Tukimateriaali taiteen perusopetuksen arviointiin

Koulutus ja tutkinnot
Taiteen perusopetus
Arviointi ja todistukset
Osaamisen arviointi

Miten arviointi toteutuu taiteen perusopetuksessa? Mihin arviointi perustuu ja miten se kiinnittyy oppilaitoksen toimintakulttuuriin? Miten arvioinnin kriteereitä voi kuvata? Eija Kauppisen laatimassa tukimateriaalissa vastataan näihin ja muihin arviointikysymyksiin.

Kuvituskuvassa nuori nainen harjoittelee ilma-akrobatiaa

Kuva: Olli Häkämies

Johdanto

Arvioinnilla opintojen aikana ja oppimäärän arvioinnilla on yhteys kaikkeen taiteen perusopetuksen oppilaitoksen toimintaan. Käytäntöjen taustalla vaikuttavat muun muassa arvot, käsitykset ihmisestä ja oppimisesta sekä tietenkin se, miten opetuksen tehtävä ja tavoitteet ymmärretään. Näitä koskevat ajattelumallit ovat olemassa osin tiedostettuina, osin tiedostamattomina. Yhteinen keskustelu toiminnan lähtökohdista tekee mahdolliseksi ajattelumallien tunnistamisen, reflektoinnin ja kehittämisen.

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tavoitteeksi asetetaan, että oppilaitoksissa kehitetään toimintakulttuuria, joka edistää yhteisön jokaisen jäsenen hyvinvointia ja osallisuutta. Oppilaalle annettava arviointi ja palaute ovat osa toimintakulttuurin kokonaisuutta. Yhteisen toimintakulttuurin rakentaminen onnistuu parhaiten, kun oppilaitoksen opetussuunnitelma on laadittu selkeästi ja yhteisön jäsenet ja erityisesti opettajat sitoutuvat sen noudattamiseen.

Tässä tukimateriaalissa käsitellään ensin arviointikulttuuria ja sen kehittämistä. Sen jälkeen avataan taiteen perusopetuksen säädösten ja opetussuunnitelman perusteiden oppimisen arvioinnin linjauksia. Niiden yhteydessä pohditaan myös oppimisen arvioinnin toteuttamista. Lisäksi esitetään joitakin näkemyksiä oppimisen arvioinnin laatuun vaikuttavista asioista.

Arviointikulttuuri ja sen kehittämisen lähtökohdat

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet määrittelevät toimintakulttuurin käsitteen ja asettavat tavoitteet oppilaitoksen toimintakulttuurin kehittämiselle. Perusteiden mukaan oppilaitoksen toimintakulttuuri muodostuu työtä ohjaavien normien tulkinnasta, vakiintuneista käytännöistä sekä sen jäsenten ajattelu- ja toimintatavoista. Yhteisen toimintakulttuurin kannalta olennaista on, että kaikki oppilaitosyhteisön jäsenet voivat tuntea kuuluvansa yhteisöön ja jakavat käsityksen yhteisistä toimintatavoista.

Taiteen perusopetuksen oppimisen arvioinnin linjauksissa ei erikseen mainita oppilaitoksen arviointikulttuuria. Toimintakulttuurin kuvauksesta voi kuitenkin johtaa arviointikulttuurin määritelmän. Silloin arviointikulttuuri muodostuisi arviointia ohjaavien määräysten tulkinnasta, oppilaitoksen vakiintuneista arvioinnin käytännöistä sekä yhteisön jäsenten oppimisen arviointia koskevista ajattelu- ja toimintatavoista.

Arviointikulttuurin käsite tuli yleiseen käyttöön vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden myötä. Perusteiden arviointilukua muutettiin vuoden 2020 alussa. Alkuperäinen perusteasiakirja sisälsi kuvauksen kehitettävän arviointikulttuurin piirteistä, joissa kiteytyvät muun muassa arvopohjan ja oppimiskäsityksen olennaisimmat ajatukset. Ne olivat ikään kuin tavoitteita, joihin arviointikulttuurin kehittämisellä tähdätään: rohkaiseva ja yrittämiseen kannustava ilmapiiri sekä oppilaiden osallisuutta edistävä, keskusteleva ja vuorovaikutteinen toimintatapa. Ajatuksena oli, että oppilasta tuetaan oman oppimisprosessinsa ymmärtämisessä ja hänen edistymisensä tehdään näkyväksi. Arviointikulttuurin kehittämisen tavoitteena oli myös, että arviointi on oikeudenmukaista, eettistä ja monipuolista. Vaikka taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista puuttuu arviointikulttuurin kuvaus, edellä kuvatut ajatukset löytyvät taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden yleisten osien kuvauksista.

Toimintakulttuurin ja arviointikulttuurin käsitteet palvelevat opetuksen toteuttamista ja arvioinnin laadun kehittämistä. Ne auttavat esimerkiksi ymmärtämään, miten oppilaitoksen arvot, ymmärrys oppimisesta ja opetuksen toteutus liittyvät olennaisella tavalla toisiinsa. Kun yhteisenä tavoitteena on kaikkien oppimisen mahdollistaminen, sitoutuvat oppilaitosyhteisön jäsenet toimimaan toisiaan kunnioittaen ja kaikkein hyvinvointia edistäen.

Arviointikulttuurin muotoutumiseen vaikuttaa luonnollisesti se, miten arviointia koskevia normeja tulkitaan. Koulutuksen järjestäjä laatii opetussuunnitelmansa oppimisen arvioinnin osuudet opetussuunnitelman perusteiden pohjalta ja suunnittelee arvioinnin toteuttamisen. Koulutuksen järjestäjä päättää arviointimenettelyistä ja -tavoista. Opetuksessaan ja arviointia toteuttaessaan opettajan on noudatettava oppilaitoksen opetussuunnitelmaa ja siinä sanoitettuja arvioinnin linjauksia.

Kun julkisuudessa tai oppilaitoksen sisällä keskustellaan oppimisen arvioinnista, oppimäärän lopuksi annettava kokoava, summatiivinen arviointi vie usein kaiken huomion. Oppimisen kannalta tärkeintä on kuitenkin oppilaan itsearviointitaitoja kehittävä opintojen aikainen arviointi. Arviointikulttuurin kehittäminen on ehkä hyvä aloittaa varmistamalla, että kaikki yhteisön jäsenet ymmärtävät opintojen aikaisen arvioinnin merkityksen ja sitoutuvat sen kehittämiseen.

