Tässä tekstissä havainnollistetaan esimerkkitehtävänannon kautta tavoitteiden mukaan ottamista opetuksen suunnitteluun sekä päättöarvioinnin kriteereiden huomioimista opetuksessa sekä oppimisprosessissa. Esimerkkitehtävä toteutettiin vuonna 2021 Pääskytien koululla Porvoossa 8. luokkien taide- ja taitoaineiden valinnaisella tunnilla osana kuvataiteen ja biologian monialaista projektia. Tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa lasitus teollisesti valmistettuun ruukkuun teemana luonnon monimuotoisuus.
Millaista osaamista tällainen pieni kaksoistunnin mittainen oppimistehtävä voisi kehittää? Missä oppiminen saattaisi näkyä niin, että sitä voisi myös arvioida?

- Titta Suvanto -
Kuvassa aaltopahvipalan päällä on kaksi ylhäältä kuvattua pinoa savenvärisiä kukkaruukkuja. Toinen pino on horisontaalisesti kyljellään kuvan alaosassa ja toinen on suuaukko katsojaan päin.
Kuva: Titta Suvanto

Kuvataiteen tavoitteita lähestytään oppiaineen sisältöjä valitsemalla. Kun opettaja on jo suunnitteluvaiheessa selkeyttänyt itselleen mitä tavoitteita tehtävän eri vaiheet voisivat käsitellä, myös arviointi helpottuu ja tarkentuu. Pieneenkin tehtävään voi ottaa mukaan vaikka kaikki tavoitealueet. Sisältöjä tässä tehtävässä oli oppilaan mahdollista vapaasti poimia kuvataiteen sisältöalueista: ”omista kuvakulttuureista” (S1), ”ympäristön kuvakulttuureista” (S2) tai ”taiteen maailmoista” (S3).

Tämän tavoitealueen ensimmäisenä tavoitteena, T1, on ”kannustaa oppilasta havainnoimaan taidetta, ympäristöä ja muuta visuaalista kulttuuria moniaistisesti ja käyttämällä monipuolisesti kuvallisen tuottamisen menetelmiä”. 

Saviruukkuihin liittyen opettaja voi koota havainnoitavaa keramiikan pitkästä historiasta, josta löytyy paljon kulttuurien ja materiaalien kirjoa. Jos kyseessä olisi tehtävä, jossa ruukut tehtäisiin alusta asti itse, korostuisi näköaistin lisäksi myös moniaistisuus kosketusaistin tullessa mukaan.

Tavoitteessa T3 opettajan tehtävänä on mm. ”innostaa oppilaita ilmaisemaan havaintojaan ja ajatuksiaan kuvallisesti --”. Tehdyt havainnot monialaisen projektin aikaisemmissa vaiheissa ja käydyt keskustelut (T2) olivat luomassa pohjaa inspiraation löytymiselle. Ruukku esineenä viittasi kasvamiseen, syntyisikö siitä mielikuva ja idea pintakuviointiin?

Kuvan keskellä on luonnoslehtiö, jossa on kymmenen lyijykynällä piirrettyä luonnosta kukkaruukun koristemaalauksista. Ylhäällä on käsi, joka pitelee lyijytäytekynää ja alhaalla värikkäästi ja luonnoksia selvästi muistuttavasti koristeltu ruukku.
Kuva: Titta Suvanto

Luonnosvihko ja lyijykynä ovat hyviä välineitä aktiiviseen havainnointiin. Kuvallinen ajattelu saa luonnostellessa näkyvän muodon ja idea kehittyy.

Takaisin ylös

Tällä tavoitealueella oppilaan tavoitteina on, että hän oppii ”syventämään kuvailmaisun taitojaan” (T4), ”käyttämään tutkivaa lähestymistapaa ja kehittämään ongelmanratkaisutaitojaan” (T5) sekä ”ilmaisemaan mielipiteitään ja soveltamaan kuvallisen vaikuttamisen keinoja” (T6).

