaust Task Force antaa holokaustin opettamiselle seuraavia syitä ja tehtäviä:
- Holokausti oli tapahtumana vedenjakaja, ei pelkästään 1900-luvulle vaan koko ihmiskunnan historialle. Se oli ennenäkemätön pyrkimys murhata kokonainen kansa ja hävittää sen kulttuuri. Holokaustia pitää opiskella, sillä se haastoi perustavalla tavalla koko sivilisaatiomme lähtökohdat.
- Holokaustin perusteellinen opiskelu auttaa oppilaita ymmärtämään vallankäyttöä ja väärinkäyttöä sekä yksilöiden, organisaatioiden ja kansakuntien rooleja ja vastuuta ihmisoikeusrikosten yhteydessä. Se voi osaltaan auttaa tunnistamaan joukkomurhien mahdollisuutta nykymaailmassa.
- Holokaustin opiskelu auttaa oppilaita ymmärtämään ennakkoluulojen, rasismin, antisemitismin ja stereotypioiden muodostumista missä tahansa yhteiskunnassa. Se auttaa ymmärtämään monimuotoisuuden ja moniarvoisen yhteiskunnan merkityksen sekä lisää herkkyyttä vähemmistöjen aseman ymmärtämiselle.
- Holokausti osoitti, miten moderni valtio pystyi käyttämään teknologista osaamistaan ja byrokraattista rakennettaan tuhoamispolitiikan välineinä sosiaalisesta muokkaamisesta aina joukkotuhoon asti.
- Holokausti tarjoaa viitekehyksen, jossa voi tutkia välinpitämättömyyden ja hiljaa pysymisen vaarallisuutta silloin kun toisia sorretaan.
- Holokaustiin johtaneiden kumuloituneiden historiallisten, sosiaalisten, uskonnollisten, poliittisten ja taloudellisten tekijöiden selviäminen oppilaille auttaa ymmärtämään historian prosessien monimutkaisuutta sekä antaa näkökulman siihen, miten erilaiset tekijät voivat johtaa demokraattisten arvojen hylkäämiseen. Oppilaat ymmärtävät, että demokraattisen valtion kansalaisen velvollisuus on tunnistaa vaaran merkit ja tietää milloin pitää toimia.
- Holokaustista on tullut monen maan kulttuurin keskeinen teema. Tämä näkyy mediassa ja populaarikulttuurissa. Holokaustiopetus voi antaa oppilaille historiallista tietoa ja taitoja ymmärtää ja arvioida näitä kulttuurin ilmentymiä.