Sirkustaide on alati elävä taiteenala, jota uudet innovaatiot kehittävät jatkuvasti eteenpäin. Taiteen perusopetuksen sirkustaiteen yleiseen ja laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet on uudistettu vuonna 2017.

Opetussuunnitelman merkitys

Opetuksen suunnittelu on tärkeä osa sirkustaiteen opetuksen kehittämistä. Pitkäjänteisellä suunnittelulla opetuksesta saadaan jatkuvasti kehittyvää, tavoitteellista, turvallista ja mielekästä. Opittavat asiat rakentuvat suunnitellusti aiemmin opitun varaan ja kaikki sirkustaiteelle tärkeät osa-alueet tulevat opetuksessa käsitellyksi.

Taiteen perusopetus perustuu opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti laadittuun paikalliseen opetussuunnitelmaan. Koulutuksen järjestäjä suunnittelee opetuksen tarjonnan ja päättää opetuksen määrästä opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti.

Opetussuunnitelma on toimintaa ohjaava julkinen asiakirja, joka tulee laatia niin selkeästi, että myös oppilas ja hänen huoltajansa voivat saada opinnoista riittävästi tietoa. Opetussuunnitelma mahdollistaa oppilaitoksen olemassa olevien resurssien puitteissa tasokkaimman mahdollisen sirkustoiminnan.

Opetussuunnitelman laatiminen sirkustaiteessa

Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet linjaavat koulutuksen järjestäjän oman opetussuunnitelman sisällön. Kaikki opetussuunnitelman osa-alueet on mietittävä oppilaitostasolla niin, että ne tukevat oppilaiden oppimista ja opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet voidaan opetuksessa saavuttaa. Opetussuunnitelman tekeminen lähtee oman oppilaitoksen määrittelystä, toiminta-ajatuksesta ja mahdollisista opetuksen painopisteistä. Opetussuunnitelman laatimiseen osallistetaan koko oppilaitoksen opetushenkilöstö sekä mahdollisuuksien mukaan myös oppilaat, huoltajat ja muut tarpeelliseksi katsotut yhteistyötahot.

Opetussuunnitelmatyössä on tärkeää suhteuttaa oppilaitoksen resurssit opetuksen tavoitteisiin. Minkä tasoista opetusta on mahdollisuus toteuttaa olemassa olevilla resursseilla? Mikä on tilanne esim. opetustilojen, opettajien, opetusvälineiden, oppilaiden ja rahoituksen suhteen? Mitkä ovat oppilaitoksen tulevaisuuden näkymät ja tavoitteet? Opetussuunnitelma on aina myös tulevaisuusasiakirja, jota kohti pyritään. On huomioitava, että taiteen perusopetuksen aloittaminen vaatii vakaata toimintaa, jossa oppilaille on taattava mahdollisuus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Asianmukaisesti hyväksytty ja käyttöön otettu opetussuunnitelma on oppilaitosta sitova asiakirja.

Kaikki opetussuunnitelman osiot ovat tärkeitä ja niiden pohtimiseen tulee ja kannattaa varata aikaa. On tärkeää yhteisesti pohtia, minkälaiselle arvopohjalle opetus perustuu ja miten oppimiskäsitys konkretisoidaan opetuksessa. Kun pohjatyö on tehty hyvin, kaikki työntekijät voivat toimia tietoisesti samojen periaatteiden mukaan. Opetussuunnitelman lisäksi oppilaitoksella on oltava yhteistyössä henkilöstön ja oppilaiden kanssa laadittu tasa-arvosuunnitelma ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Ne ovat suunnitelmia tarvittavista toimenpiteistä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi oppilaitoksessa.

Ensimmäistä kertaa paikallista opetussuunnitelmaa tehtäessä kannattaa tutustua muiden vastaavien oppilaitosten opetussuunnitelmiin ja kysyä rohkeasti apua taiteen perusopetusta antavilta oppilaitoksilta. Opetussuunnitelmaa laatiessa perehdytään myös lakiin (633/1998) ja asetukseen (813/1998) taiteen perusopetuksesta.

Opintojen laajuus ja rakenne sirkustaiteessa

Sirkustaiteen yleinen oppimäärä rakentuu yhteisistä opinnoista (300h) ja teemaopinnoista (200h). Yhteiset opinnot ovat nimensäkin mukaan kaikille oppilaitoksen oppilaille yhteisiä ja niiden aikana tarkoitus on tutustua sirkustaiteen perusteisiin ja sirkustekniikoiden harjoitteluun. Teemaopinnoissa painotetaan esiintymistä ja oppilaiden taiteellista työtä. Oppilaitos muodostaa tarkoituksen mukaisen määrän yhteisten opintojen ja teemaopintojen opintokokonaisuuksia.

