Lapsiin, oppilaisiin ja opiskelijoihin kohdistuva väkivalta ja sen eri muodot on tunnistettava aiempaa paremmin. Yksittäiset, fyysiset väkivaltatilanteet on helppo havaita ja jäljet helppo tunnistaa. Tiettyjä väkivallan muotoja on vaikea havaita tai tunnistaa, jollei lapsi tai nuori kerro kokemastaan väkivallasta aikuiselle.
Väkivallan kokemukset jäävät usein piiloon häpeän ja syyllisyyden kokemusten vuoksi. Väkivallalle pitkään altistuneet lapset ja nuoret kokevat väkivaltaisen käytöksen normaaliksi arjen käyttäytymismalliksi. Piiloon jäävät esimerkiksi perheen sisällä tai kaverisuhteissa tapahtuva väkivalta, kuten väkivallalla uhkailu, kuritus- ja kunniaväkivalta, seksuaalinen väkivalta nuorten parisuhteissa ja verkossa tapahtuva väkivalta. Lapsen tai nuoren voi olla vaikeaa kertoa hänestä huolehtivan henkilön aiheuttamasta henkisestä tai fyysisestä väkivallasta, kuten esimerkiksi silpomisen kohteeksi joutumisesta tai kuritusväkivallasta, tai häneen kohdistuvista laiminlyönneistä. Lapsi tai nuori ei yleensä uskalla ottaa läheissuhteissaan esimerkiksi perheessään kokemaa väkivaltaa puheeksi. Lapsi suojelee väkivallan tekijää, tai uskoo pettävänsä vanhempiaan tai sisaruksiaan.
Väkivalta vahingoittaa terveyttä, aiheuttaa henkisiä ja fyysisiä oireita. Väkivaltateot täyttävät usein rikoksen tunnusmerkit. Esimerkiksi tönäiseminen, nipistäminen, tukistaminen ja päälle sylkäiseminen ovat lieviä pahoinpitelyn merkkejä.
Vain osa lapsista kertoo kokemastaan henkisestä, fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta luottamalleen aikuiselle. Vuonna 2019 noin joka kolmas lapsi ja nuori kertoi kokemastaan henkisestä tai fyysisestä luottamalleen aikuiselle. Pojat kertoivat väkivallan kokemuksistaan vähemmän kuin tytöt kaikilla koulutusasteilla. Ammattioppilaitoksissa opiskelevista pojista harvempi kuin joka viides kertoi kokemastaan henkisestä tai fyysisestä väkivallasta aikuiselle. Eniten väkivallan kokemuksista kertoivat tytöt ammatillisissa oppilaitoksissa ja alakouluissa.
Myös seksuaalisen väkivallan osalta vähemmistö lapsista ja nuorista kertoo kokemuksistaan luottamalleen aikuiselle. Keskimäärin joka kolmas lapsista ja nuorista kertoi vuoden aikana kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta luottamalleen aikuiselle vuonna 2019. Ammattioppilaitoksissa, lukioissa ja yläkouluissa opiskelevista pojista vain noin joka viides kertoi seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta luottamalleen aikuiselle, kun taas 4. ja 5.-luokkalaisista oppilaista sekä ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä useampi kuin joka kolmas kertoi siitä. Tytöt kertoivat kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä tai väkivallasta luottamalleen aikuiselle enemmän kuin pojat kaikilla koulutusasteilla.
On tärkeää tietää, mitkä teot ovat väkivaltaa, ja miten väkivallan kohteeksi joutuminen tulee esille lapsen tai nuoren käytöksessä.
Koska vain osa lapsista ja nuorista kertoo kokemastaan väkivallasta aikuiselle, on tärkeää, että kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaisilla on tietoa siitä, miten lapsen tai nuoren väkivalta näkyy hänen käytöksessään, ja miten käytännössä toimitaan epäiltyyn väkivaltaan puuttumisessa. Kuuntelemalla ja ottamalla puheeksi väkivallan kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaiset ja vanhemmat rohkaisevat lapsia ja nuoria kertomaan väkivallasta. Lapsen ja nuoren arjessa kohtaaminen, sen kysyminen mitä hänelle kuuluu, ja hänen rohkaisemisensa kertomaan kokemuksistaan, on tärkeää.
