Puheviestinnän opetuksella pyritään tukemaan laaja-alaisesti opiskelijan vuorovaikutusosaamisen kehittymistä. Vuorovaikutusosaamisella (puheviestintäosaaminen) tarkoitetaan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, puhumiseen ja kuunteluun, sanalliseen ja sanattomaan viestintään, erilaisissa viestintätilanteissa toimimiseen ja vuorovaikutussuhteiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen liittyvää osaamista.

Vuorovaikutusosaaminen on keskeisen osa opiskelu- ja työelämävalmiuksia sekä yhteiskunnallista osallisuutta ja merkittävänä elämänhallinnan sekä hyvinvoinnin osatekijänä. Uusissa lukion opetussuunnitelman perusteissa vuorovaikutusosaamisen profiilia on nostettu niin, että jokaisella äidinkielen ja kirjallisuuden kurssilla on vuorovaikutusosaamisen kehittämiseen tähtääviä tavoitteita ja sisältöjä. Vuorovaikutusosaamista tulisi siis kehittää kurssilta toiselle systemaattisena jatkumona. Vuorovaikutusosaaminen on keskeisessä roolissa eri oppiaineita läpäisevissä aihekokonaisuuksissa niin, että äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineessa omaksuttuja vuorovaikutustaitoja, -tietoja ja viestintämotivaatiota voi hyödyntää ja soveltaa muiden oppiaineiden sekä oppiaineiden yhteisten opintokokonaisuuksien opiskelussa.

Puheviestinnän opetus soveltuu hyvin integroitavaksi äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen muihin aihealueisiin. Esimerkiksi kieleen, kirjallisuuteen tai mediaan kytkeytyvät keskustelut, ryhmätyöt, puheenvuorot ja esitelmät tarjoavat mahdollisuuden vuorovaikutuksen dynamiikan ja vuorovaikutusilmiöiden havainnointiin sekä vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Integroinnin onnistumisen kannalta olennaista on kuitenkin se, ettei esimerkiksi erilaisten esiintymistilanteiden tai ryhmätöiden mielletä sellaisenaan kehittävän riittävästi vuorovaikutusosaamista. Jotta vuorovaikutusosaaminen erilaisissa harjoitustilanteissa todella kehittyisi, oppimisen tueksi tulisi tarjota riittävästi tietoainesta kulloinkin harjoiteltavina olevista vuorovaikutustaidoista tai havainnoitavista vuorovaikutusilmiöistä. Kulloisellekin harjoitukselle olisi hyvä ohjeistaa selkeät vuorovaikutuksen oppimiseen liittyvät tavoitteet ja harjoitukseen tulisi liittää mahdollisuus vuorovaikutusosaamista koskevaan palautteeseen ja/tai itsearviointiin. Opiskelija voi myös halutessaan osoittaa vuorovaikutusosaamistaan osallistumalla puheviestintätaitojen päättökokeeseen eli Puhvi-kokeeseen.

Vuorovaikutusosaaminen muodostuu

  1. vuorovaikutukseen liittyvistä tiedoista
  2. metakognitiivisista vuorovaikutustaidoista eli kyvystä ennakoida, säädellä ja arvioida viestintäkäyttäytymistä
  3. motivaatiosta ja rohkeudesta osallistua vuorovaikutukseen
  4. vuorovaikutustaidoista
  5. vuorovaikutuseettisten periaatteiden noudattamisesta.

Vuorovaikutusosaamista voidaan tarkastella toisaalta tehokkuuden ja tuloksellisuuden, toisaalta tarkoituksenmukaisuuden ja sopivuuden kriteereillä. Tehokkuuden kriteerillä kuvataan sitä, miten hyvin vuorovaikutusosapuolet saavuttavat vuorovaikutukselle asettamiaan tavoitteita. Tarkoituksenmukaisuudella viitataan puolestaan siihen, miten sopivaa ja sosiaalisesti hyväksyttävää vuorovaikutuskäyttäytyminen kussakin tilanteessa on. Tärkeä vuorovaikutusosaamisen kriteeri on myös vuorovaikutusetiikka – vuorovaikutusosapuolten kyky ja halu moraaliseen vastuuseen sekä vuorovaikutuksen eettisten ongelmien ratkaisuun. Jotta viestintäkäyttäytyminen olisi taitavaa ja laadukasta, niin tehokkuuden, tarkoituksenmukaisuuden kuin eettisyyden kriteereiden tulisi täyttyä.

Suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän yhtenä tavoitteena mainitaan, että opiskelija

”monipuolistaa vuorovaikutusosaamistaan siten, että osaa eritellä ja arvioida erilaisia vuorovaikutustilanteita ja -suhteita tietoisena niiden konteksteista, niihin liittyvistä vuorovaikutusilmiöistä ja -taidoista sekä vuorovaikutusetiikasta”.

Tämä tarkoittaa sitä, että vuorovaikutustaitojen lisäksi oppimisen kohteena ovat myös vuorovaikutukseen liittyvät tiedot ja ymmärrys sekä metakognitiiviset valmiudet. Oppiaineen sisäistä integrointia olisi hyvä toteuttaa siten myös niin päin, että esimerkiksi aineistopohjaisen kirjoitelman virikemateriaalina olisi vuorovaikutuksen analysointitehtävä tai vuorovaikutukseen liittyvää tietopohjaa ja ymmärrystä kasvattava tekstiaineisto. Vuorovaikutus ja siihen liittyvät ilmiöt voisivat olla myös esimerkiksi (pienois)tutkielman, blogin tai ryhmätyön aiheena ja siten lisätä tiedollista osaamista.

Tärkeää on, että opetus auttaa opiskelijaa vahvistamaan viestijäkuvaansa sekä lisäämään viestintärohkeutta ja myönteisiä vuorovaikutusasenteita. Keskeistä on myös vuorovaikutusetiikan kehittäminen.

Tukimateriaalin laatijat

Tukimateriaalin ovat laatineet yliopisto-opettaja Suvi-Tuuli Murumäki (Helsingin yliopisto) ja lehtori Kati Timonen (Lahden yhteiskoulu)