Musiikissa taiteen perusopetusta annetaan joko laajan tai yleisen oppimäärän mukaan. Molemmat oppimäärät luovat edellytyksiä musiikin elinikäiselle harrastamiselle ja edistävät oppilaan luovuutta ja sosiaalisia taitoja. Ne myös säilyttävät ja kehittävät kansallista musiikkikulttuuria.

Laajan oppimäärän mukainen musiikin taiteen perusopetus ohjaa oppilaita keskittyneeseen ja pitkäjänteiseen työskentelyyn. Se antaa myös valmiuksia musiikkialan ammattiopintoihin. Laajan oppimääräin mukaiset opinnot rakentuvat varhaisiän musiikkikasvatuksen, musiikin perustason ja musiikkiopistotason opinnoista. Laajan oppimäärän opetusta antavat yleensä musiikkioppilaitokset.

Musiikin laaja oppimäärä
Takaisin ylös

Yleisen oppimäärän opiskelussa tavoitteet muodostuvat oppilaiden henkilökohtaisten tavoitteiden pohjalta. Lisäksi yleisessä oppimäärässä on tärkeää yhdessä opiskelu ja oppiminen. Musiikin yleisen oppimäärän opinnot voivat muodostua joko useasta eri opintokokonaisuudesta tai yhden opintokokonaisuuden tavoitteiden ja keskeisten sisältöjen pohjalta muodostetuista syventävistä opintokokonaisuuksista sen mukaan, miten oppilaitos on opetustarjontansa rakentanut.

Musiikin yleinen oppimäärä
Takaisin ylös

Oppilasarviointia koskevat tukimateriaalit perustuvat laajaan oppimäärän opintoihin, mutta niitä voidaan soveltaa osin myös yleisen oppimäärän opinnoissa. 

Arvioinnin taustaa - kontrollista kehittämiseen, mittauksesta ohjaukseen

Sotien jälkeen maassamme oli pulaa musiikin ammattilaisista. Koska musiikin alalla ammattilaisuus rakentuu pitkän ajan kuluessa hankitun hyvän perusosaamisen varaan, musiikkikasvatuksen keskeiseksi arvoksi nousi soitto- ja laulutaidon kehittäminen. Oli luonnollista, että musiikkikasvatuksen päätehtäväksi nähtiin vastata ammattimuusikoiden ja musiikinopettajien kouluttamisen haasteeseen, jolloin oppilasarviointi usein painottui mittaamaan sitä, kuinka hyvin oppilaat olivat onnistuneet oppimaan kurssivaatimuksissa määritetyt taidot.

Musiikkikasvatusjärjestelmämme on jo edellisillä vuosikymmenillä saavuttanut ammatilliset tavoitteensa, ja nyt on uusien haasteiden aika. Musiikkioppilaitosverkoston laajenemisen ja musiikkiharrastuksen lisääntymisen myötä musiikkikasvatuksen päätavoitteeksi on entistä korostuneemmin noussut lasten ja nuorten kokonaispersoonallisuuden kasvun tukeminen ja hyvän musiikkisuhteen luominen. Ammattiopintoihin tähtäävien valmiuksien antaminen on edelleen tärkeä, mutta ei enää keskeinen tavoite. Tavoitteet on määritelty taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 6.8.2002). Tavoitteisiin pyritään musiikillisia taitoja monipuolisesti kehittämällä.

Musiikkikasvatuksen tavoitteiden uudelleenmäärittely vaatii myös arviointiajattelun uudistamista. Oppilasarvioinnin kehittämisen kannalta keskeistä on ymmärtää arvioinnin lähtökohdat: ketä arviointi palvelee, mitä tehtäviä sillä on ja mihin arvioinnista saatavaa tietoa käytetään. Opetussuunnitelman perusteissa määritellään, että arvioinnin päätehtävä on ohjata ja kannustaa oppilasta. Kaikki muut arvioinnin tehtävät ovat alisteisia päätehtävälle, joka nostaa oppilaan ja hänen hyvän itsetuntonsa kehittymisen arvioinnin keskiöön. Opetussuunnitelman perusteet korostavat seuraavia näkökulmia:

  • oppilaskeskeisyys
  • arvioinnin ohjaava merkitys
  • jatkuva arviointi, arviointi prosessina
  • oppilaan ohjaaminen itsearviointiin
  • monipuoliset arvioinnin tavat
  • sanallisen palautteen antaminen

Yleinen pedagoginen ajattelu on aiemmin ollut varsin suorituskeskeistä. Oppimiskäsitykset ovat kuitenkin muuttuneet, ja arviointiajattelun muutokset musiikkioppilaitoksissa perustuvat oppimisen alalla muutoinkin käynnissä oleviin muutoksiin.

Musiikkialalla pitkäjänteisyyttä vaativien opintojen tuloksia on ollut tapana mitata ainutkertaisessa esiintymistilanteessa, jossa arvioitavan oletetaan näyttävän kaikki taitonsa. Esitystä verrataan jonkinlaiseen ideaalimalliin, sävellyksen mahdollisimman täydelliseen toteutukseen, johon sisältyy myös tietty  instrumentin hallinnan taso. Arvioinnissa keskitytään erittelemään, mitä puutteita esityksessä oli ja millä tavalla soittajan tulisi parantaa suoritustaan, että hän pääsisi lähemmäs ihannetta. Arvioinnin suunta on siis ylhäältä alaspäin. Perinteinen arviointi voidaan toki suorittaa hyvässä hengessä, pedagogisesti taitavasti ja kannustavasti, mutta se voi helposti myös kääntyä kielteiseksi puutteitten ja virheitten ruotimiseksi.

