Nämä ohjeet on laadittu erityisesti filosofian ylioppilaskirjoitusten esseevastauksia varten. Ohjeet sopivat kuitenkin osittain yleisiksi ohjeiksi esseen laatimiseen. Niitä voi siis soveltaa yleisemmin filosofian opetuksessa mutta myös jossain määrin muiden oppiaineiden, kuten elämänkatsomustiedon, ylioppilaskirjoituksissa. On hyvä tiedostaa, että filosofialle tyypilliset esseen vaatimukset eivät välttämättä toistu sellaisenaan muissa oppiaineissa ja muissa aineissa voi olla toisenlaisia kriteereitä hyvälle vastaukselle.
Läppäri paksun lehtipinon päällä

Ohjeet täydentävät filosofian Hyvän vastauksen piirteiden alussa esitettyjä yleisiä esseiden arvioimisohjeita.

  • Hyvä filosofinen esseevastaus puolustaa jotakin väitettä uskottavasti ja saa lukijan vakuuttuneeksi perusteluillaan.
  • Filosofinen essee on tyypillisesti vastaus tai joukko vastauksia johonkin kysymykseen tai kysymyksiin.
  • Filosofinen essee ei yleensä ole pelkkää filosofisen tietämyksen esittelyä eikä vain omien ajatusten ilmaisemista vaan kumpaakin sopivassa suhteessa.

Filosofian ylioppilaskirjoituksissa tarvitaan monenlaisia taitoja. Yksi olennainen taito on kyky kirjoittaa essee, sillä useimpiin kysymyksiin odotetaan esseevastausta. Tästä syystä sekä kokelaiden että opettajien olisi tärkeää olla selvillä siitä, mitä esseevastaukselta odotetaan. Näissä ohjeissa oletetaan lukiolaisten tuntevan esseen yleiset muotovaatimukset äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen perusteella. Siksi ohjeissa keskitytään siihen, mikä on ominaista filosofiselle esseelle.

Filosofisessa esseessä on osoitettava filosofisten taitojen hallintaa. Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi filosofisten käsitteiden määrittely, filosofisten väitteiden kyseenalaistaminen ja looginen argumentointi. Näitä taitoja käsitellään ohjeissa tarkemmin myöhemmin.

Akateemisena tekstinä filosofisella esseellä voidaan ajatella olevan tiettyjä ominaispiirteitä, joista selkeimpänä esiin nousee argumentatiivisuus. Hyvä filosofinen essee puolustaa jotakin väitettä uskottavasti ja saa lukijan vakuuttuneeksi perusteluillaan. Perusteluiden esittäminen onkin hyvälle filosofiselle esseelle keskeistä.

Filosofinen essee ei yleensä ole pelkkää aiemman tutkimuksen referointia eikä toisaalta pelkkää omien ajatusten ilmaisemista. Hyvää filosofista esseetä ei kuitenkaan yleensä voi kirjoittaa tuntematta aiheesta käytyä aiempaa keskustelua.

Näitä huomioita voi hyödyntää filosofian ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa. Hyvään esseevastauksen ei yleensä riitä pelkkä filosofisten teorioiden tai filosofien ajatusten kuvaileminen ja luetteleminen. Sen sijaan hyvässä esseessä sovelletaan filosofisia teorioita ja käsitteitä tarkoituksenmukaisesti. Hyvään lopputulokseen ei pääse myöskään pelkkiä omia mielipiteitään kertomalla. Omilla, perustelluilla näkemyksillä on kuitenkin esseessä usein tärkeä rooli. Kuten Helsingin yliopiston filosofista esseetä koskevissa kirjoitusohjeissa todetaan: “Filosofinen kirjoittaminen ei ole niinkään rajatonta ajatuksenvirtaa vaan ajatuksia ja väitteitä kokoavan palapelin rakentamista.” Kirjoittaja siis käyttää filosofisia käsitteitä ja teorioita osana omaa argumentaatiotaan eikä vain lainaa toisten ajatuksia tai esitä omia perustelemattomia mielipiteitään.

Filosofinen essee on tyypillisesti vastaus tai joukko vastauksia johonkin kysymykseen tai kysymyksiin. Jos tehtävänannossa käsketään esimerkiksi tarkastelemaan jotain filosofista teoriaa tai väitettä, esseessä pitäisi ilmetä, mihin kysymykseen teoria tai väite pyrkii vastaamaan. Filosofia on ylipäätään kysymysten esittämistä ja vastausten laatimista niihin. Mikäli siis opiskelija pystyy löytämään tehtävässä tarkasteltavan aiheen kannalta oleellisen kysymyksen, hänen on helppo hahmottaa siihen aiemmin annettuja vastauksia ja arvioida niitä suhteessa kysymykseen. Hyvässä esseessä on lisäksi analyyttinen ote. Kirjoittaja kykenee jakamaan aiheen ja sen käsittelyn pienempiin osatekijöihin sekä osoittamaan selkeästi, miten ne kytkeytyvät toisiinsa. Tämä tekee myös esseen argumentaation seuraamisesta vaivatonta.

On syytä huomata, että jos ylioppilaskirjoituksissa tehtävästä saatava pistemäärä on kymmenen tai enemmän, tulee tehtävään lähtökohtaisesti kirjoittaa esseevastaus. Mikäli on selvää, että vastaus ei ole essee, jäävät tehtävästä saatavat pisteet väistämättä vähäisiksi. Esimerkiksi vaikka vastaus täyttäisi viiden pisteen kynnyksen sisältönsä puolesta, esseemuodon puuttumisesta vähennetään piste. Filosofian ylioppilaskirjoitusten tehtäviin odotetaan lähes poikkeuksetta esseevastausta.