Perusteiden arvioinnin linjausten muutokset koskevat kuitenkin nimenomaan laajan oppimäärän lopussa suoritettavaa kokoavaa arviointia. Uuden arviointikulttuurin luomista ja yhteistä normien tulkintaa edesauttaa muutosten hyväksyminen: yleisessä oppimäärässä ei anneta arviota eikä laajassa oppimäärässä käytetä enää numeroarviointia. Perusteiden linjaukset ovat tältä osin selkeät. Yksiselitteistä on myös se, että laajassa oppimäärässä oppimäärän arviointi annetaan suhteessa syventävien opintojen tavoitteisiin ja suoritetaan käyttäen laajan oppimäärän arvioinnin kriteereitä.

Yhteisen arviointikulttuurin rakentamisen kannalta on hyödyllistä, että oppilaitoksen opetussuunnitelma sisältää kuvaukset arviointimenettelyistä ja -tavoista opintojen eri vaiheissa. Näistä ratkaisuista käytävä yhteinen keskustelu edistää yhteisen arviointikulttuurin syntymistä. Kun arviointimenettelyt ratkaistaan yhdessä, opettajien on mahdollista toteuttaa arviointia samoja periaatteita noudattaen.

Oppilaitoksen arviointikulttuuria voi pohtia ja kehittää käyttäen esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

Miten varmistamme, että meillä on yhteinen ymmärrys opetussuunnitelmamme oppimisen arvioinnin linjauksista?
Mitkä asiat ja ratkaisut edistävät jo tällä hetkellä oppilaiden hyvinvointia ja osallisuutta oppilaitoksessamme?
Miten ymmärrämme oppimisen omalla taiteenalallamme? Miten voimme tukea oppilaiden oppimista?
Miten voimme kehittää opintojen aikaista arviointia? Mihin asioihin meidän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota?
Minkälaisilla arvioinnin käytännöillä voimme tukea oppilaan oppimaan oppimista aikaisempaa paremmin?
Mitkä jo olemassa olevat arvioinnin käytännöt ovat niin toimivia, että niitä kannattaa vaalia ja kehittää?
Miten oppimisen arviointia voitaisiin tehdä entistä paremmin yhdessä?
Minkälaisin toimintatavoin onnistumme yhteisen arviointikulttuurin rakentamisessa?

Oppilaan arviointi taiteen perusopetuksen säädöksissä

Taiteen perusopetuksesta annetun lain (633/1998) mukaan oppilaan arvioinnin tehtävä on ohjata oppilaan oppimista, tukea hänen edistymistään opinnoissa ja kehittää̈ hänen edellytyksiään itsearviointiin. Lisäksi laissa sanotaan, että̈ oppilaan työskentelyä̈ tulee arvioida monipuolisesti.

Laissa todetaan myös, että Opetushallitus päättää oppilaan arvioinnista ja todistukseen merkittävistä tiedoista. Tämä tarkoittaa, että Opetushallitus antaa opetussuunnitelman perusteissa oppilaan arviointia koskevia tarkempia linjauksia noudattaen sitä, mitä laissa sanotaan. Taiteen perusopetuksesta annetun lain koskevan perustelumuistion mukaan koulutuksen järjestäjä päättää arviointimenettelystä ja -tavoista.

Oppilaan arvioinnin lisäksi taiteen perusopetuksesta annetusta laissa säädetään, miten arviointiin haetaan muutosta. Lain 10 §:ssä todetaan, että arvioinnista tiedon saatuaan oppilas voi pyytää kahden kuukauden kuluessa arvioinnin suorittanutta opettajaa tai opettajia uusimaan arvioinnin. Jos arvioinnin uusinta ei oppilaan mielestä tuota toivottua tulosta tai jos oppilas on tyytymätön arvioinnin uusimista koskevan pyynnön hylkäämisen perusteisiin, hän voi pyytää rehtorilta arvioinnin oikaisua. Rehtorin tekemään arvioinnin oikaisun päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla

Oppimisen arviointi opetussuunnitelman perusteissa

Vuoden 2017 taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa oppimisen arviointi korvaa oppilaan arvioinnin käsitteen. Vastaava ratkaisu tehtiin vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Ilmaisun oppimisen arviointi tarkoitus on selkeyttää ajatusta siitä, mihin arviointi kohdistuu. Persoonan, temperamentin tai henkilökohtaisten ominaisuuksien sijaan arvioinnin tulee kohdistua oppilaan työskentelyyn ja tavoitellun osaamisen karttumiseen.

Opetussuunnitelman perusteiden arvioinnin linjausten lähtökohdat ovat yhdenmukaiset taiteen perusopetuksen aikaisempien linjauksien kanssa. Niiden osalta ei ole tapahtunut suurta muutosta. Oppimisen arvioinnin tehtävänä on edelleen ohjata oppilaan oppimista ja kehittää hänen itsearviointitaitojensa kehittymistä. Arvioinnissa opintojen aikana painottuvat tuntitilanteissa annettava palaute ja ohjaus, joiden merkitys on erityisen suuri silloin, kun on kyse taitojen oppimisesta.

Merkittävin opetussuunnitelman perusteissa tapahtunut muutos koskee laajan oppimäärän arviointia. Oppimäärän suorittamisesta annetaan jatkossa sanallinen arvio. Numeroarviointi ei näin ollen ole enää käytössä laajan oppimäärän opinnoissa.

Vuoden 2017 laajan oppimäärän perusteiden mukaan koulutuksen järjestäjän on kuvattava opetussuunnitelmassaan laajan oppimäärän arvioinnin kriteerit, joita käyttäen opettaja tai opettajat arvioivat oppilaan edistymistä̈ ja osaamista hänen suoritettuaan laajan oppimäärän opinnot. Laajan oppimäärän oppilas saa perusopintojen todistukseen ja päättötodistukseen sanallisen arvion opinnoistaan siten, että sanallisessa arviossa painotetaan oppilaan oppimisen ja osaamisen vahvuuksia.

