Ympäristö ja luonto tarjoavat teemana erilaisia lähtökohtia elämänkatsomustiedon tunneille. Teeman avulla oppilaat voivat pohtia, mitä elollisia olentoja yhdistää, mikä on osa luontoa ja mikä ihmisen rakentamaa tai vaikka sitä, miksi eläimet ja kasvit tarvitsevat suojelua.
Kuvituskuva puutarhasta ja kukista

Luonto-osion huomioon otettavia edellytyksiä

Ensimmäisten kouluvuosien ajan oppilaat eivät vielä kykene ymmärtämään luonnossa tapahtuvien muutosten välillisiä vaikutuksia. Ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen periaatteiden merkityksen ymmärtäminen vaatii usein myös erilaisten piilovaikutusten ja välillisten syy-seuraussuhteiden pitkäaikaistenkin vaikutusten huomioimista ja ymmärtämistä. 

Mitä luonto on?

Yleensä luonnolla tarkoitetaan sitä, minkä ihminen voi ympärillään maisemassa havaita, jolloin käsitteeseen luonto kuuluu sekä rakennettu että rakentamaton, enemmän tai vähemmän luonnonvarainen ympäristö. Yksityiskohtaisemmin eriteltynä luonnon muodostavat ne elolliset ja elottomat tekijät, joista elämä maapallolla on riippuvainen tai joihin eliöt ovat vuorovaikutussuhteessa. Käsitteellä luonto voidaan myös tarkoittaa joko ihmisen ulkopuolista, luonnonvaraista maisemaa tai laajemmin sekä luonnonvaraista että rakennettua maisemaa ihminen aikaansaannoksineen mukaan lukien.

Käsite luonto voidaan jakaa rakennettuun ja luonnonvaraiseen sekä edelleen elolliseen ja elottomaan. Alle kouluikäisten lasten käsitykseen luonnosta kuuluvat kaikki tekijät, siis myös ihminen aikaansaannoksineen, mutta noin kahdeksanvuotiaasta eteenpäin rakennettu ympäristö putoaa pois ja myös elottoman luonnonvaraisen luonnon merkitys vähenee.

Ympäristöuhka

Ympäristöuhalla tarkoitetaan sellaista asiaa, tapahtumaa, muutosta tai kehityskulkua, joka jollakin lailla uhkaa ympäristön tilaa tai voi vahingoittaa ympäristöä joko tilapäisesti tai pysyvästi.

Elinympäristö

Elinympäristö käsittää ihmisen lähiympäristöstä sen alueen, jossa hän päivittäin toimii ja elää. Siihen kuuluu sekä rakennettu että rakentamaton, luonnonvarainen ympäristö sekä elollinen ja eloton luonto ihmiset mukaan lukien.

Luonnonsuojelu

Luonnonsuojelulla tarkoitetaan yleensä alkuperäisen luonnon suojaamista erikoistoimenpitein ihmisen hävittävältä ja muuttavalta vaikutukselta. Luonnonsuojeluun kuuluu myös luonnonesineiden ja olioiden, kuten harvinaisten kasvien, eläinten ja luonnonmuodostumien säilyttäminen ja sukupuuttoon kuolemisen estäminen. Toisaalta siihen kuuluu lisäksi jo vahingoittuneen luonnon korjaaminen ja sitä uhkaavien tekijöiden ennaltaehkäisy.

Lapsen ajattelusta

Vielä viiden vuoden ikään asti lapsen on vaikea soveltaa ajan, tilan ja syysuhteen käsitteitä kaukaiseen tilaan tai muuhun kuin nykyhetkeen. Kouluiän lähestyessä lapselle jäsentyy kiihtyvällä tahdilla yhä enemmän erilaisia luokitteluja ja järjestyssuhteita. Lapsen ajattelu perustuu alkuvaiheessa intuitioon ja on itsekeskeistä. Lapsen on vaikea ajatella, miltä jokin näyttää jonkun muun näkökulmasta. Intuitio ilmenee siinä, että lapsi ei osaa määritellä käsitteitä, vaan luokittelee asioita esimerkiksi niiden käyttötarkoituksen mukaan. Lapsi ei myöskään pysty tässä vaiheessa perustelemaan mielipiteitään. Logiikka on kehittymätöntä ja lapsi esimerkiksi arvioi lukumäärää käytetyn tilan mukaan. Lapsen havainnoissa on oltava optinen tai konkreettinen vastaavuus eikä looginen vastaavuus riitä.

