Vahingonkorvausvelvollisuus varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa alle 18-vuotiaita koskien

Lapsen, oppilaan, opiskelijan tai koulun omaisuus voi vahingoittua koulupäivän aikana. Asian hoitamisen sujuvoittamiseksi varhaiskasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen järjestäjän on syytä määritellä toimintaperiaatteet ja kertoa niistä kaikille osapuolille. Perusopetuslain mukaan oppilaan aiheuttamista vahingoista tulee ilmoittaa huoltajalle tai oppilaan muulle lailliselle edustajalle.

Myös alaikäinen on vahingonkorvausvelvollinen, eikä vahingonkorvausvelvollisuudessa ole alaikärajaa. Huoltaja ei ole vahingonkorvausvelvollinen alaikäisen aiheuttamasta vahingosta, ellei hän ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Jos vahingon on aiheuttanut kahdeksaatoista vuotta nuorempi, hän on velvollinen korvaamaan siitä määrän, joka hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi. Korvauskäytäntöjen tulee koulussa olla yhdenvertaiset kaikkiin lapsiin, oppilaisiin ja opiskelijoihin nähden, vaikka jokainen vahingonkorvaustilanne tuleekin harkita tapauskohtaisesti.

Opetuksen tai koulutuksen järjestäjän ja huoltajan tulee sopia vahingonkorvauksesta eikä opetuksen tai koulutuksen järjestäjä voi yksin päättää siitä. Tarvittaessa voidaan nostaa vahingonkorvauskanne tuomioistuimessa. Sopiminen on kuitenkin usein kummankin osapuolen kannalta parempi vaihtoehto. Suositeltavaa on, että kasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen järjestäjä kantaisi pääsääntöisesti vastuun vahingoista, ellei voida osoittaa, että oppilas on toiminut tahallisesti tai erityisen huolimattomasti. Kasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen järjestäjien tulee varautua vahinkotilanteisiin ja huolehtia, että tilat on suunniteltu niin, että vahinkojen sattuminen minimoidaan. 

Jos lapsi, oppilas tai opiskelija on aiheuttanut vahingon toiselle lapselle, oppilaalle tai opiskelijalle, huoltajat voivat sopia keskenään vahingonkorvauksesta. Tässäkään tilanteessa koulu ei voi päättää vahingonkorvaamisesta. Tarvittaessa korvausta voidaan hakea tuomioistuimesta.

Lapsella tai nuorella ei yleensä ole suurta varallisuutta, joka tulee ottaa vahingonkorvauksen määrää harkittaessa huomioon. Jos vahingonkärsijänä on kunta tai muu opetuksen järjestäjä, korvaus olisi edellä todettujen vahingonkorvauksen määräytymisperiaatteiden mukaan huomattavasti pienempi kuin jos kyse olisi yksityishenkilölle aiheutetusta vahingosta. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä pienempi korvausvelvollisuuden määrän tulisi olla. Samoin teon tahallisuus tai törkeä huolimattomuus tulee ottaa huomioon. Mikäli kyseessä on vahinko, korvaussumman tulisi olla alempi tai korvausvelvollisuutta ei muodostu lainkaan. Kun korvaussummasta sovitaan koulun tai oppilaitoksen ja huoltajan kesken, voidaan sopia, että lapsi, oppilas tai opiskelija ei ole lainkaan korvausvelvollinen, jos asiaa kokonaisuudessaan harkiten (esim. lapsen tai nuoren ikä, varallisuus, vahinko) tämä katsotaan kohtuulliseksi. Lähtökohtaisesti varhaiskasvatusikäisen lapsen ei voida katsoa olevan vastuussa aiheuttamastaan vahingosta.