Yhdenvertaisuuslain kieltämät syrjintäperusteet ovat: ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suun­tautuminen ja muu henkilöön liittyvä syy. Tasa-arvolaissa syrjintäperusteet ovat suku­puoli, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu. Kummassakin laissa kielletään myös häirintä näillä perusteilla.

Nuoret opiskelijat kannettavien tietokoneiden ääressä keskittyneinä.

Syrjinnän määrittely

Yhdenvertaisuus on Suomessa perusoikeus. Perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan. Syrjintää on se, että ihmistä kohdellaan huonommin kuin toista henkilökohtaisen ominaisuuden ja laissa säädetyn syrjintäperusteen perusteella. Välitöntä syrjintää on esimerkiksi se, että romanitaustaiselle opiskelijalle ei anneta opiskeluvälineitä kuten muille opiskelijoille.

Syrjintää on myös, kun näennäisesti neutraali sääntö, peruste tai käytäntö saattaa ihmisen muita epäedullisempaan asemaan henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella. Välillistä syrjintää on esimerkiksi se, että pyörätuolilla liikkuva oppilas ei pysty käyttämään koulurakennusta tai pihaa kuten muut oppilaat.

Häirintä, joka on ihmisarvoa tarkoituksellisesti ja tosiasiallisesti loukkaavaa ja joka liittyy johonkin kiellettyyn syrjintäperusteeseen, on myös yhdenvertaisuuslaissa ja tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää. Tällä tarkoitetaan tilanteita, joissa luodaan syrjintäperusteeseen liittyvä halventava, nöyryyttävä, uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri. Häirintä voi olla myös puhetta, loukkaavan materiaalin jakamista tai sen esittämistä.

Vihapuhe

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan vihapuhe on viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan. Vihapuhe saattaa olla lainvastaista syrjintää yhdenvertaisuuslain nojalla, vaikka se ei välttämättä täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. 

Vihapuhe voi kohdistua ihonväriin, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen. Vihapuheen tarkoituksena on useimmiten luoda kuva tiettyyn vähemmistöryhmään kuuluvista ihmisistä epäilyttävinä, epäluotettavina tai alempiarvoisina. Vihapuhe loukkaa usein syvästi toisen henkilön ihmisarvoa.