Opintojen aikainen arviointi

Sekä yleisessä että laajassa oppimäärässä eri taiteenalojen opiskelun yleisenä tavoitteena on taiteenalan taitojen oppiminen. Useimmiten eri taiteenalojen taitojen opiskelu tarkoittaa muun muassa aistihavaintojen, ajattelutaitojen, motoristen taitojen ja niiden synkronoinnin opiskelua. Oppiminen tapahtuu ja osaaminen todentuu oppilaan toiminnassa tietyllä tekemisen hetkellä. Siksi on erityisen tärkeää, että opettaja antaa oppilaalle palautetta ja ohjaa häntä oppimisprosessin kaikissa eri vaiheissa. Opettajan tehtävä on auttaa oppilasta eteenpäin oppimisen solmukohdissa.

Oppimisprosessin aikana tapahtuvasta arvioinnista käytetään molempien oppimäärien opetussuunnitelman perusteissa nimitystä arviointi opintojen aikana. Perusteiden mukaan opintojen aikainen arviointi perustuu opetussuunnitelmassa kuvattuihin opintokokonaisuuksien tavoitteisiin. Täten on luontevaa, että opintojen aikaisen arvioinnin linjauksia täsmennetään opetussuunnitelman perusteissa taiteenalakohtaisesti kunkin taiteenalan luvussa. Nämä taiteenalakohtaiset linjaukset huomioidaan oppilaitoksen opetussuunnitelmassa.

Arviointi opintojen aikana tarkoittaa ennen kaikkea jokaisella oppitunnilla tapahtuvaa arviointia. Se on opettajan jokapäiväistä työtä ja luonteeltaan formatiivista eli oppimista tukevaa palautetta ja ohjausta. Sen tarkoituksena on myös ohjata oppilasta oman oppimisensa pohdintaan kehittämällä hänen itsearviointi- ja vertaisarviointitaitojaan. Tämä opintojen aikaiselle arvioinnille asetettu tavoite on yhdenmukainen perusteissa kuvatun oppimiskäsityksen kanssa. Oppitunneilla annettava palaute ja ohjaus ovat parhaimmillaan luonteva osa oppilaan tai oppilaiden ja opettajan välistä vuorovaikutusta.

Opintojen aikainen arviointi voi olla luonteeltaan myös summatiivista eli kokoavaa arviointia. Silloin arviointi kuvaa tietyn opiskelu- ja opetusperiodin aikana tapahtunutta edistymistä ja oppimista. Esimerkiksi perusopintojen päättyessä oppilaalle annettava arviointi on arviointia opintojen aikana, vaikka se on luonteeltaan summatiivista. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan perusopintojen päättyessä oppilas saa todistuksen suorittamistaan opinnoista. Todistus sisältää sanallisen arvion oppilaan edistymisestä ja osaamisen kehittymisestä perusopintojen aikana. Kun perusopintojen loppuvaiheen sanallinen arvio suuntautuu eteenpäin, se auttaa oppilasta suunnittelemaan tulevia opintojaan.

Useat taiteen perusopetuksen järjestäjät ovat kehittäneet omia tapojaan antaa oppilaille opintojen aikaista kokoavaa arviointia. Joidenkin oppilaitosten opetussuunnitelmassa todetaan, että oppilas saa jokaisen lukuvuoden lopussa arvion suorittamistaan opinnoistaan. Se voidaan antaa esimerkiksi arviointikeskusteluna. Joissakin toisissa oppilaitoksissa oppilaalle annetaan kokoava arviointi opintokokonaisuuksien päätteeksi. Aika ajoin saatava kokoava arviointi kannattaa suunnata eteenpäin palvelemaan oppilaan oppimista ja oppimaan oppimisen taitojen kehittymistä.

Kokoavan opintojen aikaisen arvioinnin toteuttamisen tapoja on monia. Arviointia ei tarvitse välttämättä antaa kirjallisesti, vaan se voidaan toteuttaa esimerkiksi keskustellen tai itsearviointiin perustuen. Arviointimenettelyistä ja -tavoista päättävät koulutuksen järjestäjät. Koska opintojen aikaisella arvioinnilla on tärkeä rooli oppimisen edistämisessä, on sen laatuun ja kehittämiseen hyvä kiinnittää huomiota niin yleisen kuin laajan oppimäärän oppilaitoksissa.

Oppimäärän arviointi

Suoritettuaan valitsemansa taiteenalan yleisen tai laajan oppimäärän opinnot oppilas saa todistuksen opinnoistaan. Yleisen oppimäärän päättötodistukseen merkitään oppilaan suorittamat opintokokonaisuudet. Siihen ei merkitä arviota opintojen edistymisestä eikä oppilaan osaamisesta. Linjaus on sama kuin aikaisemmissa opetussuunnitelman perusteissa. Arvioinnin painopiste säilyy opintojen kaikissa vaiheissa oppimisen kannalta olennaisimmassa asiassa eli oppilaan oppimisen ohjaamisessa. Myös laajan oppimäärän opinnoissa arvioinnin painopiste on opintojen aikaisessa arvioinnissa ja oppilaan oppimisen ohjaamisessa.

Laajan oppimäärän päättötodistuksessa oppilas saa arvion opinnoistaan. Arvio on sanallinen. Se kertoo, miten oppilas on saavuttanut laajan oppimäärän tavoitteet. Perusteiden mukaan sanallinen arvio kuvaa oppilaan edistymistä ja osaamista suhteessa laajan oppimäärän tavoitteisiin. Sanallisessa arvioinnissa painotetaan oppilaan oppimisen ja osaamisen vahvuuksia. Oppilaan suunnittelema ja toteuttama laajan oppimäärän syventävien opintojen lopputyö arvioidaan osana syventäviä opintoja.

Sanallista arviointia annettaessa kannattaa huolehtia siitä, että sanallinen arvio antaa aidosti tietoa oppilaan osaamisesta ja edistymisestä. Laadukas sanallinen arviointi keskittyy opetuksen tavoitteissa kuvattuihin asioihin, ja se kertoo oppilaan osaamisesta enemmän kuin numeroarviointi. Todistuksessa annettavan sanallisen arvioin ohella opettaja voi käydä oppilaan kanssa suullisen arviointikeskustelun. Hyvä arviointikeskustelu on dialogi, jossa keskustelun osapuolet kuuntelevat ja myös kuulevat toisiaan.

