Kielitaito jaetaan usein tuottamis- ja ymmärtämistaitoihin (tuottamistaidot puhuminen ja kirjoittaminen ja ymmärtämistaidot puheen ja tekstin ymmärtäminen). Ne eivät tietenkään ole toisistaan irrallisia vaan luontevasti kytköksissä toisiinsa sekä suullisissa että kirjallisissa vuorovaikutustilanteissa. Ymmärtäminen on merkityksen muodostamista, jota tarvitaan niin lukemisessa ja kuuntelemisessa kuin puhumisessa ja kirjoittamisessakin. Ymmärtäminen ei myöskään ole irrallinen kognitiivinen taito vaan kiinnittyy vahvasti tilanteeseen ja kontekstiin. Pikaviestintä on erilaista kuin työpaikan hakuun tai oppiaineiden opiskeluun liittyvä viestintä, ja ne vaativat kielen käyttäjältä erilaisia valmiuksia. Tästä syystä sama ihminen voi ymmärtää hyvin jotakin aihepiiriä ja jossakin tilanteessa mutta olla vaikeuksissa toisenlaisessa tilanteessa ja vieraammasta aiheesta puhuttaessa.
Vaikka kielitaito on monella tapaa kokonaisuus, on opettajan syytä havainnoida ja arvioida oppilaiden kielitaitoa myös osa-alueittain. Oppilaiden kielitaitoprofiilit ovat tyypillisesti epätasaisia ja yksi osa-alue saattaa tarvita toista enemmän tukea ja ohjausta. Usein ymmärtämistaidot kehittyvät tuottamisen taitoja nopeammin, mutta koulun abstraktit aiheet ja tekstit asettavat ymmärtämiselle arkielämää suurempia haasteita, jotka ylittävät monen aikuisenkin kokemat ymmärtämisen vaatimukset. Arkitilanteissa sujuvastikin pärjäävällä oppilaalla saattaa olla suuria vaikeuksia abstraktien teemojen ymmärtämisessä.
Ymmärtämisen taitojen opetus jää helposti katveeseen, koska niihin voi olla tuottamistaitoja vaikeampaa päästä käsiksi. Jos oppilailla on heikot oppimisen ja ymmärtämisen taidot, oppiaineiden sisältöjen opettaminen ei kuitenkaan riitä vaan tarvitaan ymmärtämisen taitojen ja lukemisen ja kuuntelemisen strategioiden opetusta. Viime kädessä kyse on siitä, miten oppilasta ohjataan itse aktiivisesti suunnittelemaan, ohjaamaan, seuraamaan, säätelemään ja arvioimaan lukemisen ja kuuntelemisen prosessiaan kulloisenkin tavoitteen suuntaisesti. Luontevimmin tällainen ohjaus toteutuu vuorovaikutuksessa, kun tekstejä luetaan, kuunnellaan, analysoidaan, tulkitaan ja työstetään yhdessä ja samalla opitaan tarvittavaa metakieltä, jonka avulla tekstejä voidaan eritellä.
Ymmärtämistaidot ovat sidoksissa sen tuntemiseen, miten merkityksiä luodaan erilaisissa puhutuissa ja kirjoitetuissa tekstilajeissa ja miten erilaiset tekstit rakentuvat. Tekstilajitaitoja rakennettaessa kehitetään siis myös ymmärtämisen taitoja. Jos oppilas tietää, miten kulloinkin tulkinnan kohteena oleva tekstilaji yleensä tapaa rakentua, hän osaa ennakoida, miten tietty teksti rakentuu, millaisia asioita se voi sisältää ja millaisia kielellisiä valintoja siinä tehdään. Tekstit eroavat toisistaan siinä, kuinka vakiintuneita niiden rakenteet ovat. Sadun tai kertomuksen rakenne on tekstistä toiseen yleensä hyvin samankaltainen ja siksi helpommin ennakoitavissa. Toisaalta taas spontaanin keskustelun tai esimerkiksi oppituntikeskustelun rakenne saattaa vaihdella paljonkin puhujien ja tilanteen mukaan. Olennaista onkin keskustella ja pohtia sekä oppilaiden että koko kouluyhteisön kanssa siitä, millaisia tekstilajit koulun eri oppiaineissa ovat ja miten niitä kannattaa kuunnella, lukea ja tulkita.