Tapakasvatuksesta kirjoitetuissa artikkeleissa tapakasvatustyyli keskustelee tulevaisuuden osaamistarpeiden ja nykypäivän tapakasvatuksen ajatusten ja tarpeiden kanssa.

Artikkelit sisältävät pohdintaa hyvistä käytöstavoista ja tapakasvatuksen tarpeesta, tapakasvatuksen toteuttamisesta oppitunneilla ja koulun osallistavassa, kansainvälisessä ja monikulttuurisessa, tulevaisuuskatseisessa arjessa. Kolme arjen pientä sanaa: ”anteeksi, kiitos ja päivää” toimivat hyvän käytöksen perustana myös tulevaisuudessa ja siksi niiden juurruttaminen tulevaisuutta tehtäessä on edelleen ajankohtaista.

Maailmassa tekemisen, tietämisen ja olemisen rakenteet ja haasteet ovat muuttuneet.

Tekeminen – kaikki tärkeät ja vaikuttavimmat tulokset syntyvät yhteistyössä ja verkostoissa.

Tietäminen – entistä enemmän hajautettu teknisesti ja sosiaalisesti.

Oleminen – identiteettimme on koetuksella jatkuvan muutoksen ja globaalien informaatiovirtojen maailmassa.

Yhteiset perinteet, toimintatavat ja elämykset lisäävät yhteisöllisyyden tunnetta ja muistuttavat siitä, että meistä kukin on osa suurempaa kokonaisuutta. Ne viestivät välittämistä ja vastuullisuutta. Kouluvuosina yhteisesti sovitulla tavalla toimiminen ja hyvien tapojen noudattaminen edistävät kaikkien – sekä lasten että aikuisten – viihtymistä koulussa ja mahdollistavat työrauhan. Tapakasvatus ei tarkoita päälleliimattujen ja ulkokultaisten etikettisääntöjen opettelua, vaan se on vuorovaikutusta, yhteisten pelisääntöjen noudattamista ja toisten ihmisten arvostamista erilaisissa kohtaamisissa.

Hyvät käytöstavat ovat läsnä jatkuvasti kouluarjessa. Ne ovat yhteisiä tietoja ja taitoja, joita seurataan jatkuvasti ja harjoitellaan yhdessä. Hyvät käytöstavat ovat tärkeä osa kansalaisosaamista, osa yhteiskunnan säännöstä, jota tulee oppia kunnioittamaan ja noudattamaan. Paras lähtökohta hyvien tapojen noudattamiselle on halu ottaa toiset ihmiset huomioon. Jokainen meistä on arvokas, ja jokainen ansaitsee tasavertaisen ja oikeudenmukaisen kohtelun. Hyvät tavat kuuluvat kaikille.

Koulussa ja kotona annettu tapakasvatus muodostaa kokonaisuuden, johon sisältyy monia erilaisia näkökulmia, ajatuksia ja konkreettisia toimia. Aikuisen esimerkki on ensiarvoisen tärkeä. Opettaja noudattaa oikeudenmukaisuutta ja hyviä tapoja kohdatessaan ja arvioidessaan oppilaitaan; vanhemmat korostavat hyvän käytöksen merkitystä myös kotona; kodin ja koulun välistä yhteistyötä tehdään vuorovaikutteisesti ja toista osapuolta kunnioittaen. Itseään arvostava yksilö osaa arvostaa myös muita.

Toisen ihmisen huomioon ottaminen

Hyviin tapoihin ja toisten kunnioittamiseen sisältyy myös oikeus tehdä virheitä. Turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä virheistä on mahdollisuus oppia. Samalla koululainen tai opiskelija saa itse oivaltaa, että aina ei tarvitse olla oikeassa ja että elämä jatkuu siitä huolimatta. Tämä on tulevaisuutta – sekä työ- että yksityiselämää – ajatellen tuiki tärkeä taito.