Arvioinnin kriteerien kuvaaminen

Opetussuunnitelman perusteissa koulutuksen järjestäjä velvoitetaan kuvaamaan laajan oppimäärän arvioinnin kriteerit. On tärkeää, että koulutuksen järjestäjä kuvaa selkeästi laajan oppimäärän opintojen tavoitteet ja niihin kytkeytyvät oppimäärän arvioinnin kriteerit. Tämä tarkoittaa muun muassa, että arviointikriteerien käyttäjät eli opettajat hahmottavat, minkälaista osaamisen tasoa esimerkiksi hyvä osaaminen kunkin tavoitteen kohdalla edellyttää. Ajatus on, että arviointikriteerit ovat opettajan työväline ja arvioinnin kriteerit tukevat ja helpottavat opettajan arviointityötä. Selkeät tavoitteet ja kriteerit palvelevat myös oppilaita. Oppimisen kannalta on hyödyllistä, jos oppilaat ymmärtävät, mitä on tarkoitus oppia ja minkälaista osaamista heiltä odotetaan.

Koulutuksen järjestäjä päättää, miten se kuvaa laajan oppimäärän arvioinnin kriteerit opetussuunnitelmassaan. On hyvä huomata, että tavoite ja kriteeri ovat kaksi eri asiaa. Tavoite voi suuntautua pitkälle tulevaan, kun taas kriteeri määrittelee tietyn osaamisen tason esimerkiksi juuri opintojen loppuvaiheessa. Arvioinnin kriteerit kannattaa ajatella kehittyvänä työvälineenä. Kun niiden käytöstä kertyy kokemuksia, kriteerejä on mahdollista kehittää eteenpäin.

Osa koulutuksen järjestäjistä kuvaa opetussuunnitelmassaan kriteerit hyvälle osaamiselle, osa taas esimerkiksi kolmelle erilaiselle osaamisen tasolle. Kolmen ohessa olevan esimerkin on tarkoitus herättää ajattelemaan, miten monin eri tavoin kriteerien kuvaamista on mahdollista lähestyä. Kannattaa myös ajatella, että arvioinnin kriteerit ovat kehittyvä työväline.

Katso esimerkit arvioinnin kriteeritaulukoista alta.

♦ Kriteerinäyte A – Musiikin tavoitealueen Esittäminen ja ilmaisu hyvän osaamisen kriteerit

Oppilaitoksen A opetussuunnitelmassa musiikin syventäviin opintoihin on rakennuttu neljä eri tavoin painottuvaa suuntautumisvaihtoehtoa. Jokainen suuntautumisvaihtoehto muodostaa opintokokonaisuuden, joka on jaettu opintojaksoihin. Opintojaksojen tavoitteet on kuvattu perusteiden tavoitealueiden mukaisesti perusteiden tavoitteita tarkentaen.

Jokaisessa suuntautumisvaihtoehdossa oppilaan laajan oppimäärän opinnot arvioidaan samoja arviointikriteerejä käyttäen. Kriteerit on kuvattu hyvälle osaamiselle rinnakkain musiikin laajan oppimäärän arvioinnin kohteiden kanssa. Oppilaitoksen opetussuunnitelmassa todetaan, että arviointia painotetaan oppilaan suuntautumisvaihtoehdon mukaisesti ja päättötodistuksen sanallinen arvio kuvaa oppilaan saavuttamaa osaamista suhteessa kriteereihin.

Oppilaitos A. Musiikin tavoitealueen Esittäminen ja ilmaisu arvioinnin kohteet ja arvioinnin kriteerit hyvälle osaamiselle
Esittäminen ja ilmaisu	Arvioinnin kriteeri hyvälle osaamiselle
Instrumentin tekninen hallinta	Oppilaan instrumentin tekninen hallinta palvelee musiikillisia päämääriä ja mahdollistaa musiikillisen ilmaisun.
Musiikillinen ilmaisu	Oppilas kykenee joustavaan tempon- ja rytminkäsittelyyn ja fraseeraukseen sekä vaihtelevaan dynamiikan käyttöön. Oppilas tuo esiin klassisen musiikin eri tyylilajien ominaispiirteitä musisoidessaan. Oppilas soveltaa ja kehittää ohjatusti instrumentti- ja tulkintataitojaan suuntautumisensa mukaisessa musiikin tekemisessä/esittämisessä.
Musiikillisen ohjelmiston hallinta	Oppilas ylläpitää keskeistä aiemmin oppimaansa ohjelmistoa, omaksuu uutta ja kykenee esittämään monipuolisen ohjelmakokonaisuuden. Oppilas tuntee monipuolista instrumentilleen tai kokoonpanolleen sävellettyä ohjelmistoa ja pystyy valitsemaan sopivan vaativia teoksia.
Esiintymistaidot	Oppilas toimii luontevasti erilaisissa esiintymistilanteissa yksin tai ryhmän jäsenenä. Oppilas kykenee musiikilliseen ilmaisuun myös esiintymistilanteissa. Oppilas hyödyntää tarkoituksenmukaisesti muiden taiteenalojen tai musiikkiteknologian ilmaisukeinoja esityksissään.

♦ Kriteerinäyte B – Tanssin tavoitealueen Taito ja taide tavoitteet ja kolmiportaiset kriteerit

Oppilaitoksen B opetussuunnitelmassa tanssin syventävien opintojen tavoitteet ovat lähes yhdenmukaiset opetussuunnitelman perusteiden tavoitteiden kanssa. Tavoitteisiin on tehty joitakin pieniä tarkennuksia ja esimerkiksi lisätty yksi tavoite.

Päättöarvioinnin kriteerit kuvataan rinnakkain tavoitteiden kanssa ja jokaiselle tavoitteelle on omat kriteerinsä. Kolmiportaisesti muodostetut tavoitekohtaiset kriteerit kuvaavat, minkälaista osaaminen on, kun oppilas on saavuttanut tavoitteen osittain, kun oppilas on saavuttanut tavoitteen tai kun oppilas on saavuttanut kriteerin erityisen hyvin. Koska tavoitteet on osin kirjoitettu opittavien taitojen ja asioiden luetteloina, yhtä tavoitetta kohden voi olla useita kriteereitä.