Suorituskeskeisessä arvioinnissa esiintymistaito nousee keskeiseksi opinnoissa onnistumisen edellytykseksi oppilaan iästä ja henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta. Esiintymiskyky ei kuitenkaan ole hyvän musiikkisuhteen edellytys. Ops-perusteiden mukaisesti esiintyminen on osa musiikkiopintoja, ja esiintymisen harjoitteluun yksin ja ryhmässä kiinnitetään musiikkioppilaitoksissa paljon huomiota. Esiintymisvalmiuksien yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin suurta, ja osalle musiikkia innokkaastikin harrastavista lapsista ja nuorista esiintyminen on paineita ja ahdistusta aiheuttava asia. Musisoinnin ilon asemesta päällimmäiseksi kokemukseksi saattaa nousta epäonnistumisen pelko. Arvioinnin laajentaminen oppilaan koko kehityskaarta koskevaksi prosessiksi purkaa suorituskeskeisyyttä, vähentää osaltaan esiintymiseen liittyviä paineita ja antaa onnistumisen mahdollisuuden sellaisellekin oppilaalle, jonka vahvuuksiin luonteva esiintymiskyky ei kuulu.

Oppilaskeskeisen arvioinnin kohteena on oppilaan kehittyminen hänen omista lähtökohdistaan käsin ja hänen itse asettamiensa tavoitteiden toteutuminen. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon oppilaan koko oppimishistoria ja kehityskaari sekä oppimiseen vaikuttavat taustatekijät. Oppilaita ei verrata toisiinsa eikä aseteta paremmuusjärjestykseen. Oppilaskeskeisen arvioinnin lähtökohtana on se, mitä oppilas jo osaa, vaatimattomankin esityksen takana on paljon opittuja asioita. Ohjaava palaute auttaa oppilasta rakentamaan selvän kuvan omasta osaamisestaan ja viitoittaa oppimisen polkua eteenpäin. Arvioinnin suunta on siis alhaalta ylöspäin. Arvioinnilla on kaksi ulottuvuutta: sen tulisi tukea opetussuunnitelman perusteissa korostettua hyvän musiikkisuhteen luomista ja toisaalta antaa musiikkialan ammattiin suuntautuvalle oppilaalle todellista tietoa hänen kyvyistään ja taidoistaan.

Oppilaskeskeisen arvioinnin toteutumista voivat vaarantaa muut arviointiin liittyvät motiivit ja odotukset. Oppilaitosyhteisössä on tärkeää tiedostaa, että oppilasarvioinnin yhteydessä arvioinnin kohteena ei ole opettaja ja hänen ammattitaitonsa. Mikäli arviointi kohdistuu opettajaan, on vaarana, että oppilas välineellistetään palvelemaan tavoitteita, joilla on hyvin vähän tekemistä hänen ja hänen oppimisprosessinsa kanssa. Opettajan työn arviointi on irrotettava oppilasarvioinnista, sen aika ja paikka on toinen.

Oppilaskeskeinen musiikkikasvatusajattelu ei ole vastakohta opetustyön tavoitteellisuudelle. Musiikkikasvatuksen päätavoitteena oleva hyvä musiikkisuhde rakentuu oman tekemisen, soittamisen ja laulamisen, tietojen ja taitojen kartuttamisen kautta. Onnistumisen kokemukset motivoivat ja kannustavat taitojen edelleen kehittämiseen ja omaehtoiseen musiikin harrastamiseen. Parhaimmillaan musiikkikasvatus yhdistää tavoitteellisen opiskelun ja tasapainoisen, itseensä luottavan persoonallisuuden kehittymisen. Musiikin rakkaudesta ja harrastamisen pakotteettomuudesta syntyvä sisäinen motivaatio on oppilaan vahvin harrastusta eteenpäin vievä voima.

Oppilasarvioinnin kehittämisen kannalta keskeistä on musiikkioppilaitosten henkinen ilmapiiri ja niissä vallitsevat arvot. Arvoja ja asenteita muokataan avoimen keskustelun kautta. Tähän keskusteluun toivomme oppilasarvioinnin perusteiden tuovan lisäapua ja uusia näkökulmia.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                 

Takaisin ylös

Oppilasarviointia koskevat tukimateriaalit perustuvat laajaan oppimäärän opintoihin, mutta niitä voidaan soveltaa osin myös yleisen oppimäärän opinnoissa. 

Arvioinnilla pyritään kannustavasti ja luotettavalla tavalla antamaan palautetta oppilaan saavuttamista musiikillisista tiedoista ja taidoista. Samalla oppilasta ohjataan itsearviointiin ja tuetaan häntä omien opintojensa suunnittelussa.

Oppilaskeskeisessä arviointiajattelussa arvioinnilla pyritään oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tukemiseen. Arvioinnin tavoitteena on auttaa yksilöä oppimaan eikä niinkään vertailla häntä muihin. Tämä ajattelutapa korostaa jatkuvaa arviointia ja itsearviointia osana opetusta.

Arviointi on nähtävä prosessina, jossa tavoitteet, niiden saavuttamisen arviointi ja uusien tavoitteiden asettaminen muodostavat yksittäisen oppilaan tai ryhmän kohdalla oppimista edistävän jatkumon. Tässä suhteessa sanallinen arviointi palvelee paremmin kuin numeroarviointi. Arviointi siis vaikuttaa sekä tavoitteisiin että toimintamalleihin, jotka puolestaan vaikuttavat arviointimenetelmien valintaan.

