Tämä sivu on tarkoitettu kouluikäisten lasten vanhemmille ja huoltajille. Sivulle on kerätty tiivistettyä tietoa kouluruokailusta, ruokakasvatuksesta ja kouluikäisen ravitsemuksesta. Tavoitteena on tukea kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja edistää kouluikäisten hyvinvointia.

Kouluikäisen lapsen hyvinvointi perustuu terveelliseen ravitsemukseen, riittävään liikuntaan ja lepoon. Vanhemmilla on tärkeä rooli varmistaa, että lapsi syö monipuolisesti ja säännöllisesti, nukkuu riittävästi ja liikkuu tarpeeksi. Kotona tulisi suosia kasviksia ja hedelmiä, noudattaa säännöllistä ateriarytmiä ja tukea myönteistä suhtautumista kouluruokailuun. Näin lapsi oppii tekemään terveellisiä ruokavalintoja ja omaksuu hyviä ruokailutottumuksia. Kodin ja koulun yhteistyö on avainasemassa lasten hyvinvoinnin ja ruokakasvatuksen edistämisessä.

Kouluruokailu on olennainen ja vakiintunut osa suomalaista ruokakulttuuria. Kouluruokailuun voi lähes jokainen suomalainen samaistua omien kokemustensa kautta.

Kouluruokailu on enemmän kuin vain ravintoa; yhdessä syöminen vahvistaa yhteisöllisyyttä, edistää fyysistä ja henkistä hyvinvointia, toimii kasvatuksellisena työvälineenä ja tarjoaa virkistävän tauon kiireiseen koulupäivään.

Ravitsemuksellisesti kouluruokailu täydentää päivän muuta ruokailua. Kouluaterian tulisi kattaa noin kolmannes oppilaan päivittäisestä energiansaannista, ja sen tulee noudattaa kansallisia ravitsemussuosituksia, edistäen oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Ruokailu järjestetään oppilaiden ikäkauden ja tarpeiden mukaisesti.

Pojat syömässä ruokalassa
Kuva: Satu Haavisto

Kouluruokailu on tärkeä osa ruokakasvatusta kouluissa. Sen avulla oppilaat oppivat terveellisyydestä, ruoan laadusta, hinnasta ja ympäristövaikutuksista. Kouluruokailu tarjoaa myös tilaisuuden pohtia ruokaan liittyvää teknologiaa, globalisaatiota, monikulttuurisuutta, paikallista ruokakulttuuria, erilaisia ruokavalioita ja hyvien tapojen merkitystä.

Yhdessä syöminen kehittää oppilaiden vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisuutta, kasvattaen samalla arvostusta ruokaa ja ruokailua kohtaan. Ruokailutauko tarjoaa virkistystä ja rytmittää koulupäivää luonnollisesti ja tehokkaasti.

Takaisin ylös

Kouluateria on suunniteltu ravitsemuksellisesti täysipainoiseksi, kun kaikki aterian osat nautitaan. Ateriaan kuuluu lämmin kala-, kasvis- tai liharuoka, ruokajuoma, salaatti, leipä ja levite. Kouluruokailusuosituksen mukaan koulussa tarjottavan aterian tulisi kattaa noin kolmannes oppilaan päivittäisestä energiantarpeesta.

Säännöllinen ateriarytmi on tärkeä osa hyvää ravitsemusta, ja auttaa välttämään epäterveellisiä välipaloja ja napostelua. Ravinnon kokonaisenergiasta vajaa viidennes tulisi saada proteiinista, noin puolet hiilihydraateista ja kolmannes rasvasta.

Runsas kasvisten ja hedelmien käyttö on terveellisen ruokavalion perusta. Aikuisille suositellaan vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä, ja lapsille vähintään viisi oman nyrkkinsä kokoista annosta. Kasvikset ja hedelmät tarjoavat runsaasti hyviä hiilihydraatteja ja välttämättömiä ravintoaineita. Kouluruokailussa suositaan runsaskuituisia elintarvikkeita, kuten täysjyväviljatuotteita, perunaa ja täysjyväriisiä.

Ravinnon rasvasta vähintään kahden kolmasosan olisi hyvä olla tyydyttymätöntä rasvaa, kuten kala, kasviöljyt ja pähkinät. Rasvaisessa kalassa on myös runsaasti D-vitamiinia.

Hyviä proteiinin lähteitä ovat kala, vähärasvainen liha, maitotuotteet, kananmuna ja palkokasvit kuten pavut ja linssit. Myös viljasta saa proteiinia. Kasvisruokavaliota noudattavan on tärkeää sisällyttää ruokavalioon monipuolisesti kasvikunnan proteiininlähteitä, jotta kaikki välttämättömät aminohapot saadaan.

