Moninaisuutta arvostava opinto-ohjaus lukiossa

Laki sukupuolten tasa-arvosta kieltää syrjinnän sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Yhdenvertaisuuslain mukaisia syrjinnän perusteita ovat ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, politiikka, ay-toiminta, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja muu henkilöön liittyvä syy. Molemmat lait velvoittavat oppilaitoksia edistämään aktiivisesti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä puuttumaan häirintään.  Opetushallituksen syksyllä 2019 ilmestynyt opas ”Mukana! Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö toisella asteella” antaa konkreettisia työvälineitä lukion tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöhön. Sen lähtökohtana on syrjiviä ajattelu- ja toimintamalleja tuottavien prosessien tunnistaminen oppilaitoksen toimintakulttuurissa ja yhteiskunnassa laajemmin.

On tärkeää, että lukion ohjaussuunnitelma muodostaa ehyen kokonaisuuden oppilaitoksen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman kanssa.  Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävän ohjauksen järjestäminen lähtee kriittisestä pohdinnasta, jossa kysytään, millaisia toiseuttavia ja segregoivia, näkyviä ja näkymättömiä rakenteita ja käytänteitä ohjauksen järjestämiseen sisältyy. Esimerkiksi työ- ja elinkeinoelämän kanssa tehtävää yhteistyötä organisoitaessa on tärkeää varmistaa, ettei tulla uusintaneeksi eriyttäviä oppimiskokemuksia ja sitä kautta rajoittaneeksi opiskelijoiden mahdollisuuksia laajentaa työelämä- ja tulevaisuusorientaatiotaan. Tulevaisuustutkijat kuvaavat urasuunnittelua palapeliksi, jossa on jatkuvasti suunniteltava vaihtoehtoisia toimintatapoja, ennakoitava uusia mahdollisuuksia, luotava yhteyksiä ja kehitettävä uusia soveltuvuuksia. Tulevaisuusorientoitunut uraohjaus ei supista vaan avaa opiskelijan mahdollisuuksia.

Tiedostavan ohjauksen toimintaperiaatteet vaihtelevat ohjausmuodon mukaan. Sukupuoli- ja kulttuuritietoisessa ryhmänohjauksessa opiskelijoita tuetaan, rohkaistaan ja haastetaan tarkastelemaan työelämää, elinkeinorakennetta sekä ammattialoja monipuolisesti ja kriittisesti. Eriarvoisuus on nostettava näkyviin, jotta tasa-arvoisuutta voidaan lisätä. Ryhmänohjauksen ydin on vertaisuudessa ja siihen rakentuvassa tuessa.

Henkilökohtaisessa ohjauksessa liikutaan opiskelijan henkilökohtaisella alueella, mikä edellyttää ohjaajalta erityistä herkkyyttä tunnistaa opiskelijan identiteettiin ja arvoihin liittyviä pohdintoja ja niiden merkityksiä hänen tulevaisuuttaan koskevissa suunnitelmissa ja valinnoissa. Toiveikkuus ohjauksen perusorientaationa tuottaa parhaimmillaan uusia, luovia näkökulmia opiskelijan merkitysmaailmaan ja tulevaisuusnäkymiin.

Sukupuoli- ja kulttuuritietoisuus konkretisoituu ohjaajan toiminnassa; hänen kyvyssään kuulla, kuunnella ja havaita opiskelijaa, tehdä hänestä tulkintoja sekä olla dialogissa hänen kanssaan. Ohjauksen keskeinen päämäärä, opiskelijan toimijuuden ja toimintakyvyn vahvistuminen, tarkoittaa opiskelijan kykyä tehdä mielekkäitä valintoja ja itselleen merkityksellisiä suunnitelmia, jotka laajentavat, eivät supista, hänen mahdollisuuksiaan elämässä. Tällöin on keskeistä purkaa oletus, jonka mukaan hyvä oppiainevalinta, hyvä koulutusura tai sopiva ammatti on määräytynyt etukäteen opiskelijan oletetun sukupuolen, kulttuurin tai taustan mukaan. On myös tärkeä tiedostaa, miten tällaiset ennakkokäsitykset voivat johdatella ohjausprosessin kulkua.

Ohjausprosessissa pyritään tekemään näkyväksi opiskelijan kokemuksellisen maailman (”subjektiivisen”) ja ulkoisen todellisuuden (”objektiivisen”) tasot sekä niiden syvällinen yhteys toisiinsa. Opiskelijalle ulkoisen ja sisäisen tiedostaminen, joskus myös erottaminen, merkitsee omista ja toisten odotuksista tietoiseksi tulemista. Yksi ohjaajan keskeinen vuorovaikutustaito on hyväksyvän suhtautumisen ja jännitteen rakentamisen tarkoituksenmukainen suhde. Sitä rakennetaan kriittisen reflektion prosessissa, jossa ohjaaja kannustaa opiskelijaa tutkimaan omaa uskomus- ja olettamusjärjestelmäänsä merkityksiä avaavin kysymyksin.