Oppilaan tulee itse osallistua tavoitteiden asettamiseen, niitä ei aseteta ulkoapäin. Oppilaan tilanteen tunteminen on tärkeää, jotta arviointipalaute kohtaisi oppilaan maailman. Tämän takia esim. oman opettajan läsnäolo suoritus- tai näytetilanteissa on välttämätöntä. Palautteenannon lähtökohta tulee olla aina kannustava ja palute riittävän selkeää ja oppilaalle ymmärrettävää.

Oppimisen tavoitteet ja niiden arviointiperusteet kirjataan opetussuunnitelmiin, jotta oppilas tietää, millaisiin taitoihin ja tietoihin hänen opiskelunsa tähtää. Arviointikriteerien auki kirjoittaminen on musiikin opetuksessa haastavaa, mutta ei mahdotonta.

Oppilaalle tulee antaa palautetta kannustavasti mutta totuudenmukaisesti. Arviointi ei saa olla katteetonta ylistämistä, mutta ei myöskään pelkkää virheiden etsimistä. Palaute on annettava hyväntahtoisessa ilmapiirissä, jossa virheiden tekeminen on sallittua. Oppilas oppii myös virheistään, virheiden pelkääminen hidastaa oppimista. Hyvien puolien korostaminen vie parempaan lopputulokseen kuin arvioijalle paljon helpompi virheiden ja puutteiden erittely. Käytännössä oppilaan itsensä voi antaa kertoa asiat, joiden hän huomasi menneen huonosti. Sen jälkeen niihin ei tarvitse korostetusti palata.

Oppimista edistävän, vapaan ilmapiirin luomisessa on oppilaitoksen toimintakulttuurilla keskeinen merkitys. Yhteisöllinen ja suvaitsevainen, erilaisuutta ja virheitä salliva oppilaitosyhteisö tuottaa oppilaille rakentavaa arviointipalautetta. Arvioinnin kehittäminen vaatii koko työyhteisön arvomaailman ja toimintakulttuurin kehittämistä, ei ainoastaan uutta arviointiohjeistusta.

Jotta arvioinnin tavoitteet toteutuisivat, päättösuoritusten arviointia laajennetaan kokonaisarvioinniksi, jossa otetaan huomioon oppilaan koko kehityskaari ja oppimishistoria. Päättötodistukseen tuleva arvosana ei siis enää perustu ainoastaan yksittäiseen suoritukseen tai esitystilanteessa onnistumiseen. Arvosanaan vaikuttavat myös opettajan ja oppilaan näkemykset oppimisen edistymisestä, oppilaan kehityskaaresta ja yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta.

”Oppilaitoksessamme sovellettavan käytännön mukaan opettaja ja oppilas miettivät yhdessä arvosanaehdotuksen ennen päättökonserttia, oppilaan aiemmin opetuksen yhteydessä osoittaman osaamisen perusteella. Mikäli päättökonsertti ei arvioijien mielestä anna aihetta muuttaa arvosanaa, tämä ehdotus muuttuu lopulliseksi päättötason arvosanaksi.” (Janne Murto, Pop & Jazz Konservatorio)

Jatkuva arviointi

Jatkuvan arvioinnin lähtökohta on opettajan ja oppilaan vuorovaikutus ja hyvä oppilas-opettajasuhde. Opettaja ei tarjoa valmiita malleja ja ratkaisuja, vaan kyselemällä ja keskustelemalla herättelee oppilaan omaa ajattelua, vahvistaa hänen luottamustaan omaan kuulemis- ja havainnointikykyynsä, ohjaa häntä tekemään johtopäätöksiä ja muuttamaan toimintaansa niiden mukaisesti. Jatkuvaan arviointiin sisältyy siis myös ohjausta itsearviointiin.

Jatkuvan arvioinnin perussävyn tulee olla myönteinen. Jokaisella oppilaalla on oikeus kokea itsensä hyväksi oppijaksi. Virheiden etsimisen sijasta korostetaan sitä, mitä on jo opittu, uuden oppiminen rakentuu aikaisemmin saavutetulle osaamiselle. Oppimisessa edetään asettamalla oppilaalle jatkuvasti uusia, sopivasti mitoitettuja lähitavoitteita.

Oikein toteutettuna jatkuva arviointi tukee hyvän itsetunnon ja myönteisen minäkuvan rakentumista. Oppimisen ja musisoinnin ilon säilyttäminen, realistinen käsitys omista musiikillisista kyvyistä, myönteinen suhde omaan muusikkouteen ja hyvä itseohjautuvuus ovat merkkejä siitä, että jatkuvaa arviointia on toteutettu onnistuneesti.

Jatkuvan arvioinnin periaate toteutuu musiikin perusopetuksessa monella tavalla ja tasolla. Se on työtapa, jota käytetään jokaisella tunnilla ja jonka varaan oppimisprosessi suurelta osalta rakentuu. Solistisessa opetuksessa opettaja ohjaa oppilasta kuuntelemaan ja tarkkailemaan omaa soittoaan ja havaintojensa perusteella muuttamaan toimintaansa niin, että soittotapahtuman hallinta paranee.

Palautteen antaminen

Ops-perusteiden mukaan oppilaan edistyminen instrumenttitaidoissa ja musiikin perusteiden opinnoissa arvoidaan ja kirjataan vuosittain. Tällä taataan se, että osa jatkuvan arvioinnin prosessista dokumentoidaan kirjallisesti. Arvioinnin muodot voivat vaihdella. Oppilaitos voi käyttää arviointikeskusteluja, portfolioita tai oppimiskansioita, opintokirjaa tai muuta dokumentointitapaa. Palautetta on annettava kirjallisesti ja suullisesti. Molempia tapoja ei aina tarvita rinnakkain, tarkoituksenmukaisuus ratkaisee palautteen antamisen tavan.

