Multimodaalisuus tarkoittaa Kressin ja van Leeuwenin mukaan (2005: 177) tekstiä, joka hyödyntää useampaa kuin yhtä moodia. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa teksti ymmärretään laaja-alaisesti ja sillä tarkoitetaan sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien ja niiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa (POPS 2014: 22).
Tässä tukimateriaalissa laajan tekstikäsityksen pohjalta esitellään intertekstuaalinen lukutapa (Paatela-Nieminen 1996; 2000), jolla tarkastellaan asioiden välisyyksiä, suhteita, merkityksiä ja joksikin tulemista. Lukion kuvataiteen opinnoissa tulkitaan kuvan intertekstuaalisia viittauksia esimerkiksi toiseen kuvaan tai lauluun (LOPS 2019: 345). KU3-moduulissa tutkitaan tiedon tuottamisen tapoja yhdisteleviä visuaalisen kulttuurin tuotteita ja niihin sisältyviä intertekstuaalisia suhteita (LOPS 2019: 349).
Alla tarkastellaan korkeakouluopiskelijoiden esimerkkejä, joissa multimodaalista tekstiä tarkastellaan tekstien välisesti, intertekstuaalisesti. Tällöin tarkastelun kohteena ovat tekstin sisältö, joka tuo tulkitsijan mieleen viitteen tai jäljen toisesta kuvasta, sekä moodit, joiden avulla syntyy intertekstuaalisia kytköksiä medioiden välisesti, intermediaalisesti. (Ks. kuva 1.) Lukiossa opiskelijoita kannustetaan kokeilemaan ja soveltamaan uusia teknologioita ja medioita kuvailmaisussa ja ilmiöiden tutkimisessa (LOPS 2019: 344).