Sanataide on taidemuoto, jossa lapsen ja nuoren kielitajua vahvistetaan luovien työskentelymenetelmien avulla ja jonka taustalla on useiden tieteen- ja taiteenalojen menetelmiä.

Sanataiteen menetelmien lähtökohtana ovat muun muassa mielikuvitus, luova kirjoittaminen, suullinen kerronta sekä sanaleikit ja kirjallisuuden lukeminen. Kirjoittamiseen ja kertomiseen yhdistetään usein musiikkia, taidetta, draamaa ja digitaalista mediaa. Luovassa kirjoittamisessa hyödynnetään myös kulttuuriperintöä ja perinteitä. Tavoitteena on löytää kielen, kirjoittamisen ja lukemisen ilo ja ymmärtää, että ne liittyvät kiinteästi toisiinsa. Lapset ja nuoret leikkivät sanoilla, kirjoittavat ja sovittavat näytelmiä, piirtävät sarjakuvia ja tekevät omia lehtiä. He voivat myös keksiä itselleen hauskan salanimen, jolla he kirjoittavat. Inspiraatio voi syntyä, kun yhdessä rakennetaan leikkimaailmoja ja annetaan välineitä mielikuvituksen kanavointiin. Sanataiteeseen mahtuu kaiken luovan toiminnan tavoin kaaosta, tietoa, vaaraa ja sopusointua. Sanataide voi lohduttaa, provosoida, huvittaa ja ihmetyttää. Sanataiteen menetelmät perustuvat yhteiseen luomiseen sekä oppimis- ja kokemusympäristöön, joka inspiroi oppilaita kertomaan, kirjoittamaan ja luomaan. Kertomisen innoittajana toimii lukeminen, kirjoittaminen, dramatisointi ja ennen kaikkea oman sanottavansa ja omien ideoiden esittely muille.

Sanataiteen moninaiset lähtökohdat tekevät sanataiteen menetelmistä vaihtelevia ja monipuolisia. Yhdistelymahdollisuuksia on rajattomasti. Menetelmät voivat perustua esimerkiksi oman maailman hahmottamineen, kertomuksen rakenteiden ja käsitteiden oppimiseen, kielen monimuotoisuuteen, kertojan ja tekstin muuttamiseen, luodun työstämiseen, tekstien konteksteihin, minä tarkasteluun taiteilijana, kertomuksiin uudessa mediassa sekä taiteidenvälisiin kohtaamisiin.

Usein sanataideharjoituksen lähtökohtana on oman ympäristön hahmottaminen. Mitä lapsi tai nuori havaitsee aisteillaan omassa ympäristössään, ja miten hän näkee itsensä vuorovaikutuksessa muiden kanssa? Millaisia kertomuksia on lähiympäristössä ja omassa elämäntarinassa? Miten lapsi tai nuori osaa pukea maailmansa sanoiksi? Onko olemassa kirjallisuutta, joka muistuttaa lapsen tai nuoren, perheen ja suvun elämää?

Kertomuksen rakenteisiin ja käsitteisiin perehdytään antamalla tietoa kerronnan keinoista. Miten juoni rakennetaan? Noudattelevatko kertomukset yleensä erityisiä kaavoja tai rakennemalleja? Mitä tapahtuu, jos niitä rikotaan? Miten kirjallisuutta voi hyödyntää esimerkiksi käyttämällä uudelleen jotain sankaria tai hahmoa uuteen ympäristöön sijoitettuna tai kertoa tarinan sivupersoonan toisenlaisesta näkökulmasta?

Kielen monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että kieli on joustavaa: kieltä käytetään eri tavoin eri yhteyksissä, ja siinä on erilaisia tyylikeinoja ja rekistereitä. Jos kieli ei riitä, lapsi tai nuori voi keksiä uusia ilmauksia. Hän voi kirjoittaa repliikkejä, leikkiä kielen rytmillä tai kokeilla omia ääntämistapoja. Hän saa kokeilla todenmukaista ja mielikuvituksellista kerrontaa ja vakavien tai humorististen tarinoiden kertomista. Mitä tekstille tapahtuu, jos se muunnetaan toiseen tekstilajiin – jos esimerkiksi laulutekstistä tehdään runo?

Tekstiä voi muokata ja muunnella monin tavoin. Kyse voi olla tyylin tai kertojan vaihtamisesta, kielen vaihtelusta tai kuvakielen valinnasta. Onko tekstissä – sen sananvalinnoissa, rytmissä tai tempossa – jotain, joka tekee siitä kirjallisuutta? Kertojassa voi tapahtua muutos esimerkiksi persoonamuotoa vaihtamalla. Lapsen tai nuoren oma tyyli voi vaihdella hänen kertoessaan arjestaan fantasiakertomuksen tai rap-kappaleen avulla.

Maailma vilisee tekstejä. Lapsi tai nuori voi leikkiä tekstisalapoliisia ja tutkia ympäristössään olevia tekstejä, kuten lehtiä, mainoksia ja lauluja. Miten ympäristö ja tekstin tarkoitus vaikuttavat sen kirjoitus- ja esitystapaan? Miten toimivat tekstien parissa ammatikseen työskentelevät, kuten kirjailijat ja toimittajat?

”Minä taiteilijana” on menetelmä, joka saa lapsen tai nuoren tietoiseksi omasta luomistyöstään sekä tyylin ja tekstilajin valinnastaan. Lapsi tai nuori oppii vastaanottamaan palautetta tuotoksistaan ja muokkaamaan ja parantamaan niitä sekä kommentoimaan muiden tekstejä rakentavasti. Hän oppii myös kirjoitustekniikoita sekä keräämään aineistoa, luonnostelemaan ja etsimään inspiraatiota eri taidemuodoista. Lapsi tai nuori tutkii kieltään, ajatusmaailmaansa ja mielikuvitustaan. Tässä yhteydessä voidaan hyödyntää myös uutta mediaa. Lapsen tai nuoren huomiota kiinnitetään siihen, mitä eri taidemuotojen kohtaamisessa tapahtuu ja millä keinoin eri taidelajit käyttävät kerronnallisuutta. Mitä ajatuksia taideteos herättää? Onko sillä yhteyksiä muihin taideteoksiin, teksteihin tai ajatuksiin maailmasta ja ihmisestä?