Suullinen arviointi

Hyväntahtoinen ilmapiiri edesauttaa oppilaan myönteisen minäkuvan muodostamista riippumatta siitä, miten itse suoritustilanne on sujunut. Palautteenantotilanteet on hyvä järjestää luonteviksi esim. pyytämällä oppilasta lähelle istumaan palautteen antamisen ajaksi. Suullinen palaute antaa oppilaalle rauhallisen tilaisuuden kommunikoida arvioijan tai arvioijien kanssa, joiden tehtävänä on luoda keskusteluun avoin ja kannustava ilmapiiri. Luonteva lähtökohta palauutteenannolle syntyy, kun arvioijat esittäytyvät ennen suoritusta. Kysymällä oppilaan omaa käsitystä suorituksestaan avataan oppilaan näkökulmasta tie arviointiin.

  • Miltä sinusta tuntuu nyt/millainen olo sinulla on?
  • Miltä sinusta tuntui ennen konserttia?
  • Mitä mieltä olet itse, miten onnistuit omasta mielestäsi?
  • Saavutitko omat tavoitteesi?

Puheenjohtajana toimiva henkilö ohjeistetaan sekä sanallista että kirjallista palautteenantoa varten. On hyvä pohtia arviointiryhmän työskentelyn käytännöt: kuka kokoaa kirjallisen palautteen, kuka antaa sanallisen palautteen, onko oppilas paikalla koko arviointikeskustelun keskustelun ajan vai kutsutaanko hänet mukaan jossain vaiheessa jne.

Arviointitilanteeseen liittyy emotionaalisesti vahvoja latauksia, ja tilanteessa vallitseva tunnelma vaikuttaa siihen, miten oppilas kykenee ymmärtämään ja ottamaan palautteen vastaan. Oppilaan taustaan tutustumista ja kokonaisarviointia varten keskustellaan opettajan kanssa, opettaja voi olla myös yksi arviointiryhmän jäsen. Kritiikin esittäminen, vaatii herkkyyttä ja taitavuutta ollakseen rakentavaa. Parhaimmillaan arviointitilanne antaa oppilaalle todellista tietoa omasta osaamisestaan ja auttaa suunnittelemaan opintoja eteenpäin yhdessä opettajan kanssa.

  • Kiitos konsertista!
  • Onnistuit erityisen hyvin…
  • Vahvuuksiasi ovat…
  • Ihailin itse erityisesti...
  • Jatkossa voit keskittyä...
  • Erityistä huomiota voisit kiinnittää ...
  • Opettajasi kanssa voitte keskustella seuraavista tavoitteista...

Kirjallinen arviointi

Kirjallinen palaute jää oppilaalle dokumentiksi arviointitilanteesta sanallisen arvioinnin lisäksi. Korjattavat ja vielä harjoitusta vaativat asiat on tärkeää mainita hyvien asioiden ohella. Kirjallinen palaute tulee harkita vieläkin tarkemmin kuin suullinen, sillä palaute vaikuttaa kirjoitettuna painokkaammalta kuin sanallisena. Mikäli arvioinnin kirjallinen muotoilu koetaan vaikeaksi, avuksi voidaan ottaa valmiita avainlauseita sisältävä ohje tai lomake, jossa arviointi on esitetty valmiina sanallisina vaihtoehtoina. Opettajan tehtävänä on auttaa oppilasta ymmärtämään saamansa kirjallinen palaute.

Vuosittaisen edistymisen kirjallinen arviointi on oppilaalle tärkeä arvioinnin väline, joka tukee sanallista palautetta.

Esimerkkejä kirjallisesta palautteesta:

Instrumentin hallinta

  • soittoasento 
    rento ja luonteva/jännitystä jossain/kiinnitettävä huomiota...
  • tekninen valmius 
    tekniset valmiudet palvelevat musiikkia/vastaavat musiikin vaatimuksia/tietyt tekniset asiat estävät musiikin toteutumista/tietyt tekniset asiat vaativat lisää harjoitusta esim. jousikäsi/otekäsi, hengitystekniikka/ansatsi, artikulaatio, kosketus, sormitekniikan sujuvuus
  • sävelpuhtaus 
    hallittu/kykenet korjaamaan/enemmän huomiota/lisää tarkkuutta
  • äänen laatu 
    kaunis/hyvin soiva/tasainen/kehittämistä eri rekistereissä/epätasaisuutta

Musiikillinen ajattelu ja ilmaisu

  • yleisvaikutelma 
    hallittu/musikaalinen/persoonallinen/rauhallinen/keskittyvä/ hyvin harjoitettu kokonaisuus
  • tulkinta 
    musikaalista/eläytyvää/vivahteikasta/persoonallista/tyylinmukaista/lisää rohkeutta/eri teoksista eriteltyjä   
  • rytmin käsittely 
    joustavaa/elävää/napakkaa/syke säilyy/epätasaisuutta/huolimattomuutta/pulssin tai juoksutusten tasaisuuteen huomiota/rytmiset kuviot vaativat harjoittelua
  • muita huomioita 
    rohkeutta/hienosti menee/tästä on hyvä jatkaa/erityisosaamisesi tällä osa-alueella