1. tai 2. kouluvuoteen mennessä impulsiivisuus muuttuu toimintaa edeltäväksi suunnitteluksi, mikä johtuu logiikan ensirakenteiden kehittymisestä. Lapsi oppii ottamaan huomioon kaksi tai useampia ominaisuuksia yhdenaikaisesti. Lapsi oppii esimerkiksi, että herne on pieni ja pyöreä Lapsi oppii lisäksi myös ristiriitaisia ominaisuuksia, kuten sen, että ilmapallo on suuri mutta kevyt, rautakuula ilmapalloa pienempi mutta silti painavampi. Ajattelu muuttuu suhteelliseksi. Lapsi oppii myös pysyvyyskäsitteitä ja käsitteiden palautettavuutta. Ajattelu ja perustelut muuttuvat joustavammiksi, ja asiat nähdään useammasta näkökulmasta. Ongelmanratkaisussa opitaan etsimään tai päättelemään ratkaisua systemaattisesti.

Kouriintuntuva muutos tapahtuu kyvyssä päätellä hypoteettisia ongelmia. Lapsi pystyy ajattelemaan ja käsittelemään yhtä hyvin sekä todellista että mahdollista, jopa mahdotontakin. Asioiden ei enää tarvitse olla oikeasti tosia, jotta niitä voidaan käsitellä loogisesti. Kun ajatus irtautuu kouriintuntuvasta todellisuudesta, mietteitä ja teorioita voi rakentaa mielensä mukaan. Lapsi kykenee tämän vaiheen saavutettuaan korvaamaan ei-läsnäolevat esineet ja asiat mielikuvilla, ja hän alkaa ymmärtää deduktiivista yhdistämisprosessia. Hän alkaa rakentaa kokonaisuuksia osista ja pystyy vastaavasti jakamaan kokonaisuuden osiin. Tämä mahdollistaa myös kokonaisuuden eri osien välisen vuorovaikutuksen ymmärtämisen sekä osien suhteet kokonaisuuteen.

Ensimmäisten vuosiluokkien aikana oppilaat tutustuvat ennen kaikkea oman lähiympäristönsä ilmiöihin ja olemukseen. Ympäristöjen erilaisuuksiin tutustutaan kotimaisten ympäristöjen kautta lähtien omasta elinympäristöstä ja pohtien muunkaltaisia elinympäristöjä hyvine ja huonoine puolineen ennen kaikkea omasta lähiympäristöstä käsin. Oppilaiden kokemukset toisenlaisista elinympäristöistä perustuvat usein lomamatkoihin, sukulaisvierailuun, lomamökkeilyyn tai muihin vastaaviin, ja luokassa on usein variaatiota eri puolilta maata ja jopa ulkomailta, joten lähtökohtana voidaan usein käyttää oppilaiden omia kokemuksia erilaisissa ympäristöissä toimimisesta. Pääasiallisesti voidaan käyttää kahta luokittelutapaa, maantieteellistä ja asutustyyppistä, jotka ovat lasten ympäristössä eniten vaikuttavia tekijöitä.

Esimerkkitunti

Oppilaat luokittelevat erilaisia elinympäristöjä ihmisten asumistavan ja -tiheyden mukaan, kuten kaupunkiin, taajamiin tai maaseutuihin, jotka voi edelleen jakaa esimerkiksi keskustaan ja lähiöön tai kerrostaloalueisiin, omakotialueisiin tai maatiloihin. Oppilaat pohtivat asumismuotojen hyviä ja huonoja puolia, esimerkiksi mitä etuja tiiviistä tai hajanaisesta asumisesta on tai miten se vaikuttaa lasten jokapäiväiseen elämiseen (harrastukset, kaverit, liikkuminen).

Oppilaat luokittelevat elinympäristöjä maantieteellisin perustein, esimerkiksi eri puolilla Suomea, meren tai järven lähettyvillä, pelto- tai metsämaisema, eteläisen, itäisen, läntisen, keskisen ja pohjoisen Suomen erilaisuus.

Oppilasryhmässä saattaa olla oppilaita, joilla on kokemuksia elämästä muissa maissa ja kulttuureissa. Tätä resurssia kannattaa hyödyntää jatkamalla keskustelua myös muista kuin lasten suomalaisesta elinympäristöstä.

Tunnilla perehdytään kuitenkin erityisesti oman lähiympäristön erityispiirteisiin ja etsitään ennen kaikkea arvokkaita ja erityisiä asioita, joita ei arkiajatuksissa aina välttämättä huomaa. Tunnilla voikin miettiä, mitä sellaista omasta lähiympäristöstä löytyy, mikä poikkeaa muista keskustelluista ympäristötyypeistä tai mitä kertoisi matkailijoille omasta kotiseudustaan.