Takaisin ylös

  • Hyvä essee on teksti, joka vastaa tehtävänantoon ja muodostaa selkeästi jäsennellyn kokonaisuuden.
  • Essee muodostuu johdantokappaleesta, käsittelyosasta ja yhteenveto- tai lopetuskappaleesta.
  • Jokaisen kappaleen on hyvä muodostaa oma kokonaisuutensa, joka on sidottava edeltävään ja seuraavaan kappaleeseen.
  • Essee kannattaa aloittaa kappaleella, josta ilmenee tekstin pyrkimys (ongelmanasettelu).
  • Käsittelyosassa esitetään argumentteja ja vasta-argumentteja sekä analysoidaan erilaisia näkökantoja.
  • Lopetuskappaleessa esitetään yhteenveto siitä, mitä tekstissä on käsitelty ja mihin johtopäätökseen on päädytty.
  • Hyvässä esseessä lopetuskappale liitetään johdannossa esitettyyn ongelmanasetteluun.
  • HUOM. Jos ylioppilaskokeen tehtävän maksimipistemäärä on kymmenen tai enemmän, tehtävään edellytetään esseemuotoista vastausta. Mitä enemmän tehtävästä saa pisteitä, sitä laajempaa tarkastelua esseeltä yleensä odotetaan.

Hyvä essee on teksti, joka vastaa tehtävänantoon ja muodostaa selkeästi jäsennellyn kokonaisuuden. Essee koostuu kappaleista. Jotta teksti voitaisiin katsoa esseeksi, tulee siinä olla johdantokappale, käsittelyosan muodostavat kappaleet sekä yhteenveto- tai lopetuskappale. Näistä rakenteellisista vaatimuksista johtuen muutaman rivin teksti ei voi olla essee. Filosofian ylioppilaskirjoituksissa esseevastauksille ei ole asetettu merkkimäärätavoitteita.

Yhden tai kahden virkkeen teksti ei vielä ole laadukas kappale, jos sitä tulisi kappaleeksi katsoa ollenkaan. Yhden virkkeen teksti ei ainakaan ole kappale siinä mielessä, miten kappale filosofian ylioppilaskirjoituksissa ymmärretään. Kappaleiden tehtävänä on helpottaa lukemista. Jokaisen kappaleen on muodostettava oma kokonaisuutensa; sillä on oltava jokin käsiteltävä aihe, jonka perusteella se on erotettu muista kappaleista. Kappaleen pitää olla sidottu sitä edeltävään ja sen jälkeiseen kappaleeseen, mikä voidaan tehdä epäsuorasti ilman metatekstiä.

Edellä mainittua rakennetta seuraten on tekstin selkeä jäsentely melko helppoa saavuttaa. Mikäli tekstistä löytyy johdantokappale, käsittelyosa sekä lopetuskappale, täyttyvät esseen rakenteelliset vaatimukset. Opiskelijoita tulisikin kannustaa siihen, että essee olisi suotavaa aloittaa kappaleella, jossa kirjoittaja lyhyesti toteaa, mikä tekstin pyrkimys on. Mikä on se ongelma tai kysymys, johon esseellä pyritään vastaamaan? Tehtävänannosta riippuen johdantokappaleessa voi myös taustoittaa lyhyesti esimerkiksi aiheesta käytyä filosofista keskustelua. Johdantokappaleessa on hyvä motivoida aihetta: miksi se on filosofisesti tai jotenkin muuten tärkeä.

Esseen käsittelyosa on kaikkein oleellisin. Siinä esitetään argumentteja ja vasta-argumentteja, analysoidaan erilaisia kantoja sekä ylipäätään vastataan tehtävänantoon.

Esseen lopetuskappaleeseen on syytä kiinnittää huomiota. Lopetuskappaleessa kirjoittaja voi lyhyesti esittää yhteenvedon siitä, mitä tekstissä tuli tehtyä ja mihin johtopäätökseen hän päätyi. Hyvässä esseessä johdanto- ja lopetuskappale muodostavat parin siten, että esseen päättävässä kappaleessa todetaan, missä määrin johdantokappaleessa esitettyyn kysymykseen tai ongelmaan kyettiin vastaamaan.

Reaaliaineiden ylioppilaskokeiden yleisissä määräyksissä todetaan, että suorituksia arvosteltaessa kypsyyttä osoittavat esimerkiksi se, että “esitetyt tiedot asetetaan laajempiin asiayhteyksiin”, ja toisaalta se, että “erityisesti pohdiskelua edellyttävissä tehtävissä erotetaan tosiasiat, perustellut kannanotot ja mielipiteet”. Sekä opettajien että kokelaiden onkin syytä tiedostaa, että korkeisiin pisteisiin tähtäävän esseen tulee käytännössä aina sisältää aiheen monipuolista tarkastelua. Mitä enemmän tehtävästä saa pisteitä, sitä laajempaa tarkastelua yleensä edellytetään.

Käytännön esimerkki auttaa hahmottamaan tilannetta. Ylioppilaskoe mittaa lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Filosofian ylioppilaskirjoitusten maksimipistemäärä on 120. Kahdenkymmenen pisteen esseetehtävä tarkoittaa sitä, että tehtävästä saa ⅙ koko kokeen maksimipistemäärästä. Tämän mielessä pitäminen voi auttaa kirjoittajaa arvioimaan omaa esseetään sekä opettajaa pisteyttämään esseitä. Opettajien tulisi lukea erityisen huolella hyvän vastauksen piirteet ennen alustavien pisteiden antamista. Vaikka jokainen tehtävä pisteytetään omana kokonaisuutenaan, voi opettaja pisteitä antaessaan kysyä itseltään: miten antamani 15 pistettä kahdenkymmenen pisteen tehtävään heijastaa sitä tosiseikkaa, että 20 pistettä on ⅙ filosofian ylioppilaskokeen maksimipistemäärästä? On selvää, että kahdenkymmenen pisteen tehtävissä muutaman rivin vastaus ei voi olla kymmenen pisteen arvoinen korkeammista pisteistä puhumattakaan.

Takaisin ylös

Osuvuus

  • Osuvuus eli relevanssi tai asiaankuuluvuus tarkoittaa sitä, että vastaus keskittyy tehtävänannon kannalta oleellisiin kysymyksiin.
  • Varsinaisen tehtävänannon tunnistaa käskysanoista (esim. selitä, pohdi, analysoi) tai kysymyssanoista (esim. miksi, millä tavalla).
  • Tehtävään sisältyy usein taustoittavaa tekstiä, joka voi antaa apua vastaamiseen.
  • On tärkeää tunnistaa tehtävänannon rajat: mikään tehtävä ei käske kertomaan kaikkea, mitä jostain asiasta tietää.
  • Osuvuus on tärkein arviointikriteereistä: kaikki tehtävänannon kannalta epäoleellinen aines heikentää vastausta.

