Minä ja muut

Esimerkkitunti

Omakuvan käsittelyn alussa oppilaat piirtävät käsitekartan, jossa keskellä aurinkona ovat oppilaan omat kasvot. Auringosta lähtevien säteiden päihin oppilaat piirtävät itselle kaikista tärkeimmät asiat, kuten perheenjäsenensä. Omakuvan käsitekarttaa on mahdollista muutella monella tavalla: oppilaat voivat tehdä vastaavan omakuvan, jossa käsitellään itselle hauskoja tekemisiä, harrastuksia ja muita vastaavia asioita. Omakuva voi kuvata myös omia toiveita ja haaveita, pelkoja, tunteita tai vaikka ryhmiä, joihin kokee kuuluvansa.  Silloin työn nimi ei ole kuitenkaan ehkä "aurinko". Useimmiten omakuvan lähtökohtana ovat kuitenkin oman elämän kaikkein keskeisimmät asiat.

Oppilaat esittelevät omakuvansa joko koko luokan edessä tai omassa, pienemmässä ryhmässä. ”Elämän auringot” voidaan myös esitellä parille, jolloin juttua jatketaan mahdollisesti siten, että pari esitteleekin kaverinsa muulle ryhmälle. Toimintaa voidaan varioida opetusryhmän koon ja muiden muuttujien mukaan.

Omakuvan piirtämisen avulla syntyy pohja keskusteluille elämän hyvistä asioista, kunkin omista jutuista sekä siitä, miten olemme kaikki erilaisia.

Opettajan tehtävä on luoda ja vaalia turvallista ja avointa ilmapiiriä, jotta ujoinkin oppilas saisi sanottua jotakin itsestään tai kaveristaan. Kuuntelijoiden roolia on myös syytä korostaa ja tähdentää kuuntelemisen tärkeyttä. Opettaja kannustaa lisäkysymysten tekoon ja opastaa niiden tekemisessä.

Esimerkkitunti

Opettaja virittää keskustelua siitä, kuinka tutustutaan toisiin ihmisiin. Oppilaat pohtivat yhdessä, miten uusia kavereita hankitaan tai miten tutustutaan mukavantuntuiseen uuteen luokkatoveriin. Opettaja voi esimerkiksi kertoa hauskan esimerkin omasta elämästään. Opettaja kannustaa oppilaita  kertomaan ja keksimään erilaisia keskustelunavauksia ja  kirjoittaa avuksi avainsanoja taululle. Oppilaat kopioivat tai piirtävät avainsanoista nousevia avauksia.

Oppilasryhmässä voidaan dramatisoida erilaisia tutustumistilanteita. Niissä oppilaat voivat vaihdella käyttäytymistä ystävällisestä vähän uhoavaan ja niin edelleen. Tehtävän aikana oppilaat pohtivat, miten dialogi tilanteissa etenee.

Ystävyyttä voidaan käsitellä myös piirtämällä taululle tai vihkooin oma käsitys hyvästä ystävästä. Samalla oppilaat keskustelevat hyvän ystävän ominaisuuksista kirjoittaen ominaisuuksia esimerkiksi vihkoon ylös. Hyvän ystävän kuvaamisessa käytetään aiemmin opittua käsitekarttaa. 

Lopuksi tunnilla voidaan laulaa tai kuunnella musiikkia. Ystävyydestä kertovia kappaleita löytyy koulujen laulukirjoista ja levyiltä.

Sananlaskuja

• Hädässä ystävä tunnetaan.
• Kun etsii virheetöntä ystävää, jää ystävättä. (turkkilainen sananparsi)
• Ole aina ystävällinen.

Tarina surullisesta karhunpennusta

Oli kerran suuri metsä, jossa asui paljon erilaisia eläimiä. Aamuisin linnuilla, pupuilla ja muilla oli kovasti puuhaa ruoan etsimisessä. Pitkin päivää haettiin marjoja, jyviä, juuria ja muita ruokatarvikkeita omiin pesiin poikasten ravinnoksi ja omaksikin. Myös eläinten poikaset osallistuivat ruoan etsintään, vaikka useimmiten ne vain leikkivät. Jotkut eläimet myös metsästivät toisia eläimiä. Ne olivat petoja ja söivät siis toisia eläimiä, kuten pedoilla on tapana.