Oppilaat valitsivat omaan ideaansa parhaiten sopivan tekniikan soveltamalla jotakin opettajan demonstroimaa lasitteen levittämisen tapaa: erilaisia siveltimenvetoja hyödyntäen, kuumalla mehiläisvahalla ruukun pohjaväriä suojaten tai teippauksin eristäen. Sgraffitotekniikkaa varten oli tarjolla erilaisia raaputtimia. Lasitteisiin tutustuttiin vertailemalla poltettuja koepaloja purkeissa oleviin lasitteisiin. Johtuen keraamisesta polttoprosessista, purkin kyljessä saattaa lukea ”vihreä” vaikka purkissa oleva aine on punaruskeaa.

Uuden materiaalin äärellä on helppo kannustaa kokeilevan lähestymistavan käyttöön. Jos on ollut tutkivalla otteella liikkeellä, eivät mahdolliset ikävät yllätykset keramiikkauunia avattaessa tunnu niin raskailta. 

Etualalla oikealla oppilas pitelee kädessään saviruukkua, jonka hän on koristellut keramiikkalasitteella kukka-aiheisesti. Toisessa kädessään oppilas pitää koristelussa käyttämäänsä pensseliä ja taustalla näkyy luokkahuone sekä pöytä, jolla on lasitepurkki sekä luonnoslehtiö.
Kuva: Titta Suvanto

”Halusin tehdä jokaisesta kasvista erilaisen ja siksi käytän kaikkia lasitteita. Ruukusta tulee monimuotoinen.” – 8. luokan oppilas

 

Kuvan etualalla näkyy tarkkana ja suurena savikukkaruukku, joka on kuvioitu vihreän sävyillä maalatuilla kasveilla. Keskellä olevat kasvit katkeavat keskeltä terävästi, luoden vaikutelman väkivaltaisesta katkaisusta. Taustalla näkyy epätarkkana kolme muuta koristeltua ruukkua.
Kuva: Titta Suvanto

”Lähdin suunnittelemaan tätä ”negative space” ajattelulla. Eristin teipillä alueita niin, ettei lasite tarttunut ja tulisi vaikutelma kadonneista lajeista”. – 8. luokan oppilas

Takaisin ylös

Erilaiset kuvatulkinnan menetelmät (T7) tulivat Visuaalisen kulttuurin tulkinta -tavoitealueelta mukaan, kun katseltiin antiikin Kreikan punamustaa vaasimaalausta ”Oliivien poimijat”, Birger Kaipiaisen ”Paratiisi” -sarjan kannua sekä rakupoltettua maljakkoa.  Antiikin kuvamaailman merkityksiin pureuduimme kysymyksin ”Eläydy vaasissa kuvattujen ihmisten puuhiin. Mitä he tekevät, miten se voisi liittyä meidän teemaamme?”. Klassikkomuotoilutuotetta 1900-luvun loppupuolelta tarkasteltiin sommittelun kannalta: ”Miten paratiisikannun kuviointi ja muoto korostavat toisiaan?”. Keramiikan materiaaleista ja työtavoista keskusteltiin: ”Päättele mikä on saanut rakumaljakon lasitteen halkeilemaan.” Näin eri erilaiset kuvatulkinnan keinot avasivat näkökulmia taiteen historiaan, käyttöesineiden visuaaliseen kulttuuriin sekä keramiikan työtapoihin.

Entä mikä merkitys tietyllä esineellä, kuten kukkaruukulla voisi olla sen tekijälle, omistajalle? Mikä merkitys keramiikalla on ollut eri kulttuureissa ja arkeologian tietolähteenä? Tämäntapaisia kysymyksiä voidaan esittää, kun opettaja ohjaa ”oppilasta tarkastelemaan taiteen ja muun visuaalisen kulttuurin merkitystä yksilölle, yhteisölle ja yhteiskunnalle historian ja kulttuurin näkökulmista” (T8).

Keramiikka on aikamatka eri kulttuureihin mahdollistaen oppimisen tavoitteen T9 saavuttamista: ”Oppilas oppii tuntemaan ja soveltamaan kulttuurisia kuvailmaisun tapoja”. Vaikutteet oman ruukun maalaukseen saattoivat toki tulla myös vapaasti nykytaiteen hengessä maalaustaiteen ilmaisukeinoja hyödyntäen.

Takaisin ylös

tarkastelussa ovat esteettinen, ekologinen ja eettinen arvottaminen. Opettaja ”ohjaa oppilasta ottamaan kantaa visuaalisessa ympäristössä ilmeneviin arvoihin” (T10) ja kannustaa oppilaitaan ”ottamaan kuvailmaisussaan huomioon kulttuurinen moninaisuus sekä kestävä kehitys sekä vaikuttamaan kuvien avulla” (T11).