Olennaisia asioita

Tunnilla käsitellään ihmisten elinympäristöjen monimuotoisuutta ja mahdollisia syitä tiettyyn ympäristöön asettumiselle. Lisäksi oppilaat vertailevat erilaisten elinympäristöjen ominaispiirteitä ja miettivät erityisesti oman lähiympäristön erityispiirteitä.

Vaikka Suomi on globaalisesti ajatellen pieni maa, sen sijainti ja ulottuvuus pohjois-eteläsuunnassa, pitkä rannikko sekä molemmin puolin länsi-itäsuunnissa etenkin historiallisesti suuret ja vaikutteita antaneet naapurimaat ovat luoneet maahamme niin kulttuurillisesti kuin maantieteellisesti hyvin toisistaan poikkeavia alueita. Suomalainen elämänmeno sinänsä on hyvin samankaltaista eri puolilla maata, mutta omaleimaisuus on silti monissa asioissa huomattava. Elämä eteläisellä rannikolla, saaristosta puhumattakaan, on kovin toisennäköistä kuin itäisellä metsävyöhykkeellä. Oppilaille voi avata kulttuurivaikutteita ja luonnonympäristöjen monimuotoisuutta omasta ympäristöstä liikkeelle lähtien.

Esimerkkitunti

Tunnilla on tarkoitus tutustua Suomen historiallisiin maakuntiin ja niiden luonnehdintaan, sijaintiin Suomen kartalla ja tärkeimpiin eroavaisuuksiin. Tunti aloitetaan esimerkiksi ensin omasta kotiseudusta ja jatketaan sitten oppilaiden mahdollisen kokemustiedon mukaan. Isoa karttaa ja kuvia maakunnista ja niiden erikoisuuksista voidaan käyttää apuna. Opettaja voi jakaa oppilaille vihkoon liitettäväksi karttapohjan, johon oppilaat nimeävät maakunnat. Kustakin maakunnasta on hyvä piirtää taululle ja oppilaille vihkoihin jokin yhteisessä keskustelussa esille nouseva tunnusomainen kuva. Miellekarttatekniikka toimii myös erinomaisesti tässä tilanteessa. 

Toisella tunnilla oppilaat tekevät matkailukollaasit eri puolilta Suomea eli valmistavat askartelutyönä jonkin maakunnan kuvakollaasin. Kotimaan matkailuesitteistä (saatavissa ilmaismateriaalina lähimmästä matkailuinfosta) voidaan leikata juuri sille ympäristölle ominaisia näkymiä ja erikoisuuksia.

Olennaisia asioita

Tunnilla on hyvä ottaa esille Suomen monimuotoisuus niin luonnonolosuhteiden kuin alueellisten kulttuurierojen kannalta. Oppilaat voivat tarkastella oman asuinympäristön erityisiä luonnonolosuhteisiin ja kulttuuriin liittyviä piirteitä.

Takaisin ylös

Luonnon käsitteeseen kuuluu sekä rakennettu että rakentamaton, enemmän tai vähemmän luonnonvarainen ympäristö. Yksityiskohtaisemmin eriteltynä luonnon muodostavat ne elolliset ja elottomat tekijät, joista elämä maapallolla on riippuvainen tai joihin eliöt ovat vuorovaikutussuhteessa. Käsitteellä luonto voidaan myös tarkoittaa joko ihmisen ulkopuolista, luonnonvaraista maisemaa tai laajemmin sekä luonnonvaraista että rakennettua maisemaa ihminen aikaansaannoksineen mukaan lukien.

Käsite luonto voidaan jakaa rakennettuun ja luonnonvaraiseen, ja edelleen elolliseen ja elottomaan. Eloton luonto on ehdoton edellytys elollisen olemassaololle. 

