Maanantain kertomuksessa käsitellään perinteitä ja niihin liittyviä hyviä käytöstapoja.
Kertomus
Päivänä muutamana kutsui Kelpo, Lintumetsän auttavaisin kottarainen, luokseen kaikki ystävänsä. Jo lehahti räystään alta kottaraispöntölle Säntti-haarapääsky, frakki päällä ja silinterihattu päässä. Niin lensi paikalle myös Äksy-närhi, joka aina piti raidallista pipoa silmillään, se kun pelkäsi saavansa nuhan. Vihdoin lensi pitkin siiveniskuin kuusikosta myös pöllö Mores, joka tietää kaiken kaikesta.
Kelpo odotti kottaraispöntössä vieraitaan ja oli kattanut pöytään parhaat toukkansa ja ison kannun mahlamehua. Ensimmäisenä ennätti ovesta sisään Säntti-haarapääsky, otti hatun päästään ja ojensi oikean siivenkärkensä Kelpo Kottaraiselle. "Hyvää päivää ja kiitos kutsusta!" Tuskin oli Kelpo Kottarainen ehtinyt toivottaa Säntin tervetulleeksi, kun oviaukosta lensi sisään Äksy-närhi, tönäisi Säntin syrjään ja räpytteli pöydän ääreen pipo silmillään.
"No mutta Äksy! Ei saa törmäillä tuolla lailla!" Säntti kiljahti. "Pipo pois päästä! Tule sanomaan kunnolla päivää!"
"Onko sinulla korvasärkyä vai miksi olet noin vihainen?" Kelpo-kottarainen kysyi ystävällisesti, mutta Äksy-närhi ei vastannut vaan veti vain piponsa syvemmälle päähän ja kurottui nokkaisemaan toukan vadilta.
"Ei sillä mitään korvasärkyä ole!" Säntti-pääsky puuskahti. "Se ei vain osaa käyttäytyä kunnolla!" "No en minä ainakaan myöhästynyt!" Äksy-närhi ärähti ja jatkoi syömistä pipo silmillä.
Juuri silloin lehahti pöllö Mores kottaraispönton ovelle, otti sinisen yömyssyn päästään ja ojensi siivenkärkensä Kelpo Kottaraiselle. "Hyvää iltaa ja kiitos kutsusta! Anteeksi, että olen hieman myöhässä, mutta ilta-aurinko häikäisi ja törmäsin tuohon viereiseen puuhun."
"Eihän sinuun sattunut?" Kelpo kysyi huolehtivasti ja auttoi pöllöä sukimaan törmäyksessä pöllähtäneet siipisulat.
Säntti-pääsky oli vieläkin kiukkuinen Äksylle, sillä tämä ei tehnyt tilaa pöydän ääressä. "Sano nyt sinäkin, Mores, että Äksyn pitää käyttäytyä kunnolla! Se ei edes sanonut päivää eikä kätellyt meitä!"
"Etkö sinä tiedä, Äksy, miksi me tervehdimme kättelemällä?" Mores kysyi närheltä rauhallisesti.
"En", Äksy-närhi vastasi nolona. "Onko siihen muka joku syy?"
"On tietysti! Kaikkiin tapoihin on aina jokin hyvä syy", Mores naurahti ja selitti sitten, että entisaikaan ilmoitettiin jo kaukaa oikeaa kättä tai siipeä heilauttamalla, että lähestyttiin ilman aseita ja ystävällisin aikein. Kun tultiin lähemmäs, tervehdittiin kädestä pitäen. Näin varmistettiin, ettei kumpikaan halunnut käydä toisen kimppuun vaan oltiin ystäviä.
"Ai jaa", Äksy mutisi ja ojensi siipensä Kelpo Kottaraiselle. "Terve! Ollaanhan me kavereita?"
Säntti-pääsky ei vieläkään ollut tyytyväinen. "Entäs tuo pipo, se on vieläkin päässä, vaikka Äksy istuu sisällä ruokapöydän ääressä!"
Mores naurahti ja selitti, että hattu oli entisaikaan vapauden merkki ja pään paljastamisella osoitettiin kunnioitusta. Siksi hattua nostetaan vieläkin, kun tervehditään toisia, ja hatut, pipot ja myssyt otetaan kokonaan pois päästä, kun mennään sisälle. Ruokapöydässä ei koskaan istuta hattu päässä, sillä ruoka on arvokas asia.
Moreksen puhuessa Äksy-närhi riisui vaivihkaa pipon päästään, sillä ei se ollut mikään tyhmä lintu. Sitä paitsi kottaraispöntössä oli kuuma.
"Hyvät ystävät!" Kelpo Kottarainen sanoi, kun oli syöty kaikki herkut ja mahlakannukin oli tyhjä. "Mitäs jos opeteltaisiin yhdessä hyviä tapoja niin meillä olisi entistäkin hauskempaa!"
"Hienoa!" huudahti Säntti. "No miksei", mutisi Äksykin ja nousi pöydästä. "Mikäs unohtui?" kysyi pöllö Mores ja iski silmää toisille. Tiedättekö, mikä Äksyltä unohtui?
Tehtäviä luokassa tai ryhmissä
- Kummalla kädellä sanotaan päivää - harjoitelkaa kädestä tervehtimistä - riittääkö kädenpuristus vai pitääkö myös nyökätä?
- Miettikää yhdessä, mitä nämä päähineet ovat ja mitä ne kertovat kantajastaan (ylioppilaslakki, tohtorinhattu, piispan/paavin hiippa, lentäjän lakki, F1-lippalakki, kruunu).
- Hattuja voidaan myös piirtää tai esim. askarrella luokan oma hattu ja miettiä, miten sitä käytetään?