Vuorovaikutustaidot ovat niin ikään tärkeitä sekä koulussa, että elämässä. Ne auttavat kohtaamaan toiset ihmiset erilaisissa työ- ja elämäntilanteissa – myös niinä elämään väistämättä kuuluvina kurjina hetkinä. Tapakasvatuksessa on siis syytä huomioida myös muut kuin juhlan ja arjen kepeät tilanteet. Hyvät käytöstavat ja vankka itsetunnon perusta antavat yksilölle valmiudet soveltaa omia taitojaan erilaisten tarpeiden mukaan. Ne luovat pohjan hyvälle elämänhallinnalle.

Mihin siis tapoja tarvitaan? Lasten ja nuorten kasvuympäristön muutokset edellyttävät kokemuksia turvallisesta ja välittävästä aikuisuudesta sekä rakentavasta toiminnasta yhteisössä, harjaantumista arjen taitoihin ja yksilöllistä tukea ja ohjausta omalle kehitykselle. Hyvät tavat ovat tuki elämän eri tilanteisiin, vuorovaikutuksen vahvistajia muiden ihmisten kohtaamiseen ja vakaa perusta hyvän itsetunnon rakentumiseen. Tapakasvatus on sujuvan arjen ja juhlan mahdollisuus.

Teksti perustuu Aslak Lindströmin artikkeliin “Toisen ihmisen huomioon ottaminen” kirjassa Aho, Kaarina (toim.): Tavattomasti tapoja – koulu hyviin tapoihin ohjaamassa (OPH 1996). Asiasisältöä on päivitetty ottaen huomioon vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteita varten tehdyt luonnokset sekä niiden kommentoinnin yhteydessä saatu palaute.

Takaisin ylös

Kouluruokailu on päivittäinen kohtaamisten ja vuorovaikutusten tilaisuus, joka tuottaa ruokasivistystä. Kouluruokailu on keskeinen kouluarjen tapakasvatuksen väline. Sitä voidaan hyödyntää moniin tarkoituksiin ja lähestyä eri näkökulmista. Toisten huomioon ottaminen, ruokapuheen ja ruokakulttuurin arvostus, työn tekemisen kunnioitus ja perinteisiin ja kansainvälisyyteen kasvattaminen erilaisten teemapäivien ja viikkojen myötä ovat vain muutamia esimerkkejä. Tavoitteellisen tapakasvatuksen pääpaino on jokapäiväisessä ruokailussa, mutta kouluruokailussa voidaan harjoitella myös juhlatilanteissa toimimista.

Kouluruokailussa opetellaan taitoja, joiden avulla voi toimia muuttuvassa yhteiskunnassa ja työelämässä. Arkipäivän asiat saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä, mutta osaaminen ei synny sattumalta. Taitamisen perusta luodaan pitkäjänteisen ohjatun harjoittelun ja toistojen avulla. Pieni ottaa isosta mallia. Aikuisten esimerkki, lasten ja aikuisten yhteinen ruokailu on merkittävä ohjauksen keino ja yhteisöllisyyden vahvistaja. Yhteisellä aterialla opetellaan odottamaan omaa vuoroa, käyttämään ruokailuvälineitä oikein, syömään siististi, keskustelemaan hillitysti ja ottamaan sekä ympäristö, että ruokailutoverit huomioon. Aterian aikana ruokapuheilla rakennetaan tietoa monipuolisessa vuorovaikutuksessa, yhdessä toisten kanssa. Kouluruokailuun yhdistyy eri ikäkausina luontevasti erityyppistä tapakasvatusta. Tuloksena on parhaimmillaan kaikille osallistujille miellyttävä, virkistävä ja rentouttava, jokapäiväinen odotettu ateriahetki.

Pieni ottaa isosta mallia

Kouluruokailussa korostuvat paitsi aikuisen esimerkki, myös sukupolvien jatkumo. Tärkeintä on, että koulussa ymmärretään yhteisesti kauniin käytöksen arvo ja osataan siirtää opittu omaan elämään käytännössä. Hyviä tapoja ja kohteliaisuutta voi oppia vain niitä arvostavassa ja toteuttavassa ympäristössä. Opettajat ja muu henkilöstö toimivat elävinä esimerkkeinä myönteisestä suhtautumisesta kouluruokailuun, hyvistä ruokailutavoista ja ravintotottumuksista kasvattajan ja aikuisen roolissaan – koulu työpaikkana sekä velvoittaa että antaa oivallisen mahdollisuuden erityisesti tapakasvatukseen osana kouluruokailun ohjausta. Koulun vanhimmat oppilaat voivat oppia itsekin toimimalla esimerkkinä ja vertaistukena nuoremmille oppilaille.

