Kotitalouden opetuksen tavoitteissa T6 – T9 tiivistyy kotitalouden opetukseen olennaisesti kuuluva, aineellisen ja inhimillisen toiminnan yhteenkietoutuminen erilaisissa kotitalouden tehtävissä ja toiminnoissa sekä toiminnan tuloksen sisältyminen itse toimintaan.
Kun arvioidaan oppilaan yhteistyö ja vuorovaikutustaitoja kotitalouden oppitunneilla on äärimmäisen tärkeää erottaa tämä arviointi käyttäytymisen arvioinnista ja kohdistaa arviointi kotitalouden opetustilanteiden oppimisen ja osaamisen arviointiin.

Kirjoittaja on FT Katriina Sulonen
Oppilaat työskentelevät kannettavan tietokoneen äärellä.
Kuva: Satu Haavisto

Yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen liittyviä asioita ja toimintoja voidaan kuvata myös käsitteillä  vastuu, yhteiset sopimukset ja arvovalinnat, joihin kuuluvia asiakokonaisuuksia ja elementtejä  on erityisesti tavoitteissa T6-T9.  Vastuu , yhteiset sopimukset ja arvovalinnat voidaan edelleen kiteyttää  kolmeen teesiin, joissa korostuvat vastuullisuus, laaja-alainen rationaalisuus ja kommunikatiivinen vuorovaikutus.

Vastuun käsite on löydettävissä  kotitalouden opetuksen tavoitteessa T6: ohjata oppilasta harjoittelemaan kuuntelua, rakentavaa keskustelua ja argumentointia oppimistehtävien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Vastuulla  tarkoitetaan kotitalouden oppitunneilla vastuuta omasta työskentelystä ja toisista huolehtimista kuin myös  yhdessä tekemistä. Vastuuseen itsestä, toisista ja ympäristöstä ei opita hetkessä. Kotitalouden opetus on se ympäristö, jossa vastuu herätetään ja josta vastuuajattelu voi levitä muihin oppiaineisiin ja toimintoihin. Kun oppilas kantaa vastuuta omasta osuudestaan oppimisprosessissa, hän kantaa vastuuta myös koko ryhmän onnistumisesta. Vastuu käsitteen laajeneminen  yksilön toiminnasta  toisiin ja ympäristöön osoittaa oppilaan kasvua pois itsekkäästä toimintatavasta  kohti toiset paremmin huomioiviin toimintatapoihin. Vastuun käsitteeseen voidaan tietyissä tilanteissa liittää myös kulttuuriperinteen siirtämisen ja vaalimisen näkökulma. Esimerkiksi opetuksen tavoitteissa T7 ja T9 on tähän liittyviä yhtymäkohtia ja yhtälailla näiden tavoitteiden eri arvosanojen osaamisen kuvauksissa. 

Yhteiset sopimukset ja säännöt todentuvat  opetuksen tavoitteessa T8: ohjata oppilasta työskentelemään yksin ja ryhmässä sekä sopimaan työtehtävien jakamisesta ja ajankäytöstä. Yhteiset sopimukset ja säännöt ovat perusta sille, että luokkatilanteissa säilyy toimiva vuorovaikutus, joka edistää yksilön ja  ryhmän hyvinvointia. Näitä edellä esitettyjä asioita pitää opettaa, niitä pitää opiskella ja niille tulee antaa aikaa. Tähän käytetty aika palautuu myöhemmin moninkertaisena takaisin oppilaiden itsenäisen ja vastuullisen työskentelyn myötä.  Yhteisten  sopimusten noudattamisella , erityisesti kotitalouden opetuksen alkuvaiheessa 7. vuosiluokalla, on merkittävä  rooli yhteistyö – ja vuorovaikutustaitojen kehittymiselle  ja niiden arvioinnille. Yhteisten  sopimusten  tulee olla sopusoinnussa oppilaiden senhetkisen toiminnan kanssa ja vaihdella oppilaiden taitojen,  tietojen sekä  ikäkauden mukaan.  Yhteisten sopimusten noudattaminen vahvistaa kotitalouden asemaa  koulussa oppilaiden sosiaalisten taitojen harjoittelupaikkana.

