Sanataidetyöskentely lukiossa on erinomainen tapa syventää opiskelijoiden kiinnostusta kieleen, kirjallisuuteen ja muuhun kulttuuriin sekä lisätä heidän tietoisuuttaan itsestään kielenkäyttäjinä vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Sanataide on monialainen taidemuoto, joka vahvistaa opiskelijoiden kielitajua luovin menetelmin. Toisin sanoen se on erinomainen tapa tukea laaja-alaisen osaamisen osa-alueen monitieteinen ja luova osaaminen kehittymistä.
Mielikuvitus ja tarinankerronta ovat aina keskiössä työskenneltäessä sanataiteen parissa opetuksessa. Tavoitteena on, että opiskelijat löytävät iloa kielestä ja kokevat, miten tarinankerronta, lukeminen ja tekstien tuottaminen muodostavat orgaanisen kokonaisuuden. Sanataide voi lohduttaa, provosoida, huvittaa ja hämmästyttää. Näin sanataiteesta tulee jotakin, joka vahvistaa oppilaan hyvinvointiosaamista.
Joskus sanataide sekoitetaan luovaan kirjoittamiseen, mutta sanataide sisältää laajemman kirjon taidemuotoja ja -lajeja, joissa kirjoitetuilla sanoilla on keskeinen osa. Sanataiteen opetus perustuu laajaan tekstikäsitykseen, ja siinä yhdistyvät kirjoittaminen, suullinen kerronta, draama, digitaalinen media, kuvataide, musiikki ja muut ilmaisumuodot. Myös kulttuuritiedolla ja -perinnöllä on oma paikkansa sanataiteessa. Taiteidenvälisyys tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet oppiaineiden väliseen yhteistyöhön.
Sanataidetehtävien avulla opiskelijat voivat tarkastella muiden tuottamia tekstejä ja samalla saada inspiraatiota niistä omaan tarinankerrontaansa ja kirjoittamiseensa. Ilmaisu, luovuus ja tietoisuus omasta luovasta prosessista kehittyvät tekstien analysointi- ja tulkintataitojen ohella. Opiskelijan identiteetti kielenkäyttäjänä ja sanataiteilijana syvenee, ja kokemus uuden luomisen ja persoonallisen ilmaisun löytämisestä sekä mahdollisuus jakaa tekstejään muiden kanssa turvallisessa ympäristössä vahvistavat opiskelijan itseluottamusta.
Kuten kaikki luova toiminta, sanataide herättää vapauden ja flow’n tunteita, mutta joskus myös kaaoksen ja turhautumisen tunteita. Siksi tarvitaan ohjeita, jotka auttavat opiskelijoita pääsemään luovan prosessin alkuun. Samalla olisi sallittava niiden rikkominen ja annettava tarinankerronnan löytää muita polkuja. On tärkeää, että opiskelija ymmärtää, että ideat ja assosiaatiot, sisäiset mielikuvat, tarinankerronnan ilo ja flow-kokemus ovat tärkeämpiä kuin lopputulos.
Sanataiteen opetuksen avulla opiskelijat saavat käsityksen siitä, miten luova prosessi toimii sekä yksilöllisesti että ryhmässä. He oppivat käyttämään uusia tapoja kehittää ja jalostaa tekstejä tekstien sekä yhdistää erilaisia tekstejä kiinnostaviksi kokonaisuuksiksi. Materiaalin keräämisestä, tiivistelmien kirjoittamisesta sekä ideoiden ja inspiraation löytämisestä monista eri lähteistä tulee luonteva tapa työskennellä. Opiskelijat saavat myös osallistua inspiraation lähteiden ehdottamiseen ja keksiä uusia menetelmiä ja tehtäviä sanataiteen opetukseen.
Opiskelijan vuorovaikutusosaamista vahvistetaan työskentelemällä sekä suullisten että kirjallisten sanataidetehtävien parissa. Totutteleminen ottamaan vastaan palautetta omasta työstään ja kommentoimaan rakentavasti toisten töitä antaa tietoa siitä, miten ja millainen vuorovaikutus toimii. Kaiken palautteen tulisi olla rakentavaa ja rohkaisevaa, jolloin ”tekstien korjaaminen tai arviointi” jäävät syrjään.
Seuraavassa on joitakin esimerkkejä lähestymistavoista sanataiteen opettamiseen.