Rautaa on eniten maksassa ja verta sisältävissä elintarvikkeissa, mutta sitä saa myös lihasta, täysjyvätuotteista, palkokasveista ja kuivatuista hedelmistä. Lihasta saatava hemirauta imeytyy tehokkaammin kuin kasviperäinen rauta. C-vitamiini edistää raudan imeytymistä, joten kasviksia ja hedelmiä kannattaa nauttia jokaisella aterialla.

Kalsiumin parhaat lähteet ovat maitotuotteet. Sitä on myös seesaminsiemenissä ja manteleissa, mutta näiden vähäisen käytön vuoksi ne eivät yleensä ole merkittäviä saantilähteitä. D-vitamiini tehostaa kalsiumin imeytymistä, ja kouluikäisille suositellaan 7,5 mikrogramman päivittäistä D-vitamiinilisää. Kalsiumin tarve voi olla pienempi kasvisruokailijoilla kuin sekaruoan syöjillä.

Kouluikäiselle sopivin ruokajuoma on rasvaton tai vähärasvainen maito tai piimä, ja paras janojuoma on vesi. Runsasenergiset mehut ja virvoitusjuomat kuuluvat herkutteluhetkiin, sillä liika sokeri altistaa ylipainolle ja vahingoittaa hampaita.


Kasvavan lapsen ja nuoren ravitsemuksessa on syytä kiinnittää huomiota erityisesti

  • D-vitamiinin, kalsiumin ja raudan riittävään saantiin
  • sokerin ja suolan määrään ruokavaliossa ja
  • ravinnon rasvan laatuun.

Välipalavinkkejä

Koululaisen välipaloja varten kotona on hyvä olla saatavilla monipuolisesti erilaisia aineksia. Esimerkiksi seuraavat ovat mainioita välipalavaihtoehtoja:

  • pähkinät
  • mysli
  • hedelmät
  • marjat
  • vähärasvainen leikkele
  • kuitupitoinen mutta maittava leipä
  • tomaatti ja kurkku
  • porkkana
  • (maustamaton) jogurtti
  • maito
  • juusto
  • edellisenä iltana valmiiksi keitetyt kananmunat

Voit auttaa lastasi tekemällä jääkaapin oveen listan välipalaehdotuksista. Jaa lista kolmeen sarakkeeseen, joista lapsi voi valita yhden aineksen jokaisesta sarakkeesta. Esimerkiksi:

  • Perusta: ruisleipä ja margariini
  • Proteiinilisä: keitetty kananmuna
  • Hedelmä/Kasvis: omena

Jos koulupäivä venyy ja lapsi tarvitsee välipalaeväät mukaan, pakkaa aina mukaan kasviksia ja/tai hedelmiä. Paloittele hedelmät edellisenä iltana pakasterasiaan. Leivänpäällysteet, kuten kurkut tai tomaatit, kuljeta erillisessä astiassa, jotta leipä ei vety. Välipalajuomaksi sopii vesi.

Takaisin ylös

Tarjotin ja ruoka-annos
Kuva: Satu Haavisto

Terveellisyys ja ravitsevuus

Hyvään kouluateriaan kuuluvat lämmin ruoka, salaatti, raaste tai tuorepala, leipä, levite ja juoma. Ateria on täysipainoinen ja ravitseva, kun kaikkia sen osia nautitaan oikeassa suhteessa. Koulun henkilökunta ja joko lautasmallin mukaan koottu malliateria tai kuva lautasmallista ohjaavat aterian kokoamista kouluruokalassa.

Kotona omaksutut ruokailutottumukset ovat ensisijaisen tärkeitä terveellisten ruokailuvalintojen kannalta. Jos kotona noudatetaan monipuolista ruokavaliota ja esimerkiksi syödään runsaasti kasviksia ja hedelmiä, lapsi oppii luontevasti valitsemaan oikein.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on antanut vuonna 2017 uuden Syödään ja opitaan yhdessä – kouluruokailusuosituksen, joka ohjaa sekä kouluruoan ravitsemuksellista sisältöä että kouluruokailua osana kouluissa tapahtuvaa hyvinvointioppimista ja ruokakasvatusta. Suositus ohjaa raaka-aineiden valintaa, ruoan valmistusta, ruokailutilanteen järjestelyjä sekä kouluruokailun seurantaa ja arviointia. Se perustuu vuonna 2014 julkaistuihin kansallisiin ravitsemussuosituksiin, vuonna 2014 julkaistuun Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin ja edeltävään, vuoden 2004 kouluruokailusuositukseen.

Kouluruokailusuosituksen mukaan kouluaterian pitäisi kattaa noin kolmannes oppilaan päivittäisestä energiantarpeesta siten, että aterian energiaravintoaineiden suhteelliset osuudet ja rasvan laatu noudattavat kansallisia suosituksia. Suositus antaa laajan kriteeristön ja ohjeistuksen kouluruokailun suunnitteluun ja toteuttamiseen. Se toimii ohjenuorana ruokapalvelun ja opetuksen järjestäjille sekä ruokapalvelu- ja opetushenkilöstölle. Suositus ohjaa myös kodin ja koulun välistä yhteistyötä.