Yhteismusisoinnin perustaidot

  • yhteissoitto 
    elävää musisointia/hyvä vuorovaikutus/osaat kuunnella muita/ymmärrät oman osuutesi kokonaisuudesta/olet ryhmän jäsenenä…

Oppilaan itsearviointi

Ohjaamalla oppilasta itsearviointiin pyritään johdattelemaan häntä vähitellen yhä omaehtoisempaan työskentelyyn.  Tavoitteena on, että oppilas musiikin perustason opintojen jälkeen pystyy itsenäisesti harjoittelemaan ja esittämään omalle tasolleen sopivia teoksia. Tarkoituksena on kehittää oppilaan kykyä seurata omaa oppimisprosessiaan ja tehdä huomioita omasta edistymisestään sekä ymmärtää oppimiselle asetettuja yleisiä tavoitteita. Samalla kun opettaja ohjaa oppilasta arvioimaan itseään hän myös auttaa oppilasta löytämään oman tapansa oppia. Itsearviointi vahvistaa oppilaan itsetuntemusta ja käsitystä omasta oppimisestaan, kyvyistään ja saavuttamistaan taidoista.

Kaikki osaavat jotakin, kukaan ei voi osata kaikkea

Itsearviointi on osa oppimista, mutta ei itsetarkoitus. Itsearvioinnin tehtävänänä on tukea oppimisprosessia ja auttaa oppilasta eteenpäin sekä itsenäisessä että ohjatusssa työskentelyssä. Hyvä musiikkisuhde ei kehity liiallisella itsekritiikillä. Opettajan kannustus ja tuki ovat tarpeen erityisesti tilanteissa, joissa oppilaan omat odotukset eivät täyty. On tärkeää saada välillä ehdotonta kiitosta, johon ei liity muutos- tai parannusehdotuksia, vaikka korjattavaa vielä löytyisikin. Kannustusta ja ohjausta tarvitaan erityisesti jo saavutetun osaamisen arvostamisessa ja hyvien puolien löytämisessä.

Ryhmässä oppilas arvioi itseään useasta näkökulmasta: omaa suoritustaan, koko ryhmän yhteistä suoritusta sekä muiden ryhmän jäsenten yksilöllistä panosta. Ryhmän ilmapiiri ja henkilösuhteet vaikuttavat siihen, miten ryhmä ottaa vastaan arvioinnin ja millaiseksi sen itsearviointi muodostuu. Oppilas tarvitsee ohjausta myös arvioidessaan itseään ryhmän jäsenenä sekä omaa ryhmäänsä kokonaisuutena.

Tärkein tekijä itsearvioinnissa on oman soiton tai laulun kuuntelemisen taito. Siihen oppilasta johdatellaan ja kannustetaan alusta lähtien. Oppilasta ohjataan vähitellen tarkkailemaan soittamisen eri osa-alueita, kuten soittamista fyysisenä toimintana ja soivan lopputuloksen laatua. Itsearviointia voi oppia vain harjoittelemalla arvioimaan itseään ja omaa työskentelyään. Oman soiton nauhoittaminen ja videointi vievät harjoitettavia asioita usein nopeammin eteenpäin kuin kuukausien sanallinen palaute.

” Tätä voin tietysti miettiä tarkemminkin, mutta lähetän nyt heti vastaukseksi sen, mitä kokemus on opettanut. Nimittäin ainoa itsearviointi mitä olen käyttänyt  ja millä on ollut tosiaan käytännössäkin merkitystä (ja sekin isompien lasten kanssa - siis jotain yli 12 v.) on ollut nauhoittaminen: siis läksynä nauhoittaa joku kappale. Sitten on pitänyt esittää minulle joko lista asioista jotka oppilas itse tuolta nauhalta havaitsi tai sitten nuotit, joihin on merkitty oppilaan omat kommentit. Olen huomannut, että tällä tavalla saa viikossa kappaleen menemään huomattavasti eteenpäin, ja että saisin itse kuukausikaupalla rutista niistä samoista asioista, jotka eivät tahdo mennä perille, ennen kuin oppilas itse nauhalta kuulee "totuuden". Yleisesti ottaen tämä on tosi hyvä itsearviointitapa, jota voin suositella. Muuten en ole kamalasti itsearviointia mietiskellyt, mutta ihan kiva kun toit esille kysymyksen.” (Anna Maria McElwain, pianonsoiton opettaja, Kuopion musiikinystäväin musiikkiopisto)

Kyllä se kotona meni…

Soittamisessa yhdistyvät motorinen taito ja musiikillinen ajattelu, joiden molempien kypsyminen vaatii paljon aikaa ja pitkäjänteistä, säännöllistä harjoittamista. Oppiminen perustuu suurimmaksi osaksi oppituntien ulkopuolella tapahtuvaan työskentelyyn, jota opettaja tunneilla ohjaa. Oikeiden työskentely- ja harjoittelutapojen omaksuminen on oppimisen edellytys. Oppilaan ohjaaminen itsearviointiin vahvistaa hänen kykyään hallita omaa työskentelyään niin, että itsenäinen harjoittelu tuottaa tuloksia ja edistää oppimista. Työskentelytaitojen ja siihen liittyvän itsearvioinnin opettaminen on yksi opettajan tärkeimmistä tehtävistä.