Vakuuttavuus

  • Vakuuttavuudella tarkoitetaan esseen argumentaation tasoa.
  • Johtopäätökselle annettujen perusteiden on oltava filosofisesti motivoituja tai oleellisia, ja niiden on tuettava riittävästi johtopäätöstä.
  • Tehtävää monipuolisesti tarkasteleva vastaus on yleensä vakuuttava: erilaisten näkökulmien ja niiden perusteluiden tunnistaminen ja tunteminen lisäävät vakuuttavuutta.
  • Vakuuttavuus perustuu oman kannan ja sen vaihtoehtojen perusteiden arviointiin.
  • Vaihtoehtoisten näkökulmien pilkkaaminen tai oman kannan julistaminen laskevat vakuuttavuutta.
  • Käsitteiden selkeä määrittely tekee argumentaatiosta helpommin seurattavaa ja osoittaa filosofista osaamista.
  • Asian ymmärtäminen edellyttää usein sitä, että kykenee esittämään sen omin sanoin: myös osuvien esimerkkien käyttö kertoo asian ymmärtämisestä.

Eheys

  • Eheä essee on selkeä kokonaisuus, joka etenee johdonmukaisesti ja on sisäisesti ristiriidaton.
  • Käsitellyt asiat eivät ole irrallisia, vaan niiden väliset yhteydet on tuotu esille.
  • Asioita ei käsitellä satunnaisessa järjestyksessä, vaan ne seuraavat toisiaan johdonmukaisesti.

Ylioppilaskirjoitusten vastauksia arvioidaan ensisijaisesti kolmen kriteerin valossa, jotka ovat osuvuus, vakuuttavuus ja eheys. Näiden lisäksi arvioon vaikuttaa erityisesti filosofisten käsitteiden ja teorioiden tunteminen sekä niiden asianmukainen soveltaminen. Ensisijaisesti asianmukainen soveltaminen riippuu edellä mainitusta kolmesta kriteeristä. 

Osuvuus

Osuvuus eli relevanssi, asiaankuuluvuus tai oleellisuus viittaa siihen, kuinka hyvin vastaus oikeasti vastaa tehtävänantoon. Ennen tehtävään vastaamista tai ennen edes tehtävän valitsemista, on hyvä selventää itselleen, mitä tarkalleen ottaen tehtävänanto käskee tekemään. Tehtävänantoon sisältyy usein taustoittavaa tekstiä, joka voi antaa apua tehtävän vastaamiseen. Taustoittava teksti ei kuitenkaan ole vielä varsinainen tehtävänanto. Tehtävänannon tunnistaa käskysanasta (esim. pohdi, analysoi, erittele jne.) ja toisinaan myös kysymyssanasta (esim. miksi).

Jokainen tehtävä todennäköisesti liittyy johonkin aiheeseen, josta vastaaja tietää jotain. Mikään tehtävä ei kuitenkaan käske vain kertomaan kaikkea, mitä hän tietää jostain aihealueesta. Tehtävänanto on poikkeuksetta rajatumpi. Vastauksessa on siis vastattava juuri siihen kysymykseen, joka tehtävänannossa on esitetty. Kaikki, mikä ei ole olennaista varsinaisen tehtävänannon kannalta, heikentää vastausta ja hyvin todennäköisesti laskee siitä saatavia pisteitä. Pitkä vastaus ei välttämättä ole hyvä vastaus, mutta toisaalta liian lyhyt vastaus ei ole laajuudeltaan tai rakenteeltaan essee. Vastausta kirjoittaessa onkin hyvä välillä tarkistaa, onko kirjoitettu teksti olennaista tehtävänannon kannalta, eli vastaako se oikeasti esitettyyn kysymykseen. Varsinaisen tehtävänannon voi esimerkiksi kopioida vastauksen alkuun tarkistamisen helpottamiseksi ja poistaa tehtävänannon, kun essee on kirjoitettu.

Osuvuus on kaikista vastauksen arviointikriteereistä tärkein. Jos vastaus on osuva, se saa väistämättä ainakin jonkin verran pisteitä. Sen sijaan, jos vastaus ei ole lainkaan osuva, on mahdollista ja jopa todennäköistä, ettei se saa lainkaan pisteitä. Muutenhan voisi kirjoittaa ennen ylioppilaskirjoituksia nerokkaan filosofisen esseen, opetella sen ulkoa ja tarjota sitä vastaukseksi satunnaisesti mihin tahansa kirjoitusten tehtävään.

Vastaus, joka ei ole erityisen osuva eikä essee, ei voi saada edes puolia mahdollisista maksimipisteistä. On kuitenkin hyvä huomata, että usein vastaus, joka on osuva ja sillä on esseen rakenne, on ansainnut mahdollisesti vasta puolet pisteistä. Saadakseen enemmän pisteitä vastauksella pitää olla myös muita ansioita.

Vakuuttavuus

Vakuuttavuudella tarkoitetaan esseen argumentaation tasoa: vakuuttavan esseen argumentit ovat hyviä. Filosofisessa esseessä hyvän argumentin on täytettävä kaksi ehtoa:

  1. johtopäätökselle annettujen perusteiden on oltava filosofisesti motivoituja tai oleellisia
  2. perusteiden on tuettava riittävästi johtopäätöstä.

Perusteet ovat filosofisesti hyväksyttäviä esimerkiksi silloin, kun ne perustuvat johonkin tunnettuun filosofiseen teoriaan ja tyypillisesti teorian tueksi annetut perusteet on esitetty ainakin lyhyesti. Muita filosofisesti hyväksyttäviä perusteita ovat yleisesti esimerkiksi tieteessä tai arkielämässä hyväksytyt perusteet, joita ei yleisesti pidetä filosofisesti naiiveina tai ongelmallisina eikä niitä ole kyseenalaistettu tehtävänannossa.

