Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus lapsen oikeuksista eli lapsen oikeuksien sopimus muodostaa maailmanlaajuisen perustan lasten ihmisoikeuksille.

Suomen lainsäädäntöön sopimus ratifioitiin vuonna 1991. Sopimuksen sisältämät velvoitteet koskevat niin valtioita, kuntia, lasten vanhempia kuin lasten parissa työskenteleviä. Sopimuksessa ’lapsi’ viittaa alle 18 -vuotiaaseen.

Lapsen edun ensisijaisuus, oikeus kehitykseen ja erityiseen suojeluun sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen ovat lukioiden arjessa kohdattavia asioita. Myös lukion päätöksissä ja toiminnassa lapsen oikeuksien sopimuksella on tärkeä ohjaava merkitys. 

Neljä sopimuskohtaa on nostettu ns. yleisperiaatteiksi, jotka tulee ottaa huomioon jokaisen sopimuksessa turvatun oikeuden kohdalla. Sopimuksen yleisperiaatteella on itsenäinen merkitys, mutta ne ohjaavat myös muiden oikeuksien tulkintaa. Yleisperiaatteita ovat: 

  • Syrjimättömyys (2 artikla)
  • Lapsen edun ensisijaisuus (3 artiklan 1 kappale)
  • Lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla)
  • Lapsen oikeus tulla kuulluksi ja lapsen näkemysten kunnioittaminen (12 artikla).
     

Syrjinnällä tarkoitetaan henkilön asettamista eri asemaan muihin ihmisiin nähden ilman hyväksyttävää perustetta. Yhdenvertaisuus puolestaan viittaa samanlaisessa tilanteessa olevien ihmisten kohteluun samalla tavalla. Syrjintää voi tapahtua monella eri perusteella kuten ihonvärin, sukupuolen, kielen, uskonnon, etnisen alkuperän, seksuaalisen suuntautumisen tai terveydentilan vuoksi. Syrjintä voi olla myös yhdistelmä näistä eli moniperusteista.  

Syrjinnän kielto ei ole ainoastaan velvollisuus toimia syrjimättä vaan se edellyttää myös aktiivisia toimenpiteitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Erityisesti oikeudet koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan rakentavat osaltaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja vähentävät eriarvoisuutta. Lukiossa osallisuudesta huolehtiminen ja yhteisöllisyyden vahvistaminen ennalta ehkäisevät koettua eriarvoisuutta. Erityisopetuksella ja opiskelun tuella, ohjauksella sekä opiskeluhuollon palveluilla on tärkeä tehtävänsä eri syistä johtuvien erojen vähentämisessä ja yksilöllisten vahvuuksien löytämisessä. 
 

Takaisin ylös

Lapsen etu on asetettava ensisijalle kaikessa lapsia koskevassa toiminnassa. Tämä koskee tilanteita, jossa tehdään yhtä lasta, lapsiryhmää tai yleisesti kaikkia lapsia koskevia päätöksiä. Päätöksen perusteluista onkin tärkeää ilmetä, mitä on pidetty lapsen etuna, millä perustein ja miten etua on punnittu. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvien vaikutusten arviointi on työväline lasten etujen selvittämiseen päätösten ja toimenpiteiden yhteydessä. ”Lapsen etu” muodostuu lapsen oikeuksien kokonaisuudesta ja on enemmän kuin yksi päätöksenteossa huomioon otettava seikka: tarkastelussa lapsen etu sijoittuu esimerkiksi vanhempien, oppilaitoksen tai suuren yleisön etuja korkeammalle.

Lukion arjessa tehdään lukematon joukko myös yhteisön toimintaa koskevia päätöksiä, joilla saattaa olla suuriakin vaikutuksia opiskelijoiden elämään. Opiskelijoiden osallisuuden huomioiminen heitä koskevien asioiden valmistelussa tai opiskeluhuollon asiantuntijoiden työajan osoittaminen yhteisölliselle työlle ovat esimerkkejä arjen tilanteista, jotka heijastuvat koettuun hyvinvointiin.
 

Takaisin ylös

Lapsen oikeuksien sopimuksessa ”kehittyminen” käsittää laajasti ”lapsen fyysisen, henkisen, hengellisen, moraalisen, psykologisen ja sosiaalisen kehityksen.” Lapsen kehittymisessä ei ole kyse vain kasvun varmistamisesta kohti aikuisuutta vaan myös parhaiden mahdollisten olosuhteiden järjestämisestä sitä varten. 

Koulutuksen lisäksi oikeudet parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat keskeisiä lasten kehitystä tukevia oikeuksia. Opiskeluhuolto on koulun arjessa tarjottavaa toimintaa, jolla vahvistetaan niin yhteisön kuin yksittäisen lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämän päivän lukiossa hyvinvoinnin ja turvallisuuden huomioiminen ohjaa kaikkea lukion toimintaa ja jokaisen työtä niin yhteisön arkisissa kohtaamisissa kuin osana eri oppiaineiden opetusta. 
 

Takaisin ylös

Lapsella on oikeus ilmaista näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapsen näkemysten kuuleminen ja huomioon ottaminen liittyy lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattuun sananvapauteen ja oikeuteen saada asianmukaista tietoa. Oikeus koskee yksittäistä lasta tai lapsiryhmää, kuten lukion opiskelijoita tai kunnan lapsiväestöä.

Lapsen oikeuksia tulee toteuttaa joka päivä kaikissa lapsen kehitysympäristöissä ja kaikessa lapsia koskevassa kansallisessa ja paikallisessa päätöksenteossa – myös lukiossa. Oikeudet eivät myöskään siirry lasten arkeen ja elämään, jollei niitä tunneta. Lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyvistä asioista onkin tärkeää tiedottaa niin opiskelijoille, vanhemmille kuin henkilöstöllekin. Ihmisoikeudet sisältyvät myös monien oppiaineiden sisältöihin kuten uskonto, elämänkatsomustieto tai yhteiskuntaoppi. 

Lukion opetussuunnitelman perusteiden keskeisiä tavoitteita on vahvistaa opiskelijan oma-aloitteisuutta, osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Opiskelijakunta on olennainen osa lukion toimintaa. Lukiolaki edellyttää, että opiskelijakuntatoiminta tulee suunnitella opetussuunnitelman ja muiden siihen perustuvien suunnitelmien osana tai yhteydessä. Näin opiskelijoiden osallisuus huomioidaan kaikessa lukio-opiskelun arkeen liittyvissä tilanteissa. Koulutuksen järjestäjän tulee edistää kaikkien opiskelijoiden osallisuutta ja huolehtia siitä, että kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua oppilaitoksen toimintaan ja kehittämiseen sekä ilmaista mielipiteensä opiskelijoiden asemaan liittyvistä asioista.
 

Takaisin ylös