Arvovalinnat kohdistuvat opetuksen tavoitteeseen T9: kannustaa oppilasta toimimaan hyvien tapojen mukaisesti vuorovaikutustilanteissa sekä pohtimaan oman käytöksen merkitystä ryhmän ja yhteisön toiminnassa. Arvovalintojen, arvostuksen  ja hyvien tapojen merkitys hyväksytään yleisesti tärkeäksi osaksi opetusta, mutta niiden osoittaminen opetussuunnitelmassa kuin myös  niiden arviointi on vaativaa. Mikäli opetuksessa painottuu teknisten taitojen osaaminen, välittyy oppilaille tunne niiden keskeisestä asemasta opetuksessa ja osaamisessa. Jos opettaja taas tuo opetuksessaan esille keskeisenä asiana vastuunoton, toisista huolehtimisen ja sopimuksista kiinni pitämisen, nämä välittyvät myös oppimisen ja osaamisen arvioinnissa. Yksinkertaistaen voi sanoa, että toiminta ei suju, ellei oteta huomioon kaikkia toimijoita oppitunneilla.

Yhteistyö – ja vuorovaikutustaidot ovat  kotitalouden ydintoimintaa. Näin olen ne ovat myös kotitalouden opetuksen ydintoimintaa, minkä vaikutus ulottuu myös yhteiskuntaan. Kotitalouden opetuksessa on hyvä pohtia  sitä, että  kun opettaja laajentaa toiminta-alueensa luokasta ympäröivään yhteisöön  ja ottaa samalla huomioon oppilaiden yksilölliset tarpeet, opettajan opetuksessa arvostamat asiat näkyvät ja toteutuvat  opetuksessa ja arvioinnissa, ei vain suunnitelmissa. Yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen opetus ja arviointi  muodostuu  kentästä, jossa ovat mukana kotitalouden arkipäiväiset  työt,  keskinäinen  kommunikointi ja yhdessä tekeminen. Yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen opetus ja näiden taitojen harjoittelu sekä  arviointi  ovat keskeinen edellytys sille, että kotitalouden toiminnassa  tekninen, vuorovaikutuksellinen ja uudistava toiminta nähdään kaikki yhtä tärkeinä, toisiinsa kietoutuneina asioina.

Yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen arvioinnissa korostuu opettajan tekemä havainnointi opetus- ja oppituntitilanteissa. Havainnointia täydentävät kirjalliset tehtävät ja kokeet, käytännöt kokeet, työasemakokeet, ryhmäkokeet ja –tehtävät, soveltavat esimerkkitehtävät. Arvioinnissa käytettävät työtavat ja menetelmät ovat siis samanlaisia kuin arvioitaisiin käytännön toiminta -  ja tiedonhallintataitoja. Arvioinnissa painottuu se, miten

  • oppilas toimii oppilastovereiden kanssa
  • onnistuu huomioimaan toisten mielipiteet erilaisissa käytännön opetus- ja oppimistilanteissa, neuvottelutaito
  • huolehtii omista ja työryhmänsä oppimis- ja harjoitustehtäviensä tekemisestä
  • noudattaa sopimuksia ja toimintaohjeita

Taulukossa arviointi on kohdennettu osaamiseen, jolla halutaan korostaa sitä, että yhteis- ja vuorovaikutustaitojen arviointi kohdistuu osaamiseen yhtälailla kuin käytännön toiminta -  ja tiedonhallintataitojen arviointi.

Kotitalouden opetuksen tavoitteet T6-T9 ovat seuraavat:  

  • T6 ohjata oppilasta harjoittelemaan kuuntelua, rakentavaa keskustelua ja argumentointia oppimistehtävien suunnittelussa ja toteutuksessa
  • T7 aktivoida oppilasta tunnistamaan arjen rakentumista ja kulttuurisesti monimuotoisia toimintaympäristöjä sekä kotitalouksien perinteitä
  • T8 ohjata oppilasta työskentelemään yksin ja ryhmässä sekä sopimaan työtehtävien jakamisesta ja ajankäytöstä
  • T9 kannustaa oppilasta toimimaan hyvien tapojen mukaisesti vuorovaikutustilanteissa sekä pohtimaan oman käytöksen merkitystä ryhmän ja yhteisön toiminnassa

 

T6 ohjata oppilasta harjoittelemaan kuuntelua, rakentavaa keskustelua ja argumentointia oppimistehtävien suunnittelussa ja toteuttamisessa.