Ruokailun tarkoituksenmukaisuus ja ateriarytmi

Kouluruokailusuosituksessa huomioidaan aterian tarjoamisen ajankohta ja ruokailun kesto. Suosituksen mukaan ruokailuajankohdan pitää sopia oppilaiden normaaliin päivärytmiin ja jaksottaa koulupäivän kokonaisuutta. Sopiva ajankohta ruokailulle on noin klo 11–12. Oppilailla pitää olla riittävästi aikaa ateriointiin – ruokailun vähimmäiskestoksi suositellaan puolta tuntia. Aterioinnin lisäksi oppilailla olisi hyvä olla vielä 10–15 minuuttia aikaa ulkoilu- ja liikuntahetkeen ennen ruokailua tai sen jälkeen.

Ateriarytmi on asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota myös kotona. Kunnon aamiainen ennen koulupäivää, terveellinen välipala koulun jälkeen, monipuolinen päivällinen ja asianmukainen iltapala pitävät mielen virkeänä ja tukevat opiskelukykyä.

Terveellistä välipalaa pitäisi olla mahdollista nauttia myös koulussa, mikäli oppitunnit jatkuvat yli kolme tuntia lounaan jälkeen. Joissakin kouluissa on tarjolla maksutonta välipalaa, mutta useimmissa välipala on maksullinen. Monessa koulussa on käytössä etukäteen maksettava välipalapassi, jonka vanhempi lunastaa lapselleen ja joka oikeuttaa tiettyyn määrään välipaloja.

Kestävä elämäntapa, sesonkiajattelu, luomu- ja lähiruoka

Kestävä elämäntapa on välttämättömyys, johon oppilaita perusopetuksessa ohjataan. Kestävyysajatteluun kuuluu neljä ulottuvuutta: taloudellinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja ekologinen näkökulma. Taiten toteutettuna kouluruokailu istuu niistä jokaiseen ja kasvattaa kouluruokailijoista tiedostavia kansalaisia ja kuluttajia.

Kestävyysnäkökulmat tulee ottaa huomioon elintarvikkeiden kilpailuttamisen ja ruokavalintojen yhteydessä. Sesonginmukaisuus, kasvispainotteisuus, ruokahävikin välttäminen ja lähiruoka-ajattelu edistävät kestävyyttä. Tämä on hyödyllistä talouden, ympäristön ja yksilön hyvinvoinnin kannalta. Kouluruokailussa suositaan mahdollisuuksien mukaan sesonginmukaista satoa ja vuodenaikaan sopivia, edullisia elintarvikkeita. Erilaiset teemapäivät ja ‑viikot tukevat sesonkiajattelua ja tutustuttavat vuodenajalle tyypillisiin ruokiin.

Lähiruoka käsittää laveasti määriteltynä kaikki Suomessa kasvatetut ja suomalaisista raaka-aineista valmistetut elintarvikkeet, joten lähiruokahankinnat tukevat myös kotimaista taloutta. Lähi- ja luomuruoka ovat ympäristön ystäviä. Ekologisuus ja terveellisyys kulkevat käsi kädessä. Siksi onkin tärkeää, että lähi- ja luomuruokaa suositaan julkisissa ruokapalveluissa.

Kestävyys, terveellisyys ja ruoan maittavuus yhdistyvät, kun kouluateria on valmistettu kouluruokailusuosituksen mukaan ja mahdollisimman pitkälti kotimaisista raaka-aineista. Aterian ei tarvitse olla kallis ollakseen täysipainoinen, kestävä, monipuolinen ja terveellinen.

Lisäaineet ja vierasaineet

Lisäaineita käytetään elintarvikkeissa parantamaan niiden turvallisuutta, säilyvyyttä, rakennetta, ulkonäköä tai makua tai varmistamaan ravitsemuksellisen laadun säilyminen koko myyntiajan. Monet lisäaineet ovat luonnollisia, luonnosta peräisin olevia aineita, joilla on halutunlaisia elintarviketeknologisia ominaisuuksia. Esimerkiksi C-vitamiinia eli askorbiinihappoa (E 300) käytetään yleisesti hapettumisenestoaineena eli antioksidanttina erilaisissa elintarvikkeissa parantamassa säilyvyyttä. Lisäaineet ovat tuttuja myös kotoisista käyttöyhteyksistä: esimerkiksi leivinjauhe on lisäaine.

Elintarvikelisäaineiden turvallisuus ja käyttötarve arvioidaan tarkasti ennen kuin ne hyväksytään käyttöön, ja niiden käyttöä säätelevät lait. Käytön yleisenä ehtona on perusteltu tarve tuotteen laadun, säilyvyyden tai jonkin muun elintarviketeknologisen ominaisuuden kannalta, eikä käytettävä määrä saa ylittää perusteltua tarvetta.

