Tietoa kouluruokailusta

Kouluruokailu on vuosikymmenien aikana vakiintunut tärkeäksi osaksi suomalaista ruokakulttuuria. Lähes jokaisella suomalaisella on pitkä kokemus ja oma mielipide kouluruokailusta.

Kouluruokailu on muutakin kuin ravintoa. Se on fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin edistäjä, kasvatuksellinen työväline ja oikein järjestettynä ja ohjattuna virkistävä levähdystauko kiireisessä arjessa.

Ravitsemuksellisesti kouluruokailu täydentää päivän muuta ruokailua. Kouluruokailusuosituksen mukaan kouluaterian pitäisi kattaa noin kolmannes oppilaan päivittäisestä energiansaannista. Täysipainoinen kouluateria noudattaa kansallisia ravitsemussuosituksia. Ruokailu järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti, tervettä kasvua ja kehitystä edistäen.

Kuva: Satu Haavisto

Kouluruokailu on osa kouluissa tehtävää ruokakasvatusta. Pedagogisesta näkökulmasta kouluruokailun avulla voi johdattaa oppilaat pohtimaan esimerkiksi ruoan terveellisyyttä, laatua, hintaa ja ympäristövaikutuksia, ruokaan liittyvää teknologiaa, globalisoitumista, monikulttuurisuutta, paikallista ruokakulttuuria, erilaisia ruokavalioita ja hyvien tapojen merkitystä.

Kouluruokailu kehittää vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisuutta. Yhdessä syöminen kasvattaa ruokakulttuuriin ja kannustaa arvostamaan ruokaa ja ruokailua. Ruokailutauko tarjoaa sekä oppilaille että opettajille mahdollisuuden virkistäytyä, ja oikein suunniteltuna ja ajoitettuna se rytmittää luontevasti koulupäivää.

Kuva: Satu Haavisto

Terveellisyys ja ravitsevuus

Hyvään kouluateriaan kuuluvat lämmin ruoka, salaatti, raaste tai tuorepala, leipä, levite ja juoma. Ateria on täysipainoinen ja ravitseva, kun kaikkia sen osia nautitaan oikeassa suhteessa. Koulun henkilökunta ja joko lautasmallin mukaan koottu malliateria tai kuva lautasmallista ohjaavat aterian kokoamista kouluruokalassa.

Kotona omaksutut ruokailutottumukset ovat ensisijaisen tärkeitä terveellisten ruokailuvalintojen kannalta. Jos kotona noudatetaan monipuolista ruokavaliota ja esimerkiksi syödään runsaasti kasviksia ja hedelmiä, lapsi oppii luontevasti valitsemaan oikein.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on antanut vuonna 2017 uuden Syödään ja opitaan yhdessä – kouluruokailusuosituksen, joka ohjaa sekä kouluruoan ravitsemuksellista sisältöä että kouluruokailua osana kouluissa tapahtuvaa hyvinvointioppimista ja ruokakasvatusta. Suositus ohjaa raaka-aineiden valintaa, ruoan valmistusta, ruokailutilanteen järjestelyjä sekä kouluruokailun seurantaa ja arviointia. Se perustuu vuonna 2014 julkaistuihin kansallisiin ravitsemussuosituksiin, vuonna 2014 julkaistuun Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin ja edeltävään, vuoden 2004 kouluruokailusuositukseen.

Kouluruokailusuosituksen mukaan kouluaterian pitäisi kattaa noin kolmannes oppilaan päivittäisestä energiantarpeesta siten, että aterian energiaravintoaineiden suhteelliset osuudet ja rasvan laatu noudattavat kansallisia suosituksia. Suositus antaa laajan kriteeristön ja ohjeistuksen kouluruokailun suunnitteluun ja toteuttamiseen. Se toimii ohjenuorana ruokapalvelun ja opetuksen järjestäjille sekä ruokapalvelu- ja opetushenkilöstölle. Suositus ohjaa myös kodin ja koulun välistä yhteistyötä.