  • Soveltavana esimerkkinä neuvottelutaito ja kuuntelu sekä toisten mielipiteitten huomioiminen
 
Arvosana ja sen kriteeri Toiminta oppitunneilla Itsearviointi Osaamisen arviointi

5

Oppilas osallistuu satunnaisesti tai kysymysten tukemana keskusteluun yhteisissä suunnittelu – ja työtilanteissa

Oppilas on pääsääntöisesti hiljaa eikä kommentoi. Kerroin ainakin yhden oman mielipiteeni Miten oppilaan tekemät kysymykset edistivät suunnittelua ja työtehtävien toteutusta

7 

Oppilas osallistuu keskusteluun, pyrkii kuuntelemaan ja tuo esille omia näkökulmia yhteisissä suunnittelu- ja työtilanteissa.

Odotan vuoroani

Osaan sanoa mielipiteeni huutamatta.

Odotan vuoroani keskustelussa.

 Toteutuiko rauhallinen oppimisympäristö? Puhun muille ystävällisesti ja kannustavasti. Osaan sopia työnjaosta ja ajankäytöstä.

8

Oppilas kuuntelee eri näkökulmia ja ilmaisee rakentavasti omia näkemyksiään yhteisissä suunnittelu- ja työtilanteissa.

Huomioin tilanteiden ja tehtävien muuttumisen, huolehdin tehtävistä oma-aloitteisesti, itsenäisesti ja joustavasti.

 Pohdin kotona, miten työnjako sujui.

Osaan suunnitella tasa-arvoista työnjakoa kotiin.

9

Oppilas on aktiivinen keskusteluissa ja ottaa eri näkökulmat huomioon sekä perustelee omat näkemyksensä rakentavasti.

Oppilas kannustaa toisia yhteisissä suunnittelu- ja työtilanteissa.

Ideoin uusia toimintatapoja.

Luon uusia malleja ja sopimuksia kekseliäästi yhdessä sopien.

Teen kompromisseja, otan vastuuta yhteisistä töistä

Miten tasa-arvo ja tasapuolinen työnjako näkyi erilaisissa tilanteissa?

Keksin uuden tehtäväjaon, selvitin ristiriitatilanteen.		 Noudatan annettuja periaatteita ja ohjeita soveltaen, yhdistellen tilanteen mukaan joustavasti.

 

T7  aktivoida oppilasta tunnistamaan arjen rakentumista ja kulttuurisesti monimuotoisia toimintaympäristöjä sekä kotitalouksien perinteitä

  • Soveltavana esimerkkinä ymmärrys,  että minun kotini ja perheeni on erilainen kuin sinun ja että kotitöitä voidaan tehdä eri tavoilla.  Arkielämän sujuminen  kotona edellyttää kotitaloudessa opiskeltavia taitoja, joita harjoitellaan yhdessä.

T8 ohjata oppilasta työskentelemään yksin ja ryhmässä sekä sopimaan työtehtävien jakamisesta ja ajankäytöstä.

  • Soveltavana esimerkkinä toimiminen erilaisten oppilaiden kanssa, työtehtävien jakaminen, sopimusten noudattaminen   
Arvosana Toiminta oppitunneilla Itsearviointi Osaamisen arviointi

5

Oppilas harjoittelee yksilöllisesti ohjattuna  itsenäistä työskentelyä ja osallistuu ryhmän toimintaan satunnaisesti. 		Oppilas valikoi työtehtäviä eikä suuntaa tekemistään yhteisiin tehtäviin. Omien työtehtävien onnistuminen. Ryhmän toimintaan osallistuminen.

7

Oppilas harjoittelee itsenäistä työskentelyä ja vastuunottoa omasta työstään ja osallistuu ryhmän toimintaan yhdessä sovitulla tavalla.		 Vaihdan työparia pyydettäessä ja tarvittaessa.  Noudatan sääntöjä ja opettaja ohjeita pyydettäessä. Tunnelma työparin vaihtamisen ja uuden parin kanssa työskentelyn aikana. Osaan työskennellä myönteisellä tavalla. Teen kaikki minulle kuuluvat tehtävät hyvin, kohtalaisesti, huonosti.

8

Oppilas työskentelee yksin ja ryhmässä sekä pyrkii toimimaan rakentavasti ja työtehtävistä neuvotellen.