Elintarvikelisäaine käy läpi perusteellisen turvallisuusarvioinnin ennen hyväksyntää. Turvallisuusarvioinnin suorittaa Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA (European Food Safety Authority).

Lisäaine voidaan hyväksyä, vaikka sen runsaan käytön havaittaisiin aiheuttavan kielteisiä vaikutuksia. Tällöin lisäaineelle määritellään hyväksyttävä päivällinen enimmäissaanti eli ADI-arvo (Acceptable Daily Intake). Se on määrä, jolle ihminen voi vaaratta altistua periaatteessa joka päivä koko loppuelämänsä ajan. ADI ilmoitetaan milligrammoina painokiloa ja vuorokautta kohti, ja sama arvo pätee sekä lapsiin että aikuisiin. Käytännössä ADI-arvot ylittyvät vain silloin, jos yksittäistä lisäainetta sisältävää elintarviketta nautitaan huomattavan runsaasti tai jos lisäainepitoisten elintarvikkeiden osuus kokonaisruokavaliosta on huomattavan suuri.

Lisäaineet ovat eri asia kuin vierasaineet. Vierasaineet, kuten vaikkapa raskasmetallit, hormonijäämät tai dioksiini, joutuvat elintarvikkeeseen vahingossa esimerkiksi ympäristösaasteena tai pilaantumisen seurauksena. Vierasaineille on asetettu enimmäismäärät, joita viranomaiset valvovat.

Lisäaineyliherkkyys on huomattavasti harvinaisempaa kuin suurin osa ruoka-aineallergioista, mutta sitäkin esiintyy. Yliherkän on syytä perehtyä tuoteselosteisiin ja pakkausmerkintöihin ja välttää sellaisia elintarvikkeita, joihin on lisätty kyseistä lisäainetta.

Haitallisin ruokaan yleisesti lisättävä aine on ruokasuola eli natriumkloridi. Sen liikasaanti nostaa verenpainetta ja lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Aikuisen natriumin tarve täyttyisi päivittäin jo 1,5 gramman annoksesta ruokasuolaa, mutta käytännössä saanti ylittää tarpeen moninkertaisesti kaikilla ja suositellun ylärajankin (<5 g päivässä) reilusti suurella osalla ihmisiä.

Vertailun vuoksi: keinotekoisin makeutusainein makeutettua virvoitusjuomaa voi turvallisesti nauttia päivässä neljä litraa, kun kaikesta ruoasta yhteensä saadun suolan määrän ei pitäisi ylittää teelusikallista päivässä. Virvoitusjuomien suosiminen ei kuitenkaan ole esimerkiksi hammasterveyden kannalta järkevää: paras janojuoma on vesi, ja ruokajuomana kannattaa nauttia maitoa tai piimää.

Takaisin ylös

Kouluruokailua suunniteltaessa ja järjestettäessä tavoitteena on, että perusruokavalio sopii sellaisenaan tai pienin muutoksin mahdollisimman monelle.

Kaikki ruoka-aineet eivät kuitenkaan sovi kaikille. Lapsen ruokavalioon liittyvät erityistarpeet huomioidaan kunnan tai koulun toimintaperiaatteiden mukaan. Ruokavaliorajoitteet voivat liittyä ruoka-aineallergiaan, perheen eettisiin valintoihin tai lapsen uskontoon.

Erityisruokavaliota varten kouluun toimitetaan oppilaan ruokavaliosuunnitelma, lista kielletyistä ruoka-aineista tai lääkärintodistus. Lääkärin, ravitsemusterapeutin tai terveydenhoitajan antama lausunto on välttämätön silloin, kun ruokavalio liittyy sairauden hoitoon tai muuhun terveydelliseen syyhyn.

Vaativan erityisruokavalion (esim. diabetes tai vakava ruoka-allergia) toteuttamiseksi on hyvä järjestää tilaisuus, jossa ovat mukana oppilaan vanhemmat tai huoltajat, kouluterveydenhoitaja tai hoitoyksikön edustaja, kuntoutusohjaaja ja ruokapalvelun edustaja. Erityisruokavalion turvalliseen toteutukseen ja koulun käytäntöihin liittyvissä kysymyksissä huoltajien kannattaa olla yhteydessä lapsensa opettajaan, koulun rehtoriin tai kunnan ruokapalvelusta vastaavaan henkilöön.

Takaisin ylös

Koulu on vastuussa opetuksellisten tavoitteiden toteutumisesta. Kasvatusvastuu on koulun ja kodin yhteinen. Koulun ja kodin välinen sujuva yhteistyö ja molemminpuolinen kunnioitus ja ymmärrys edistävät kasvatustavoitteiden saavuttamista.

