Suomen kirjallisuus on moniäänistä

Kaanonin rakentumiseen ja vaalimiseen liittyy myös ongelmia, jotka johtuvat juuri sen kansallisesta luonteesta. Koska kirjallisuuden avulla on jo 1800-luvulta lähtien korostettu Suomi-nimisen kansakunnan yhtenäisyyttä, on ollut tarkoituksenmukaista painottaa kulttuurista ja kielellistä homogeenisuutta eli tasakoosteisuutta. Tavoitteena on siis ollut todistaa meille lukijoille, että puhumme samaa kieltä ja kuulumme samaan yhteisöön, jolla on pysyvä asuinsijansa Suomi-nimisen maan rajojen sisäpuolella.

Ongelmaksi tämä voi muodostua siitä syystä, että tuo kielellistä, kulttuurista ja uskonnollista yhtenäisyyttä korostava kansakuntakertomus vaikenee sellaisista piirteistä, jotka eivät sovi sen pääjuoneen. Koska sen tarkoituksena on hahmotella kansakunnalle yhteistä nimittäjää, siinä ei näy eikä kuulu Suomen kielten, etnisyyksien, uskontojen ja kulttuurien kirjo. Tuon niin historiassa kuin nykyisyydessäkin vallitsevan moninaisuuden tekeminen näkyväksi ja kuultavaksi on kouluille tärkeä kansanvalistuksellinen tehtävä.

Kulttuurista kirjoa ei tarvitse etsiä kaukaa, sillä se näkyy kirjallisuuden klassikoissakin – kun niitä osaa katsoa sillä silmällä. Esimerkiksi Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä (1870) esiintyy romaniperhe, jota teoksessa kutsutaan pilkkanimellä Rajamäen rykmentti. Veljesten tapa ilkkua heille kertoo paljon romanien asemasta tapahtuma-ajan yhteisössä. Minna Canthin näytelmässä Työmiehen vaimo (1885) yksi päähenkilöistä, Homsantuuksi kutsuttu Kerttu Väänänen, on äitinsä puolelta romani. Monissa näytelmän sovituksissa Homsantuun roolina on tuoda tarinaan lähinnä vauhtia ja väriä, mutta nykynäkykulmasta hahmon voi nähdä itsenäiseksi ja rohkeaksi etnisen vähemmistön edustajaksi. Myös Juhani Ahon romaanissa Juha (1911) kuvataan etnisesti vieraita, rodullistettuja, henkilöhahmoja. Sellaisia ovat romaanissa nimittäin itärajan takana asuvat karjalaiset outoine asusteineen ja elämäntapoineen.

Kirjallisuutta on Suomessa kirjoitettu ja kirjoitetaan yhä useilla kielillä. Ensimmäinen Suomen puolen saamelainen kirjailija oli Pedar Jalvi (1888–1916). Hänen vuonna 1915 kirjoittamansa runoelma Lumihiutaleita (Muottacalmit) suomennettiin vasta vuonna 2017. Tunnetuin saamelaiskirjailija on Nils-Aslak Valkeapää (1943–2001), jonka ura ja elämänvaiheet kuvaavat hyvin saamelaisen kirjallisuuden transnationaalisuutta eli ylirajaisuutta. Suomessa syntynyt ja ensimmäisen kirjansa suomeksi kirjoittanut Valkeapää kirjoitti suurimman osa tuotannostaan pohjoissaameksi ja oli lopulta Norjan kansalainen. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon hän sai vuonna teoksesta Beaivi áhcázán (1988, suom. Aurinko isäni, 1992). 

Saamelainen nykyrunous ilmestyy usein monikielisinä laitoksina. Esimerkiksi pohjoissaameksi kirjoittavien Inger-Mari Aukion ja Niillas Holmbergin runoja on käännetty useille kielille.

Saamenkielisten (pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame) lisäksi Suomessa on myös muita vanhoja kielivähemmistöjä, kuten romanit, tataarit ja venäläiset, ja niillä kaikilla kielillä on myös luotu Suomessa sekä suullista että kirjoitettua kirjallisuutta. Romanikielellä kirjoitettua kirjallisuutta on Suomessa julkaistu vain vähän, mutta yhteisön historiaa ja kulttuuria on kerrottu suullisesti ja etenkin laulujen muodossa. Romanien perinnelaulut eli niin sanotut kaaleen tai tummien laulut välittävät vuosisatoja vanhoja kertomuksia romanien historiasta ja kulttuurista. Suomentataarit ovat siinä mielessä kiinnostava tapaus, että yhteisön suhteellisesta pienuudesta huolimatta tataarin kieli elää vahvasti sekä sosiaalisen kommunikoinnin että kirjallisen ilmaisun välineenä.