Oppilaitos B. Tanssin tavoitealueen Taito ja taide tavoitteet ja kolmiportaiset kriteerit
Taito ja taide	Oppilas on saavuttanut tavoitteen osittain, kun	Oppilas on saavuttanut tavoitteen, kun	Oppilas on saavuttanut tavoitteen erityisen hyvin
Oppilas syventää valitsemansa tanssilajiin liittyvää̈ kehollista artikulaatiota, motorisia taitoja ja ilmaisua sekä̈ musiikin tuntemusta ja tulkintaa.	hän hallitsee tanssitekniikan perusteet hän löytää̈ kehon kannatuksen ja oikean asennon sekä pyrkii linjaamaan liikkeen oikein hänellä on koordinaatiotaitoja sekä tilallista ja kehollista hahmotuskykyä hänen liikkumisessaan näkyy lajille ominaisia piirteitä ja kehollista artikulaatiota fyysis-motoriset taidot ovat kehittyneet ja liikkeellistä ja ilmaisullista sanastoa on kertynyt kehollinen ja liikkeellinen ilmaisu on avartunut hän tunnistaa eri rytmejä ja hyödyntää musiikkia ja rytmiä liikkumisessaan.	hänen tanssitekniikkansa on hyvin hallinnassa hän kannattelee kehoaan hyvin ja oikea asento sekä linjaukset löytyvät myös liikkeessä hänellä on hyvä koordinaatio sekä tilan ja kehon hahmotuskyky hän tunnistaa ja hallitsee kehossaan lajikohtaista liikemateriaalia hyvin ja kehollinen artikulaatio on monipuolista hänen fyysis-motoriset taitonsa ovat hyvät ja liikkeellinen ja ilmaisullinen sanasto on kehittynyttä kehollinen, liikkeellinen ja taiteellinen ilmaisu on omakohtaista hän osaa hyödyntää musiikin rakennetta ja nyansseja ilmaisunsa tukena hän tunnistaa lajikohtaisia eroja musiikin tulkinnassa.	hänellä on tanssitekniikka erittäin hyvin hallinnassa kehon kannatus ja oikea asento sekä linjaukset näkyvät liikkeessä luontevasti ja tukevat liikkeen jatkuvuutta hänellä on erinomainen koordinaatio sekä tilan ja kehon hahmotuskyky hän tuntee ja hallitsee kehossaan kattavasti lajikohtaista liikemateriaalia ja kehollinen artikulaatio on vivahteikasta fyysis-motoriset taidot sekä liikkeellinen ja ilmaisullinen sanasto on laajaa ja monipuolista kehollinen, liikkeellinen ja taiteellinen ilmaisu ovat tasapainossa ja välittävät merkityksiä hän hallitsee liikkeen ja musiikin rytmiikan sekä niiden yhdistämisen hän ymmärtää musiikin luonteen ja osaa muuntaa sen liikkeen dynamiikaksi, hyödyntäen musikaalisuuttaan monipuolisesti liikkeessä ja ilmaisussa.
Oppilas kehittää kehontietoisuutta ja -hallintaa.	tunnistaa ja on valmis ottamaan käyttöön oman kehonsa liikkeelliset ja ilmaisulliset mahdollisuudet	kehonhahmotus, linjaukset, kannatus, koordinaatio, liikelaajuus, liikkeellinen ilmaisu ja rohkeus näkyvät oppilaan liikekielessä hyvä kehotietoisuus ja kehonhallinta mahdollistaa tanssiteknisen kehittymisen	on sisäistänyt eri ominaisuuksien (esim. rakenne, voima, venyvyys, ketteryys, linjaus, kannatus) vaikutuksen liikkumiseen ja on tietoinen omista mahdollisuuksistaan kehittää niitä. erinomainen kehotietoisuus ja kehonhallinta mahdollistavat tanssiteknisten taitojen maksimaalisen hyödyntämisen
Oppilas syventää liike- ja tanssi- improvisaatioon liittyviä taitojaan.	hänellä on improvisaatioon liittyviä taitoja hän osaa yhdistää liikkeen ja ilmaisun mielikuva- ja tunneilmaisuharjoituksissa hän kykenee tuottamaan omaa liikettä hän osaa tehdä lyhyitä tanssikompositioita itsenäisesti.	hän kykenee ilmaisemaan tanssissaan monia erilaisia liikelaatuja sekä tunteita ja tunnelmia hän tuottaa omaa liikettä vaivattomasti ja monipuolisesti hän tekee tanssikompositioita oma-aloitteisesti ja innostuneesti.	hän ilmaisee tanssissaan monipuolisesti erilaisia liikelaatuja sekä tunteita ja tunnelmia hän tuottaa omaa liikettä aktiivisesti ja luovasti hän tekee tanssi-koreografioita oma-aloitteisesti ja omaperäisesti.
Oppilas osaa suunnata opiskeluaan ja asettaa itselleen lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita.	hän ymmärtää tavoitteiden asettamisen merkityksen.	omien tavoitteiden asettelu ohjaa hänen harjoitteluaan hän suuntaa opiskeluaan ja kykenee pitkäjänteiseen työskentelyyn.	hänen odotuksensa ovat realistiset hänen tavoiteasettelunsa on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä.
Oppilas hakeutuu omatoimisesti taide-elämysten pariin sekä tutustuu joihinkin merkittäviin tanssiteoksiin	hän käy katsomassa tanssiesityksiä.	hän tutustuu oma-aloitteisesti tanssiteoksiin katsomalla esityksiä sekä tanssivideoita.	hän seuraa aktiivisesti ja inspiroituen tanssin kenttää tunnistaen merkittäviä tanssiteoksia.
Oppilas ymmärtää tanssin olemusta ja suhdetta muihin taiteisiin ja yhteiskuntaan. Oppilas tutustuu tanssin historiaan avartaen siten tanssitietouttaan.	hän tuntee omaa tanssin lajiaan ja sen kulttuurista taustaa.	hän tuntee eri tanssilajeja ja niiden taustoja ja tiedostaa tanssitaiteeseen liittyviä kulttuurisia elementtejä ja ilmiöitä hän tietää tanssin aseman taidemuotona muiden taiteiden joukossa.	hän etsii aktiivisesti monipuolisia kulttuurisia ja taiteellisia vaikutteita ja avartaa käsitystään tanssista tutustumalla tanssin eri lajeihin tekijänä, näkijänä ja kokijana hän ymmärtää tanssin olemusta ja suhdetta muihin taiteisiin ja yhteiskuntaan.