Esimerkiksi vastauksessa vetoaminen naiiviin realismiin eli käsitykseen, jonka mukaan maailma on kutakuinkin sellainen, millaisena se meille näyttäytyy, ei ole erityisen vakuuttavaa, ellei naiivin realismin puolesta tarjota lisäperusteita. (Tällaisia perusteita voivat olla esimerkiksi argumentit, joita G. E. Moore käytti arkijärjen puolustamiseen.) Naiivin realismin olettaminen ilman lisäperusteita laskee vastauksen vakuuttavuutta, koska on lukuisia hyvin tunnettuja filosofisia ja tieteellisiä argumentteja, jotka osoittavat sen ongelmalliseksi: esimerkiksi monet intuitiivisilta tai jopa itsestään selviltä tuntuvat näkemykset ovat osoittautuneet virheellisiksi.

Vakuuttavuus siis kytkeytyy myös filosofiseen osaamiseen. Mikäli vastauksen kirjoittaja tuntee hyvin filosofisia teorioita ja niiden perusteita, hänen on helpompi laatia vakuuttavia esseevastauksia. Laaja-alainen filosofian tunteminen on oleellista vakuuttavuuden kannalta myös siinä mielessä, että kysymystä monipuolisesti tarkasteleva vastaus on yleensä vakuuttava. Mikäli vastauksessa on huomioitu erilaisia näkökulmia ja niiden perusteita sekä arvioitu niiden vahvuuksia ja heikkouksia, se on vakuuttavampi kuin vastaus, jossa on yksipuolisesti käsitelty vain tiettyä näkökulmaa ja sen perusteita. Filosofisiin kysymyksiin on poikkeuksetta erilaisia vastausvaihtoehtoja, ja eri vaihtoehtojen puolustajat ovat esittäneet vasta-argumentteja kilpaileville näkemyksille. Mikäli vastauksen kirjoittaja ei huomioi tällaisia vasta-argumentteja ja tarjoa vastauksia niihin – varsinkin jos vasta-argumentit ovat yleisesti tunnettuja – lukijalle ei ole selvää, miksi vastauksen johtopäätös pitäisi hyväksyä.

Kuvitellaan esimerkiksi, että kokeessa on kysymys, jossa pitää käsitellä jotain moraalista ongelmaa. Vastaaja päättää esseessään käsitellä ongelmaa soveltamalla Immanuel Kantin velvollisuusetiikkaa. Tällaisessa tilanteessa vahva vastaus on sellainen, jossa huomioidaan myös Kantin etiikkaa vastaan esitettyä kritiikkiä ja kritiikki kytketään tehtävänantoon: sen sijaan, että vastauksessa todetaan, millaisia ongelmia velvollisuusetiikkaan liittyy ylipäätään, pohditaan mieluummin, miksi velvollisuusetiikka ei välttämättä ole hyvä ratkaisemaan juuri tätä ongelmaa. Koska esseessä kuitenkin sovelletaan velvollisuusetiikkaa, siinä on vastattava esille tuotuun kritiikkiin. Toisin sanoen esseessä pitäisi perustella, miksi kritiikistä huolimatta velvollisuusetiikkaa voi perustellusti soveltaa tehtävän tilanteessa. Tällainen vastaus on vahvempi kuin vastaus, jossa velvollisuusetiikka otetaan annettuna eikä sen mahdollisia heikkouksia pohdita. Se on myös parempi kuin vastaus, jossa vain listataan, miten erilaiset normatiivisen etiikan teoriat – kuten velvollisuus-, seuraus- ja hyve-etiikka – vastaisivat ongelmaan. Vahvassa vastauksessa ei tyydytä vain listaamaan erilaisia teorioita, vaan esitellään niitä, arvioidaan niiden vahvuuksia ja heikkouksia suhteessa toisiinsa ja tehtävänannossa olevaan ongelmaan sekä perustellaan, mikä teorioista toimii parhaiten tai miksi kaikki käsitellyt vaihtoehdot ovat ongelmallisia.

Vakuuttavuus perustuu oman kannan huolelliseen perusteluun ja vaihtoehtoisten kantojen perusteiden arviointiin ja kritiikkiin. Tärkeintä on, että esseessä ylipäätään esitetään väitteille perusteita. Pelkkien mielipiteiden, väitteiden, näkemysten tai vastaavien esittäminen ei siis ole vakuuttavaa. Se kertoo, millaiseen kantaan vastauksen kirjoittaja on sitoutunut, muttei sitä, miksi hän on sitoutunut siihen eikä johonkin muuhun. Näkemyksen valinta voisi siis olla mielivaltainen, jos sen tueksi ei ole annettu argumentteja.

Vakuuttavuuteen vaikuttavat myös monet muut pienemmät tekijät. Esimerkiksi tekstin tyylin on hyvä olla asiallinen. Ironia ja sarkasmi eivät yleensä toimi ylioppilaskirjoitusten yhteydessä. Myös vaihtoehtoisten näkökulmien pilkkaaminen tai oman kannan julistaminen laskevat vakuuttavuutta. Niistä välittyy vaikutelma, että vastauksen kirjoittaja ei ole ymmärtänyt, kuinka monimutkainen asia tosiasiassa on. Suuret filosofit ovat harvemmin typeryksiä: jos he olisivat typeriä, heistä tuskin olisi tullut suuria filosofeja. Vaikka merkittävä filosofi olisi väärässä, hänen tekemänsä virhe on harvoin hölmö. Sille yleensä on hyviä perusteita, ja ilkkuvaan tyyliin kirjoitettu essee ei tunnu huomioivan tätä.

Käytettyjen käsitteiden selkeä määrittely tekee argumentaatiosta helpommin seurattavaa ja osoittaa filosofista osaamista. Lisäksi se vähentää sanojen ekvivokaation eli virheellisen samaistamisen vaaraa. Vastauksen kirjoittaja ei siis yhtä helposti käytä jotain oleellista käsitettä vahingossa kahdella eri tavalla. Käsiteltävän aiheen, kysymyksen tai aineiston analysoiminen myös kasvattaa vakuuttavuutta. Se osoittaa, että vastaaja tietää mistä kirjoittaa. Asian pystyy ymmärtämään vasta sitten, kun sen osaa kuvailla tai selittää omin sanoin. Tässä osuvien esimerkkien käyttö kertoo asian ymmärtämisestä.