Kenties pieni mutta historian ylirajaisia verkostoja kuvaava esimerkki on jiddisinkielinen kirjallisuus Suomessa. Nykyään ei jiddisiä juuri kuule, mutta Helsingin juutalaisyhteisössä sitä puhuttiin 1830-luvulta lähtien 150 vuoden ajan. Helsingissä esitettiin jiddisinkielisiä revyitä ja näytelmiä. Arvostettu jiddisinkielinen kirjailija, romanialaissyntyinen Mordechai Chosid asui Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla.

Nykyään kirjallisten kielien lukumäärä on Suomessa entisestään kasvanut. Katri Talaskivi on tehnyt kysely- ja haastattelututkimusta Suomessa asuvista kirjailijoista, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Hän lähetti haastattelupyynnön yli 70:lle Suomessa asuvalle kirjailijalle ja sai 31 vastausta kuudella eri kielellä: englanniksi, espanjaksi, arabiaksi, venäjäksi, saksaksi ja suomeksi. Vaikka hänellä ei ole ollut keinoa tavoittaa kaikkia Suomessa asuvia ”muunkielisiä” kirjailijoita, otos antaa kuitenkin viitteitä kirjallisuuden kentän moninaisuudesta Suomessa.

Muunkielisten kirjailijoiden aseman heikkoudesta kirjallisella kentällä todistaa jo sekin, että he eivät pääse jäseniksi kirjailijaliittoihin: Suomen Kirjailijaliitto hyväksyy jäsenikseen vain suomeksi kirjoittavia ja Finlands svenska författareförening vain ruotsiksi kirjoittavia kirjailijoita.

Kansainvälisesti menestynein suomalaiskirjailija, joka kirjoittaa muulla kielellä kuin suomeksi ja ruotsiksi, on nimeltään Hassan Blasim. Hänen alun perin arabiaksi kirjoittamiaan teoksia on käännetty yli 20 kielelle. Blasimin kirjalliselle uralle ei ole ehkä merkityksellistä, määritelläänkö hänen teoksensa Suomen kirjallisuuden joukkoon, mutta Suomen kirjallisuuden kannalta on kiinnostavaa pohtia, mikä on kansallisen kaanonin suhde Blasimin kaltaisiin tekijöihin.

Pohdittaessa Blasimin paikkaa suomalaisen kirjallisuuden kentällä nousee väistämättä esiin myös kysymys suomennosten asemasta ja arvostuksesta. Kun arabiaa taitamaton suomalaislukija lukee Blasimia, hän lukee Sampsa Peltosen kirjoittamia suomenkielisiä sanoja, virkkeitä, kappaleita.

1. Listaa kirjailijoita ja teoksia, joita pidät Suomen kirjallisuudessa keskeisinä, mielestäsi kaanoniin kuuluvina. Vertailkaa ryhmässänne valintoja ja pohtikaa, mihin valintanne perustuvat.

2. Tutki käytössäsi oleva äidinkielen opetusmateriaalia ja tarkista, keitä suomalaiskirjailijoita siinä mainitaan. Millaisia yhteisiä piirteitä heissä havaitset?

3. Pohdi, missä olet nähnyt tai kuullut saamen kieltä. Osaatko yhtään saamen sanaa tai ilmaisua? Ota selvää, mitä saamenkielisiä lainasanoja suomen kielessä on.

4. Katso inarinsaameksi räppäävästä Amocista kertova videoklippi Yle Areenasta.

Millaiseksi kuvittelet inarinsaamen tulevaisuuden?

5. Etsi verkosta tietoa runoilija Niillas Holmbergista ja kuvaile hänen kieli- ja paikkaidentiteettiään.

6. Omaelämäkerrallisessa kirjassaan Sinut palestiinalaistaustainen Umayya Abu-Hanna kertoo ensimmäisestä työkokemuksestaan Suomessa. Lue seuraava lainaus ja mieti, millaisia kielten sekoituksia itse käytät tai olet kuullut muiden käyttävän. Ota samalla kantaa siihen, köyhdyttääkö vai rikastuttaako kielten sekoittuminen suomen kieltä. 

”Päiväkerhoapulaisen työ teki minut niin onnelliseksi. Selostin kaikille vastaantulijoille, että olin töissä päiväkarhussa. Ihmiset siristivät silmiään kuullessaan työpaikastani, mutta yleensä he vain nyökkäsivät kannustavasti. Elämä alkoi hymyillä. Ja aloin ahkerasti käyttää pientä punaista suomi-englanti-suomi-sanakirjaa. Kahvipöydässä pyysin kukkaa (kakkua). Ja sanakirjan avulla sanoin ihanalle rouvalle, joka hiki otsassa leipoi karjalanpiirakoita: ”Sinä köyhä.”

Hämmästyneenä hän katsoi minua. Toistin nyt saman etusormi ojossa (teatraalisuus ja kehonkieli auttavat aina kun käyttää vierasta kieltä): ”Sinä, you, very köyhä!”

Nainen ei osannut sanaakaan englantia, ja nyt vieras nainen jota hän oli ruokkimassa kutsui häntä ”veri köyhäksi”. Ei hätää.

