Lapsen katsomuksellinen identiteetti ei muodostu ainoastaan kotona annetun kasvatuksen ja perhepiirissä vietettävien juhlien myötä. Viimeistään aloittaessaan varhaiskasvatuksen, lapsi kohtaa itselleen totutusta tavasta poikkeavia tapoja katsoa maailmaa. Varhaiskasvatuksessa tapahtuvien kohtaamisten ja pedagogisen toiminnan yhteydessä lapsen katsomuksellinen identiteetti saa enenevissä määrin vaikutteita ympäristöstään. Lapsi rakentaa omaa katsomuksellista identiteettiään varhaiskasvatuksen ympäristöstä sekä muusta lapsen elinpiiristä tehtyjen havaintojen kautta.
Leikki, yhteinen työskentely, toiminta ja ruokailuhetket sekä lapsiryhmässä käytävät keskustelut tukevat lapsen identiteettien kehittymistä sekä keskinäisen kunnioituksen ja ymmärryksen syntymistä myös itselle vieraita asioita kohtaan. Henkilöstön avoimuus ja herkkyys lasten kysymyksille ja ihmettelylle sekä tavoitteellinen pedagoginen toiminta laajentavat lapsen katsomuksellista horisonttia.
Varhaiskasvatuslain (540/2018 § 3) mukaan jokaisella lapsella on oikeus saada valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Edellä mainittu lapsen oikeus konkretisoituu Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022) ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) määrittelemissä katsomuskasvatuksen tavoitteissa.
Katsomuskasvatuksen tavoitteita kuvataan varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luvussa Minä ja meidän yhteisömme. Perusteita on kuitenkin tärkeä lukea kokonaisuutena katsomuskasvatuksen kannalta, jolloin mahdollisuudet ja merkitys avautuvat osana varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kokonaisuutta.
Katsomuskasvatus on eri asia kuin katsomusaineiden opetus
Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen katsomuskasvatus on eri asia kuin perusopetuksen katsomusaineiden opetus (elämänkatsomustieto ja uskonto eri oppimäärineen). Katsomuskasvatus ammentaa varhaiskasvatustieteestä ja katsomuskasvatuksen pedagogiikka lasten tavasta oppia. Varhaiskasvatus- ja esiopetusikäisten lasten oppiminen on kokemuksellista ja kokonaisvaltaista, ja siinä korostuu leikki. Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa kunnioitetaan lapsen tapaa oppia leikkien, liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviä tehden, itseään ilmaisten sekä taiteisiin perustuvassa toiminnassa.
Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kaikille lapsille yhteistä katsomuskasvatusta ei pidä verrata koulun katsomusaineiden opetukseen tai siitä käytävään keskusteluun. Katsomuskasvatusta tulee kehittää ja tutkia osana laajempaa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kontekstia.
Katsomuskasvatuksen tavoitteet
Katsomuskasvatuksen tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä. Katsomuskasvatus vahvistaa osaltaan lasten valmiuksia ymmärtää yhteiskunnan moninaisuutta ja auttaa heitä toimimaan siinä, kun lasten elinpiiri vähitellen laajenee kodin ulkopuolelle.
Yhteisinä tutustumisen kohteina ovat niin lapsiryhmässä läsnä olevat kuin laajemminkin ympäröivässä suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttavat uskonnot ja muut katsomukset. Katsomuksiin lukeutuu myös uskonnottomuuden kirjo.
Laadukas katsomuskasvatus edistää lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaista osaamista. Katsomuskasvatuksen näkyminen osana lapsiryhmien toimintakulttuuria edistää lapsen oikeuksien toteutumista ja on osa tasa-arvoista sekä sosiaalisesti oikeudenmukaista kasvatusta.