Kun Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikari lähti lukioon Ranskaan, hän ei suunnitellut palaavansa takaisin. Nykyään Yli-Viikari on tyytyväinen itähelsinkiläinen.
Tytti Yli-Viikari
Tytti Yli-Viikari. Kuva: Samuli Siirala.

On 1990-luvun alku ja yläasteikäinen Tytti Yli-Viikari on saanut kuulla kansainvälisestä IB-lukiojärjestelmästä, joka on juuri rantautunut Suomeen. Suunnitelmat vaihto-oppilasvuodesta vaihtuvat lennossa päätökseen suorittaa koko lukio ulkomailla.

”Silloin ei ollut internetiä. Kirjoitin käsin kirjeen IB-toimistoon Geneveen ja kysyin, missä tutkinnon voi suorittaa”, Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikari (s. 1975) muistelee.

Yli-Viikari sai vastaukseksi pitkän listan kouluja osoitteineen. Suunta oli mahdollisimman kauas, Australiaan tai Uuteen-Seelantiin. Yli-Viikari kirjoitti kouluihin esittelykirjeitä ja pyysi lisätietoja.

”Vanhemmat alkoivat varovasti vihjata, että vaihtoehtoja olisi lähempänäkin. Siihen aikaan kirjepostin saapuminen kesti, ja kun vihdoin aloin saada vastauksia, joista kävi ilmi esimerkiksi että kyseessä oli katolinen poikakoulu, myönnyin. Perheeni oli aika frankofiili ja olin lukenut A-ranskan, joten Ranska valikoitui maaksi aika luontevasti.”

Karttakirjoja välitunnilla

Kotona kansainvälisyyteen kannustettiin. Yli-Viikarin ollessa yhdeksänvuotias perhe vietti isän työn vuoksi lukuvuoden Yhdysvalloissa.
Kielistä Yli-Viikari oli kiinnostunut niin varhain, ettei edes muista.

”Naapurissamme asui suomenruotsalainen perhe. Äidin kertoman mukaan olin kolme-neljävuotiaana alkanut osoitella asioita kotona ja kysellä mitä ne ovat ruotsiksi.”

Yli-Viikari laitettiin ruotsinkieliseen päiväkotiin, ”kielikylpyyn ennen kielikylpyjä”. Myöhemmin Helsingin Oulunkylän ala-asteen musiikkiluokalla tuntien väliajat kuluivat karttakirjaa tutkaillen.

”Opettelin maiden nimiä ja pääkaupunkeja. Luin tosi paljon, sekin herätti kiinnostuksen toisia kulttuureja ja matkustamista kohtaan. Kun sitten lähdin, olin vakuuttunut, että taskussa on vain menolippu.”

Ranskassa suoritetun IB-lukion jälkeen opinnot jatkuivat ulkomailla: maisterintutkinnot viestinnästä, kulttuuri- ja taideaineista Pariisissa Sorbonnen yliopistossa, EU-opinnoista College of Europe -yliopistossa Belgian Bryggessä sekä hallintotieteistä Ranskan hallintokorkeakoulussa ENAssa. Opiskelutoverit tulivat eri puolilta Eurooppaa, Aasiaa, Afrikkaa ja Amerikkaa. Opintojen ja harjoittelujen jälkeen Yli-Viikari työskenteli Euroopan Komissiossa Brysselissä ja kestävän kehityksen think tankissa Pariisissa.

Lähes viidentoista ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen Yli-Viikari palasi Suomeen vuonna 2004 ranskalaisen aviomiehen ja pienen lapsensa kanssa. Työpaikka löytyi Valtiovarainministeriön budjettiosastolta EU-avustajana ja koti Itä-Helsingistä läheltä luontoa.

”Lapsiperhearjessa arvostaa eri asioita kuin opiskelijana. Suurkaupungissa on baarit ja ravintolat, Suomessa toimivat perhepalvelut, luonto ja turvallisuus. Sekä omat juuret, joihin halusin lastenkin tutustuvan.”

Lakien valmistelun haasteet

Yli-Viikari valittiin Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajaksi loppuvuodesta 2015. Sitä ennen hän työskenteli virastossa asiantuntijana, esikuntapäällikkönä, ylijohtajana ja pääjohtajan sijaisena.
Valtiontalouden tarkastusviraston tehtävänä on tarkastaa valtion taloudenhoitoa ja tuottaa eduskunnalle tietoa siitä, miten valtion varoja eli kansalaisten verovaroja käytetään.