Oikeasti halusin olla empaattinen ja sanoa ”poor you!” eli voi sinua kun olet niin kamalasti näitä piirakoita vaivannut. ”Veri köyhälle” rouvalle ei koskaan selvinnyt, miksi hän oli niin köyhä ja miksi nuori vieras halusi sitä korostaa.” (Abu-Hanna 2007, 20.)

7. Etsi tietoa jiddisin kielestä. Missä sitä on puhuttu ja ketkä sitä ovat puhuneet? Mitä kielelle nykyään kuuluu?

8. Pohdi käsitettä itämaisuus, josta käytetään myös termiä orientalismi. Millä tavoin itämaisuus näkyy suomalaisessa kirjallisuudessa?

9. Etsi tietoa siitä, mistä kielistä kirjallisuutta suomennetaan ja mihin kieliin suomeksi kirjoitettua kirjallisuutta käännetään. Millaisten asioiden ajattelet vaikuttavan käännösvalintoihin?

10. Vertaile Emmi Itärannan kirjan englanninkielistä ja suomenkielistä versiota. Mikä muuttuu ja mikä pysyy samana, kun kieli on eri? Vaikuttaako kieli esimerkiksi siihen, millaiseksi kuvittelet miljöön? Lainaus on peräisin kirjan alusta, sen prologista:

”Kaikki on nyt valmista.

Seitsemän viikon ajan olen jokaisena aamuna lakaissut teemajalle vievältä polulta lehdet, jotka ovat pudonneet kivilaatoille, ja neljäkymmentäyhdeksän kertaa olen valikoinut niiden joukosta kourallisen, jonka olen sirotellut takaisin kiville, jotta polku ei näyttäisi liiaksi ihmisen lakaisemalta. Se oli yksi asioista, joissa isä oli aina itsepäinen.

Sanja sanoi minulle kerran, ettei kuolleita tarvitse miellyttää. Ehkä ei tarvitsekaan. Ehkä yritän miellyttää itseäni. Toisinaan en tiedä eroa. Miten voisin, kun he ovat luissani ja veressäni, kun heistä ei ole jäljellä muuta kuin minä.”

”Everything is ready now.

Each morning for seven weeks I have swept the fallen leaves from the stone slabs that form the path to the teahouse, and forty-nine times I have chosen a handful among them to be scattered on the stones again, so the path wouldn’t look too much like it had been swept. That was one of the things my father always insisted on.

Sanja told me once the dead don’t need pleasing. Perhaps they don’t. Perhaps I do. Sometimes I don’t know the difference. How could I, when they are in my blood and bones, when all that is left of them is me.”

11. Pohdi, kenelle Suomessa asuva arabiaksi kirjoittava kirjailija kirjoittaa.

12. Onko kääntäjäkin kirjailija?

Lue Tarja Roinilan kolumni ja pohdi suomentajan roolia. 

13. Lue lainaus Koko Hubaran teoksesta Ruskeat Tytöt ja pohdi, mitä kirjallisiin hahmoihin samastuminen tarkoittaa:

”Kaikkein mieluiten luen afrikkalaisamerikkalaisten naiskirjailijoiden kirjoja, tai niin kuin minulla on tapana kutsua niitä: kirjailijoiden kirjoja. Luen niitä mieluiten siksi, että ne ovat monesti aivan käsittämättömän hyviä kielellisesti ja juonellisesti, mutta myös siksi, että niissä on lähes poikkeuksetta parhaiten ja uskottavimmin kirjoitetut ei-valkoiset hahmot. Kun olin lapsi ja teini, ei ollut yhtään suomenkielistä, suomalaisen rodullistetun, Ruskean kirjoittamaa kirjaa, joka kertoisi minusta. Ei yhtäkään. Raamatun tarinat olivat ainoita tarinoita, joissa esiintyi täysin kaltaisiani henkilöitä. Se ilmestyi suomeksi noin viisisataa vuotta sitten. Raamatun lisäksi sellaista kirjaa ei vieläkään oikeastaan ole. Minä rakastan lukemisen lisäksi kirjoittamista, mutta on todella lannistavaa ajatella, että minun pitäisi kirjoittaa tuo kirja, jos haluan sellaisen lukea.” (Hubara 2017, 89–90.)

14. Lue Yle-uutisten artikkeli ”’Meillä on tuhansia toistoja siitä, että mustat ihmiset ovat vaarallisia’ – Ohjaaja Sonya Lindfors kaipaa elokuva-alla isoja muutoksia”.

Pohdi, millä tavoin eri kulttuureita esitetään kirjallisuudessa. 

15. Lue Yle-uutisten artikkeli ”Milloin viimeksi luit kirjan, jonka kirjoittaja ei ole valkoinen”.

Vastaa otsikossa esitettyyn kysymykseen. Millä tavoin moninaisuus näkyy tai ei näy siinä kirjallisuudessa, jota olet koulussa lukenut?