Ruokailun tarkoituksenmukaisuus ja ateriarytmi

Kouluruokailusuosituksessa huomioidaan aterian tarjoamisen ajankohta ja ruokailun kesto. Suosituksen mukaan ruokailuajankohdan pitää sopia oppilaiden normaaliin päivärytmiin ja jaksottaa koulupäivän kokonaisuutta. Sopiva ajankohta ruokailulle on noin klo 11–12. Oppilailla pitää olla riittävästi aikaa ateriointiin – ruokailun vähimmäiskestoksi suositellaan puolta tuntia. Aterioinnin lisäksi oppilailla olisi hyvä olla vielä 10–15 minuuttia aikaa ulkoilu- ja liikuntahetkeen ennen ruokailua tai sen jälkeen.

Ateriarytmi on asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota myös kotona. Kunnon aamiainen ennen koulupäivää, terveellinen välipala koulun jälkeen, monipuolinen päivällinen ja asianmukainen iltapala pitävät mielen virkeänä ja tukevat opiskelukykyä.

Terveellistä välipalaa pitäisi olla mahdollista nauttia myös koulussa, mikäli oppitunnit jatkuvat yli kolme tuntia lounaan jälkeen. Joissakin kouluissa on tarjolla maksutonta välipalaa, mutta useimmissa välipala on maksullinen. Monessa koulussa on käytössä etukäteen maksettava välipalapassi, jonka vanhempi lunastaa lapselleen ja joka oikeuttaa tiettyyn määrään välipaloja.

Kestävä elämäntapa, sesonkiajattelu, luomu- ja lähiruoka

Kestävä elämäntapa on välttämättömyys, johon oppilaita perusopetuksessa ohjataan. Kestävyysajatteluun kuuluu neljä ulottuvuutta: taloudellinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja ekologinen näkökulma. Taiten toteutettuna kouluruokailu istuu niistä jokaiseen ja kasvattaa kouluruokailijoista tiedostavia kansalaisia ja kuluttajia.

Kestävyysnäkökulmat tulee ottaa huomioon elintarvikkeiden kilpailuttamisen ja ruokavalintojen yhteydessä. Sesonginmukaisuus, kasvispainotteisuus, ruokahävikin välttäminen ja lähiruoka-ajattelu edistävät kestävyyttä. Tämä on hyödyllistä talouden, ympäristön ja yksilön hyvinvoinnin kannalta. Kouluruokailussa suositaan mahdollisuuksien mukaan sesonginmukaista satoa ja vuodenaikaan sopivia, edullisia elintarvikkeita. Erilaiset teemapäivät ja ‑viikot tukevat sesonkiajattelua ja tutustuttavat vuodenajalle tyypillisiin ruokiin.

Lähiruoka käsittää laveasti määriteltynä kaikki Suomessa kasvatetut ja suomalaisista raaka-aineista valmistetut elintarvikkeet, joten lähiruokahankinnat tukevat myös kotimaista taloutta. Lähi- ja luomuruoka ovat ympäristön ystäviä. Ekologisuus ja terveellisyys kulkevat käsi kädessä. Siksi onkin tärkeää, että lähi- ja luomuruokaa suositaan julkisissa ruokapalveluissa.

Kestävyys, terveellisyys ja ruoan maittavuus yhdistyvät, kun kouluateria on valmistettu kouluruokailusuosituksen mukaan ja mahdollisimman pitkälti kotimaisista raaka-aineista. Aterian ei tarvitse olla kallis ollakseen täysipainoinen, kestävä, monipuolinen ja terveellinen.

Lisäaineet ja vierasaineet

Lisäaineita käytetään elintarvikkeissa parantamaan niiden turvallisuutta, säilyvyyttä, rakennetta, ulkonäköä tai makua tai varmistamaan ravitsemuksellisen laadun säilyminen koko myyntiajan. Monet lisäaineet ovat luonnollisia, luonnosta peräisin olevia aineita, joilla on halutunlaisia elintarviketeknologisia ominaisuuksia. Esimerkiksi C-vitamiinia eli askorbiinihappoa (E 300) käytetään yleisesti hapettumisenestoaineena eli antioksidanttina erilaisissa elintarvikkeissa parantamassa säilyvyyttä. Lisäaineet ovat tuttuja myös kotoisista käyttöyhteyksistä: esimerkiksi leivinjauhe on lisäaine.