Oppilaat odottavat, että he voisivat tuntea olonsa turvalliseksi, voisivat ymmärtää asioita ja oppisivat tekemään omassa elämässä eettisesti perusteltuja valintoja. Kun kouluruokailu on huomioitu pedagogisena toimintana koulun opetussuunnitelmassa, se on luontevasti tavoitteellinen osa koulun kasvatuksellista toimintakulttuuria, arkipäivän hyviä tapoja ja ruokasivistystä.

Teksti pohjautuu Annikki Mikkola-Montosen artikkeliin “Kouluruokailu – haaste ja mahdollisuus” kirjassa Aho, Kaarina (toim.): Tavattomasti tapoja – koulu hyviin tapoihin ohjaamassa (OPH 1996). Asiasisältöä on päivitetty ottaen huomioon vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteita varten tehdyt luonnokset sekä niiden kommentoinnin yhteydessä saatu palaute.

Takaisin ylös

Tapakasvatus on kokonaisuus, joka läpäisee luontevasti sekä koko opetussuunnitelman että koulun arkisen toimintakulttuurin. Tapatietoutta voidaan jakaa eri oppiaineiden – oikeastaan kaikkien oppiaineiden - tunneilla. On kuitenkin tiettyjä oppiaineita, joissa tapakasvatus on erityisen keskeinen asia, joka ansaitsee runsaasti huomiota. Näistä oppiaineista on alla muutama esimerkki.

Kielet

Kielten opetuksella on oma tehtävänsä tapakasvatuksessa, sillä vuorovaikutustaitojen harjaannuttaminen ovat luonteva osa kielten oppitunteja. Kulttuurit, tavat ja kansallisuudet kohtaavat kieltenopinnoissa suomalaisen kielen ja kulttuurin erityispiirteet. Jokainen opiskeltava kieli tarjoaa oivan mahdollisuuden tutkia kulttuurisesti monimuotoista maailmaa, jossa tavat ja tahto ymmärtää toista osapuolta ovat avainasemassa. Voidaan pohtia, mitkä oman ja opiskeltavan kielen ja kulttuurin piirteet on erityisen hyvä tuntea ja hyödyntää muun maalaisia kohdatessa ja maailmalla liikuttaessa. Tapakasvatus on kielenkäyttöä ja viestintää sekä kotona että muilla mailla!

Käsityö

Käsityön opetuksen lähtökohtiin kuuluvat luova innostus, erilaisten perinteiden ja työn tekemisen arvostus sekä toisten tekemisen ja yhdessä tekemisen kunnioitus. Suomalaiseen tapakulttuuriin kuuluva vastuullisuus omasta työstä kasvaa vähitellen eri ikäkausina. Keskeisiä sisältöjä ovat ympäristön huomioiminen ja turvallinen käyttäytyminen. Käsityön opetus tarjoaa mahdollisuuden myös tilanteeseen sopivan pukeutumisen merkityksen ymmärtämiselle. Käsityötunneilla tutustutaan eri kulttuureihin ja niiden sivistysperintöön, muotiin ja niihin liittyviin ilmiöihin. Koulun yhteiset juhlat, näytelmät ja erilaiset teemaviikot tarjoavat niin ikään monia erilaisia toimintatapoja käsityönopetuksessa huomioitaviksi.

Kotitalous

Hyvät tavat, tapakulttuuri ja kodin juhlat sekä sosiaalinen vastuu ja välittämisen ilmapiiri sisältyvät kotitalouden oppiaineen keskeisiin sisältöalueisiin. Kotitalous monitieteisenä oppiaineena antaa erityisen mahdollisuuden yhteistyöhön muiden oppiaineiden ja kouluruokailun kanssa sekä mahdollisuuden soveltaa tietoisesti käytäntöön tapatietoutta.

