Ruoka- ja ravitsemuskasvatus alkaa kotoa ja päättyy vasta aikuisuuden ovella. Sen rooli muuttuu ja muotoutuu opintien eri vaiheissa, mutta perusta pysyy.
Kuvituskuva, poika hakemassa ruokaa
Kuva: Satu Haavisto

Esiopetukseen ja perusopetukseen osallistuvien kouluruokailusta määrätään opetussuunnitelman perusteissa: ruokailun järjestämisessä ja ohjauksessa on otettava huomioon ruokailun terveydellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys. Ruokailun hetkillä edistetään kestävää elämäntapaa, kulttuurista osaamista sekä ruoka- ja tapakasvatuksen tavoitteita. Viihtyisä ruokailuhetki lisää hyvinvointia koko kouluyhteisössä.

Ruokakasvatuksen päätavoitteet liittyvät kestävään hyvinvointiin, ruokasuhteeseen, vuorovaikutustaitoihin ja hyvien tapojen omaksumiseen. Samalla tutustutaan ruokakulttuuriin ja opetellaan puhumaan ruoasta. Suhtautuminen ruoka- ja ravitsemuskasvatukseen ja kouluruokailun merkityksen korostaminen heijastavat koulun arvoja. Kouluruokailun arvostus ja yhdessä syöminen vaikuttavat koko koulun ilmapiiriin – ja myös opettajien ja muun kouluhenkilökunnan työhyvinvointiin.

Menestyksekkään ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen tärkeä taustatekijä on kodin ja koulun välinen yhteistyö. Kotona luodaan ruokailutottumusten perusta. Säännöllinen ateriarytmi, positiivinen asenne kouluruokailua kohtaan, ruokakulttuurin arvostus ja monipuolinen ruokavalio edistävät lapsen ja koko perheen hyvinvointia. Päivittäiset yhteiset ateriat pitävät perheenjäsenet kartalla toistensa kuulumisista ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kouluruokailun kehittämiseen tarvitaan myös koko kasvuyhteisön tuki.

  • Varhaiskasvatuksessa herätellään kiinnostusta itsenäiseen ruokailuun ja yhdessä syömiseen. Leikin varjolla opetellaan hyviä tapoja ja luodaan mukavia ruokamuistoja.
  • Esiopetuksessa huomioidaan jo tapakasvatuksen tavoitteet ja siirrytään harjoittelemaan kouluruokailua. Ohjauksen merkitys korostuu, kun lapsi oppii annostelemaan itse ruokansa ja aterioimaan aikaisempaa itsenäisemmin.
  • Vuosiluokilla 1–6 ruoka- ja ravitsemuskasvatusta tukevat kouluruokailun ja ohjausroolistaan tietoisen kouluhenkilökunnan lisäksi koulun kotitalousopetus, mahdolliset kokki- ja makukoulukerhot sekä aamu- ja iltapäivätoiminta. Ruokakasvatus voi integroitua kaikkiin koulun oppiaineisiin.
  • Vuosiluokilla 7–9 ohjauksen ja aikuisen antaman mallin merkitys korostuu entisestään. Kotitalousopetus ja terveystieto tukevat ruokakulttuuri- ja ravitsemustietoisuuden kehittymistä. Ruokakasvatus voi integroitua kaikkiin koulun oppiaineisiin.
  • Lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelijan vastuu itsestään kasvaa ja hänen omaan arviointikykyynsä luotetaan. Ohjauksesta voi silti yhä olla hyötyä ainakin ravitsemuskasvatuksen kannalta. Lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa ruokailuun osallistumisen seuranta voi olla taloudellinen mittari ja sitä on hyvä tarkastella myös terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Avaimia onnistuneeseen ruokakasvatukseen ovat

  • ruokailu tietoisena oppimisympäristönä
  • aikuisen antama hyvän syömisen ja yhdessäolemisen malli
  • suomalaisen ruokakulttuurin ja kouluruokailun merkitys
  • johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys
  • ikäkausien tarpeiden huomioon ottaminen
  • yhteistyö, tasavertaisuus ja avoin puheyhteys
  • avoin ja yhteisöllinen toimintakulttuuri
  • ystävällisyys ja joustavuus
  • toiminnan seuranta ja jatkuva arviointi
  • kiireetön ja miellyttävä ruokailuympäristö
  • arjen arvostus

Kouluruokailu on osa elinikäistä oppimista.

Tulostettavaa materiaalia opetuksen tueksi
Ruokakasvatus eri ikäkausina -moniste antaa ideoita ja tukea ruokakasvatuksen oppimisjatkumon suunnitteluun vuosiluokille 1–2, 3–6 sekä 7–9. Ideoita integrointiin -esite tarjoaa konkreettisia vinkkejä monialaisten oppimistehtävien ja kokonaisuuksien muodostamiseksi.