♦ Kriteerinäyte C – Musiikin tavoitealueen Oppimaan oppiminen ja harjoittelu oppilaan/opetuksen tavoitetaulukko ja arvioinnin kriteerit

Oppilaitos C:n opetussuunnitelma luo vaikutelman, että oppilaitos haluaa painottaa oppilaslähtöistä pedagogiikkaa ja arviointikulttuuria. Oppilasta ohjataan havannoimaan oppimistaan, asettamaan itselleen tavoitteita ja edistämään omaa oppimistaan. Musiikin syventävien opintojen tavoitteet on kirjoitettu ja muokattu palvelemaan näitä periaatteita. Perusteiden tavoitteiden pohjalta kuvatut tavoitteet on kuvattu verbeinä, jotka kuvaavat opettajan roolia oppilaan innostajana ja myönteisen minäkuvan tukijana.

Oppilaitoksen sisäisessä oppilaalle tarkoitetussa tavoitetaulukossa kuvataan opetuksen tavoitteet, arvioinnin kohteet ja oppilaan tavoitteet kolmelle erilaiselle tasolle. Ajatuksena on, että oppilaalle tarkoitettujen tavoitekuvausten pohjalta oppilas valitsee itselleen sopivan tasoiset tavoitteet. Kunkin opetuksen tavoitteen kohdalla valittavana on riittävän osaamisen, hyvän osaamisen tai edistyneen, soveltavan osaamisen tason mukainen oppilaan tavoite. Opintojen edetessä oppilas käy aika ajoin keskustelua valitsemistaan opintojen tavoitteista opettajansa kanssa. Ne voivat muuttua tai painottua toisin kuin oppilas syventävien opintojen alkuvaiheessa ajatteli.

Musiikin tavoitealue Oppimaan oppiminen ja harjoittelu. OPPILAAN tavoitetaulukko ja arvioinnin kriteerit
Opintojen tavoite	Oppimaan oppiminen ja harjoittelu	Riittävä osaaminen	Hyvä osaaminen	Edistynyt, soveltava osaaminen
Oppilaan harjaannuttaminen oman työskentelyn suunnittelemiseen	Itsenäinen harjoittelu ja tavoitteiden asettelu opinnoille	Tarvitsen ohjausta ja tukea itsenäiseen harjoitteluun ja tavoitteiden asettamiseen.	Pyrin itsenäiseen harjoitteluun ja omien tavoitteiden asettamiseen.	Pystyn harjoittelemana itsenäisesti ja kykenen asettamaan realistiset ja toteuttamiskelpoiset tavoitteet opinnoilleni.
Oppimiseen ohjaaminen	Oppiminen	Opettelen itsenäistä työskentelyä.	Pystyn työskentelemään itsenäisesti.	Osaan työskennellä tavoitteellisesti ja itsenäisesti.
Työskentelyn tukeminen	Työskentely	Pyrin pysymään sovituissa aikatauluissa.	Työskentelen sovittujen aikataulujen puitteissa.	Työskentelen päämäärätietoisesti saavuttaakseni tavoitteeni.
Harjoittelun hallintaan ohjaaminen	Harjoittelun hallinta	Tavoittelen säännöllistä ja yksityiskohtaista harjoittelua.	Voin harjoitella useita teoksia samanaikaisesti eri tekniikoita hyväksi käyttäen.	Valitsen itsenäisesti sopivat harjoittelumenetelmät eri teoksiin.
Oppilaan tukeminen lopputyön valmistumisen ennakoimisessa ja varmistamisessa	Lopputyön suunnittelu ja valmistautu-minen	Suunnittelen lopputyötä.	Suunnitteluni ja ohjattu työstäminen johtavat toteuttamiskelpoiseen lopputyön toimintasuunnitelmaan.	Lopputyön suunnittelussa olen ennakoiva ja johdonmukainen. Haluan lopputyön toteutustapojen tukevan ehjän kokonaisuuden muotoutumista.

Oppilaitoksen opetussuunnitelma sisältää kriteeritaulukon, jota opettajat käyttävät, kun he arvioivat oppilaan opinnoissa edistymistä ja osaamista opintojen loppuvaiheessa. Taulukko noudattaa samaa rakennetta kuin tavoitetaulukko: opetuksen tavoite, arvioinnin kohde sekä kriteerit kolmelle erilaiselle osaamisen tasolle. Arviointi suoritetaan suhteessa opetuksen tavoitteeseen.

Musiikin tavoitealue Oppimaan oppiminen ja harjoittelu. OPETUKSEN tavoitteet, arvioinnin kohteet ja arvioinnin kriteerit kolmelle erilaiselle osaamisen tasolle.
Opintojen tavoite	Oppimaan oppiminen ja harjoittelu	Riittävä osaaminen	Hyvä osaaminen	Edistynyt, soveltava osaaminen
Oppilaan harjaannuttaminen oman työskentelyn suunnittelemiseen	Itsenäinen harjoittelu ja tavoitteiden asettelu opinnoille	Oppilas osaa ohjatusti harjoitella ja asettaa tavoitteita opinnoille.	Oppilas osaa harjoitella ja asettaa toteuttamiskelpoiset tavoitteet opinnoille.	Oppilas osaa harjoitella itsenäisesti sekä suunnitella opintojaan.
Oppimiseen ohjaaminen	Oppiminen	Oppilas on opetellut itsenäistä työskentelyä.	Oppilas pystyy työskentelemään itsenäisesti.	Oppilas on osannut työskennellä tavoitteellisesti ja itsenäisesti.
Työskentelyn tukeminen	Työskentely	Oppilas on pyrkinyt pysymään sovituissa aikatauluissa.	Oppilas on työskennellyt sovittujen aikataulujen puitteissa.	Oppilas on työskennellyt päämäärätietoisesti saavuttaakseni tavoitteensa.
Harjoittelun hallintaan ohjaaminen	Harjoittelun hallinta	Oppilas on tavoitellut säännöllistä ja yksityiskohtaista harjoittelua.	Oppilas on harjoitellut useita teoksia samanaikaisesti eri tekniikoita hyväksi käyttäen.	Oppilas on valinnut itsenäisesti sopivat harjoittelumenetelmät eri teoksiin.
Oppilaan tukeminen lopputyön valmistumisen ennakoimisessa ja varmistamisessa	Lopputyön suunnittelu ja valmistautuminen	Oppilas osaa ohjatusti suunnitella lopputyötä.	Oppilas osaa suunnitella toteuttamiskelpoisen lopputyön toimintasuunnitelman.	Oppilas osaa suunnitella ennakoivasti ja johdonmukaisesti lopputyön. Eri toteutustavat tukevat ehjän kokonaisuuden syntymistä.