Ajatuksia itsearvioinnin kehittämiseen

Itsearvioinnin kehittyminen on hyvin yksilöllistä, samoin kyky arvioida omia suorituksia. Nuorimpien oppilaitten ohjaaminen itsearviointiin vaatii opettajalta keinoja tehdä asioista mahdollisimman konkreettisia ja helposti havaittavia. Tärkeintä on kysellä oppilaan omia havaintoja, keskustella niistä ja verrata niitä opettajan tekemiin havaintoihin. Joka tunnilla voivat toistua samat kysymykset: Miten meni? Mikä meni hyvin? Mikä ei ihan vielä onnistunut?  Ja edelleen yksityiskohtaisemmin: Olivatko kaaret oikein? Oliko rytmi oikein? Kuulitko jossain väärän äänen?

Soittoasennon rakentamisessa on peili hyvä apu: voidaan kokeilla uutta ja vanhaa peräkkäin ja katsoa, miltä näyttää ja  kuulostaa. Äänen laadun kehittämisessä oppilasta voi pyytää kuuntelemaan ja vertailemaan erilaisia sointeja  ja miettimään, mikä soi parhaiten.

Oppilasta ohjataan itse huomaamaan heikot ja vahvat alueensa ja miettimään keinoja oppimisen edistämiseen. Tavoitteena on, että oppilas oppii harjoittelemaan niitä asioita, joissa on parantamisen varaa. Jokaisesta tuntuu mukavimmalta toistaa sitä, minkä jo ennestään osaa. Ohjausta ja tukea tarvitaan erityisesti silloin, kun työskennellään oman vahvuusalueen ulkopuolella ja oppiminen vaatii ponnistelua.

Oppilasta ohjataan asettamaan itselleen sopivia lyhyemmän ja pidemmän aikavälin tavoitteita, työskentelemään niiden mukaisesti ja seuraamaan niiden toteutumista. Oppilaan itseohjautuvuus lisääntyy vähitellen, ja musiikkiharrastuksen itsenäinen jatkaminen tulee mahdolliseksi. Hyvä opettaja tekee itsensä ajan myötä tarpeettomaksi.

Esiintyminen

Esiintymisjännitystä kokevat useimmat meistä, ja vain harva kykenee olemaan lavalla aivan kuin kotonaan. Opintojen alkutaipaleella jännityksen tunne on uusi ja sen kohtaaminen on opeteltava samalla tavoin kuin esitettävä kappalekin. Yksi esiintymisjännityksen syistä voi olla, että esitettävä teos on taitojen ja instrumentin hallinnan ylärajalla. Itsensä ja soittimensa hallitseminen on haastavampaa esiintymistilanteessa kuin harjoitushuoneessa. Oppilaalle sopivien teosten valinnalla voidaan madaltaa esiintymiskynnystä. Oppilaitoksen linjausten ja opettajien varaan jää, miten voidaan luoda eritasoisia esiintymistilanteita oppilaille, joille esiintyminen on vaikeaa. Yhdenkin ulkopuolisen henkilön läsnäolo voi muodostaa esiintymistilanteen.

Vähittäisen totuttelun ja oikeiden teosvalintojen avulla oppilas saa tarvittavaa itseluottamusta esiintymistilanteiden hallintaan.

Takaisin ylös

Oppilasarviointia koskevat tukimateriaalit perustuvat laajaan oppimäärän opintoihin, mutta niitä voidaan soveltaa osin myös yleisen oppimäärän opinnoissa. 

Musiikin perustasolla instrumenttitaitojen ja yhteismusisoinnin arvioinnin pääkohteita ovat instrumentin hallinta, musiikillinen ajattelu ja ilmaisu sekä yhteismusisoinnin perustaidot. Tämän lisäksi kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon oppilaan esiintymistaito ja jäljempänä kohdassa 4. (Päättöarviointiin vaikuttavia muita tekijöitä) mainittuja arvioinnin kohteita.

Arvioinnin kohteet

Instrumentin hallinta

  • äänen laatu
  • sävelpuhtaus
  • tekninen valmius
  • instrumenttikohtaiset erityisvaatimukset 

Musiikillinen ajattelu ja ilmaisu 

  • rytmiikka ja fraseeraus
  • dynamiikka
  • tyylintuntemus, tyylin hallinta
  • ilmaisu
  • musiikillisen suuntautumisen (pop/jazzmusiikki, kansanmusiikki, vanha musiikki jne.) mukaiset erityiset arviointikohteet 

Yhteismusisoinnin perustaidot

  • musiikillisen kokonaisuuden ja oman soittimen roolin ymmärtäminen
  • kyky kuunnella kokonaisuutta ja reagoida kuulemaansa
  • kyky toimia ryhmän jäsenenä
  • vastuullisuus ja sitoutuminen annettuihin tehtäviin
  • aktiivisuus ja oma-aloitteisuus 

Päättöarviointiin vaikuttavia muita tekijöitä

Oppilaan esiintymistaitoa voidaan arvoida osana päättöarviointia.

Päättöarvioinnissa otetaan huomioon myös opettajan ja oppilaan näkemykset seuraavista arvioinnin kohteista:

  • työskentelytaidot (motivoituneisuus, aktiivisuus, oma-aloitteisuus, kyky arvioida ja kehittää omaa työskentelyä)
  • kehityskaari
  • kuuntelutaidot (aktiivisuus ja omaehtoisuus musiikin kuuntelussa)
  • monipuolisuus ja erityiset vahvuudet
  • valmiudet musiikin itsenäiseen harrastamiseen
  • valmiudet opintojen jatkamiseen musiikkiopistotasolla

Arvioinnin kohteita sovelletaan musiikillisen suuntautumisen mukaisesti. Kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon päättösuorituksen arvioitsijoiden, opettajan ja oppilaan näkökulma. Päättötodistuksen instrumentti- ja yhteismusisointitaitojen lopullinen arvosana voi muodostua yhteisesti sovitusta tai jokaisen erikseen antamasta arviosta.