Ruoka- ja tapakulttuuri ovat tärkeä osa kotitalousopetusta, ja ne muodostavat ison osan siitä sisällöstä, jonka tehtävänä on auttaa oppilasta omaksumaan arkipäivän elämässä tarvittavia valmiuksia. Ryhmässä työskennellessään oppilaat oppivat yhteisvastuuta, työnjakoa ja itsenäistä työntekoa. Kotitalouden oppimisympäristössä toimitaan tasa-arvon ja tasavertaisuuden periaatteiden mukaisesti ja huolehditaan myös koulukavereista. Ruokakulttuuriin liittyy estetiikkaa, ruokaperinnetietoutta, oikeaoppisen kattauksen hallitsemista sekä pöytätapojen harjoittelua. Erilaiset teemapäivät, juhlien vietot ja vierailut opettavat tilanteissa käyttäytymistä, osallistavat oppilaita ja ovat siksi merkittävä osa tapakasvatusta. Jos ryhmässä on muualta tulleita oppilaita, heidän kotimaansa kulttuuriin ja arvoihin on luontevaa tutustua ruokalajien ja ruokailutapojen sekä arjen toimintojen kautta. Kansainvälisyyskasvatus sopii mutkattomasti kotitalouden opetukseen.

Liikunta

Liikunnanopetuksen päämääränä perusopetuksessa on vaikuttaa myönteisesti oppilaan fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin sekä ohjata oppilasta ymmärtämään liikunnan terveydellinen merkitys. Liikunta tukee ihmissuhdetaitoja ja työskentelytaitoja toiminnallisuuden kautta ja avulla. Liikunnallinen yhteistoiminta ohjaa toisten huomioon ottamiseen ja itsehallintaan sekä auttaa oppilaita ymmärtämään yhteisten sääntöjen ja niiden noudattamisen välttämättömyyden esimerkiksi yhteispelien ja leikkien onnistumisen kannalta. Liikunnassa opitaan ottamaan vastuuta omasta toiminnasta ja yhteisistä oppimistilanteista.

Koulun toimintakulttuuriin kuuluu oppituntien ulkopuolinen toiminta, johon sisältyvät erilaiset juhlat ja tapahtumat sekä monenlaiset eri teemapäivät. Oppiaineiden välinen yhteistyö ja toiminta ja sekä oppilaiden osallisuus mahdollistuvat, ja hyville käytöstavoille syntyy luonteva opetuksellinen tilaus ja harjoittelumahdollisuus. Erityisesti juhlien ja muiden tapahtumien järjestelyissä on helppo yhdistää esimerkiksi kotitalouden, kielten, liikunnan ja musiikin opetus. Biologian ja liikunnan opettajat puolestaan voivat ideoida vaikkapa yhteisiä luontoretkiä, ja kielten opetus yhdistettynä kotitalouteen voi poikia mitä mielikuvituksellisimpia makumatkoja uusiin kulttuureihin.

Teksti perustuu osioon “Tapakulttuuria oppiaineissa” kirjassa Aho, Kaarina (toim.): Tavattomasti tapoja – koulu hyviin tapoihin ohjaamassa (OPH 1996). Asiasisältöä on päivitetty ottaen huomioon vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteita varten tehdyt luonnokset sekä niiden kommentoinnin yhteydessä saatu palaute.

Takaisin ylös

Hyvät tavat palkitsevat noudattajansa: ne auttavat yksilöä luomaan itselleen paikan yhteisössä, jossa yhteenkuuluvuutta lujittavat yhdessä sovitut käytännöt. Tapojen oppiminen vaatii ymmärrystä ja tietoa niiden taustalla vaikuttavasta kulttuurista. Tapojen soveltaminen käytäntöön taas edellyttää halua sopeutua kulloiseenkin ympäristöön.

Perusopetuksen arvopohjana ovat mm. ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, monikulttuurisuus sekä kestävä elämäntapa. Perusopetuksen tehtävänä on edistää yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta, osallisuutta sekä yksilön oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista.