Esimerkkitunti

Oppilaat tekevät kaksiosaisen lajittelutehtävän elävästä ja elottomasta kollaasityyppisesti leikkaamalla ja liimaamalla kuvia lehdistä tai vaihtoehtoisesti piirtämällä ja maalaamalla. Koontitehdään erittelemättä kaikista mahdollisista asioista. Tehtävän lopuksi oppilaat pohtivat kootuista asioista, sopiiko niihin sellaisia väittämiä kuin luonnollinen, luonnonmukainen, rakennettu, muokattu, syntynyt, kasvava tai muu vastaava kuvaus

Oppilaat tekevät elämänkaarimuotoon esimerkkejä elollisista asioista. Yhteistä kaikille elollisille yksilöille on syntymä, kasvu, ikääntyminen ja kuolema. Tämän jälkeen oppilaat pohtivat elollisten keinoja säilyä lajina lisääntymisen kautta. Lisääntyminen liitetään tämän jälkeen elollisen tuntomerkkeihin. Keskustelua ja pohdintaa voidaan jatkaa elottomien asioiden suuntaan, esimerkiksi onko elottomilla asioilla elinkaarta tai miten luonnonvaraisen elottoman asian elinkaari eroaa keinotekoisen ihmisen rakentaman asian vastaavasta elinkaaresta.

Oppilaat pohtivat yhdessä ihmisen vaikutusta elolliseen ja elottomaan ympäristöön.

Pohdittavia kysymyksiä:

  • Millä tavoin ihminen muokkaa tai käyttää elollista luontoa ympärillään? Entä elotonta?
  • Missä meneekään muokkaamisen ja rakentamisen raja elottoman ympäristön suhteen?
  • Ovatko puisto, pelto tai vaikkapa piha luontoa?
  • Alkaako luonto vasta kaupungin ja pihapiirin ulkopuolelta?
  • Onko kesyyntynyt eläin vielä luontoa? Entä istutettu kasvi?
Takaisin ylös

Ihminen on osa luontoa ja eräs harvoista elinympäristöään muokkaamaan pystyvistä elämänmuodoista. Ihminen on kuitenkin samasta luonnosta syntyjään ja edelleen muusta luonnosta riippuvainen monin tavoin. Kaikki ravinto on lähtöisin luonnosta, hyvinvointi vaatii luonnosta nauttimista ja kaikki hyödykkeet ovat lähtöisin luonnon elementeistä, on sitten kyse juomavedestä, vaatteista, talonrakennustarpeista tai kotieläimistä. Suuren osan luontoa on ihminen jalostanut, kesyttänyt ja muokannut, mutta osa on edelleen koskematonta. Kuitenkin ihmisen toiminta välillisesti vaikuttaa kaikkiin elämänmuotoihin. Vaikutus on kuitenkin kaksisuuntaista, vaikka muista eliöistä ihmisen toimintaan vaikuttavaa linjaa ei niin selvästi näy. Aiheessa ”Eläimet ja kasvit luonnossa” voidaan keskittyä tarkastelemaan luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja ja vetää joitakin esimerkinomaisia yleistyksiä ihmisen luonnonvaraisiin eliöihin kohdistuvasta toiminnasta tai kytköksistä.

Esimerkkitunti

Oppilaat tekevät kaksiosaisen lajittelutehtävän eläimistä ja kasveista kollaasityyppisesti leikkaamalla ja liimaamalla kuvia lehdistä tai vaihtoehtoisesti piirtämällä ja maalaamalla. Koonti tehdään erittelemättä kaikista mahdollisista eläimistä ja kasveista. Tehtävän lopuksi oppilaat pohtivat kootuista asioista, sopiiko niihin sellaisia väittämiä kuin luonnollinen, luonnonmukainen, kesytetty, muokattu, jalostettu, viljelty tai muu vastaava. Ihmisen omaan käyttöönsä ottamista eliöistä pohditaan alkuperää, muokkaamisen syitä ja luonnosta löytyvää lähinnä vastaavaa eliötä.

Oppilaat piirtävät tai maalaavat kuvan oman kotipaikan tai koulun ympäristön luonnontilaisesta paikasta ja sen tyypillisestä eläimistöstä tai kasveista. Tehtävänanto voi olla muotoa ”Mitä luonnon eläimiä tai kasveja näet ikkunastasi?”  Koulun lähiympäristössä toteutettuna aihe on hyvä ulkona liikkumisen tai pienen retken toteuttamisen kannalta. Piirustustehtävän sijaan tai sen lisänä oppilaat voivat pitää bongauslistaa ja yrittää nähdä ja tunnistaa mahdollisimman monia lajeja.

