Estella Ålander työskenteli EDUFI-harjoittelijana Suomen suurlähetystössä Nigerian Abujassa puolen vuoden ajan vuonna 2024. Harjoittelun aikana hän perehtyi muun muassa maan ihmisoikeusasioihin ja Team Finland –työhön. Kokemus antoi varmuutta omaan osaamiseen ja tutustutti värikkääseen länsiafrikkalaiseen kulttuuriin.
EDUFI-harjoittelijoiden kokemuksia
Ohjelmat
Korkeakoulutus
Kansainvälinen harjoittelu
Kansainvälistyminen
Tältä sivulta löydät EDUFI-harjoittelijoiden kirjoituksia heidän kokemuksistaan harjoittelusta ja elämästä harjoittelujakson aikana.
Julkaistu 7.4.2020.
Viroon julistettiin poikkeustila torstaina 12.3.2020. Myöhään illalla tuli mediaan tieto siitä, että yliopiston rakennukset suljetaan opiskelijoilta ja opetus siirtyy etämuotoon maanantaista alkaen. Vielä iltapäivällä olimme ohjaajani kanssa istuneet yliopiston päärakennuksen juhlasalissa emakeelepäevän juhlaluentoa kuuntelemassa ihan tavallisen työpäivän lomassa. Kouluja oli jo Tarton alueella päätetty sulkea ja yli sadan ihmisen kokoontumiset oli kielletty jokunen päivä aiemmin, mutta poikkeustilan julistus ja siitä seuranneet toimenpiteet tulivat yllätyksenä. Torstaina ja muutamana sitä seuranneena päivänä ihmiset vaikuttivat olevan hieman paniikissa ja muun muassa rynnivät kauppoihin ostamaan hyllyt tyhjiksi. Kaikki tapahtumat, joista olin Facebookissa kiinnostunut, peruttiin. Ravintolat joko sulkeutuivat tai alkoivat myydä ruokaa vain mukaan. Pian valtion rajatkin suljettiin ja Eurooppaan jumiin jääneitä kansalaisia lähdettiin hakemaan ulkomailta kotiin.
Nyt reilut kaksi viikkoa myöhemmin kaikki ajanviettopaikat, kauppakeskukset ja jopa ulkoliikuntapaikat ja leikkipuistot on suljettu. Koronatartuntojen määrässä ei ole samanlaista tilastopiikkiä näkyvissä kuin monessa muussa maassa, ja siihen on varmasti yhtenä syynä hallituksen nopea ja oikea-aikainen toiminta riittävässä mittakaavassa. Tiedottaminen asukkaiden suuntaan on toiminut avoimesti, nopeasti ja selkeästi, joskin kriisiviestintä on saanut leikkipuistojen ja ulkoliikuntapaikkojen sulkemisen jälkeen hieman hämmentäviäkin piirteitä (ks. kuvat). Tartossa viranomaiset ovat lanseeranneet kampanjan, jossa kaupungin tunnetuimpia patsaita on julistettu koronavirukseen kuolleiksi.
Kaiken tämän keskellä työ ja opiskelu jatkuu ihmeen normaalisti. Virolaisten tottuneisuus digitaalisten palveluiden käyttöön näkyy kaikessa siinä, miten uusi arki rajoitusten keskellä on saatu pyörimään. Joogatunnit siirtyivät hetkessä internetiin, ravintolat hyödyntävät sovelluksia toiminnassaan, ruokaa voi tilata kaupasta kotiin, koululaisten opetus tapahtuu e-koolissa ja työpalaverit pidetään videopuheluina. Meidänkään opiskelijoiltamme ei ole tullut edes normaalia enempää yhteydenottoja etäopetukseen siirtymisen yhteydessä tai sen jälkeen.
Suurin haaste etäopetukseen siirtymisessä oli aikataulu. Koska toinen meistä oli lähdössä Suomeen seuraavana päivänä, käytimme perjantain etäopetuksen suunnitteluun niin abstraktilla ja suurten linjojen tasolla kuin hyvin konkreettisten yksityiskohtien osalta. Käyttöön valikoituvien alustojen ja sovellusten, siis opetuksen välineiden, helppokäyttöisyys niin opiskelijan kuin opettajan näkökulmasta oli meille tärkeää. Moodle, joka muutenkin on kursseilla käytössä, säilyi tärkeimpänä alustana. Sen lisäksi käytössä ovat muun muassa Googlen pilvipalvelut ja Zoom. Prioriteetiksi nousi heti opetuksen pitäminen vuorovaikutteisena – kotikaranteenielämässä opiskeluun liittyvä sosiaalinen puoli voisi hyvinkin nousta entistä tärkeämpään rooliin arjessa. Opiskelijoiden suuntaan tapahtuvan viestinnän pidimme etenkin ensin mahdollisimman minimissä; ilmoitimme kurssien jatkoon liittyvistä asioista vasta, kun ne olivat varmoja, suunniteltuja ja kokeiltuja. Kurssien rakenne pidettiin mahdollisimman säännöllisenä niin, että tietyt asiat tapahtuvat tiettyinä päivinä ja tehtävät annetaan esimerkiksi viikoksi kerrallaan.
Kerran viikossa opiskelijoiden on myös mahdollista osallistua Zoom-videopuhelun kautta keskustelutunnille. Ainakin opetusharjoittelijalle se on ollut työviikon kohokohta. Jo tässä vaiheessa on tullut itselle hyvin selväksi, että opettajan työn parhaita puolia on luokkahuonevuorovaikutus. Ilman sitä työ on jotenkin irrallista, vaikka kurssit jatkuvat ja tehtävät palautuksineen pyörivät. Voin luennoida kieliopista tai kirjallisuushistoriasta nauhoittaen ja tallentaen, mutta se ei ole lähellekään sama asia kuin luokassa tapahtuva vuorovaikutustilanne, jota luennoksi tai oppitunniksi kutsutaan.
Kuva:
Aino Juvonen
Virolaista kriisiviestintää: ”Kenttä suljettu. Mene kotiin! #pysykotona #ihmishenkien kanssa ei leikitä”
Kuva:
Aino Juvonen
Rajoitusten mukaan ulkona tulee noudattaa 2+2-sääntöä. Se tarkoittaa, että vain kaksi ihmistä saa tavata kerrallaan ja toisiin tulee pitää kahden metrin turvaväli. Vaikka tätä sääntöä noudattaen voisikin pelata pingistä, on kuitenkin myös pingispöydät rajattu nauhoin.
Kuva:
Aino Juvonen
Myös keinut on nostettu lasten ulottumattomiin. Leikkipuistot todella on suljettu, siitä ei ole vain annettu suositusta.