Kouluruokailu on osa opetusta, mutta sillä on myös tärkeä kasvatuksellinen tehtävä. Opetukselliset, ohjaukselliset ja kasvatukselliset tavoitteet nivoutuvat kouluruokailussa yhteen. Kouluruokailu edistää hyvinvointia ja koulutyössä jaksamista. Se myös opettaa tekemään terveellisiä ja kestäviä valintoja ja kasvattaa hyviin tapoihin, sosiaalisuuteen ja ruokakulttuuriin. Siksi koulun ja kodin yhteistyö ja yhteinen näkemys ovatkin kouluruokailussa ja ruoka- ja ravitsemuskasvatuksessa ehdottoman tärkeitä.

Kaksi tyttöä syövät vierekkäin ruokalassa
Kuva: Satu Haavisto

Lasten ruokailuvalintoja ohjaavat heidän omat mieltymyksensä ja ympäristön antama malli. On tärkeää, että kouluruokailuun suhtaudutaan kotona avoimen myönteisesti. Lapsena opitut terveysteot määrittävät usein koko elämänkaarta. Jos oppii pienestä pitäen syömään päivittäin joka aterialla kasviksia ja hedelmiä, ne mitä todennäköisimmin maistuvat myös aikuisena. Säännöllinen ateriarytmi tahdittaa päivää ja auttaa jaksamaan. Kun kotona arvostetaan aamiaista ja kannustetaan kouluruokailuun, tuetaan yhdessä lapsen opiskelukykyä sekä tervettä kasvua ja kehitystä.

Ravitsemus- ja terveyskasvatus alkaa jo varhain lapsuudessa, mutta murrosikä on terveysvalintojen kannalta kriittistä aikaa. Selvitykset osoittavat, että ylemmille vuosiluokille siirryttäessä lasten osallistuminen kouluruokailuun vähenee. Juuri näinä vuosina on ehdottoman tärkeää, että kodin asenne kouluruokailuun on myönteinen ja että kouluaterian korvaamista epäterveellisin välipaloin ei suosita. Kouluruokailu ja sen edustamat monipuoliset ja täysipainoiset ruokailutottumukset edistävät myös murrosikäisen hyvinvointia arjessa.

Vanhemmilla on mahdollisuus tukea kouluruokailun tavoitteiden saavuttamista ja osaltaan myös vaikuttaa kouluruokailun järjestämiseen. Aktiiviset vanhemmat voivat saada paljon hyvää aikaan kouluruokailurintamalla – viisaan rehtorin ja tiedostavien opettajien kanssa työskenneltäessä osallistumisen suotuisa vaikutus moninkertaistuu. Jos kouluruokailuyhteistyötä ei ole vielä kirjattu koulun opetussuunnitelmaan, vanhempainyhdistys voi ajaa yhteistyön asiaa. Koulussa voidaan perustaa kouluruokailuun keskittyvä kehittämistyöryhmä, joka vie yhteistyötä osaksi kasvatuksellista toimintakulttuuria. Ryhmässä on hyvä olla vanhempien edustajien lisäksi edustajia koulun eri henkilöstöryhmistä ja vähintään kaksi oppilasta. Työryhmä voi ideoida esimerkiksi teemaviikkoja ja juhlapäiviä, yhteisiä ruokailtoja ja tutustumisretkiä paikallisten ruoantuottajien luo. Ja miksipä vanhempainyhdistys ei yhdessä kotitalouden, biologian tai liikunnan opettajan kanssa järjestäisi vaikkapa yhteistä sieniretkeäkin?

Takaisin ylös

Kouluruokailuun osallistumisen väheneminen ylemmillä vuosiluokilla on havaittu ilmiö. Osa oppilaista jättää joko aterian kokonaan väliin tai korvaa sen epäterveellisillä välipaloilla. Vaikka alempien vuosiluokkien oppilaista lähes kaikki osallistuvatkin kouluruokailuun, moni ei kuitenkaan syö kaikkia aterian osia. On kuitenkin tärkeää korostaa, että kouluruoka on ravitsemuksellisesti täysipainoinen vain, kun kaikki sen osat – lämmin ruoka, salaatti tai muu kasvislisäke, ruokajuoma, leipä ja levite – nautitaan.

Vanhempien rooli on keskeinen pienille koululaisille suunnatussa ruokakasvatuksessa. Vanhempien oma esimerkki ja kiinnostus lapsen syömiseen voivat ohjata lasta oikeaan suuntaan. Erityisen tärkeää on vanhempien myönteinen asenne kouluruokaan ja ruokailuun yleisesti. Kodin keskustelut terveellisen ravinnon merkityksestä lapsen hyvinvoinnille voivat auttaa lasta tekemään terveellisiä valintoja ja suhtautumaan ruokaan ja syömiseen luontevasti. On tärkeää, ettei ruokavalioon suhtauduta liian tiukasti, vaan kun perusravintoaineet ovat kunnossa ja arjen ruokailusta nautitaan, satunnaiset herkut kuuluvat toisinaan asiaan.