Oppilas tietää, mitä tarkoittaa tasapuolinen työnjako  sekä pääsee sopimukseen työtehtävien jakamisesta osallistumalla päätöksentekoon. 		Otetaan uusi jäsen mukaan ryhmän toimintaan oma-aloitteisesti, vaihdan ryhmää tarvittaessa. Tuntemukset, kun jouduin tekemään enemmän töitä kuin tavallisesti (työnjaon tasapuolisuus). Hyväksyn erilaisuuden ja tehtävien uudelleen jakamisen. Osaan työskennellä itsenäisesti ja ryhmän jäsenenä.

9

Oppilas toimii itsenäisesti ja tasapuolisesti sekä toimii ryhmässä yhteistyökykyisesti ja vastuullisesti.		 Sovittelen ja ehdotan uusia toimintatapoja. Autan toisia. Onnistuivatko muutokset, vaikka mielipiteitä oli erilaisia.  Ymmärrän päätöksenteon merkityksen ja erilaiset toimintatavat.

 

T9 kannustaa oppilasta toimimaan hyvien tapojen mukaisesti vuorovaikutustilanteissa sekä pohtimaan oman käytöksen merkitystä ryhmän ja yhteisön toiminnassa.

  • Soveltavana esimerkkinä pöytätavat, joiden avaaminen oppilaille mitä, miten ja miksi tasolla on perusteltua. Näiden eri tasojen avaaminen ja niihin liittyvät perustelut ovat asioita, joiden osaamisen arviointi sujuu myös kirjallisesti.

 

Takaisin ylös

Arvioitaessa yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, sekä oppimista että osaamista, formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin tarkastelu toisista erillään  ei liene järkevää. Näiden kahden käsitteen eroa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, katsotaanko arviointia opettajan tai oppilaan/opiskelijan silmin. Kumpaakin tarkastelukulmaa tarvitaan, sillä opetukselle asetetut tavoitteet vaihtelevat. On sitten kyseessä summatiivinen tai formatiivinen arviointi, kriteerit tarvitaan. Arvioinnilla kerätään tietoa ja päätelmien tulee perustua tietoon.

Samoja periaatteita tarvitaan, kun pohditaan arviointiin liittyvän ohjauksen (feed forward) ja palautteen (feedback) eroja.  Yksinkertainen linjaus ja ero on siinä, että ohjaus on oppijalle suunnattua ennakointia, kun palaute taas kertoo jo toteutuneesta oppimisesta. Jotta arviointi oikeasti vaikuttaa oppimiseen ja vahvistaa osaamista, tarvitaan juuri ennakoivaa ohjausta ja opastusta. Lyhyesti voidaan todeta, että ennakoiva ohjaus on vaikuttavaa, sillä on myönteistä  vaikutusta esimerkiksi ryhmädynamiikkaan ja ohjaus voidaan kohdentaa hyvinkin yksityiskohtaisesti. Ohjauksella pyritään myös  enemmän ongelmien ratkaisuun kuin palautteessa.

Ohessa pari suuntaa antavaa esimerkkiä palautteen ja ohjauksen eroista:

Palaute  (feedback) Ohjaus (feed forward)
Olette saaneet ryhmän toimimaan hyvin. Vaikuttaa siltä, että kaikilla on ollut sopiva määrä työtehtäviä. Kokeilisitteko sitä, että vaihdatte eri tehtäviä useammin? Näin jokainen saa harjoitella erilaisia tehtäviä.
Suunnittelussa onnistuitte hyvin. Seuraavassa suunnittelutyössä kannattaa painottaa näitä asioita ...
Kotitalouden perinteitä on luetteloitu riittävästi. Perinteiden syntyä voisi jaotella esimerkiksi eri vuosikymmenille...

 

Takaisin ylös

Arviointiin liittyviä periaatteita, myös päättöarviointiin liittyvät kriteerit,  tulee selvittää huolellisesti oppilaille. Narratiiviset tarinat ovat yksi tapa avata arviointia nimenomaan oppilaille.  Tarinoita on käytetty oppimisen arvioinnissa jo 1990 – luvulta lähtien.

Seuraavat tarinat on kirjoittanut perusopetuksessa työskentelevä opettaja. Kyseiset tarinat on päivitetty 1990 -luvun versioista vastaamaan nykyistä opetussuunnitelmaa, tavoitteena juuri todentaa tarinoiden avulla oppilaan toimintaa kotitalouden tunneilla. Opettaja yhteistyössä oppilaiden kanssa voi nostaa tarinoista esille asioita, jotka liittyvät joko käytännön toimintataitoihin, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoihin tai tiedonhallintataitoihin. Tai käsitellä kaikkien  näiden taitojen arviointia yhdessä.