Sirkustaiteen laajassa oppimäärässä opinnot koostuvat perusopinnoista (800h) ja syventävistä opinnoista (500h). Perusopinnoissa keskeistä on oppia eri sirkuslajien perustekniikoita ja saada kokemuksia sirkustaiteesta monipuolisena taiteenalana. Syventävät opinnot tähtäävät lopputyön valmistamiseen ja niissä keskeistä on esiintyminen ja sirkustaiteen ymmärtäminen. Oppilas syventää osaamistaan valitsemassaan sirkuslajissa ja kehittää henkilökohtaista ilmaisuaan. Syventävien opintojen päätteeksi oppilas valmistaa laajan oppimäärän lopputyön. Oppilaitos muodostaa tarkoituksen mukaisen määrän perusopintojen ja syventävien opintojen opintokokonaisuuksia.

Taiteen perusopetuksen keskeisenä ajatuksena on tavoitteellinen tasolta toiselle eteneminen ja se toteutetaan opetuksen rakenteen huolellisella suunnittelulla. Koulutuksen järjestäjä kuvaa opetussuunnitelmassaan opintokokonaisuuksien tavoitteet, sisällöt ja laskennalliset laajuudet. Oppilaitoksen tehtävänä on tehdä suunnitelma opintojen etenemisestä eli siitä montako vuotta opinnot kestävät ja montako tuntia oppilas saa opetusta vuodessa. Opintojen rakenteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. oppilaitoksen lukuvuoden pituus, opintoviikkojen määrä, yksittäisen opetuskerran pituus, opintokokonaisuuksien laajuus opetustunneissa. Oppilaitos jakaa omassa opetussuunnitelmassaan yleisen oppimäärän yhteiset- ja työpajaopinnot tai laajan oppimäärän perus- ja syventävät opinnot pienempiin osiin eli opintokokonaisuuksiksi.

Opintokokonaisuudet sirkustaiteessa

Oppilaitoksen opetussuunnitelman rakenne muodostuu opintokokonaisuuksista, jotka oppilaitos muodostaa opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Taiteen perusopetuksen järjestäjä määrittelee opetussuunnitelman perusteiden pohjalta opintokokonaisuuksien tavoitteet, määrän, sisällöt ja laskennallisen laajuuden. Opintokokonaisuudet muodostavat oppilaan opintopolun.

Opintokokonaisuudet voivat pitää sisällään tavoitteita eri tavoitealueista. Opintokokonaisuudet voivat olla myös keskenään eri kokoisia laajuudeltaan. Opintokokonaisuuksia voidaan myös teemoittaa, ja niitä voidaan toteuttaa peräkkäisinä tai rinnakkaisina. Yksi opintokokonaisuus voi esimerkiksi koostua oppilaan yhden lukuvuoden aikana tehtävistä sirkusopinnoista tai vaihtoehtoisesti yksi opintokokonaisuus voi pitää sisällään pelkästään esimerkiksi jongleerauksen lajiharjoittelun.

Opintokokonaisuuksia rakennettaessa tulee ottaa paikallisesti huomioon, mitä opetussuunnitelman perusteissa on opintokokonaisuuksista eri opintotasojen osalta määrätty. Yleisen oppimäärän osalta määritellään, että yhteisten opintojen opintokokonaisuudet ovat kaikille yhteisiä, mutta teemaopinnoissa koulutuksen järjestäjä voi omien mahdollisuuksiensa mukaan tarjota keskenään esimerkiksi vaihtoehtoisia teemaopintojen opintokokonaisuuksia eri sirkuslajeista, esittämisen tyyleistä ja taiteenalojen välisestä yhteistyöstä. Laajassa oppimäärässä sekä perusopintoihin että syventäviin opintoihin voi sisältyä keskenään vaihtoehtoisia opintokokonaisuuksia.

Oppimisympäristöt sirkustaiteessa

Sirkustaiteen harjoittelussa korostuu fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti turvallinen oppimisympäristö. Oppimisympäristön mahdollisuuksia tulee paikallisesti tarkastella mahdollisimman monipuolisesti eikä esimerkiksi vain sirkustaiteen käyttämänä treenisalina. Oppimista tapahtuu oppilaitoksen ulkopuolella muun muassa erilaisia esiintymisiä ja esitysvierailuja sekä opetusteknologiaa (esim. videokuvaus) hyödyntämällä.