Monikulttuurisen Suomen kansainvälisyyteen kasvavat lapset ja nuoret kaipaavat monipuolista ja oivaltavaa tapakasvatusta. Siihen sisältyvät sekä oman kulttuurimme historia ja perinteet että kiinnostus, myönteinen uteliaisuus ja arvostus muiden kulttuurien perinteitä ja tapoja kohtaan. Hyvät käytöstavat ovat tärkeä osa kansalaisosaamista, osa yhteiskunnan säännöstöä, jota tulee oppia kunnioittamaan ja noudattamaan. Pitää osata käyttäytyä omiensa joukossa, jotta voi laajentaa elinpiiriään.

Hyvät tavat muuttuvassa yhteiskunnassa

Vanhojen hyvien tapojen soveltaminen ja niiden ” tuunaaminen” tähän päivään sopivaksi on haaste, johon sekä kotien että koulujen on syytä tarttua. Aikuisen esimerkki on tärkeä, oli kyse sitten opetushenkilöstöstä tai lapsen huoltajista. Tärkeitä ovat myös aitous ja avoimuus: päälleliimattu kohteliaisuus ei ole yhtä kuin vilpitön ja kunnioittava suhtautuminen toiseen ihmiseen.

Suomalaiset koululaiset pärjäävät mainiosti osaamistilastoissa ja koulun perustehtävä säilyy tulevaisuudessakin, mutta toimintaympäristö muuttuu vinhaa vauhtia. Oppilaat tarvitsevat tietoa ja ymmärrystä omasta taustastaan ja muiden kulttuurien ominaispiirteistä, kykyä toimia monikielisessä ja monikulttuurisessa ympäristössä sekä taitoja, joiden avulla voi toimia muuttuvassa yhteiskunnassa ja työelämässä. Oppilaat tarvitsevat myös nykyistä parempia tilaisuuksia yhdistää koulussa ja sen ulkopuolella opittua sekä oppia hakemaan ja rakentamaan tietoa yhdessä ja monipuolisessa vuorovaikutuksessa. Tulevaisuuden tekeminen edellyttää taitoja toimia verkostoissa sekä ajatella ja ratkaista ongelmia.

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tarkastella ympäröivää todellisuutta. Laajan ja monipuolisen maailmankatsomuksen opettaminen on avainasemassa tämän päivän koululaisten tulevaisuutta pohjustettaessa. Tapakasvatukseen, hyvään käytökseen ja vuorovaikutukseen sekä muiden kulttuurien ymmärtämiseen on perusteltua kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Teksti perustuu Jussi Kekkosen artikkeliin “Lukiolaisen näkökulma”, Eeva Penttilän artikkeliin “Kyynärpäät pöydällä kuin hevosmiehellä!” ja Tuomas Korppoon artikkeliin “Opiskelijan kokemuksia eurooppalaisista tavoista” kirjassa Aho, Kaarina (toim.): Tavattomasti tapoja – koulu hyviin tapoihin ohjaamassa (OPH 1996). Asiasisältöä on päivitetty ottaen huomioon vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteita varten tehdyt luonnokset sekä niiden kommentoinnin yhteydessä saatu palaute.

Takaisin ylös

Koulua vai elämää varten? Elämää, sanovat oppilaat. Kirjasivistys tai ammatillinen pätevyys eivät sellaisenaan riitä – tarvitaan eväitä myös erilaisissa tilanteissa käyttäytymiseen, uusiin olosuhteisiin sopeutumiseen ja toisten ihmisten kohtaamiseen. Hyvät käytöstavat ovat läsnä jatkuvasti kouluarjessa. Ne ovat vuorovaikutuksen tietoja ja taitoja, osaamista, jota tavoitellaan ja jota harjoitellaan yhdessä aikuisten ohjauksessa. Taitoja opitaan toistuvasti tekemällä, osallistumalla ja kokemalla. Hyvät käytöstavat voivat olla ratkaiseva etu myös työhaastattelussa.