 

Tapahtuipa kerran kotitaloustunnilla

 

TEPA lipuu kotitalousluokkaan kännykkä kädessään, koska peli on kesken, eikä hän malttaisi lopettaa. Luokassa hän kaivelee reppuaan: kirja näyttää unohtuneen kotiin, mutta läppäri on mukana. Repun Tepa jättää lattialle, koska lokeroon laittaminen on niin hankalaa. Opettaja on heijastanut taululle tunnin sisällöt: Pyykin jälkikäsittely, silittäminen, kasvissosekeitto ja sämpylä. Kuinkahan kauan me taas opiskellaan noita jälkikäsittely- ja silitysasioita? Ei minua ne kiinnosta, äiti hoitaa meillä pyykit, Tepa ajattelee. Tämä kaikki on niin tylsää, että Tepa laskee pään pöydälle ja laittaa silmät kiinni. Toivottavasti ope tajuaa, että voitais vaan tehdä ruokaa. Keittoa on tehty ennenkin, Tepa muistelee. Osaan ainakin pilkkoa kasviksia, jos joku muu huolehtii keiton keittämisen. Voisin vaikka kattaa tänään pöydän, koska se on kivaa, Tepa suunnittelee mielessään.  Kouluruokailun jälkeen sovitaan työnjaosta, aletaan valmistaa keittoa, silittää pyykkiä ja kattaa pöytää. Samalla siivotaan sotkut. Tepalla on ehdotus valmiina: hän pilkkoo kasviksia ja kattaa pöydän. Muut suostuvat siihen, vaikka Sane vähän jupiseekin, että olisi ollut hänen vuoronsa kattaa. Opettaja muistuttaa Tepaa essun pukemisesta ja kehottaa pesemään multaiset porkkanat juuresharjalla ennen kuorimista. Tepa ei muista, missä juuresharja on, mutta onneksi Sane muistaa. Tepa saa pilkkoa sipulin, porkkanat ja lantun. Kun kasvikset on pilkottu, Tepa siirtyy ruokailutilan puolelle silittämään ja kattamaan. Leikkuulauta, veitsi ja kasvisten kuoret jäävät työpöydälle. Silityksessä Tepa tarvitsee open apua, mutta kattaminen sujuu jo hyvin. Ruokapöydässä Tepa vilkuilee nopeasti puhelimeen tulleita viestejä. Kun opettaja huomauttaa asiasta, hän laittaa puhelimen taskuun, ja kertoo vain ottaneensa ruoasta kuvan. Ruokailun jälkeen Iksu ehdottaa, että Tepa täyttäisi tiskikoneen ja pyyhkisi multaroiskeet seinästä, koska Tepa ei ole vielä siivonnut mitään. Tähän Tepa ei suostu, vaan vaatii muita tulemaan avuksi. En minä nyt täällä kaikkea tee, hän kiukuttelee. Kun astiat on saatu yhdessä koneeseen, Tepa menee pakkaamaan reppuaan. Sane ja Iksu jäävät puhdistamaan altaita ja tiskipöytää. Ovelta Tepa vielä huikkaa, että mikä teillä oikein kestää? Minä lähden nyt.

 