Taidon oppiminen ja oman ilmaisun kehittyminen edellyttävät turvallista oppimisympäristöä, joka on toiminnalle sopiva. Sirkusharjoittelu pitää sisällään turvallisuusriskejä, jotka oppilaitoksen tulee omilla toimenpiteillään minimoida. Tärkeässä osassa tässä on oppilaitoksen oma suunnittelutyö. Välineistön jatkuva kunnon tarkkailu, korjaaminen ja tarvittaessa uusiminen on myös tärkeää. Erityistä huomiota on esimerkiksi kiinnitettävä ilma-akrobatiassa ja tasapainoilussa käytettyihin välineisiin ja niiden kiinnityksiin. Putoamissuojainten ja työvälineiden käyttöä ja tarkastuksia ohjaa työturvallisuuslaki (738/2002). Turvallisessa oppimisympäristössä on hyvä huomioida myös ryhmäkoko sekä opettajien määrä ja osaaminen. Oppimisympäristön turvallisuudessa on kiinnitettävä huomiota myös toimintatapoihin erilaisissa ongelmatilanteissa, niin oppilaiden kuin henkilöstön osalta.

Takaisin ylös

Varhaisiän sirkuskasvatus ja aikuisten sirkustaiteen opetus

Taiteen perusopetus on tavoitteellista tasolta toiselle etenevää ensisijaisesti lapsille ja nuorille järjestettävää opetusta. Varhaisiän kasvatuksen ajoittumisesta tiettyihin lapsuuden ikävuosiin ei määrätä yleisen tai laajan oppimäärän taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Yleisen tai laajan oppimäärän opintoja edeltävän varhaisiän kasvatuksen tavoitteet, sisällöt ja laajuus päätetään koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmassa. Varhaisiän sirkuskasvatuksessa tavoitteena on, että oppilas tutustuu sirkustaiteeseen ja ohjattuun liikunnalliseen harjoitteluun ryhmässä. Taiteenalan mahdolliset varhaisiän kasvatuksen käytännön järjestelyt ratkaistaan siten, että paikallisessa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Paikallisesti ratkaistaan myös muun muassa oppilaaksi ottamisesta ja minkä ikäisinä lapset voivat osallistua varhaisiän kasvatukseen.

Oppilaitos voi halutessaan antaa myös aikuisten sirkustaiteen perusopetusta. Aikuisten opetuksessa noudatetaan taiteen perusopetuksen yleisen tai laajan oppimäärän yhteisiä tavoitteita ja sisältöjä. Oppilaitos päättää itse opetuksen järjestämisestä.

Tavoitealueet sirkustaiteessa

Sirkustaiteen opinnot koostuvat neljästä tavoitealueesta, jotka läpileikkaavat yleisen ja laajan oppimäärän opintoja. Tavoitealueet eivät muodosta omia opintokokonaisuuksiaan vaan tavoitealueiden tavoitteet jakautuvat eri opintokokonaisuuksiin. Tavoitealueet ovat:

  • sirkustekniikka
  • kehontuntemus ja -hallinta
  • sirkustaiteen tuntemus
  • ilmaisu ja esiintyminen.

Oppilaitos päättää tavoitealueiden keskinäisistä painotuksista omassa opetussuunnitelmassaan.

Sirkustekniikka on motoristen perustaitojen ja sirkuslajien tekniikoiden tavoitteellista harjoittelua sekä turvallisen harjoittelun omaksumista. Sirkuslajien harjoittelu alkaa monipuolisista lajikokeiluista ja päättyy oppilaan oman sirkuslajitekniikan hiomiseen. Motoriset perustaidot muodostavat pohjan taitojen oppimiselle. Motorisia perustaitoja ovat tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaidot. Motoristen taitojen oppiminen on keskeinen osa sirkustaiteen opintoja, ja niiden hallinta on sirkustekniikoiden oppimisen edellytyksenä. Sirkustaiteessa motorisia perustaitoja opitaan liikeharjoitteilla, pelien, leikkien sekä sirkuslajien monipuolisen harjoittelun avulla.

Kehontuntemus ja -hallinta pitää sisällään erilaiset kehontuntemukseen- ja hallintaan liittyvät harjoitteet, joilla kehitetään oppilaan liikkuvuutta, voimaa, ketteryyttä, koordinaatiota sekä ennen kaikkea oman kehontuntemusta ja arvostusta. Opetuksessa opitaan luottamaan omaan kehoon sekä muihin ryhmän jäseniin. Kehittyvällä keholla on sirkustaiteessa tilaa olla tässä hetkessä kokeva, tunteva ja aistiva – juuri nyt hyvä ja sopiva.