Arvointikriteerit, musiikin perustason päättöarviointi

Arviointiperusteet on määritelty arvosanoille erinomainen 5, hyvä 3 ja hyväksytty 1. Väliarvosanat tyydyttävä 2 ja kiitettävä 4 määritellään seuraavasti:

Arvosanassa tyydyttävä 2 oppilas saavuttaa arvosanan hyväksytty 1 ja osittain myös ylempien arvosanojen osaamisen.

Arvosanassa kiitettävä 4 oppilas saavuttaa arvosanan hyvä 3 osaamisen ja yltää joillakin osa-alueilla arvosanaan erinomainen 5.

Instrumenttitaidot ja yhteismusisointi

1. Instrumentin hallinta

Erinomainen 5

  • instrumentin tekninen hallinta palvelee musiikillisia päämääriä
  • oppilas osaa käyttää instrumentin sävyjä ja sointivärejä musiikillisessa ilmaisussa
  • oppilas osaa säädellä sävelpuhtautta esityksen aikana.

Hyvä 3

  • instrumentin tekninen hallinta vastaa esitettävän musiikin vaatimuksia
  • oppilas pystyy tuottamaan instrumentille ominaisen soinnin
  • oppilas osaa korjata sävelpuhtautta esityksen aikana.

Hyväksytty 1

  • instrumentin tekninen hallinta riittää päättötason helpon ohjelmiston esittämiseen
  • oppilas pystyy tuottamaan soivan äänen
  • oppilas osaa virittää soittimen ja tuntee sävelpuhtauteen vaikuttavat tekijät.

2. Musiikillinen ajattelu ja ilmaisu

Erinomainen 5

Oppilas

  • osaa ilmentää sisäistä ajantajua, pystyy käsittelemään tempoa elävästi ja joustavasti
  • kykenee luontevaan, musikaaliseen fraseeraukseen
  • osaa käyttää dynamiikkaa musiikillisessa ilmaisussa
  • kykenee musiikin tyylinmukaiseen esitykseen
  • kykenee persoonalliseen musiikilliseen ilmaisuun
  • osoittaa musiikilliseen suuntautumisensa mukaista erityisosaamista.

Hyvä 3

Oppilas

  • kykenee joustavaan tempon- ja rytminkäsittelyyn ja fraseeraukseen
  • osaa käyttää vaihtelevaa dynamiikkaa
  • hallitsee musiikillisen tyylin keskeisiä piirteitä
  • hallitsee musiikillisen suuntautumisensa mukaisen erityisosaamisen pääperiaatteet.

Hyväksytty 1

Oppilas

  • pystyy säilyttämään tempon
  • kykenee musiikin nuottikuvan mukaiseen esittämiseen
  • on tutustunut musiikillisen suuntautumisensa vaatimaan erityisosaamiseen.

3. Yhteismusisoinnin perustaidot

Erinomainen 5

Oppilas

  • kuulee ja tunnistaa musiikillisia ilmiöitä ja kykenee yhtyeessä reagoimaan niihin tyylinmukaisesti
  • kykenee musiikilliseen vuorovaikutukseen
  • osaa toimia rakentavasti ryhmän jäsenenä
  • osaa toimia aktiivisesti ja oma-aloitteisesti ryhmän hyväksi
  • on vastuullinen  ja täsmällinen.

Hyvä 3

Oppilas

  • kuulee ja tunnistaa musiikillisia ilmiöitä ja pyrkii yhtyeessä reagoimaan niihin
  • ymmärtää musiikillisen vuorovaikutuksen periaatteen
  • osaa toimia myönteisesti ja vastuullisesti ryhmän jäsenenä. 

Hyväksytty 1

Oppilas

  • pystyy yhtyeessä huolehtimaan omasta osuudestaan harjoitetun tulkinnan mukaisesti
  • osaa yhtyeessä toimia selkeiden musiikillisten viitteiden mukaisesti
  • kykenee sopeutumaan ryhmän toimintaan.                        
Takaisin ylös

Oppilasarviointia koskevat tukimateriaalit perustuvat laajaan oppimäärän opintoihin, mutta niitä voidaan soveltaa osin myös yleisen oppimäärän opinnoissa. 

Musiikkiopistotasolla arvioinnin pääkohteet ovat samat kuin musiikin perustasolla, mutta taidoissa ja vaatimustasossa on siirrytty monta askelmaa ylöspäin. Kokonaisarviointi laajenee siten, että arvioinnin kohteiksi otetaan myös oppilaan yleiset valmiudet ja osaamisen erityisalueet. Näin arviointi muodostuu monipuoliseksi, ja siinä voidaan ottaa huomioon oppilaan koko kehityskaari, työskentelytaidot, erityiset vahvuudet ja muut lopputulokseen myönteisesti vaikuttavat seikat.

Arvioinnin kohteet

Arvioinnin kohteet 1–3 ovat samat kuin musiikin perustason päättöarvioinnissa (instrumentin hallinta, musiikillinen ajattelu ja ilmaisu, yhteismusisoinnin perustaidot). Näiden lisäksi arvioinnin kohteena ovat yleiset valmiudet ja osaamisen erityisalueet.