Eheys

Eheys liittyy vastauksen rakenteeseen ja sisältöön. Eheä essee on selkeä kokonaisuus, joka etenee johdonmukaisesti ja jossa kirjoittajan ajattelua on helppo seurata. Lisäksi se on sisäisesti ristiriidaton. Vastauksen kirjoittaja ei siis yhdessä kohdassa väitä jotain ja toisessa kiellä sitä – suoraan tai epäsuorasti. Eheä essee ei siis ole ristiriitainen, hajanainen tai sekava. Se ei myöskään ole luettelomainen. Käsitellyt asiat eivät ole toisistaan irrallisia, vaan niiden väliset yhteydet on tuotu esille. Asioita ei käsitellä satunnaisessa järjestyksessä, vaan ne seuraavat toisiaan johdonmukaisesti. Lukija ei siis jää ihmettelemään, miksi tietty aihe käsiteltiin juuri tietyssä kohdassa eikä toisessa.

Kolme mainittua vastauksen arviointikriteeriä ovat osittain päällekkäisiä: Osuva vastaus on myös eheä. Se vastaa juuri tehtävänannossa esitettyyn kysymykseen, eikä rönsyile epäolennaisille sivupoluille. Jotta vastaus olisi osuva, sen pitää ottaa jotenkin kantaa esitettyyn kysymykseen, ja puolustetulle näkemykselle on oltava perusteet. Lisäksi loogisesti etenevä eheä vastaus on myös vakuuttava: sen eri osat tukevat ja perustelevat toisiaan.

Takaisin ylös

Tehtävänanto vaikuttaa filosofisen esseen sisältöön ja aiheen käsittelytapaan. Filosofian ylioppilaskokeen tehtävänannoissa voidaan pyytää muun muassa nimeämään, esittelemään, kuvailemaan, selittämään, erittelemään, tarkastelemaan, vertaamaan, arvioimaan, pohtimaan tai antamaan esimerkki jostain asiasta. On tärkeää, että vastauksen kirjoittaja ymmärtää, mitä erilaiset käskysanat tarkoittavat juuri filosofian ylioppilaskokeessa ja millaisia Bloomin arviointitaksonomiaan ja sen muunnelmaan perustuvia taitoja ne mittaavat, sillä eri oppiaineissa käskysanoja käytetään erilaisissa yhteyksissä. Bloomin arviointitaksonomiasta kerrotaan tarkemmin Ylioppilastutkintolautakunnan joka tutkintokerran jälkeen internetsivuillaan julkaisemissa hyvän vastauksen piirteissä.

On hyvä huomata, että yksittäinen käskysana voi olla useammassa arviointitaksonomian kategoriassa ja joissakin tehtävänannoissa voi olla monta eri kategoriaan kuuluvaa käskysanaa. Vaikka taksonomian kognitiivisten kategorioiden yleensä ajatellaan olevan vaativuusjärjestyksessä, jo pelkkä asian ymmärtäminen voi olla filosofiassa hyvin vaativa suoritus, sillä filosofia on yleistä abstraktia ajattelua. Tämän takia taksonomian luokituksia ei pidä filosofian arvioinnissa tulkita kaavamaisen hierarkkisina ja lisäksi käskysanan täsmällinen merkitys määräytyy käyttöyhteydessä. Alla olevat esimerkit koskevat filosofian kevään 2021 ylioppilaskoetta.

Yhdistä oikein, nimeä – Tiedon muistaminen

Käskysanat yhdistä oikein ja nimeä ovat filosofian ylioppilaskokeessa yleensä vain pieni osa koko tehtävänantoa, sillä kyseiset käskysanat mittaavat pelkästään asian muistamista. Keväällä 2021 tiedon muistamista vaadittiin tehtävässä 1, jossa piti yhdistää päätelmät oikeaan nimitykseen. (ks. 2021K1.).

Katso kysymys 1 filosofian yo-kokeessa keväällä 2021 Ylen Abitreeneistä

Toisaalta tehtävään pystyi vastaamaan myös muistamatta päätelmien muotojen nimiä, sillä tehtävänannossa annettiin vihje: ”Erilaisia päätelmiä on luokiteltu ja nimetty niiden rakenteen perusteella”. Näin ollen vastaaja pystyi myös päättelemään annettujen päätelmien nimet ja tehtävä mittasi muistamisen lisäksi ymmärtämistä.

Tarkastele, esittele, kuvaile, päättele, vertaile, anna esimerkki – Ymmärtäminen

Moni filosofian ylioppilastehtävissä esiintyvä käskysana mittaa ymmärtämistä, sillä asian ymmärtäminen on edellytys kaikelle korkeamman tason tiedonkäsittelylle. Lisäksi jo pelkkä asian ymmärtäminen on usein filosofiassa vaativa suoritus.

Ymmärtäminen on jonkin asian, käsitteen tai ilmauksen merkityksen käsittämistä jossain mielekkäässä yhteydessä. Ymmärtämistä mittaavia käskysanoja ovat esimerkiksi tarkastele tai kuvaile. Tarkastelussa ja kuvailussa on tärkeää ilmaista pyydetty asia omin sanoin.

Aineistotehtävissä ymmärtämistä edustaa keskeisen sisällön kuvaus, esittely, tiivistäminen tai luokittelu. Niissä on oleellista, että koko vastaus ei ole vain suoraa sitaattia aineistosta. Vastauksen arvioijan tulee voida vakuuttua siitä, että vastauksen kirjoittaja on todella ymmärtänyt aineiston. Tämän vuoksi vastaus tulee kirjoittaa omin sanoin. Suoraa sitaattia saa olla, mutta koko teksti ei saisi rakentua pelkästään sen varaan. Lisäksi vastauksesta tulee ilmetä, mikä osa siitä on sitaattia ja mikä puolestaan kirjoittajan omaa ajattelua. Aineiston ymmärtämistä vaadittiin tehtävässä 9.1. keväällä 2021: “Kuvaile, miten Husserl ymmärtää tietoisen elämyksen olemuksen tekstikatkelmassa 9.A” (ks. 2021K 9.).