Väkivaltaa kohdanneen lapsen ja nuoren käyttäytymisessä on yhteisiä piirteitä. Lapsen ja nuoren käyttäytymisen muutos, kuten hänen vetäytymisensä omiin oloihinsa tai hänen aggressiivisuutensa lisääntyminen, voi olla merkki koetusta väkivallasta.
Mistä merkeistä voi tunnistaa, että lapsi tai nuori on kohdannut väkivaltaa?
- Lapsen tai nuoren käytös muuttuu selvästi.
- Lapsella tai nuorella on selvittämättömiä poissaoloja.
- Lapsella tai nuorella on ahdistuneisuutta tai masentuneisuutta.
- Lapsella tai nuorella on käytösongelmia, kuten aggressiivisuutta ja väkivaltaisuutta, huomion hakua (esim. päihteiden käyttöä) tai eristäytymistä.
- Lapsella tai nuorella on keskittymis- ja oppimisvaikeuksia.
Pienen lapsen kyky säädellä tunteitaan ja aggressiivista käytöstään vaihtelee paljon. Pienemmällä lapsella on heikompi kyky säädellä tunteitaan kuin vanhemmalla lapsella. Myös murrosiässä tunteiden säätelyssä on haasteita. Aggressio ei itsessään tarkoita väkivaltaisuutta, mutta aggression tunne voi johtaa aggressiiviseen toimintaan ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Aggressio sinänsä on myönteinen voima, ja sillä on tärkeä merkitys ihmisen kasvussa ja kehityksessä.
Jos lapsi tai nuori itse käyttäytyy väkivaltaisesti, voi käytös olla oire jostakin. Väkivaltaisen ja aggressiivisen käytöksen voi laukaista esimerkiksi väsymys, nälkä, tunnekuohut, yksin jäämisen tai hylätyksi tulemisen tunne, päivän aikana sattuneet perhe- tai kaverisuhdevaikeudet tai pettymykset. Väkivalta voi liittyä henkiseen pahoinvointiin tai kokemukseen keinottomuudesta hankalissa tilanteissa. Väkivaltainen käytös on aina otettava käsittelyyn huoltajien ja neuvolan/opiskeluhuoltopalveluiden kanssa.
Sekä väkivallan kohteena oleva että itse väkivaltaisesti käyttäytyvä lapsi ja nuori tarvitsee ammattilaisten apua ja oikea-aikaista tukea, jolla voidaan palauttaa lapselle turvallisuuden tunne.
Huoltajalla on ensisijainen kasvatusvastuu lapsesta. Lapsen tai nuoren käytöksen muutos voi liittyä hänen kokemaansa kiusaamiseen koulussa tai vapaa-ajalla, ja viimeistään silloin on pohdittava sitä, mitä tekijöitä on käytöksen muutoksen taustalla. Lapsen ja vanhemman luottamuksellinen suhde auttaa selvittämään sensitiivisiksi koettuja asioita. Yhteinen hetki päivässä lapsen tai nuoren kanssa, ja kiinnostus hänen arjen asioistaan ovat tärkeitä tämän luottamuksen rakentumisessa. Usein riittää kysymys, miten päivä on sujunut koulussa.
Seksuaalinen väkivalta loukkaa aina henkilön koskemattomuutta tai itsemääräämisoikeutta. Seksuaalinen häirintä ja väkivalta aiheuttavat inhimillistä kärsimystä. Häirintä ja väkivalta vaikuttavat käsityksiin omasta kehosta ja läheisyydestä, ihmissuhteista ja omasta seksuaalisuudesta. Väkivallasta seuraa terveysongelmia, pelkotiloja, kiusaamista tai kiristämistä.
Väkivallan eri muotoja verkossa ja sosiaalisessa mediassa on erittäin vaikea tunnistaa, jos lapsi tai nuori ei niistä itse kerro. Huoltajien tulee olla tietoisia siitä, millä verkkoalustoilla lapsi ja nuori käy, ja keitä hän siellä tapaa. Jos väkivalta verkossa tai sosiaalisessa mediassa tulee ilmi koulupäivän aikana, on siihen puututtava, ja siitä tehtävä lain mukaiset ilmoitukset huoltajille, ja tarvittaessa muille viranomaisille. Seksuaalista väkivaltaa tapahtuu myös verkon välityksellä. Verkkovälitteisesti tapahtuva lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta voi olla yhtä haitallista kuin fyysisesti samassa tilassa tapahtuva seksuaaliväkivalta.