Ruukkuja kuvioidessaan oppilailla oli mahdollisuus ilmaista juuri näitä arvoja ja pohtia kestävää kehitystä. Vaikuttavuutta olisi voinut lisätä ideoimalla yhdessä mitä ruukkuihin kylvettäisiin ja minne ne asetettaisiin näytteille vaikkapa installaatioksi. Se puolestaan voisi olla kommentti arvoihin, joita oppilaat löytävät visuaalisesta kulttuurista, vaikkapa koulun pihasuunnitelmasta. Tehtävästä voisi jatkaa myös muotoilun puolelle tuotteistamalla ruukut pakkauksineen.

Oppimisen tavoitetta T10 eli ”oppilas oppii esittämään näkemyksiään visuaalisessa kulttuurissa ilmenevistä arvoista” lähestyttiin, kun katseltiin antiikin aikaista vaasia. Sen rahallinen arvo on helppo tunnistaa, mutta oppilaita voi ohjata pohtimaan ja perustelemaan millaisia kulttuurisia arvoja antiikin Kreikan taide kantaa tai millaista arvomaailmaa tuttujen muumimukien kuvitukset saattavat heijastaa. Voidaan myös keskustella esimerkkeinä olleiden keraamisten esineiden muotoilun esteettisyydestä, ekologisuudesta tai eettisyydestä.

Takaisin ylös

Päättöarvioinnin kriteerit kuvaavat oppilaan osaamisen tasoa arvosanoille 5, 7, 8 ja 9 jokaisen kuvataiteen tavoitteen osalta. Sellaisenaan niitä käytetään opettajan antaessa oppilaalle päättöarvosanan, kun oppilas on suorittanut kuvataiteen perusopetuksen oppimäärän.  Päättöarvioinnin kriteereitä voi kuitenkin käyttää formatiivisen arvioinnin tukena keskusteltaessa oppilaiden kanssa siitä mitä on opittu ja millaisella työskentelyotteella osaamistaan voisi kehittää.

Havaitsemisen ja kuvallisen ajattelun tavoitealueella osaamisen arvioinnissa huomioidaan mm., miten oppilas tekee havaintoja (T1), kenelle hän niitä sanallistaa (T2) ja millä keinoin havaintojaan ilmaisee (T3). Opettaja keskusteli oppilaiden kanssa vuorovaikutukseen kannustaen ja antoi heidän oivaltaa mitä kannattaisi ideaa etsiessä havainnoida ja millaisia keinoja käyttäen.

Kuvallisen tuottamisen tavoitealueella tavoitteen T4 toteutumista tarkastellaan etenkin ruukkujen kuvioinnin näkökulmasta. T4 arvioinnin kohde on ”kuvailmaisun taitojen syventäminen”. Sen eri tasoista osaamista arvosanasta 5 kohti kiitettävää kuvataan verbein ”kokeilee”, ”harjoittelee”, ”käyttää”, ”soveltaa”.

Koska lasitteiden käyttö oli kaikille uusi asia, kyseessä oli lähinnä kokeilua tai harjoittelua. Kun oppilas havainnoi lasitettuja esineitä sekä tutki esillä olevia materiaaleja, hän harjaannutti taitoaan oivaltaa millaisia mahdollisuuksia lasitteiden käytöllä on. Tällaisena yhden kerran lasituskokeiluna tavoite T4, jossa arvioinnin kohteena on ”kuvailmaisun taitojen syventäminen” ei painottunut, koska keramiikan parissa sattumalla on aina oma osuutensa eikä työstä välttämättä siksi tule aikomusten mukainen. Mutta tällainen valmiin ruukun päälle lasittein maalaaminen voisi olla opettavaista kokeilua ja harjoittelua ja jos jatkotehtävänä käytettäisiin uudestaan lasitteita, voitaisiin jo tavoitella “kuvailmaisun taitojen syventämistä”. Oppilas voisi esimerkiksi soveltaa ruukkutehtävässä oppimaansa kuvioimalla itse muotoillun esineen pintaan ”tavoitteellisesti ja tarkoituksenmukaisesti erilaisia kuvailmaisun keinoja” (T4 osaamisen kuvaus arvosanalle 9).