SANE tulee kotitalousluokkaan ja jää hetkeksi juttelemaan laukkukoloille kavereiden kanssa. Samalla hän ottaa repusta kirjan ja läppärin, laittaa reppunsa lokeroon ja vilkuilee kelloa. Oho, kello on jo neljä minuuttia yli, nyt äkkiä omalle paikalle, hän ajattelee. Opettaja on heijastanut taululle tunnin sisällöt: Pyykin jälkikäsittely, silittäminen, kasvissosekeitto ja sämpylä. Sane muistaa, että viime tunnilla harjoiteltiin pyykinpesukoneen käyttöä ja katsottiin siihen liittyvä video. Opin silloin paljon uusia asioita, hän muistelee. Sanen kotona ei ole tavallista silitysrautaa, vaan höyrysilitin. Sane haluaa tietää, mitä eroa höyrysilittimellä ja silitysraudalla on ja viittaa ja kysyy. Opettaja laittaa taululle kuvan höyrysilittimestä ja selittää erot. Sane asettaa itselleen tavoitteeksi, että oppii silitysraudalla silittämisen tunnilla, koska ei voi harjoitella sitä kotona.  Kouluruokailun jälkeen sovitaan työnjaosta, aletaan valmistaa keittoa, silittää pyykkiä ja kattaa pöytää. Samalla siivotaan sotkut. Sane ja Iksu suunnittelevat innoissaan, mitä aineita kasvissosekeittoon valitaan. Tepalle käy kaikki. Sane ehdottaa, että hän voisi pestä, kuoria ja pilkkoa perunat, laittaa keiton veden kiehumaan ja käydä sitten silittämässä ja palata takaisin valmistamaan ruokaa. Sane olisi myös halunnut kattaa pöydän, koska olisi ollut hänen vuoronsa, mutta hän ei viitsi väitellä asiasta Tepan kanssa, koska Tepa suuttuu aika helposti. Iksun kanssa on paljon helpompaa suunnitella ja neuvotella, Sane tuumii.  Kun perunat on pilkottu ja vesi kiehumassa, Sane menee silittämään. Hän muistelee mitä silitysvideolla opetettiin ja yrittää toimia samoin. Kukaan ei jonota silityspaikalle ja siksi Sane kysyy opettajalta, voisiko hän silittää vielä toisenkin pöytäliinan. Opettaja ilahtuu ehdotuksesta, koska silitettävää pyykkiä on paljon. Sanen mielestä silittäminen on kivaa ja hän oppii hyvän tekniikan nopeasti. Taiteltuaan pöytäliinat Sane menee jatkamaan keiton valmistusta, kuten Iksun kanssa sovittiin. Sane huomaa, että Tepa on jäänyt juttelemaan toisen ryhmän oppilaiden kanssa. Aina tuo Tepa laiskottelee, hän ajattelee ja vilkuilee Tepaa vihaisesti. Iksu selittää Sanelle, että kasvikset ovat kiehuneet 15 minuuttia ja lähtee vuorostaan silittämään. Sane tutkii keiton ohjetta ja suunnittelee, mitä tehdään seuraavaksi. Sane etsii mausteet ja lisää ne keittoon, sekä hakee jääkaapista tuorejuustoa, jota myös pian tarvitaan. Sane käy hakemassa pakastimesta otetut sämpylät heille kolmelle ja sulattaa ne mikroaaltouunissa ja asettelee ne leipäkoriin. Kun Iksu tulee silittämästä, he jatkavat keiton valmistuksen yhdessä loppuun. Ruokapöydässä Sane kertoo hauskan tarinan viikonlopustaan ja tulee hyvälle mielelle, kun he kaikki voivat jutella ja nauraa yhdessä, Tepakin.

 