Laadukas arviointi, palaute ja ohjaus

Laajan oppimäärän päättöarviointia suorittaessaan opettaja arvioi oppilaan edistymistä ja osaamista käyttäen oppilaitoksen opetussuunnitelmassa kuvattuja arvioinnin kriteerejä. Näin tehdessään opettaja voi välttää sen, että hän arvioisi oppilaan osaamista esimerkiksi omiin uskomuksiinsa pohjautuen tai vertaamalla eri oppilaiden osaamista toisiinsa.

Osa opettajista ja vanhemmista saattaa edelleen ajatella, että oppilaiden vertaaminen toisiinsa takaa oikeudenmukaisen arvioinnin. Oppilaiden vertaamisesta toisiinsa eli suhteellisesta arvioinnista luovuttiin kuitenkin noin neljäkymmentä vuotta sitten. Kriteeriperustaista arviointia on kehitetty 90-luvulta lähtien. Tällä hetkellä arviointikriteerejä käytetään taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän lisäksi esimerkiksi perusopetuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa.

Oppimäärän päättöarvioinnin kannalta on oleellista, että opettajat käyttävät opetussuunnitelmassa kuvattuja laajan oppimäärän arvioinnin kriteereitä. Arvioinnin laatua kehittää lisäksi se, että opettajat ovat yhdessä tutustuneet kriteereihin ja pohtineet, mitä kukin niistä tarkoittaa. Kriteerien käyttöön liittyen on hyvä keskustella lisäksi esimerkiksi siitä, onko jokaisella tavoitteella tai tavoitealueella samanlainen painoarvo oppilasta arvioitaessa. Perusteissa todetaan, että päättöarvioinnissa painotetaan oppilaan oppimisen ja osaamisen vahvuuksia, mikä jo osaltaan ohjaa arvioinnin toteuttamista.

Oppimistilanteissa annettavan palautteen taustalla on aina jokin arvio oppilaan oppimisesta ja suorituksesta. Sen tekemistä varten ei ole eikä ehkä edes ole tarpeen olla kirjallisesti kuvattuja kriteereitä. On nimittäin todennäköisesti niin, että sellaiset kriteerit vain kaventaisivat annettavaa palautetta. Tuntitilanteessa palautetta antavan opettajan tekemä arvio kytkeytyy aina kyseiseen hetkeen, vuorovaikutustilanteeseen ja tekijöihin, joiden moninaisuutta on mahdotonta kiteyttää kriteeriksi. Näissä tilanteissa opettaja antaa palautetta luottaen omaan ammattiosaamiseensa ja käsitykseensä siitä, minkälaista oppilaan toiminnan pitäisi olla tai kuinka jokin asia pitäisi suorittaa.

On kaikesta huolimatta mahdollista, ettei opettaja aina hahmota antamansa palautteen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Arvion tekemistä saattavat ohjata esimerkiksi taiteenalan ammattitraditiot, oppilaitoksen aikaisemmat käytännöt tai opettajan henkilökohtaiset kokemukset. Siksi palautteen antamista ja oppilaan oppimisen ohjaamista olisi hyvä pohtia oppilaitoksissa esimerkiksi opettajien välisenä yhteistyönä. Opettajilla on oltava mahdollisuus myös opintojen aikaisen arviointiosaamisensa reflektointiin ja kehittämiseen koko työuransa ajan.

Laadukkaan oppitunnilla annettavan ja saatavan palautteen tae on, että opettajalla on selkeä käsitys tavoitteista. Myös oppilaiden on tiedettävä, mihin oppitunnilla tähdätään ja mitä heiltä odotetaan. Tavoitteiden tiedostamisen ohella taiteen perusopetuksen opettajan on osattava vastata ainakin itselleen palautteen antamisen osalta esimerkiksi kysymyksiin: Miksi ajattelen, että oppilas teki jonkin asian hyvin? Miksi ja kuinka jotakin yksityiskohtaa pitäisi vielä harjoitella tai työstää? Mitä oppilaan olisi hyvä tehdä oppimisensa edistämiseksi?

Palautteen antamisen laatua voi pohtia myös hyödyntämällä psykologi Lev Vygotksin keskeistä ajatusta: ”Minkä lapsi osaa tehdä tänään yhteistyössä, hän osaa huomenna tehdä yksin”. Tästä voi johtaa ajatuksen, että laadukas palaute lyhentää tavoitellun ja oppilaan senhetkisen osaamisen välistä kuilua. Lisäksi on toivottavaa, että palautetta antaessaan opettaja ymmärtää, mitä oppilas ajattelee oppimisestaan ja minkälaisena hän näkee oppimisen mahdollisuutensa.

Vuorovaikutuksen laatu ja saatu palaute ohjaavat toimintaa ja oppimista ehkä enemmän kuin osataan ajatella. Tutkimuksen mukaan oppimiseen vaikuttavat muun muassa oppijan aktiivisuus ja sitoutuminen opiskeluun, oppimisen tilanne ja paikka, oppilaan ja opettajan odotukset, oppijan käsitys itsestään oppijana ja hänen tapansa selittää onnistumistaan tai epäonnistumistaan sekä esimerkiksi opiskeltavien taitojen merkitys oppilaalle. Kaikkia näitä tekijöitä yhdistää se, että ne muovautuvat tietynlaiseksi sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Siksi vuorovaikutuksen ja palautteen antamisen laadulla on suuri merkitys niin oppilaan minäkäsitykselle kuin oppimiselle.

Palautteen ja vuorovaikutuksen yhteyttä sanoitetaan myös taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa: ”Oppimisprosessin aikana saatava rohkaiseva ja kannustava ohjaus ja palaute vahvistavat oppilaan luottamusta omiin mahdollisuuksiinsa. Monipuolisen, myönteisen ja realistisen palautteen antaminen ja saaminen ovat keskeinen osa oppimista edistävää vuorovaikutusta.”

Laadukas palaute katsoo eteenpäin. Arviointiin perehtynyt kasvatustieteilijä Päivi Atjonen käyttää ilmaisuja palaute ja ohjaus pohtiessaan oppilaan saaman palauteen suuntaa. Palaute tai ohjaus on merkityksellistä, kun se kohdistuu tiettyyn asiaan tai seikkaan ja kun oppilas voi kehittää sen pohjalta toimintaansa ja ratkoa oppimiseen liittyviä ongelmakohtia. Annettavan palautteen suuntaa ja laatua kannattaa pohtia Atjosen laatiman feedback – feedforward -taulukon pohjalta.