4. Yleiset valmiudet

  • ohjelmiston hallinta ja omaksuminen
  • työskentelytaidot
  • esiintymistaidot
  • kuuntelutaidot
  • oman soittimen (soittimiston ja laitteiston) tuntemus
  • valmiudet itsenäiseen musiikin harrastamiseen
  • valmiudet musiikkialan ammattiopintoihin

5. Osaamisen erityisalueet

  • monipuolisuus, sivuaineet
  • musiikillisen suuntautumisen mukainen erityisosaaminen
  • omaan instrumenttiin liittyvä erityisosaaminen
  • muut erityiset vahvuudet

Arvointikriteerit, musiikkiopistotason päättöarviointi

Arvioinnin kohteissa 1-3 sovelletaan musiikkiopistotason lähtökohdista käsin samoja arviointiperusteita kuin musiikin perustasolla. Yleisten valmiuksien ja osaamisen erityisalueiden arvioinnissa voidaan käyttää seuraavia arviointiperusteita:

4. Yleiset valmiudet

Erinomainen 5

Oppilas

  • osaa ylläpitää monipuolista ohjelmistoa ja valmistaa itsenäisesti uutta
  • kykenee soittamaan ulkoa laajan ohjelmiston
  • osaa oma-aloitteisesti arvioida ja kehittää omaa työskentelyään
  • osaa analysoida omia esityksiään ja löytää niistä kehitettäviä asioita
  • hallitsee esiintymistilanteen ja kykenee esiintymään erilaisissa olosuhteissa
  • on aktiivinen ja oma-aloitteinen musiikin kuuntelija
  • tuntee oman soittimensa toiminnan ja kunnossapidon periaatteet
  • kykenee itsenäiseen musiikin harrastamiseen
  • osoittaa valmiuksia musiikkialan ammattiopintoihin.

Hyvä 3

Oppilas

  • osaa ylläpitää keskeistä ohjelmistoa ja valmistaa ohjattuna uutta
  • kykenee soittamaan osan ohjelmistosta ulkoa
  • osaa ohjattuna arvioida ja kehittää omaa työskentelyään
  • osaa analysoida omia esityksiään
  • hallitsee esiintymistilanteen tutuissa olosuhteissa
  • kuuntelee musiikkia
  • kykenee itsenäiseen musiikin harrastamiseen.

Hyväksytty 1

Oppilas

  • osaa ohjattuna ylläpitää suppeaa ohjelmistoa ja valmistaa uutta
  • osaa ohjattuna kehittää omaa työskentelyään
  • suoriutuu esiintymistilanteesta

5. Osaamisen erityisalueet

Osaamisen erityisalueilla arvointiperusteet ovat vaihtoehtoisia. Erinomaiseen ja hyvään arvosanaan riittää yhdenkin arviointiperusteen vakuuttava toteutuminen.

Erinomainen 5

Oppilas

  • hallitsee vähintään yhden sivuinstrumentin tasolla, joka laajentaa hänen musiikillisia valmiuksiaan
  • hallitsee useampia sivuinstrumentteja
  • osoittaa musiikillisen suuntautumisensa mukaista erityisosaamista (esim. säveltäminen, improvisointi)
  • osoittaa omaan pääinstrumenttiinsa liittyvää erityisosaamista (esim. vapaa säestys, musiikin eri tyylilajien hallinta, perehtyneisyys jonkin tyylikauden musiikkiin jne.)
  • osoittaa erityisosaamista jollain musiikin osa-alueella (esim. prima vista –taito).

Hyvä 3

Oppilas

  • hallitsee vähintään yhden sivuinstrumentin perustaidot
  • osoittaa erityisosaamista jollakin musiikin osa-alueella.

Hyväksytty 1

  • ei vaadita erityisosaamista.
Takaisin ylös

Musiikin kuuntelu

Musiikin kuuntelukasvatus haastaa opettajan pohtimaan uusista näkökulmista, millainen osa musiikin kuuntelemisella voi opetuksessa olla. Alta pääset kuuntelukasvatuksesta kertovaan artikkeliin, jossa tarkastellaan seuraavia kokonaisuuksia:

Mihin kuuntelukasvatuksella on pyritty?
Mitä kuuntelukasvatus voisi nykypäivänä olla?
Minkälainen voi olla opettajan rooli ja tehtävä?

Herkät korvat -tehtäväkortit

Herkkien korvien tehtäväkortit on kaksiosainen esiopetukseen ja perusopetuksen alaluokille suunnattu opetusmateriaali. Materiaali julkaistaan digitaalisessa muodossa, ja sitä on mahdollisuus käyttää ja levittää ei-kaupallisissa tarkoituksissa. Tehtävien pedagogisena tavoitteena on herättää kiinnostusta ja uteliaisuutta ääniä ja audiovisuaalisuutta kohtaan.

Opus 1 - Sävellyspedagogiikan aineistopankki

Kaikille säveltämisestä ja sävellyspedagogiikasta kiinnostuneille tarkoitettu Opus 1 –sävellyspedagogiikan aineistopankki tarjoaa monipuolisen valikoiman sävellystehtäviä eri ikäisille sekä inspiroivia näkökulmia säveltämisen alkuopetukseen. Aineistopankin tehtävistä suurimman osan on laatinut pedagogi, muusikko ja säveltäjä Esa Ylivaara, joka opettaa pianonsoittoa, sävellystä ja improvisointia musiikkiopisto Avoniassa. Lisäksi sivustolla on julkaistu säveltäjä, sävellyksen opettaja Markku Klamin kirjoittama artikkeli sekä tietoa uusimmista sävellyspedagogiikkaan liittyvistä hankkeista. Aineistopankkiin on koottu myös uusi Sävellyspolku, joka johdattelee improvisaation ihmeelliseen maailmaan.
Takaisin ylös