IKSU riisuu eteisessä takin ja kengät ja kiiruhtaa luokkaan. Kirjan ja läppärin hän nostaa saarekkeelle, repun hän laittaa lokeroon ja pesee ja kuivaa kätensä. Meni vain 2 minuuttia, Iksu miettii tyytyväisenä ja avaa kirjaansa Puhtaat pyykit -kappaleen kohdalta. Iksu palauttaa mieleensä jo opiskellut asiat: pyykin lajittelun, hoito-ohjemerkit ja pyykinpesun. Osaan nämä kaikki jo hyvin, hän iloitsee. Olen tehnyt muistikirjaani kaksi kappaleen tehtävää, tänään ehdin tehdä ainakin yhden lisää. Iksu kuulee, kun opettaja komentaa muita kiirehtimään omille paikoilleen ja tutkii sillä aikaa tehtäviä. Iksu huomaa, että tehtävä kolme edellyttää lähikaupassa käyntiä. Poikkean siellä kotimatkalla ja teen tehtävän heti kotiin päästyäni, hän suunnittelee. Opettaja on heijastanut taululle tunnin sisällöt: Pyykin jälkikäsittely, silittäminen, kasvissosekeitto ja sämpylä. Kotitalous on yksi Iksun lempiaineista. Tänäänkin opitaan ja tehdään kaikkea kivaa, hän ajattelee. Opettaja kertoo erilaisista pyykinkuivauksen vaihtoehdoista. Iksu miettii, kenen kodissa on nähnyt seinästä ulospäin vedettävän pyykinkuivaustelineen. Ai niin, mummilla, jolla on aika pieni koti. Kirjasta luetaan myös silittämisestä ja katsotaan silitysvideo.  Iksu muistelee, miten silitysrautaa säädetään ja miten vettä lisätään säiliöön. Opettajalta pitää vain tarkistaa, mitä niistä napeista painamalla tapahtuukaan. Kouluruokailun jälkeen sovitaan työnjaosta, aletaan valmistaa keittoa, silittää pyykkiä ja kattaa pöytää. Samalla siivotaan sotkut. Sane ja Iksu suunnittelevat innoissaan, mitä aineita kasvissosekeittoon valitaan. Iksu ehdottaa, että ohjeen chilin tilalle laitetaan vähän sweet chili –kastiketta, jotta keitosta ei tulisi liian tulista. Sivun alalaidassa neuvotaan tarjoamaan raejuustoa keiton kanssa ja Iksu kysyy muilta, otetaanko sitä. Koska kaikki haluavat, Iksu lupaa laittaa raejuuston tarjolle, samoin margariinin ja kasvispalat, joita tarjotaan sämpylöiden kanssa. Iksu alkaa pilkkoa kesäkurpitsaa, jota hän on suostutellut muut maistamaan keitossa. Sen jälkeen hän paloittelee purjon ja silppuaa valkosipulin. Iksu käy hakemassa sauvasekoittimen kahvinkeittimen alta kaapista valmiiksi. Kun kaikki ovat saaneet kasvikset paloiteltua, Iksu laittaa niitä kiehumaan kypsymisjärjestyksessä, jonka hän oppi jo nakkikeittoa valmistettaessa. Iksu valvoo keiton kiehumista, lisää vähän vettä kattilaan ja käy välillä silittämässä sekä neuvoo myös muita oppilaita. Iksu täyttää vesikannun ja huomaa, että jääpalat ovat loppuneet. Hän laittaa uusia jääpaloja jäätymään. Siivotessaan keittiötä Iksu näkee, että Tepa on unohtanut leikkuulaudan ja veitsen sekä kasvisten kuoret työpöydälle. Iksu ei viitsi mennä sanomaan asiasta Tepalle, vaan siivoaa sotkut samalla kun siistii saareketta muutenkin. Iksu esipesee käytettyjä astioita ja laittaa niitä koneeseen. Iksu huomaa, että tiskipöydän takaseinä on multaroiskeita täynnä. Jaahas, Tepa on näköjään pessyt porkkanoita, Iksu pohtii. Pöydässä Iksu toivottaa kaikille hyvää ruokahalua ja täyttää vesilasit. Tepalla on jo lautanen täynnä keittoa ja Iksulle jää pienin annos. No, pääasia on, että saan maistaa. Jos tämä on hyvää, teen keittoa huomenna kotona, Iksu suunnittelee. Kun oma keittiö on siivottu ja tunti on loppumassa, Iksu vilkuilee vielä ympärilleen. Iksu laittaa kärrylle unohtuneet kermapurkit jääkaappiin ja muistuttaa luokkakavereitaan seuraavalla tunnilla olevasta matematiikan kokeesta. Nyt meidän kaikkien pitää lähteä, hän sanoo ja toivottaa vielä opelle mukavaa päivänjatkoa!

Tarinoita voidaan tarkentaa esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä:

  1. Kuka tarinoiden henkilöistä muistuttaa sinua itseäsi?
  2. Alleviivaa tarinoista niitä asioita, joista tunnistat omaa toimintaasi.
  3. Minkä arvosanan antaisit
  • ​​​​​​​Tepalle?
  • Sanelle?
  • Iksulle?
Takaisin ylös

Atjonen, P., Laivamaa, H., Levonen, A., Orell, S., Saari, M., Sulonen, K., Tamm, M., Kamppi, P., Rumpu, N., Hietala, R., Immonen, J. 2019. ”Että tietää missä on menossa”. Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisuja 7:2019.

Haverinen, L.1996. Arjen hallinta kotitalouden toiminnan tavoitteena. Kotitalouden toiminnan filosofista ja teoreettista tarkastelua. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 164.

Sulonen, K. (2004). Opetussuunnitelman uudistamistyö opettajan  ammattillisen kasvun välineenä: kohteena  peruskoulun kotitalouden opetus. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Takaisin ylös