Feedback – feedforward -taulukko
Feedback (palaute)	Feedforward (ohjaus)
Vahvistaa, mitä oppilas jo tietää ”Olet tosi hyvä tässä.”	Kehittää lahjakkuutta ”Harjoittelisitko tätä.”
Osoittaa ongelmia ”Juttu ei toimi siksi, että…”	Laajentaa mahdollisuutta ”Entäpä, jos lisäisit tähän…”
On informaation kaatopaikka Esim. 10-20 mittauksen tulosten taltiointi ja tosiasiallinen käyttö	On erityistä ja kohdentavaa On jatkuvaa, opetukseen integroitua ja kohdistuu vain muutamiin seikkoihin
Kätkee ilkeydet ”Hampurilaismalli” piilottaa kritiikin utuisiin kiitoksiin	On autenttista Kuvailee ongelman ja sen vaikutukset ja johdattaa sitten ratkaisun suuntaan
Ei aina tarjoa toimintasuunnitelmaa Kohdistuu mittaamiseen, ei muutoksia mahdollistavaan suunnitelmaan	On vaikuttavaa Auttaa oppilasta luomaan yksityiskohtaisen suunnitelman, miten parantaa
Suuntautuu ylhäältä alas Auktoriteettiasemassa oleva antaa	Kehittää ryhmädynamiikkaa Rikas, vaihteleva ohjaus tulee useilta eri tavoin osaavilta tahoilta

Lähde: Atjonen, Päivi (2019). Arviointi oppimisen ja pedagogisen kehittämisen välineenä.

Laadukkaalle arvioinnille, palautteelle ja ohjaukselle on ominaista, että se kohdistuu tavoitteissa kuvattuihin taitoihin ja oppilaan osaamista arvioidaan monipuolisesti. Se, mitä ollaan oppimassa, ratkaisee sen, millä tavalla arvioidaan. Keskeisin arviointitapa taidekasvatuksessa on todennäköisesti oppilaan toiminnan havainnointi. Sen pohjalta arvioinnin suorittajana tai palautteen antajana voi olla niin opettaja, toiset oppilaat tai oppilas itse. Havainnoinnin lisäksi arvioinnissa voi käyttää portfolioita, oppimispäiväkirjoja, näyttöjä, tallenteita, ohjaus- ja arviointikeskusteluja tai esimerkiksi itse- ja vertaisarviointia.

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden oppimisen arvioinnin keskeisiä käsitteitä

KÄSITE	MÄÄRITELMÄ
Arviointi	Arviointi tarkoittaa pohjimmiltaan arvon antamista jollekin. Arviointi on asetettujen tavoitteiden ja saavutettujen tulosten välistä vertailua. Se kohdistuu aina tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen. Arviointi on sidoksissa siihen, mitä ollaan oppimassa ja minkälaisesta oppimisprosessista on kyse. Arvioinnin tehtävät ja rooli määrittyvät näiden mukaisesti.
Arviointi opintojen aikana	Arviointi opintojen aikana tarkoittaa oppimisprosessin aikana annettavaa oppimista tukevaa palautetta ja ohjausta, jota opettaja antaa oppilaalle esimerkiksi oppituntien aikana. Se on olennainen osa pedagogiikkaa ja opettajan jokapäiväistä työtä. Arviointi opintojen aikana voi olla luonteeltaan myös summatiivista eli tietyn opetusperiodin päätteeksi annettavaa kokoavaa arviointia. Myös opintojen aikainen summatiivinen arviointi on osa opettajan perustyötä.
Edistymisen arviointi	Opinnoissa edistymistä arvioidaan suhteessa aiempaan osaamiseen ja asetettuihin tavoitteisiin. Edistymisen arviointi on lähtökohtaisesti laadullista ja kuvailevaa.
Formatiivinen arviointi	Formatiivinen arviointi on oppimisprosessin aikana annettavaa oppimista tukevaa ja ohjaavaa arviointia ja palautteen antamista.
Jatkuva arviointi/palaute	Oppilas saa oppimisprosessin eri vaiheissa palautetta toiminnastaan ja ohjausta opiskelujen etenemisessä.
Itsearviointi	Itsearviointi on oman toiminnan ja kokemusten jäsentynyttä arviointia.
Kriteeri	Kriteeri on tiettyyn tasoon liitetty osaamisen laadun kuvaus. Kriteeri perustuu aina asetettuun tavoitteeseen.
Ohjaus / ohjaava palaute	Tilanteesta, toiminnasta, toteutuksesta, prosessista tai suorituksesta tehtyyn arvioon perustuvaa palautetta ja ohjausta, joka auttaa oppijaa toimimaan niin, että oppimista tapahtuisi.
Oppimäärän arviointi	Oppimäärän arviointi tarkoittaa taiteen perusopetuksessa laajan oppimäärän päätteeksi annettavaa kokoavaa arviointia.
Palaute	Palaute on tilanteesta tai suorituksesta tehdyn arvioinnin antamista ja saamista. Palautetta annetaan tavoitteen pohjalta ja se kertoo, missä oppilas on matkallaan tavoitteeseen ja miten hänen pitäisi toimia saavuttaakseen tavoitteet. On tärkeää, että palaute ohjaa oppilasta eteenpäin (ks. vertaispalaute).
Sanallinen arviointi	Sanallisella arvioinnilla voidaan arvioida esimerkiksi tietojen ja taitojen saavuttamista, oppimisprosessin etenemistä ja työskentelyä. Olennaista on, että sanallinen arviointi on informatiivista, totuudenmukaista ja monipuoliseen näyttöön perustuvaa. Sanallisella arvioinnilla voidaan kertoa, miten oppilas on saavuttanut tavoitteet, mikä on hänen osaamisensa taso ja mitkä ovat hänen osaamisensa vahvuusalueet. Opintojen aikana annettavan sanallisen arvioinnin tulee ohjata eteenpäin oppilaan oppimista ja ohjata häntä asettamaan tavoitteita opiskelulleen.
Summatiivinen arviointi	Summatiivinen tietyn opetusperiodin päätteeksi annettavaa kokoavaa arviointia.
Vertaispalaute/vertaisarviointi	Vertaispalaute on yksi oppimista tukevan formatiivisen arvioinnin muoto. Vertaispalautteessa arvioitsija ja arvioitava ovat samassa asemassa ja arviointipalautetta annetaan osana oppimisprosessia.