Hyvä opettaja ymmärtää erilaisia oppijoita ja pystyy kehittämään myönteisesti oppilaidensa itsetuntoa. Itseään arvostava ihminen taas haluaa usein muillekin hyvää. Oppilaisiin luottaminen ja luottamustehtävien tasapuolinen jakaminen sekä oppilaiden osallistaminen lisäävät sitoutumista ja opettavat ottamaan vastuuta itsestään ja muista.

Kansainvälistyvässä maailmassa elävien lasten ja nuorten on tärkeää ymmärtää, että tulevaisuus riippuu paljolti ihmisten välisen vuorovaikutuksen sujuvuudesta. Koulumenestys ei yksin takaa valoisaa tulevaisuutta – vähintään yhtä tärkeää on osata käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla myös eri kulttuureista ja taustoista tulevien ja olevien ihmisten kanssa. Kieli on kulttuuria, ja kulttuuri muovaa kieltä. Muiden kulttuurien tunteminen ja ymmärtäminen puolestaan auttaa yksilöä peilaamaan ja analyyttisesti arvioimaan myös omaa ympäristöään.

Koulu hyvien tapojen oppimisympäristönä

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan koulun tulee oppimisympäristönä tukea sekä opettajan ja oppilaan välistä että oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta. Tavoitteena on avoin, rohkaiseva, kiireetön ja myönteinen ilmapiiri, jonka ylläpitämisestä vastuu kuuluu sekä opettajille, oppilaille että koko koulun henkilöstölle. Myönteinen ilmapiiri luo edellytyksiä toista kunnioittavalle ja hyvälle käytökselle.

Hyvä tapakasvatus on luontevaa ja osallistavaa, mielenkiintoista ja motivoivaa. Tapakulttuuri kiinnostaa lapsia ja nuoria, ja sitä on mahdollista opettaa toiminnallisesti, monipuolisesti ja innostavasti sekä eri oppiaineissa että oppituntien ulkopuolella koulun kaikessa toiminnassa. Hyvin tapojen osaaminen syntyy myönteisessä ilmapiirissä ja erilaisissa kohtaamisissa koulun arkipäivässä.

Teksti perustuu Heidi Gyldénin artikkeliin “Tapakasvatusta kouluun – oppilaan odotuksia” ja Tuomas Korppoon artikkeliin “Opiskelijan kokemuksia eurooppalaisista tavoista” kirjassa Aho, Kaarina (toim.): Tavattomasti tapoja – koulu hyviin tapoihin ohjaamassa (OPH 1996). Asiasisältöä on päivitetty ottaen huomioon vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteita varten tehdyt luonnokset sekä niiden kommentoinnin yhteydessä saatu palaute.

Takaisin ylös

Tapakasvatus on koulun kasvatustyön nurkkakiviä, jotka on asetettu jo lainsäädännössä. Opiskeluympäristön tulee olla henkisesti ja fyysisesti turvallinen, oppimisen ja osallistumisen mahdollistava avoin ja myönteinen. Vuorovaikutteisuutta tulee tukea sekä oppilaitoksen sisällä että yhteydenpidossa ympäristöön. Säädöksissä korostetaan opiskelijan itsenäisen toiminnan ja vastuullisuuden lisäksi opiskelijan asemaa osana opiskeluyhteisöä. Tapakasvatus toimii tehokkaasti myös yleisen opiskeluviihtyvyyden edistämiseksi ja koulukiusaamisen ehkäisemiseksi.