Sirkustaiteen tuntemus käsittää sirkuksen terminologiaa, turvallisuustekijöitä, sirkuksen historiaa, nykypäivän ilmiöitä. Siinä tutustutaan erilaisiin esityksiin ja esittämisen muotoihin esityksiä ja videoita katsomalla ja niistä keskustelemalla. Oppilas saa kokemuksia yleisön roolissa olemisesta. Opetuksessa pyritään myös luomaan oppilaalle käsitys sirkuksesta monitaiteellisena ja kansainvälisenä taiteen lajina. Erilaiset sirkuksen esittämisen muodot sirkustaiteen tuntemuksessa pohjustavat myös oppilaiden lopputöiden monimuotoisuutta.

Ilmaisun ja esiintymisen tavoitteena on antaa oppilaalle mahdollisuus etsiä omia ilmaisukeinoja ja rohkaistua esiintyjänä. Ryhmän hyvä henki korostuu ja kehittyy ilmaisuharjoitteissa. Oppilas saa mahdollisuuksia kokeilla erilaisia sirkustaiteen ilmaisumuotoja. Opetuksessa tutustutaan mahdollisuuksien mukaan sirkusesityksen luomiseen taiteiden välisenä kokonaisuutena, sisältäen esim. valot, puvut, maskeerauksen, musiikin, koreografian.

Sirkuslajit

Sirkustaide on alati elävä taiteenala, jossa uudet innovaatiot kehittävät jatkuvasti alaa eteenpäin. Sirkuksessa ennakkoluuloton lähestyminen kaikkeen fyysiseen taituruuteen, arkielämässä tarpeettomiin äärimmäisiin taitoihin, on mahdollista. Perinteiset sirkuksen osa-alueet, kuten akrobatia, tasapainoilu, jongleeraus, taikuus ja ilma-akrobatia, tulevat säilymään osana sirkuskulttuuria uusien aluevaltausten löytäessä luontevasti tiensä niiden rinnalle (esimerkiksi trikkaus, freerunning). Opetussuunnitelman perusteissa ei ole haluttu rajaten määritellä sirkuslajeja tai osa-alueita vaan jättää tämä määrittely oppilaitoksen oman opetussuunnitelman sisäiseksi asiaksi. Oppilaitoksen on kuitenkin pystyttävä toteuttamaan opetussuunnitelmassaan mainittujen sirkuslajien opetus. On hyvä muistaa, että sirkustaide on pitkälle vietyä taiteellista taitoharjoittelua. Pelkkä temppujen harjoittelu ei ole vielä sirkustaidetta.

Ryhmätyö- ja tunnetaitojen korostaminen

Sirkustaiteen opetussuunnitelman perusteissa lähtökohtana on, että sirkusharjoittelu tapahtuu yleensä aina ryhmässä. Sirkustaiteen harjoittelussa toisten kunnioittaminen ja huomioiminen on henkisen ja fyysisen turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu kuuluu itsestään selvänä osana kaikkeen sirkusharjoitteluun.  Ryhmätyötaidot ja sosiaaliset taidot poikkileikkaavat kaikkea sirkusopetusta ja kaikkia tavoitealueita.

Pelit ja leikit ovat erinomainen tapa opettaa itsesäätelyn taitoja ja kielteisten tunteiden käsittelyä. Oppilas kokee itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi, jos hän saa kantaa vastuuta, tehdä valintoja ja olla kehitysasteensa mukaisesti mukana päättämässä itseään koskevista asioista. Mielekkyyden kokemukset ja onnistumisen ilo lisäävät motivaatiota. Kun oppilas oppii suunnittelemaan ja tekemään päätöksiä, hän edistyy rakentavassa vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä muiden kanssa.

Laajan oppimäärän syventävien opintojen lopputyö

Syventävät opinnot huipentuvat oppilaan omaan lopputyöhön, jonka oppilas suunnittelee, valmistaa ja toteuttaa itsenäisesti. Lopputyön tavoitteena on todentaa oppilaan opintojen aikana saavuttamaa osaamista ja omaa taiteellista työskentelyä. Opetussuunnitelman perusteet antavat oppilaitokselle varsin vapaat kädet lopputyöesityksen toteutukseen. Valmiina rajauksena on, että oppilas itse esiintyy esityksessä ja että hänen on tehtävä lopputyöstään ennakkosuunnitelma ja loppuraportti, jossa oppilas arvioi omaa suoriutumistaan ja tavoitteidensa saavuttamista. Lopputyöesityksen muoto on oppilaitoksen itsensä määriteltävissä. Oppilas saa lopputyöstään arvioinnin suhteessa itse asettamiinsa tavoitteisiin.