Katso kysymys 9 filosofian yo-kokeessa keväällä 2021 Ylen Abitreeneistä 

On huomattava, että ymmärtäminen ei liity pelkästään yksittäisiin käsitteisiin tai väitteisiin, vaan myös esimerkiksi päättely ja vertailu mittaavat ymmärtämistä, koska ne edellyttävät käsitteiden ja väitteiden välisten suhteiden ymmärtämistä. Päättely tarkoittaa premissien tunnistamista ja niistä seuraavan johtopäätöksen tekemistä. Pätevää päättelyä kutsutaan deduktiiviseksi: siinä johtopäätös seuraa välttämättä premisseistä.

Vertailussa puolestaan annettuja asioita tulee verrata toisiinsa niin, että punnitsee perustellen esimerkiksi tarkasteltavien asioiden vahvuuksia ja heikkouksia tai yhtäläisyyksiä ja eroja ja päätyy johonkin lopputulokseen. Vertailun voi esimerkiksi rakentaa argumentaatioanalyysin ja päättelyn varaan, jolloin vertailee erilaisiin näkökulmiin liittyviä argumentteja ja päättelee, voiko argumenteista päätyä johonkin tiettyyn johtopäätökseen.

Osuvan esimerkin antaminen on myös ymmärtämisen muoto. Esimerkin antaminen paljastaa, onko vastauksen kirjoittaja todella ymmärtänyt asian eikä osaa sitä vain vaikkapa aineistoa suoraan kopioimalla tai sattumalta. Esimerkkiä pyydettiin kevään 2021 ylioppilaskokeessa tehtävässä 7.1, jossa annettu esimerkki paljasti vastauksen kirjoittajan filosofisen lukutaidon ja -ymmärryksen tason: “Selitä esimerkin avulla, mitä kompatibilismi on. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmaa.” (ks. 2021K7).  

Katso kysymys 7 filosofian yo-kokeessa keväällä 2021 Ylen Abitreeneistä 

Selitä, pohdi, arvioi – Ymmärtäminen, soveltaminen, analysoiminen, arviointi

Käskysanat selitä ja pohdi voivat tarkoittaa ymmärtämisen lisäksi soveltamista. Kun jokin asia pyydetään selittämään tai sitä pitää pohtia, vastaajan on tärkeä kirjoittaa näkemyksensä omin sanoin. Tällöin selittäminen tai pohtiminen mittaavat ymmärtämistä.

Soveltaminen puolestaan tarkoittaa jonkin yleisen käsitteen, periaatteen, toimintatavan, mallin tai teorian hyödyntämistä yksittäistapauksessa. Tällöin käskysana selitä tarkoittaa asian tai asioiden välisen yhteyden selventämistä jonkin teorian valossa.

Kevään 2021 kokeessa moraalia koskevan yleisen ymmärryksen soveltamista vaadittiin tehtävässä 2, jossa piti selittää, ovatko annetut normatiiviset väitteet luonteeltaan moraalisia (ks. 2021K2.1–2.5). Soveltaa piti myös tehtävissä 5 ja 9.2:

  • “Pohdi, millaista vapautta sukupuolten välinen tasa-arvo edellyttää” (​​​​​ 2021K5)
  • “Analysoi havaintoa ja muistoa omenasta tietoisina elämyksinä. Sovella Husserlin fenomenologiaa (aineisto 9.A).” (2021K9.2)

Katso filosofian yo-kokeen tehtävä 2 keväältä 2021 (Ylen abitreenit)

Katso filosofian yo-kokeen tehtävä 5 keväältä 2021 (Ylen Abitreenit)

Katso filosofian yo-kokeen tehtävä 9 keväältä 2021 (Ylen Abitreenit)

Selittäminen ja pohtiminen voivat tarkoittaa myös tekijöiden, syiden tai vaikutusten tunnistamista ja erittelyä. Analyysissa eli erittelyssä jokin käsite, asia, ilmaus tai teksti puretaan osatekijöihinsä ja määritetään niiden välisiä suhteita. Lisäksi analyysissa voidaan määrittää osatekijöiden suhdetta kokonaisuuteen ja tehdä monenlaisia erotteluja ja luokitteluja. Tekstien tai kuvien tapauksessa on kyse tulkinnasta. Kevään 2021 ylioppilaskokeessa tällainen tehtävä oli: “Pohdi, voidaanko totuus määritellä ja tunnistaa eri tavoin taiteessa ja eri tieteenaloilla. Hyödynnä vastauksessasi elokuvakatkelmaa.” (ks. 2021K 6).

Katso filosofian yo-kokeen tehtävä 6 keväältä 2021 (Ylen abitreenit)

Pohdintaa vaativissa tehtävissä on muistettava, että kokelaan odotetaan pohtivan kysyttyä asiaa monesta filosofisesti oleellisesta näkökulmasta ja päätyvän johonkin hyvin perusteltuun johtopäätökseen tai lopputulokseen. Lisäksi pohdintatehtävässä on ansiokasta, jos kirjoittaja osoittaa omaa filosofista ajattelua.

Arviointi tarkoittaa arvostelman eli kannanoton esittämistä joidenkin arviointiperusteiden eli kriteerien perusteella. Arviointi voi koskea muun muassa väitteen tai sen perusteiden totuutta tai epätotuutta, päättelyn pätevyyttä tai toiminnan oikeellisuutta. Aineistotehtävissä voidaan arvioida myös esityksen tai tulkinnan osuvuutta. Kannanottoa edellyttävä pohdinta on myös arviointia.

Kannanottoa odotettiin kevään ylioppilaskokeessa seuraavissa tehtävissä:

“Pohdi, onko skeptikoilla riittävät perusteet hylätä aistihavainnot tiedon lähteenä niiden suhteellisuuden takia. Hyödynnä vastauksessasi kuvan 3.A tapausta.” (ks. 2021K 3).

