Visuaalisella kulttuurilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen tekemiä, pääosin näköaistille suunnattuja tuotteita ja niihin liittyviä toimintoja. Kuvat ovat siis vain osa visuaalisuutta. Luonto on kulttuurinen kohde heti kun ihminen puuttuu siihen jotenkin. Maalauksen tekeminen ja jalkapallo-ottelun seuraaminen tietokoneelta ovat molemmat visuaaliseen kulttuuriin liittyviä toimintoja. (Ks. tt4.) Kuvataideopetuksessa visuaalisen kulttuurin tarkastelussa lähdetään liikkeelle oppilaiden omista kuvakulttuureista, joita ovat esim. piirtäminen kotona tai harrastuksissa, kännykkäkuvien ottaminen ja nettikuvien katsominen. Niistä opetus laajenee oppilaan ympäristön kohteisiin, joihin voi kuulua esim. kesämökin maisema, koulurakennus, oman huoneen esineet ja tv-mainokset. Lähiympäristöstä katse suuntautuu koko maailmaan. (Ks. tt9.)
Visualisoituneessa kulttuurissamme ympäristön kuvat liittyvät jokaiseen oppiaineeseen. Päävastuu taiteen maailmojen käsittelemisestä on kuvataiteella, mutta taideteoksia voidaan tutkia myös muissa aineissa. Taiteen ja muun visuaalisen kulttuurin raja on häilyvä. Kuvataiteen tunneilla kysytään, millaiset kuvat ovat oppilaiden mielestä taidetta. Opetuksessa pohditaan, miten erilaiset ihmiset määrittelevät taiteen tehtävän eri aikoina, eri paikoissa ja eri yhteyksissä. Vanhemmat voivat esim. kutsua lapsen piirustusta taideteokseksi, vaikka lapsella ei olisikaan ollut taiteellisia tavoitteita. Myös sarjakuvia, mainoksia ja urheilutapahtumia voidaan lähestyä taiteen näkökulmasta. Jokaisella on oikeus omaan taidekäsitykseensä. Kuvataideopetuksessa etsitään perusteluja omille käsityksille ja mielipiteille. (Ks. tt10.)