Oppilas ottaa ruokaa ruokalassa
Kuva: Satu Haavisto

Murrosikäisen ravitsemukseen vaikuttaminen saattaa tuottaa vanhemmille haasteita. Kuitenkin vanhemmilla on merkittävä rooli ruokavalinnoissa, ja he voivat esimerkiksi asettaa taskurahan saamisen ehdoksi sen, ettei rahoilla hankita epäterveellisiä välipaloja kouluruoan tilalle. Vanhempien ohjeilla ja esimerkillä on suuri vaikutus nuoren valintoihin. Siksi on tärkeää painottaa säännöllisten aterioiden, kuten aamiaisen, koululounaan ja terveellisten välipalojen, merkitystä johdonmukaisesti, vaikka viesti saattaisikin joskus vaikuttaa huomaamatta jäävältä.

Yhteisten aterioiden nauttiminen säännöllisesti on olennainen osa terveellisiä perhekäytäntöjä kaikenikäisille. Perheen yhdessäolo ruokapöydän ääressä tarjoaa arvokasta aikaa keskusteluun ja yhteydenpidon ylläpitämiseen. Tämä käytäntö vahvistaa ruuan arvostusta sekä edistää perheenjäsenten fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Ruokailun ajankohta voi vaihdella perheen aikataulujen mukaan, joten päivällisen ja iltapalan järjestyksen muuttaminen tarpeen mukaan on täysin hyväksyttävää.

Minäkuvan kehittyminen

Lapsen hyvinvointiin vaikuttavat myös ulkopuoliset tekijät, kuten positiivinen palaute, mukaan lukien ulkonäköön liittyvät kommentit. On tärkeää, että lapsi tuntee itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi juuri sellaisena kuin hän on. Kotona vanhempien tulisi viestiä lapselle, että itseään arvostava ihminen pitää huolta sekä henkisestä että ruumiillisesta hyvinvoinnistaan.

Erityisesti murrosikäiset tytöt ovat herkkiä ulkonäköpaineille. WHO:n vuonna 2012 julkaistun Koululaistutkimuksen mukaan suomalaisista 13–15-vuotiaista tytöistä vain 11 % on painoindeksinsä perusteella ylipainoisia, mutta liki puolet – 49 % – mieltävät itsensä ylipainoisiksi. Ongelma ei kuitenkaan koske vain tyttöjä: myös osa pojista pitää itseään perusteetta ylipainoisina. Kouluruokailu saatetaan jättää väliin lihomisen pelossa, vaikka todellisuudessa terveellisen aterian nauttiminen pitää nälän loitolla ja auttaa sekä kieltäytymään epäterveellisistä välipaloista että välttämään myöhempää ahmimista.

Ruoka- ja ravitsemuskasvatus oppimisjatkumona

Ruoka- ja ravitsemuskasvatus alkaa kotona ja jatkuu läpi lapsen elämän aina aikuisuuteen saakka. Sen merkitys muuttuu ja kehittyy lapsen kasvaessa, mutta sen perusta pysyy vahvana läpi elämän.

Esiopetukseen ja perusopetukseen osallistuvien lasten kouluruokailusta määrätään opetussuunnitelman perusteissa. Järjestämisessä on tärkeää huomioida ruokailun terveydellinen ja sosiaalinen merkitys, sekä asettaa yhdessä tavoitteita terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatukselle. Ruokailuhetkien tulee tarjota paitsi ravintoa keholle, myös virkistystä ja sosiaalista vuorovaikutusta.

Ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen päätavoitteet ovat monimuotoisia ja kattavat terveyden ja hyvinvoinnin, sosiaaliset suhteet, vuorovaikutustaidot sekä hyvien tapojen omaksumisen. Lisäksi tavoitteena on tutustua ruokakulttuuriin ja oppia keskustelemaan ruoasta avoimesti ja rakentavasti.

Koulun arvojen heijastuminen näkyy suhtautumisessa ruoka- ja ravitsemuskasvatukseen sekä kouluruokailun merkityksen korostamisessa. Arvostus kouluruokailua kohtaan ja yhdessä syöminen vaikuttavat positiivisesti koko kouluyhteisön ilmapiiriin. Tämä puolestaan heijastuu myös opettajien ja muun kouluhenkilökunnan työhyvinvointiin, luoden viihtyisämmän ja yhteisöllisemmän työympäristön.

Ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen menestyksekäs toteutuminen vaatii tiivistä yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Kotona rakennetaan vahva pohja ruokailutottumuksille, jotka vaikuttavat merkittävästi lapsen terveyteen ja hyvinvointiin. Säännöllinen ateriarytmi, myönteinen suhtautuminen kouluruokailuun, ruokakulttuurin kunnioittaminen ja monipuolinen ruokavalio ovat avainasemassa perheen hyvinvoinnin edistämisessä.