Hyvät käytöstavat voivat olla ratkaiseva etu työ- ja opiskeluelämässä

Ammatillisessa peruskoulutuksessa tapakasvatuksen merkitys korostuu. Koska koulutuksen jälkeen on tarkoitus siirtyä suoraan töihin, täytyy työelämässä tarvittavia taitoja omaksua jo koulutuksen aikana. Ammattiosaaminen edellyttää joustavaa tilannetajua, vuorovaikutus-, asiakaspalvelu- ja yhteistyötaitoja ja jälleen kerran tärkeimpänä kykyä ottaa toiset ihmiset huomioon. Hyvä käytös ja vuorovaikutustaidot sekä arjenhallinta ovat tietysti tärkeitä taitoja myös lukiolaiselle ja opintojaan vielä mahdollisesti jatkavalle ylioppilaalle. Hyvät tavat ja asianmukainen käyttäytyminen ovat valttikortteja työ- ja opiskeluelämässä, passeja maailmalla pärjäämiseen. Elämässä onnistumiseen ja menestymiseen tarvitaan myönteistä ja toista kunnioittavaa asennetta ja monimuotoista sivistystä. Jokainen kohtaaminen on meille ainutkertainen mahdollisuus, johon haluamme tarttua. Ensivaikutelman voi antaa itsestä vain yhden kerran ja sen muodostamiseen käytettävä aika on suhteellisen lyhyt.

Myönteinen asenne on onnistuneen vuorovaikutuksen lähtökohta

Toisen ihmisen huomioon ottamista osoittavat muodot vaihtelevat ja ovat hyvin tilannesidonnaisia. Eri ikäryhmillä, eri ammattialoilla, eri kansoilla ja jopa eri asuinympäristöillä on omat tapojen ilmiasunsa. Niiden kaikkien hallitseminen on inhimillisesti mahdotonta. Jos olemme kuitenkin sisäistäneet perusajatuksen ja -asenteen toisen ihmisen huomioon ottamisesta ja sen myönteisestä osoittamisesta käyttämällä ystävällisiä ja kohteliaaksi tunnistettavia sanoja ja eleitä, olemme saavuttaneet ensimmäisen ja tärkeimmän tason tapakulttuurin moninaiseen kirjoon tutustumisessa: meissä on syntynyt positiivinen halu välttää tahatonta loukkaamista, tahallisesta puhumattakaan. Tältä tasolta voi lähteä ponnistamaan kohti tapakulttuurien laaja-alaista hallintaa. Tämä ajattelu on tapakulttuurin tehostamisen keskeinen lähtökohta ja hedelmällinen lähestymistapa.

Opiskeluarjessa karttuvat hyvät käytöstavat osana yleissivistystä

Halu oppia hyviä käytöstapoja ja niiden soveltaminen lähtee itsestä, mutta perustana ovat koulun tarjoama hyvä yleissivistys ja kyky ymmärtää arvojen merkitys. Sekä ammatillisessa peruskoulutuksessa että lukiossa kaikille yhteisiä opintoja ovat mm. äidinkieli, vieraat kielet ja liikunta. Näissä kaikissa on mahdollista auttaa opiskelijaa oivaltamaan omat kykynsä ja kehittää opiskelijan itsetuntoa ja myönteistä minäkuvaa. Opinnoissa karttuvat myös viestintätaidot, jotka ovat nykypäivän työelämässä välttämättömiä.

Valinnaisissa ja koulutusalakohtaisissa tutkinnon osissa on niin ikään mahdollista tuoda esiin ja tukea hyvää tapakulttuuria. Tapakasvatus on luontevaa liittää osaksi arjen toimintaa, kaiken toiminnan läpäiseväksi teemakokonaisuudeksi. Toimiva tapakulttuuri kasvattaa opiskelijoista valistuneita yhteiskunnan jäseniä, jotka tulevat toimeen muiden ihmisten kanssa ja osaavat käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa.

Kun oppilaitoksessa arvostetaan hyviä tapoja, se heijastuu myönteisesti koko kouluyhteisöön. Kodin ja koulun vuorovaikutus ja hyvä yhteistyö ovat tärkeitä myös toisen asteen koulutuksessa, aivan kuten perusopetuksessakin. Kohtelias käytös ja yhteisten toimintatapojen kunnioittaminen kuuluvat kaikille.

Teksti perustuu Anneli Vasaran artikkeliin “Tapakulttuuri on osa ammattisivistystä” kirjassa Aho, Kaarina (toim.): Tavattomasti tapoja – koulu hyviin tapoihin ohjaamassa (OPH 1996). Asiasisältöä on päivitetty ottaen huomioon vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteita varten tehdyt luonnokset sekä niiden kommentoinnin yhteydessä saatu palaute.

Takaisin ylös