Toisella asteella työelämä on jo lähellä. Ammatillinen osaaminen syntyy vahvassa yhteistyössä yritysten kanssa, mutta myös lukiossa kerätään valmiuksia työelämään. Työelämä ja yritykset ovat hyvin erilaisessa vaiheessa kestävän kehityksen toimintatapojen omaksumisessa: on olemassa kestäviä yrityksiä ja on olemassa kestämättömästi toimivia yrityksiä.
Suurten yritysten on pitänyt raportoida vastuullisuudestaan viimeistään toimintavuodesta 2017 lähtien. Yli 90 % suurten yritysten johtajista näkee vastuullisen merkityksen kilpailutekijänä kasvavan, ilmenee vuoden 2020 Suuryritystutkimuksesta. Vastuullisuutta ei nähdä enää hyväntekeväisyytenä tai maineriskin hallintana, vaan sitä käsitellään strategisena mahdollisuutena. Maailman talousfoorumi listaa vuosittain talouden suurimpia riskejä, ja vuosi vuodelta ympäristöriskit, kuten ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato liitännäisilmiöineen, ovat vallanneet kärkisijat sekä riskin todennäköisyydessä että vaikutuksessa. Yritykset tarvitsevat osaavia tekijöitä vastaamaan riskeihin ja toteuttamaan strategioissa määriteltyjä vastuullisuustekoja.
Sen sijaan pienten yritysten ympäristö- ja muusta vastuullisuudesta voidaan varmasti sanoa samaa kuin meistä ihmisistä ylipäätään: toisilla se on toiminnan ytimessä ja toisilla ei ole aikaa, osaamista tai kiinnostusta aiheeseen.
Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035, mikä edellyttää myös siirtymistä kiertotalousyhteiskuntaan. Kiertotaloudella tarkoitetaan systeemistä muutosta, jossa hukan ja hävikin määrä on minimoitu. Saasteita ja päästöjä syntyy mahdollisimman vähän ja käyttöönotetut luonnonvarat pidetään talouden kierrossa mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman arvokkaina. Tähän ei päästä, ellei muutos kosketa koko yhteiskuntaa ja ellei sitä tehdä yhteistyössä. Kestävää tulevaisuutta ei rakenneta vain yritysten ja muiden organisaatioiden ympäristöosastoilla, vaan siirtymää tehdään kaikilla aloilla ja kaikissa töissä. Jokaisen on osattava tehdä ilmastonmuutosta hillitseviä tekoja omassa työssään.