Päivittäiset yhteiset ateriat tarjoavat mahdollisuuden perheenjäsenten väliseen vuorovaikutukseen ja kuulumisten vaihtoon. Ne vahvistavat perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luovat lämpimän ilmapiirin, jossa jokainen tuntee itsensä arvostetuksi ja kuulluksi.

  • Varhaiskasvatuksessa herätellään kiinnostusta itsenäiseen ruokailuun ja yhdessä syömiseen. Leikin varjolla opetellaan hyviä tapoja ja luodaan mukavia ruokamuistoja.
  • Esiopetuksessa huomioidaan jo tapakasvatuksen tavoitteet ja siirrytään harjoittelemaan kouluruokailua. Ohjauksen merkitys korostuu, kun lapsi oppii annostelemaan itse ruokansa ja aterioimaan aikaisempaa itsenäisemmin. 
  • Vuosiluokilla 1–6 ruoka- ja ravitsemuskasvatusta tukevat nykyisin jo luokanopetuksessa mahdollisen kotitalousopetuksen lisäksi ohjausroolistaan tietoisen ruokapalvelu- ja opetushenkilöstön lisäksi aamu- ja iltapäivätoiminta sekä esimerkiksi kokki-, kotitalous- ja makukoulukerhot. 
  •  Vuosiluokilla 7–9 ohjauksen ja aikuisen antaman mallin merkitys korostuu entisestään. Kotitalousopetus tukee ruokakulttuuri- ja ravitsemustietoisuuden kehittymistä.
  • Lukiossa ja toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelijan vastuu itsestään kasvaa ja hänen omaan arviointikykyynsä luotetaan. Kotitalousopetus ja erityisen osaamisen näyttö kotitalouden lukiodiplomina on valinnaista. Ohjauksesta on yhä hyötyä ravitsemuskasvatuksen kannalta.  Lukiossa ja toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa ruokailuun osallistumisen seuranta ei ole vain taloudellinen mittari; sitä on hyvä tarkastella myös terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Avaimia onnistuneeseen ruoka- ja ravitsemuskasvatukseen:

  • Suomalaisen ruokakulttuurin ja kouluruokailun merkityksen ymmärtäminen.
  • Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys kasvatustyössä.
  • Yhteistyö, tasavertaisuus ja avoin vuorovaikutus kaikkien osapuolten välillä.
  • Avoin ja yhteisöllinen toimintakulttuuri, joka kannustaa osallistumiseen ja keskusteluun.
  • Ystävällisyys ja joustavuus, joka mahdollistaa yksilöllisen tuen tarjoamisen.
  • Toiminnan jatkuva arviointi ja kehittäminen oppilaiden tarpeiden ja tilanteen mukaan.
  • Kiireettömyys ja miellyttävä ruokailuympäristö, joka tukee ruokailun nautinnollisuutta ja sosiaalista vuorovaikutusta.
  • Arjen arvostaminen ja sen merkityksen korostaminen osana ruokakasvatusta.

Kouluruokailu ja ruokakasvatus ovat osa elinikäistä oppimista.

Takaisin ylös

Kouluruokailua ohjaavat lainsäädäntö, kansallinen ja paikalliset opetussuunnitelmat sekä kouluruokailu- ja ravitsemussuositukset. Lait, määräykset ja suositukset kokonaisuudessaan löydät oheisten linkkien takaa.

Perusopetuslaki (628/1998)

Pykälään 31 on kirjattu säädös tarjota oppilaille jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen, maksuton ateria. Pykälään 3 on kirjattu säädös opetuksen järjestämisestä oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Opetukseen käytettävän ajan tulee olla jaettu tarkoituksenmukaisiksi opetusjaksoiksi. Pykälään 3 on lisätty 3 a § (11.3.2022/163) lapsen edun ensisijaisuudesta. Tämä säädös edellyttää, että perusopetusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Pykälään 48 d on kirjattu säädös tarjota aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuvalle lapselle välipala.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luvussa 5.5 (Opetuksen ja kasvatuksen tavoitteita tukeva muu toiminta) on kuvattu maksuttoman kouluruokailun järjestämisen periaatteet. Nämä periaatteet tulee ottaa huomioon, kun kouluruokailua järjestetään. Paikalliset, eli kunta- ja koulukohtaiset opetussuunnitelmat, perustuvat kansallisiin opetussuunnitelman perusteisiin.

Syödään ja opitaan yhdessä - kouluruokailusuositus perusopetukseen

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkaisema kouluruokailusuositus antaa suuntaviivat kouluaikaisen ruokailun ja ruokakasvatuksen toteuttamiseksi. Se on suunnattu opetuksen ja sitä tukevan toiminnan järjestäjille, kouluille, koulujen ruokapalvelusta ja oppilashuollosta vastaaville, vanhemmille ja huoltajille sekä koululaiselle itselleen. Se kattaa koulussa tarjottavien lounaiden lisäksi välipalat aamu- ja iltapäivätoiminnassa sekä koulun kerhotoiminnassa.

Hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä ruokailusta - Ruokailusuositus ammatillisiin oppilaitoksiin ja lukioihin

Hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä ruokailusta on ensimmäinen vain toiselle asteelle suunnattu ruokailusuositus. Sen periaatteena on edistää kestävää elämäntapaa, osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja terveyden tasa-arvoa. Kestävän kehityksen teemat on huomioitu suosituksessa muun muassa niin, että toisena ateriana tulee aina tarjota kasvisruokaa, ja raaka-ainevalinnoissa tulee huomioida ruoan terveys-, ilmasto- ja ympäristövaikutukset. Suositus kehottaa myös kiinnittämään huomiota ruokahävikkiin.

TERVEYTTÄ JA ILOA RUOASTA - varhaiskasvatuksen ruokailusuositus

Varhaiskasvatuksen ruokailusuositus antaa yleiset suuntaviivat terveyttä edistävän ruoan tarjoamisesta ja ruokakasvatuksesta varhaiskasvatuksessa. Ruokailu ja ruokakasvatus ovat varhaiskasvatuksessa pedagogista toimintaa ja osa kokonaisvaltaista hyvinvointioppimista. Tämä valtakunnallisiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin pohjautuva suositus kuvaa hyviä käytäntöjä ja antaa vinkkejä ruokakasvatuksen toteuttamiseen sekä sen seurantaan ja arviointiin. 
Takaisin ylös

Ohjeita kouluruokailuun liittyvien kysymysten ja ongelmien ratkaisemiseksi

Jos kouluruokailussa ilmenee kysyttävää tai ongelmia, on useita tahoja, joihin voi ottaa yhteyttä. Ensimmäinen askel on keskustella asiasta koulun rehtorin tai muun koulun johdon kanssa. He voivat usein ratkaista ongelmat nopeasti ja tehokkaasti.

Mikäli kysymys tai ongelma ei ratkea koulun johdon kautta, seuraava askel on ottaa yhteyttä kunnan koulutoimeen. Kunnan koulutoimi vastaa kouluruokailun järjestämisestä ja voi puuttua asiaan tarvittaessa.

Opetushallitus tukee säädösten mukaisen kouluruokailun järjestämisen toimeenpanossa ja kehittää kouluruokailua osana koulujen oppimista ja hyvinvointia tukevaa toimintakulttuuria. Opetussuunnitelman perusteissa korostuvat monialainen yhteistyö, kouluruokailun pedagoginen rooli sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö kouluruokailun järjestämisessä. Opetushallitus seuraa ja arvioi kouluruokailun laatua ja oppilaiden osallistumista ruokailuun säännöllisesti yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa.

Vakavissa tapauksissa voi tehdä ilmoituksen aluehallintovirastolle (AVI), joka valvoo kouluruokailun laatua ja turvallisuutta. Aluehallintoviraston verkkosivuilta löytyy lisätietoja ja ohjeita ilmoituksen tekemiseen.

Ruokavirasto antaa suosituksia ja ohjeita kouluruokailun järjestämisestä. He valvovat, että kouluruokailu täyttää mm. elintarvikelainsäädännön vaatimukset ja ravitsemussuositukset, ja varmistavat, että kouluruoka on turvallista ja terveellistä. Heidän verkkosivuiltaan löytyy tietoa mm. hygieniavaatimuksista ja ohjeita ongelmatilanteisiin.

Lisää aiheesta

Löydät lisätietoa kouluruokailusta alla olevista linkeistä ja materiaaleista.

School Meals in Finland - Investment in Learning
Finnish school legislation guarantees a wellbalanced meal for each pupil every school day. The objective is to maintain and improve pupils’ health and well-being and to give them energy for their school work. A good school meal is an investment in the future.
School Meals for All
With its long history, the school feeding programme has become an integral and important part of the Finnish education success story. In order to tell this story globally, Finnish National Agency for Education and Ministry for Foreign Affairs, in collaboration with the United Nations World Food Programme (WFP), has collected the lessons learnt into a comprehensive document that follows the school feeding assessment outline developed by WFP.
Liitteet
Takaisin ylös

School food global hub 

Finland’s national school meal programme, one of the longest-running in the world, provides a free daily meal to all children and young people from pre-primary to upper secondary school. Nutrition guidelines for school meals, revised by the National Nutrition Council in 2017, are based on the Finnish dietary guidelines and the Nordic Nutrition Recommendations.

Food Education is integrated into the national school core curriculum, with school meals seen as a holistic tool for providing education on food culture, nutrition, and sustainability. Home economics is the subject that primarily supports food education and promotes everyday skills, such as cookery, in Finnish schools.

Takaisin ylös