”Seuraamme, onko rahoja käytetty oikein, lainmukaisesti ja siihen tarkoitukseen, mihin eduskunta on päättänyt että niitä käytetään. Tarkistamme, millaiseen tietoon ja mihin faktoihin esimerkiksi koulutuspoliittiset tai työllisyyteen liittyvät päätökset pohjautuvat, tai miten hyvin valmistelu soten kohdalla toimii.”

Keskustan Sipilän johtama hallitus on ollut tuon tuosta otsikoissa huonoon valmisteluun kaatuneista päätöksistään. Yli-Viikari ei kuitenkaan suostu moittimaan Sipilän hallitusta.

”Lainsäädännön puutteellinen valmistelu, esimerkiksi se että vaikutuksia ei analysoida eikä asiantuntijoita kuunnella tarpeeksi laajasti, on ollut Suomessa ongelmana pitkään. Valmistelulle annetaan nykyään tosi kiireinen aikataulu, eikä resursseja – ihmistyövoimaa – ole tarpeeksi. Lisäksi vaikutusarvioiden tekeminen on haastavaa, ne ovat hyvin moniulotteisia. Hallinnossa tulisi verkostoitua enemmän ja tukea tiedon tuottajien vuorovaikutusta.”Vaikka VTV ei voi itse tehdä päätöksiä, vain tuottaa tietoa ja suosituksia, lohdullista on, että VTV:a yleensä kuunnellaan.”

Asioita aletaan kehittää tai korjata. Mutta erityisesti poikkihallinnollinen valmistelu on kankeaa: hallinnonalojen väliltä puuttuu keskusteluyhteys, asioita ei katsota tarpeeksi laaja-alaisesti. Niissä asioissa meidän suositukset eivät välttämättä toteudu tarpeeksi hyvin.”

Ulkomaisista ystävistä apua työssä

Työelämässä kansainvälisestä taustasta on ollut paljon apua.

”Voi tietysti olla persoonakysymyskin, että on halunnut tehdä itsenäisiä ratkaisuja jo varhain, eikä pysähdy pieneen vastoinkäymiseen, mutta kyllä ulkomailla asuminen on antanut itsevarmuutta, tunteen siitä, että selviytyy mistä vain. Lisäksi siitä on saanut hurjasti perspektiiviä: on helppoa ajatella laatikon ulkopuolelta, kun on tottunut miettimään asioita eri näkökulmasta. Tietää, että asioita voidaan ratkaista eri tavoin. Se tekee myös armollisemmaksi itselle ja muille.”

Opiskeluaikoina luoduista kansainvälisistä verkostoista on konkreettistakin hyötyä.

”Tässä työssä on tärkeää tietää mitä globaalisti tapahtuu, miten esimerkiksi ilmastonmuutos vaikuttaa päätöksentekoon, mikä merkitys Kiinan tilanteella on Yhdysvalloille tai miten Brexit vaikuttaa Ranskaan tai Saksaan. Luen kansainvälisiä lehtiä ja muita lähteitä, mutta sen lisäksi minulla on ulkomailla paljon ystäviä ja kollegoita, joiden kanssa näistä asioista voi puhua.”

Jos ulkomaanvuodet ovat tuoneet kyvyn katsoa asioita eri kantilta työssä, myös muuhun elämään niillä on ollut positiivinen vaikutus.

”Pystyn näkemään Suomen hyvät puolet ihan eri valossa. Arvostan arjen pieniä asioita, jotka lopulta eivät ole niin pieniä, vaan kovan työn tulos ja erittäin kehittyneen hyvinvointivaltion merkki.”
Esimerkkeinä Yli-Viikari luettelee neuvolat, koulut, päiväkodit, perhepalvelut, ”oikeastaan koko valtionhallinto ja infra”.

”Muualla palvelun taso riippuu usein siitä, miten paljon haluaa maksaa, täällä viitekehys on kaikille sama. Kun kuulee eri maissa asuvien ystävien kokemuksia, arvostaa sitä, miten vapaasti lapset saavat täällä liikkua ja harrastaa, ja miten paljon yhteiskunta perheitä tukee.”

Yli-Viikari tietää mistä puhuu. Perheessä on viisi lasta, nuorin neljä, Ranskassa syntynyt esikoinen neljäntoista.
Vaikka juuri tällä hetkellä Suomi tuntuu parhaalta paikalta asua, ajatus ulkomaille muuttamisesta joskus tulevaisuudessa houkuttaa.

”On olemassa ikään kuin henkinen takaovi – tieto siitä että aina voi lähteä ja jatkaa elämää jossain muualla. Kansainvälinen opiskelu avasi silmät mahdollisuuksille ja sille, että on tärkeää vaikuttaa myös Suomen asioihin.”

 

Takaisin Europassin etusivulle