Elintarvikelisäaineiden turvallisuus ja käyttötarve arvioidaan tarkasti ennen kuin ne hyväksytään käyttöön, ja niiden käyttöä säätelevät lait. Käytön yleisenä ehtona on perusteltu tarve tuotteen laadun, säilyvyyden tai jonkin muun elintarviketeknologisen ominaisuuden kannalta, eikä käytettävä määrä saa ylittää perusteltua tarvetta.

Elintarvikelisäaine käy läpi perusteellisen turvallisuusarvioinnin ennen hyväksyntää. Turvallisuusarvioinnin suorittaa Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA (European Food Safety Authority).

Lisäaine voidaan hyväksyä, vaikka sen runsaan käytön havaittaisiin aiheuttavan kielteisiä vaikutuksia. Tällöin lisäaineelle määritellään hyväksyttävä päivällinen enimmäissaanti eli ADI-arvo (Acceptable Daily Intake). Se on määrä, jolle ihminen voi vaaratta altistua periaatteessa joka päivä koko loppuelämänsä ajan. ADI ilmoitetaan milligrammoina painokiloa ja vuorokautta kohti, ja sama arvo pätee sekä lapsiin että aikuisiin. Käytännössä ADI-arvot ylittyvät vain silloin, jos yksittäistä lisäainetta sisältävää elintarviketta nautitaan huomattavan runsaasti tai jos lisäainepitoisten elintarvikkeiden osuus kokonaisruokavaliosta on huomattavan suuri.

Lisäaineet ovat eri asia kuin vierasaineet. Vierasaineet, kuten vaikkapa raskasmetallit, hormonijäämät tai dioksiini, joutuvat elintarvikkeeseen vahingossa esimerkiksi ympäristösaasteena tai pilaantumisen seurauksena. Vierasaineille on asetettu enimmäismäärät, joita viranomaiset valvovat.

Lisäaineyliherkkyys on huomattavasti harvinaisempaa kuin suurin osa ruoka-aineallergioista, mutta sitäkin esiintyy. Yliherkän on syytä perehtyä tuoteselosteisiin ja pakkausmerkintöihin ja välttää sellaisia elintarvikkeita, joihin on lisätty kyseistä lisäainetta.

Haitallisin ruokaan yleisesti lisättävä aine on ruokasuola eli natriumkloridi. Sen liikasaanti nostaa verenpainetta ja lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Aikuisen natriumin tarve täyttyisi päivittäin jo 1,5 gramman annoksesta ruokasuolaa, mutta käytännössä saanti ylittää tarpeen moninkertaisesti kaikilla ja suositellun ylärajankin (<5 g päivässä) reilusti suurella osalla ihmisiä.

Vertailun vuoksi: keinotekoisin makeutusainein makeutettua virvoitusjuomaa voi turvallisesti nauttia päivässä neljä litraa, kun kaikesta ruoasta yhteensä saadun suolan määrän ei pitäisi ylittää teelusikallista päivässä. Virvoitusjuomien suosiminen ei kuitenkaan ole esimerkiksi hammasterveyden kannalta järkevää: paras janojuoma on vesi, ja ruokajuomana kannattaa nauttia maitoa tai piimää.

Koulu on vastuussa opetuksellisten tavoitteiden toteutumisesta. Kasvatusvastuu on koulun ja kodin yhteinen. Koulun ja kodin välinen sujuva yhteistyö ja molemminpuolinen kunnioitus ja ymmärrys edistävät kasvatustavoitteiden saavuttamista.

