Näkymiä moduuliin KU2 Ympäristön tilat, paikat ja ilmiöt

KU2-moduulin tavoitteissa mainitaan, että opiskelija havainnoi itselle ja muille merkityksellisiä rakennettuja ja luonnon ympäristöjä. Tämän voi aloittaa esimerkiksi kaikille lukiolaisille tutusta ympäristöstä: omasta koulusta. Kaikilla opiskelijoilla on siihen suhde, joka ei kuitenkaan ole yhtä intiimi kuin suhde omaan kotiin. Arkkitehtuurimuseon Koulurakentamisen historia -materiaali voi auttaa tarkastelemaan, kuinka koulurakennus vastaa valmistumisajankohtansa tyylipiirteitä (ks. linkki alta).

Lämmittelyksi tilan ja arkkitehtuurin käsittelyyn sopii keskustelu koulun tiloista ja opiskelijoiden suhteesta niihin. Mikäli koulun pohjapiirrokset ovat helposti saatavilla, voi jokainen merkitä niihin lempikohtansa rakennuksessa. Sen jälkeen keskustellaan,

• mihin kohtiin merkintöjä tuli ja miksi
• mitkä koulun tilat herättävät positiivisia tunteita, mitkä taas negatiivisia
• onko joillekin tiloille syntynyt ajan kuluessa erilaisia käyttötarkoituksia, kuin mitä niillä kenties alun perin on ollut
• miten ikäväksi koetuista tiloista voisi tehdä miellyttävämpiä ja kutsuvampia.

Koulun estetiikkaa ja toimivuutta voi tutkia kuvasarjana: opiskelijat kiertelevät koulurakennuksessa ja sen ympäristössä ja valitsevat esimerkiksi kolme mielestään toimivaa, viihtyisää tai käytännöllistä kohtaa sekä kolme ei-toimivaa tai epäviihtyisää kohtaa. Tekniikka voi olla valokuvaus esimerkiksi matkapuhelinta käyttäen, luonnostelu, videointi tai jo kuvaustilanteessa paikkoja kommentoivien meemien luominen. Tämä on esimerkki työskentelystä, jossa opiskelija moduulin tavoitteiden mukaisesti perustelee ympäristöihin, tuotteisiin ja palveluihin liittyviä havaintojaan ja ajatteluaan kuvallisesti.

Yhteisen kaupunkitilan ilmiöiden tarkastelun yhteydessä opiskelija tutkii ja tulkitsee rakennettua ympäristöä yhteiskuntakehityksen, oikeuksien ja kestävän tulevaisuuden näkökulmista. Julkinen kaupunkitila kuuluu lähtökohtaisesti kaikille. Käytännössä kuitenkin kaupunkitila on täynnä pienempiä ja isompia rakenteita, jotka ohjaavat ja rajoittavat ihmisten kulkua ja oleskelua (joskus puhutaan poissulkevasta suunnittelusta tai vihamielisestä arkkitehtuurista). Opiskelijoiden kanssa voi tutkia oman kaupungin tai lähiympäristön suunnitteluratkaisuja myös tästä näkökulmasta.

Moduulin keskeisiin sisältöihin kuuluu vaikuttaminen ja osallistuminen kuvataiteen ja muun visuaalisen kulttuurin keinoin. Lähiympäristöä ja kaupunkitilaa voi lähestyä tästä näkökulmasta. Esimerkiksi artivismi tarkoittaa taidetta soveltavaa aktivismia, jossa luovuutta hyödyntävillä taktiikoilla pyritään konkreettisiin tavoitteisiin. Interventiot puolestaan ovat taiteellisia väliintuloja, joissa arkipäivää häiritään pienillä, usein humoristisilla eleillä tai teoilla. Niiden tarkoitus on herättää tunteita, ihmetystä ja muutoksia ajattelussa. Esimerkiksi kuvataiteilijat Pilvi Takala (s. 1981) ja Otto Karvonen (s. 1975) hyödyntävät interventioita taiteessaan. Artivismi ja interventiot ovat osittain päällekkäisiä ilmiöitä.