Takaisin ylös

Arvioinnin periaatteista

Arviointi ja palautteenanto ovat osa taiteellista oppimisprosessia. Arviointia on käsitelty laajasti opetussuunnitelman perusteissa. Arviointi on kirjoitettava paikalliseen opetussuunnitelmaan läpileikkaavaksi osaksi opetusta ja suunnittelua. Arviointi on oppilaan, opetusryhmän ja opettajan välistä vuorovaikutusta. Arviointia on myös oppilaan itsearviointi. Arviointi ja palaute tukevat oppilaan tavoitteellista oppimista, sisäisen motivaation syntymistä, oman oppimisen ymmärtämistä ja itsearviointitaitojen kehittymistä. Välitön oppitunnilla annettu palaute auttaa oppilasta oikean ja turvallisen sirkustekniikan oppimiseen sekä selkeään itseilmaisuun. Oppilaita opetetaan asettamaan omia tavoitteitaan realistisesti, seuraamaan kehittymistään sekä nauttimaan yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta.

Arvioinnissa on muistettava, että se kohdistuu aina oppilaan toimintaan, ei hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa, arvoihinsa tai asenteisiinsa. Palaute sirkustaiteessa on kannustavaa, todenmukaista, oppilasta eteenpäin auttavaa ja suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Myös mahdollinen muiden opintojen tai muualla hankitun osaamisen tunnustaminen on osa arviointia. Arvioinnin kohteita sirkustaiteessa ovat oppilaan kehittyminen, oppilaan itsearviointi sekä oppimisprosessi ja tavoitteiden saavuttaminen.

Suoritetun oppimäärän arviointi

Oppimista arvioidaan jatkuvasti opintojen edetessä. Opintojen päättyessä arvioinnin merkitys ja pitkäjänteisyys korostuvat. Yleisessä oppimäärässä oppilas saa todistuksen suoritettuaan yleisen oppimäärän opinnot. Laajassa oppimäärässä oppilas saa sekä perusopintojen että syventävien opintojen päätteeksi todistuksen, jossa on sanallinen arvio hänen opinnoistaan.

Todistuksen sanallisen arvion antamisesta vastaa oppilaan opettaja ja se kattaa koko arvioitavan opintojen osuuden keston. Sanallinen arvio kuvaa oppilaan edistymistä suhteessa opetussuunnitelmassa asetettuihin tavoitteisiin. Arvioinnissa painotetaan oppilaan oppimisen ja osaamisen vahvuuksia. Todistusten tarkasta sisällöstä määrätään opetussuunnitelman perusteissa. Oppilas saa myös kesken opintoja pyydettäessä osallistumistodistuksen.

Laajan oppimäärän lopputyön arviointi

Aiemmin on jo kerrottu laajan oppimäärän lopputyön tekemisen periaatteista. Uudet opetussuunnitelman perusteet uudistavat oppilaan lopputyön arviointia. Kun numeroarviointi on jäänyt pois lopputyön arvioinnista, opetussuunnitelman perusteet eivät enää edellytä kahta ulkopuolista arvioijaa. Tämä ei kuitenkaan poista lopputyön arvioinnin merkitystä. Oppilas saa lopputyöstään sanallisen palautteen ja arviointi on oppilasta opettavan opettajan vastuulla. Opettaja ja oppilaitos voivat määritellä lopputyön arvioinnin toteutettavaksi myös ulkopuolisen arvioijan toimesta, kuten aiemmissa opetussuunnitelman perusteissa edellytettiin.

Lopputyöesityksen arvioitavia osa-alueita ovat esiintymistaito, sirkustekniikka ja esityksen kokonaisuus. Arviointi tapahtuu suhteessa oppilaan omalle lopputyölleen asettamiin tavoitteisiin. Oppilas saa palautetta myös lopputyön ennakkosuunnitelmasta ja loppuraportista.

Oppilaan arviointia ohjaa laki taiteen perusopetuksesta ja sen arvioinnin muutoksenhakua käsittelevä kohta on 10 §.

Takaisin ylös