Eräänä aamuna metsän keskellä olevalle niitylle ilmestyi karhunpentu. Tätä pentua ei kukaan eläimistä ollut ennen nähnyt. Sen turkin värikin poikkesi niistä karhuista, joita metsässä asui. Pentu oli hyvin onnettoman näköinen. Näytti aivan siltä kuin se olisi suorastaan itkenyt. Metsän hyväsydämiset eläimet kyselivät ihmeissään, kuka ja mistä tämä pentu mahtoi olla ja mikähän murhe sitä painoi.

– Sillä on varmaan kova nälkä, kun se noin surkealta näyttää, tuumasi varpunen ja lentää pyrähti karhunpennun luo siemeniä nokassaan. Mutta ei karhu niitä huolinut. Se katsoi vain surullisena nappisilmillään.

– Jospa se ei halua siemeniä, vaan jotain mehukkaampaa, arveli jänis ja vei karhun eteen suuria vihreitä voikukanlehtiä. Ei tämä niitäkään ottanut. Se näytti aina vaan surullisemmalta ja surullisemmalta.

– Minäpä tiedän, huudahti orava, – se haluaa taatusti käpyjä! 

Orava vei poikaselle ison kasan itse keräämiään käpyjä ja näytti vielä malliksi, kuinka niitä nakerretaan. Mutta eivät kävytkään nalleparalle kelvanneet. Silloin paikalle hyppelehti pikkuinen pupujussi. Se oli sen jäniksen poikanen, joka oli yrittänyt tarjota karhunpennulle voikukan lehtiä. Pupu seisahtui karhun eteen ja katseli sitä pitkään pää kallellaan ja toinen korva hassusti lerpallaan. Yhtäkkiä pupu tajusi, mikä oli syynä pikkukarhun murheeseen. Se meni ihan lähelle karhunpentua, painoi kuononsa sen turkkiin ja kuiskasi: – Tule kanssani leikkimään.

Heti karhu näytti piristyvän. Ensin se katsoi pikkuista pupua hiukan ihmeissään, mutta kohta jo nappisilmiin ilmestyi terävä tuike, ja sitten hypeltiinkin jo iloisesti ympäri niittyä.

Karhunpentu oli ollut surullinen siksi, että sillä ei ollut yhtään ystävää. Se oli vastikään muuttanut uuteen metsään, eikä tuntenut siellä ketään. Sen emo oli joutunut metsästäjien ansaan, ja nyt se oli joutunut ihan yksin maailmaan. Pikku karhu oli ollut niin kovin yksin, mutta ei ollut enää! Siitä kiitos viisaalle pikku pupulle, joka tajusi, että karhu tarvitsee ystävyyttä ja rakkautta, jotta voisi jälleen olla iloinen.

Esimerkkitunti

Keskustelu aloitetaan miettimällä, mitä eroa on riitelyllä ja kiusaamisella. Opettaja esittelee kiusaamisen tuntomerkit, jotka ovat

• toistuvuus
• sama kohde ja/tai sama tekijä.

Opettaja esittelee lapsille empatian käsitteen. Tässä yhteydessä voidaan sivuta jälleen kultaista sääntöä, mutta keskitytään myötäelämisen kykyyn ja siihen, mitä se tarkoittaa. Oppilaat pohtivat

• voivatko he kuvitella, miltä toisesta ihmisestä tai eläimestä tuntuu
• minkälaisia tunteita ylipäätään on olemassa.

Pohdittavia kysymyksiä

• Mitä esimerkkejä kiusaamisesta keksit?
• Mitä mieltä olet kiusaamisesta?
• Mistä kiusaajan tunnistaa?
• Mistä kiusatun tunnistaa?
• Miltä kiusaajasta tuntuu?
• Miltä kiusatusta tuntuu?
• Mikä on tunne? Onko se sama kuin ilme?
• Mitä kaikkea voit näyttää ilmeilläsi? Onko se helppoa?
• Jos ilme kertoo muuta kuin sanat, kumpi otetaan vastaan herkemmin?
• Onko sellaisia tunteita, joita et voi osoittaa ilmeillä ja eleillä?
• Jos katsot ihmisiä tarkkaan, niin voitko nähdä, miltä heistä tuntuu?
• Mitä voit oppia ihmisistä heitä katsomalla?
• Jotkut ihmiset käyttävät käsiään, kasvojaan ja kehoaan paljon puhuessaan, jotkut taas eivät. Miksi?
• Mitä hyötyä siitä on, että osaa ilmaista itseään hyvin?