Pareittain tai ryhmissä suunniteltavia artivistisia teoksia tai interventioita voi toteuttaa, mikäli se on mahdollista ja tarvittavat luvat pystyy selvittämään ja hankkimaan etukäteen. Suunnittelutyön aluksi voi pohtia, onko kyseessä kannanotto johonkin ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen kysymykseen vai esimerkiksi kehotus katsojalle tarkastella ympäristöä huolellisemmin. Onko teos näyttävä ele vai pieni kommentti, jonka vain tarkkasilmäinen huomaa? Osallistaako se kenties muita ihmisiä? Teokseen valittua näkökulmaa voi havainnollistaa esimerkiksi prototyypillä tai havainnekuvilla, jotka voi piirtää, maalata, valokuvata tai tehdä digitaalisesti. 

KU2-moduulin sisältönä ovat oppilaiden omat kuvat sekä kuvakulttuurit, joihin he itse osallistuvat omaehtoisesti. KU2-moduulissa omilla kuvilla ei tarkoiteta pelkästään opiskelijoiden itse tuottamia kuvia vaan myös heille merkityksellisiä kuvakulttuureja ja niiden sisältämiä kuvia, esimerkiksi heille läheistä muotoilua, suunnittelua, pelien visuaalisuutta ja alakulttuurien visuaalista kieltä. Omia kuvia käytettäessä tai hyödynnettäessäkin on tavoitteena oppia uutta ja tarkastella opiskelijoiden omiakin kuvakulttuureja tutkivasta näkökulmasta.

Lisäksi moduulin sisältöihin kuuluu opiskelijoiden omien kuvien tarkasteleminen suhteessa ympäristön kuviin ja muuhun visuaaliseen kulttuuriin. Katutaide soveltuu hyvin näiden sisältöalueiden tarkasteluun. Katutaidetta voidaan toteuttaa niin tutustumalla graffitiin, hyödyntämällä sen perinteisiä ilmaisun keinoja ja inspiroitumalla siitä kuin toteuttamalla katutaidetta kuvataiteen keinoin ja itselle lähellä olevia kuvakulttuureja tarkastellen ja käsitellen.

Katutaiteen ja graffitien toteuttaminen esimerkiksi levyille spraymaaleilla koetaan usein mielekkääksi ja kiehtovaksi, mutta se voi olla joihinkin tilanteisiin liian kallista ja epäkäytännöllistä. Yksinkertaisia kuvioita toistavilla sabluunoilla sekä voimakkaan väristä marjamehua sisältävillä suihkepulloilla onnistuu luomugraffitin tekeminen. Näin voi toteuttaa lähtökohdiltaan ekologisemman, graffitihenkisen paikkasidonnaisen taideteoksen tai koulun lähiympäristön piristyksen. Luomugraffiteissa toimii kuvioiden pelkistäminen ja toisto. Katutaidetta suunnitellessa on muistettava selvittää tarvittavat luvat myös väliaikaisia teoksia toteutettaessa.

KU2-moduulin tavoitteissa mainitaan, että opiskelija tarkastelee ympäristön kuvien yhteyksiä omiin kuviinsa, taiteeseen ja kulttuuriperintöön. Katutaideteoksen suunnittelu ja toteuttaminen voikin olla niin ympäristöä ja kulttuuriperintöä tarkastelevaa, omista kuvista inspiroituvaa kuin pitkäkestoista ja ilmiökeskeistäkin. Katutaiteen paikkasidonnaisuudesta ja historiaviittauksista on helppo löytää esimerkkejä, mutta toisaalta siinä on luonteva hyödyntää opiskelijoille itselle lähellä olevien kuvakulttuurien visuaalista kieltä. Katutaiteen lähtökohta on kantaaottavaa ja yhteiskuntaa tarkastelevaa ja siten työskentely on helppo liittää muihin käsiteltäviin, ajankohtaisiin tai lähellä oleviin ilmiöihin.