Oppilaat pohtivat luonnonsuojelua niin eläinten kuin kasvien kannalta. Tunnilla kerrataan luonnonsuojelun idea ja pohditaan sen merkitystä. Keskustelunaiheeksi on hyvä ottaa esille lasten omia kokemuksia luonnonsuojelusta. Opettaja voi kerätä erilaisia toimenpiteitä luonnon turvaamiseksi alkaen jokapäiväisestä roskien lajittelusta ja päätyen luonnonsuojelujärjestöjen olemassaoloon ja toimintaan. Luonnonsuojelulla tarkoitetaan yleensä alkuperäisen luonnon suojaamista erityisin toimenpitein ihmisen hävittävältä ja muuttavalta vaikutukselta. Luonnonsuojeluun kuuluu myös luonnonesineiden ja olioiden, kuten harvinaisten kasvien, eläinten ja luonnonmuodostumien, säilyttäminen ja sukupuuton estäminen. Toisaalta luonnonsuojeluun kuuluu lisäksi jo vahingoittuneen luonnon korjaaminen ja sitä uhkaavien tekijöiden ennaltaehkäisy.

Takaisin ylös

Ihminen on osa luontoa mutta kehittynyt vuosimiljoonien aikana yhdessä suhteessa muista eläimistä poikkeavaksi. Ihminen on ainoa maapallon eliölaji, joka on kaikelle muulle elämälle vastuussa toimistaan sekä tietoinen itsestään, ajattelustaan ja toiminnastaan. Ihminen on moraalinen toimija ja paljon enemmän kuin vain biologinen elävä olento.

Ihminen on kehittynyt vaiheeseen, jossa hän älynsä avulla pystyy hallitsemaan ja muokkaamaan luontoa. Se on toisaalta johtanut pahimmillaan luonnonvarojen ja koskemattoman luonnon häikäilemättömään riistoon mutta toisaalta myös luonnon ominaisarvon löytämiseen ja myöntämiseen. Ihminen on löytänyt myös tarpeen ja syyn suojata ja säilyttää luontoa ei vain oman etunsa, henkiinjäämisen tai edes itselleen tarpeellisten muiden elämänmuotojen suojaamiseksi sinänsä, vaan myös koska luonto on ihmiselle arvokas sinänsä. Luonto edustaa ihmiselle korkeampia ja jalompia arvoja, kuten esimerkiksi taide. Luonnosta saatavat elämykset, luonnon voiman ja merkityksellisyyden ymmärtäminen sekä sen monimuotoisuudesta nauttiminen ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Kesäaamu järven rannalla, syksyinen myrsky merenrannan kallioilla, vaellus tunturin huipulla keskellä silmänkantamattomiin jatkuvaa erämaata tai tähtien valossa sinisenpimeässä yössä kimmeltävät luminietokset ovat jo mielikuvina vaikuttavia ja koettuina elämyksiä, jotka vaikuttavat ihmiseen syvästi. Ne ovat elämyksiä luonnon kauneudesta,  joka sisältää usein kunnioitettavaa voimaa ja suuruutta. Luonnonarvojen opettamisessa parasta olisi päästä kokemaan elämyksiä, eikä elämyksen tarvitse olla lähiseutua suurempi eikä oppituntia pidempi. Elämys voi johtaa harrastukseen ja luonnon vaalimisen ajatuksiin, tiedonhaluun ja ekologisesti kestäviin toimintamalleihin.

Esimerkkitunti

Tunnilla kuunnellaan esimerkiksi Griegin aamutunnelmaa tai Vivaldin neljästä vuodenajasta senhetkiseen vuodenaikaan sopiva kappale. Oppilaat piirtävät tai maalaavat maisemamielikuvaa, jonka musiikki synnyttää. Tekemisen sijasta voidaan kuunnella silmät kiinni samalla jotakin itselleen tärkeää tai rakasta maisemaa ja tunnelmaa ajatellen. Tämän jälkeen oppilaat keskustelevat yhdessä tärkeistä maisemista, niihin liittyvistä tunnelmista, tuoksuista tai tuntemuksista. Keskustelua ohjaavina kysymyksinä voi olla esimerkiksi kaunein, vaikuttavin, pelottavin tai avarin paikka, jonka tiedän. Paikan ja maiseman sijasta voidaan käyttää muita luonnon asioita: puita, eläimiä ja kukkia.

Ryhmä tekee elämysretken koulun lähiympäristöstä löytyvään luonnonkauniiseen paikkaan. Paikkana voi olla myös ihmisen muovaamaa luontoa, esimerkiksi puutarha, puisto tai vastaava. Retkeen voidaan toiminnallisuuden lisäämiseksi liittää piirrettävä tai maalattava kuvaamistehtävä. Piirtämisen kohteena voi olla jokin yksittäinen yksityiskohta (pala puun kuoren kuviointia, polveileva oksa, kiven pinta) tai maiseman yleisvaikutelma.

Takaisin ylös