Kouluruokailu on osa opetusta, mutta sillä on myös tärkeä kasvatuksellinen tehtävä. Opetukselliset, ohjaukselliset ja kasvatukselliset tavoitteet nivoutuvat kouluruokailussa yhteen. Kouluruokailu edistää hyvinvointia ja koulutyössä jaksamista. Se myös opettaa tekemään terveellisiä ja kestäviä valintoja ja kasvattaa hyviin tapoihin, sosiaalisuuteen ja ruokakulttuuriin. Siksi koulun ja kodin yhteistyö ja yhteinen näkemys ovatkin kouluruokailussa ja ruoka- ja ravitsemuskasvatuksessa ehdottoman tärkeitä.

Kuva: Satu Haavisto

Lasten ruokailuvalintoja ohjaavat heidän omat mieltymyksensä ja ympäristön antama malli. On tärkeää, että kouluruokailuun suhtaudutaan kotona avoimen myönteisesti. Lapsena opitut terveysteot määrittävät usein koko elämänkaarta. Jos oppii pienestä pitäen syömään päivittäin joka aterialla kasviksia ja hedelmiä, ne mitä todennäköisimmin maistuvat myös aikuisena. Säännöllinen ateriarytmi tahdittaa päivää ja auttaa jaksamaan. Kun kotona arvostetaan aamiaista ja kannustetaan kouluruokailuun, tuetaan yhdessä lapsen opiskelukykyä sekä tervettä kasvua ja kehitystä.

Ravitsemus- ja terveyskasvatus alkaa jo varhain lapsuudessa, mutta murrosikä on terveysvalintojen kannalta kriittistä aikaa. Selvitykset osoittavat, että ylemmille vuosiluokille siirryttäessä lasten osallistuminen kouluruokailuun vähenee. Juuri näinä vuosina on ehdottoman tärkeää, että kodin asenne kouluruokailuun on myönteinen ja että kouluaterian korvaamista epäterveellisin välipaloin ei suosita. Kouluruokailu ja sen edustamat monipuoliset ja täysipainoiset ruokailutottumukset edistävät myös murrosikäisen hyvinvointia arjessa.

Vanhemmilla on mahdollisuus tukea kouluruokailun tavoitteiden saavuttamista ja osaltaan myös vaikuttaa kouluruokailun järjestämiseen. Aktiiviset vanhemmat voivat saada paljon hyvää aikaan kouluruokailurintamalla – viisaan rehtorin ja tiedostavien opettajien kanssa työskenneltäessä osallistumisen suotuisa vaikutus moninkertaistuu. Jos kouluruokailuyhteistyötä ei ole vielä kirjattu koulun opetussuunnitelmaan, vanhempainyhdistys voi ajaa yhteistyön asiaa. Koulussa voidaan perustaa kouluruokailuun keskittyvä kehittämistyöryhmä, joka vie yhteistyötä osaksi kasvatuksellista toimintakulttuuria. Ryhmässä on hyvä olla vanhempien edustajien lisäksi edustajia koulun eri henkilöstöryhmistä ja vähintään kaksi oppilasta. Työryhmä voi ideoida esimerkiksi teemaviikkoja ja juhlapäiviä, yhteisiä ruokailtoja ja tutustumisretkiä paikallisten ruoantuottajien luo. Ja miksipä vanhempainyhdistys ei yhdessä kotitalouden, biologian tai liikunnan opettajan kanssa järjestäisi vaikkapa yhteistä sieniretkeäkin?

Kouluruokailua ohjaavat lainsäädäntö, kansallinen ja paikalliset opetussuunnitelmat sekä kouluruokailu- ja ravitsemussuositukset. Lait, määräykset ja suositukset kokonaisuudessaan löydät oheisten linkkien takaa.

School food global hub 

Finland’s national school meal programme, one of the longest-running in the world, provides a free daily meal to all children and young people from pre-primary to upper secondary school. Nutrition guidelines for school meals, revised by the National Nutrition Council in 2008, are based on the Finnish dietary guidelines and the Nordic Nutrition Recommendations. 

Nutrition education is integrated into the national school core curriculum, with school meals seen as a holistic tool with which to provide education on food culture, nutrition and sustainability. Home economics is the subject that primarily supports food education and promotes everyday skills such as cookery in Finnish schools.