Visuaalisen kulttuurin tulkinnan tavoitealueella arvioidaan miten oppilas osaa tulkita näkemäänsä, miten hän pohtii taiteen merkitystä ja tuntee erilaisia kulttuurisia kuvailmaisun tapoja. Jos taidehistorialliselle näkökulmalle olisi annettu enemmän aikaa tehtävään valmistautuessa, valmiiden ruukkujen kuvioinneissa voisi nähdä vaikutteita eri aikakausien ja kulttuurien kuvastoista ja ornamentiikasta. Toisaalta ruukkuja kuvioidessaan oppilailla oli mahdollisuus oma-aloitteisesti ”kehittää kulttuuristen kuvailmaisun tapojen tuntemustaan soveltamalla niitä kuvallisessa tuottamisessaan” (T9 osaamisen kuvaus arvosanalle 8).

Koska tämän tehtävän teemana oli luonnon monimuotoisuus, Esteettinen, ekologinen ja eettinen arvottaminen -tavoitealue tuli luontevasti mukaan. Tavoitteen 11 arvioinnin kohteena on ”omien arvojen kuvallinen ilmaiseminen”. Kiitettävän arvosanan kohdalla ”oppilas esittää näkemyksiään kulttuurisen moninaisuuden ja kestävän kehityksen kysymyksistä sekä vaikuttaa kuvien avulla”. Kun oppitunneilla käsitellään teemoja ja aiheita, joissa on mahdollisuus tuoda esiin omia mielipiteitä, arvioidaan, miten oppilas niiden ilmaisussa onnistuu. Tällöin tulee kiinnittää huomiota, ettei tule arvioineeksi oppilaiden mielipiteitä sinänsä vaan keinoja, joilla ne on ilmaistu.

 

Kuvassa oppilas pitää kädessään saviruukkua, jota hän parhaillaan koristelee maalaten lasitteella ruukun pintaa. Taustalla näkyy luokkahuonetta ja pöydän kulma, jolla on lasitepurkki.
Kuva: Titta Suvanto

Esimerkki tavoitteen T6 oppimisen tavoitteiden kiitettävästä osaamisesta. ”Oppilas osallistuu ja vaikuttaa ympäristöön soveltamalla kuvallisen viestinnän keinoja”: ”Maalasin tähän pilviä siksi, että kun ruukussa kasvaa jotakin, se näyttää niin isolta, että ylettyy pilvien yläpuolelle!” – 8. luokan oppilas

Takaisin ylös

Arviointi perustuu aina tavoitteisiin ja kohdistuu oppimiseen ja työskentelyyn. Kuvataiteen oppimista ja osaamista dokumentoituu valmiiseen tuotokseen, mutta esimerkiksi tässä tehtävässä pelkkä valmis ruukku ei ole arvioinnin kohde. Jotta kriteereitä voidaan hyödyntää sujuvasti päättöarvosanaa antaessa, tulee opettajalle olla selvää mitkä tehtävät tai niiden työvaiheet ovat käsitelleet mitäkin kuvataiteen tavoitetta. Esimerkiksi luonnosvihko, erilaiset itsearviointikaavakkeet ja oppimistehtäväkohtaiset päättöarvioinnin kriteereihin pohjautuvat osa-arvosanat tai muunlaiset muistiinpanot oppilaan näytöissä osoittamasta osaamisesta voivat toimia opettajan päättöarviointityön tukena, oppimisen seurannan apuna oppilaalle sekä huoltajille.

Kuvassa on yksitoista saviruukkua, jotka on aseteltu ympyränmuotoon ja kuvattu ylhäältä. Ruukkujen tausta on savenvärinen ja ne ovat kaikki koristeltu luontoaihein. Koristelut koostuvat kuvista kasveista, sienistä, perhosista, lehdistä, maisemista sekä vihreän sävyin sekä maavärein kuvatuista ei-esittävistä kuvioista.
Kuva: Titta Suvanto

 

Anna palautetta sivun sisällöstä alla olevan "Oliko tämä sivu hyödyllinen" -osion kautta.

  • Pääset kirjaamaan omat huomiosi sivusta ? -peukun painamisen jälkeen.

 

Takaisin ylös