  • “Arvioi, ovatko Thanoksen perusteet toiminnalleen utilitaristisia. Hyödynnä vastauksessasi elokuvakatkelmaa.” (ks. 2021K 4).
  • “Pohdi, edellyttääkö moraalinen vastuu vapaata tahtoa. Hyödynnä vastauksessasi tekstikatkelmaa.” (​​​​​​​ks. 2021K 7.2).
  • “Pohdi, voiko mikään yksittäinen periaate toimia yleisenä oikeudenmukaisuusteoriana.” (2021K 8.2).

Katso filosofian yo-kokeen tehtävä 3 keväältä 2021 (Ylen Abitreenit)

Katso filosofian yo-kokeen tehtävä 4 keväältä 2021 (Ylen Abitreenit)

Katso filosofian yo-kokeen tehtävä 7 keväältä 2021 (Ylen Abitreenit)

Katso filosofian yo-kokeen tehtävä 8 keväältä 2021 (Ylen Abitreenit)

Rakenna, tuota oma määritelmä – Luominen

Luominen voi tarkoittaa filosofiassa esimerkiksi oman määritelmän, ratkaisun tai argumentin tuottamista. Käskysana voi olla tällöin esimerkiksi tuota tai rakenna. Tällaiset tehtävät ovat niiden vaativuuden takia filosofian ylioppilaskokeessa harvinaisempia. Toisaalta luovuutta tarvitaan myös vastatessa sellaisiin tehtäviin, joiden aihepiiri (kuten filosofit ja heidän teoriansa) ei ole tuttu.

Kevään 2021 ylioppilaskokeessa luomista mitattiin tehtävässä 8: “Määrittele kolme erilaista oikeudenmukaisuusperiaatetta, jotka ratkaisisivat tekstissä 8.A esitetyn kiistan eri tavoin. Rakenna periaatteet tekstin kursivoitujen sanojen ympärille ja selitä, miten periaatteita voisi soveltaa tekstin tapauksessa.” (ks. 2021K 8.1F).

Katso filosofian yo-kokeen tehtävä 8 keväältä 2021 (Ylen Abitreenit)

Takaisin ylös

Aineistotehtävässä on hyvä aloittaa kaikkien muiden tehtävien tavoin tehtävänannon analysoimisesta: mitä tehtävänanto tarkalleen käskee tekemään? Sitten kannattaa käydä aineisto nopeasti läpi, jotta siitä saa kokonaiskuvan. Vasta tämän jälkeen kannattaa tehdä lopullinen päätös siitä, vastaako tehtävään. Edellyttääkö se sellaisia tietoja, joita vastauksen kirjoittajalla ei ole? Jos edellyttää, kannattaa siirtyä seuraavaan tehtävään. Ei siis ole hyvä aloittaa vastaamista ennen kuin on täysin selvillä, mitä tehtävässä kysytään ja pystyykö vastaamaan siihen.

Kun tehtävä on valittu, aineisto kannattaa käydä läpi huolellisemmin. On pyrittävä tunnistamaan aineistossa esitetyt väitteet ja niiden perusteet. On myös olennaista huomata, jos väitteitä ei ole perusteltu. 

Lue tarkemmin perusteiden ja väitteiden tunnistamisesta materiaalista Logiikka ja argumentaatio lukion filosofiassa

  • Itselleen voi olla hyödyllistä kirjoittaa omin sanoin, mitä aineistossa on sanottu. Tämä myös osoittaa opettajalle ja sensoreille, että aineisto on ymmärretty oikein. Hyvässä aineistotehtävän esseevastauksessa ei kuitenkaan pelkästään referoida tai siteerata aineistoa eikä aineiston referoiminen vie suurta osaa vastauksesta. Hyvä käytäntö on, että aineisto referoidaan vain yhdessä kappaleessa. Muissa kappaleissa aineistoon palataan, kun sitä käytetään omien väitteiden perustelemiseen. Muissa kappaleissa voidaan analysoida aineistoa syvemmin, mutta tällainen analysointi ei ole pelkkää referointia eli aineiston kuvailua omin sanoin.

Aineistoja käsiteltäessä on tärkeää erottaa toisistaan pelkkä referointi ja aineiston syvällisempi tulkinta. Esseen lukijan on pystyttävä erottamaan, mitä vastauksen kirjoittaja uskoo, että aineistossa on kirjaimellisesti sanottu, ja mitä hän on päätellyt sen perusteella aineistosta tai aineiston kirjoittajan näkemyksistä.

Aineiston analysoinnissa on hyvä soveltaa niin sanottua suopeuden periaatetta. Kannattaa miettiä, miksi joku väittäisi jotain tällaista. Millaisia uskottavia perusteita voisi löytää väitteen tueksi? 

Lue lisää suopeuden periaatteesta materiaalista Logiikka ja argumentaatio lukion filosofiassa

Jos tehtävässä on useampi kuin yksi aineisto, on oleellista tunnistaa kunkin aineiston näkökulma asiaan ja huomioida mahdolliset jännitteet tai ristiriidat näkökulmien välillä.

Takaisin ylös

Tavoitteiden asettaminen ja lukusuunnitelma

Ylioppilaskokeeseen kannattaa alkaa valmistautua pohtimalla seuraavia kysymyksiä joko yksin tai yhdessä muiden kokelaiden kanssa: Millaisia tavoitteita minulla on ylioppilaskokeen suhteen? Ovatko tavoitteeni realistisia? Millaisia haasteita minulla voi olla tavoitteiden saavuttamisessa? Millä keinoilla voin selvitä haasteista?

Tavoitteiden miettimisen jälkeen on hyvä laatia itselle lukusuunnitelma. Suunnitelmassa on huomioitava ensinnäkin oma jaksaminen: ei kannata suunnitella liian tiukkaa aikataulua, koska levätäkin pitää. Samoin on hyvä jättää aikaa harrastuksille ja sosiaalisille suhteille. Lukusuunnitelmassa on otettava huomioon myös muiden aineiden kertaukseen tarvittava aika sekä mahdolliset meneillään olevat opinnot.