Kun oppilaat keskustelevat tunteista, käsittelyn apuna voi käyttää musiikkia. Lapset voivat esimerkiksi piirtää tai maalata kuulemansa musiikin aiheuttamia tunteita. Kuvia ja tunteita voidaan tämän jälkeen verrata.

Kiusaamisen käsittelyn yhteydessä opettaja voi myös lukea tai oppilaat voivat lukea tarinan surullisesta karhunpennusta, joka on esitelty ystävyyden käsittelyn yhteydessä tällä sivulla.

Esimerkkitunti

Eri tapoja auttaa muita ihmisiä on paljon. Oppilaat saavat kertoa, miten he ovat muita auttaneet ja minkälaista apua itse saaneet. Tässä yhteydessä opettaja voi kertoa kehitysavusta ja järjestöistä, jotka sitä tekevät.

Pohdittavaa oppilaille

Mitkä asiat ovat sinulle sellaisia, että tarvitset niissä apua. Ketkä auttavat sinua? Voisiko ryhmässämme auttaa muita ja pyytää apua? Onko ihmisillä velvollisuus auttaa toisia? Kenen pitää huolehtia muista? Kuka huolehtii sinusta?

Miten me voisimme auttaa esimerkiksi köyhissä maissa asuvia ihmisiä? Pitäisikö viedä ruokaa vai opettaa viljelemään peltoa? 

Viisas tytär

Kauan sitten, kaukana täältä eli erään suuren metsän reunassa olevassa ruohokattoisessa mökissä viisas muori, jolla oli kolme rakasta tytärtä. Hän ei ollut rikas, mutta tiedoillaan ja ahkeruudellaan hän oli pystynyt elättämään perheensä ja jopa ostamaan tuon pienen talon. Talo oli perheelle hyvin rakas, ja siitä pidettiin hyvää huolta. Talon takana oli puutarha, jonka antimet riittivät hyvin äidille ja tyttärille ruoaksi. Metsästä he saivat marjoja ja sieniä, joita sitten säilöttiin talveksi.

Elämä oli kaikin puolin hyvällä mallilla. Kun muori sitten vanheni, hän mietti miettimistään, kuinka jakaisi omaisuutensa tyttäriensä kesken. Eräänä päivänä kun hän oli oikein vanha ja sairas, hän ajatteli järjestää tyttärilleen pienen kokeen saadakseen selville, kuka heistä oli viisain. Hän kutsui lapsensa vuoteensa ääreen. Nainen antoi jokaiselle tytölle viisi kolikkoa ja pyysi heitä ostamaan rahalla jotain, joka täyttäisi tyhjän huoneen.

Niin sitä sitten lähdettiin kaupunkiin. Vanhin tytär meni markkinoille ja osti mitä ensimmäiseksi näki, kasan heinää. Toinen tyttäristä mietti aikansa, katseli kaupungilla ympäriinsä ja päätti sitten ostaa ilmapalloja. Nuorin tytär pohti pohtimistaan.

– Mitä voi saada viidellä kolikolla, joka täyttäisi kokonaisen huoneen? hän ihmetteli. Lopulta hän keksi! Hän meni tavalliseen pikkutavaroita myyvään kauppaan, osti kynttilän ja tulitikun ja lähti kotiin.

Seuraavana aamuna siskokset tulivat sitten äitinsä vuoteen viereen. Tuliaiset esiteltiin. Ensiksi vanhin tytär levitti heinät lattialle, mutta eivät ne riittäneet peittämään koko huonetta. Vain yksi nurkka tuli täyteen. Sitten toiseksi vanhin tytär päästi ilmapallot irti, mutta ne peittivät vain katon. Sitten tuli nuorimman tyttären vuoro. Hän tuli ihan huoneen keskelle, sytytti tulitikun ja sillä kynttilän, ja koko huone täyttyi valolla.

Äiti antoi koko omaisuutensa nuorimmalle tytölle. Hän uskoi, että tämä osaisi huolehtia viisaasti sekä talosta että vanhemmista sisaristaankin.

Pohdittavia kysymyksiä

• Miksi äiti uskoi, että nuorin tytöistä voisi auttaa myös vanhempia sisariaan?
• Pitikö tyttö tehtävää helppona?
• Mitä apua kekseliäisyydestä on muiden auttamisessa?
• Minkälainen apu ei vaadi kekseliäisyyttä?
• Osaatko pyytää apua?