On myös hyvä valmistautua siihen, että lukusuunnitelmassa pysyminen ei välttämättä onnistu. Kannattaakin miettiä, mitkä seikat voivat itsellä aiheuttaa mahdollisesti ongelmia ja millä keinoin niistä pääsee yli. Esimerkiksi stressinhallinta, tekemiseen liittyvä viivyttely, ajankäytön hallinta ja ihmissuhdeongelmat voivat olla joillekin jaksamista ja motivaatiota laskevia haasteita. Itsemyötätunto on tärkeää ja lannistua ei kannata, vaikka kertaaminen ei sujuisi alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Kertaaminen asiakokonaisuuksittain

Hyvä tapa aloittaa filosofian sisältöjen kertaaminen on tutkia opetussuunnitelmassa määriteltyjä sisältöjä ja tavoitteita, koska ylioppilaskokeen tehtävät perustuvat niihin: Kuinka hyvin muistat sisältöjä? Mitkä sisällöt vaativat eniten kertaamista? Aloita kertaamalla itsellesi vaikeimmat aiheet.

Kertaaminen teemoittain auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia. Vaikka aloittaisit kertaamisen moduuli kerrallaan, kannattaa jättää aikaa myös eri kurssien aiheita yhdistävälle työstämiselle. Voit kerrata filosofiaa vaikkapa osa-alueittain ja pohtia samalla eri osa-alueiden välisiä yhteyksiä: Mitkä kysymykset ovat yhteisiä etiikalle ja yhteiskuntafilosofialle? Miten tietoteoria ja metafysiikka liittyvät yhteen? Entä millaisia yhteyksiä löydät teoreettisen ja käytännöllisen filosofian aihepiirien väliltä? Esimerkiksi sellaiset teemat kuin vapaus ja välttämättömyys sekä subjektiivinen ja objektiivinen liittyvät jollain tavoin kaikkiin filosofian osa-alueisiin.

Siirry seuraavaan aiheeseen vasta, kun koet hallitsevasi jonkin asiakokonaisuuden. Samoin yksityiskohtiin (kuten filosofien nimiin) kannattaa keskittyä vasta, kun olet ymmärtänyt kerratun teeman päälinjat. Kokonaisuuksien ymmärtämistä voit mitata selittämällä asian omin sanoin ja antamalla esimerkkejä.

Konkreettisia vinkkejä filosofian ylioppilaskokeeseen

Ennen ylioppilaskoetta:

  • Lue mahdollisuuksien mukaan useampia oppikirjasarjoja rinnakkain.
  • Pyydä opettajaltasi vinkkejä oppikirjojen ulkopuolisista lukusuosituksista.
  • Kertaa monipuolisesti: katso videoita, kuuntele podcasteja, tee omia muistiinpanoja sekä pohdi ja keskustele kertausmateriaalista kavereiden kanssa (mitä jokin asia tarkoittaa, mihin se liittyy, millaisia kysymyksiä materiaalista herää, millaista kritiikkiä löytyy jne.).
  • Tutustu vanhoihin ylioppilaskirjoituksiin ja lue niitä koskevat hyvän vastauksen piirteet. Mieti, mitä hyvän vastauksen piirteissä todella sanotaan. Hyvä tapa valmistautua on lukea vanhat koekysymykset, tehdä lyhyt hahmotelma siitä, miten olisit kyseisiin kysymyksiin vastannut, ja tarkastaa tämän jälkeen hyvän vastauksen piirteistä, millaisia huomioita niissä nostetaan esiin. Abitreeneissä voi tehdä myös harjoituskokeita.
  • Koetta edeltävänä päivänä ei kannata enää kerrata uutta, vaan pyrkiä nukkumaan hyvin, jotta olisit koepäivänä mahdollisimman virkeä keskittymään.

Ylioppilaskokeessa:

  • Muista, että jos tehtävästä saa 10 pistettä tai yli, on vastauksen oltava essee. Jos kokeessa huomaat, että esseevastauksesi on vain 100 merkkiä pitkä, tarkista, että esseestäsi löytyy johdanto, asian käsittelykappaleet ja päätöskappale.
  • Lue tehtävänanto huolella ja mieti vielä vastattuasi, oletko vastannut selkeästi tehtävänantoon. Oletko hyödyntänyt tai viitannut aineistoihin niissä tehtävissä, joissa sitä edellytetään?
  • Ajattelun laadun ja keskittymiskyvyn kannalta on hyvä pitää taukoja: käy vessassa, venyttele ja pidä evästauko. Taukojen aikana aivot saavat levätä ja suorituskyky paranee.

Arvioi esseevastausta: filosofian esseevastauksen arviointikriteerit

Alla olevia kysymyksiä voi käyttää niin itsearvioinnissa kuin vertaisarvioinnissa.

Arviointiasteikko:

1 = erittäin huonosti

2 = huonosti

3 = jonkin verran

4 = hyvin

5 = erittäin hyvin

Kuinka hyvin seuraavat väittämät kuvaavat esseevastauksen laatua?

  1. Vastaus keskittyy tehtävänantoon.

1 – 2 – 3 – 4 – 5

  1. Vastauksessa on selkeä kappalejako (aloituskappale, aihetta syventäviä kappaleita ja lopetuskappale).

1 – 2 – 3 – 4 – 5

  1. Vastaus on johdonmukainen ja ristiriidaton kokonaisuus.

1 – 2 – 3 – 4 – 5

  1. Vastauksessa käsitellään aihetta kriittisesti vakuuttavin perustein.

1 – 2 – 3 – 4 – 5

  1. Vastaus on filosofinen eli siinä vastataan tehtävään yleisellä abstraktilla tasolla.

1 – 2 – 3 – 4 – 5

  1. Vastaus on monipuolinen.

1 – 2 – 3 – 4 – 5

  1. Vastauksessa sovelletaan filosofian käsitteitä ja teorioita.

1 – 2 – 3 – 4 – 5

  1. Vastauksessa ei ole asiavirheitä.

1 – 2 – 3 – 4 – 5

Takaisin ylös

Takaisin ylös