Tällä sivulla esiteltyjä harjoitteita voidaan soveltaa käytettäviksi kaikenikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa lapsista aikuisiin, mutta harjoitusten kuvaukset on kirjoitettu ajatellen piirityöskentelyä pienempien lasten parissa.
Pienten lasten keskustelutaitojen harjaannuttaminen on monin tavoin erilaista kuin isompien oppilaiden kanssa. Pienet lapset ovat usein vielä impulsiivisia ja keskustelu voi rönsyillä kummitädin koirasta naapurin Villen veneeseen. Yksi osallistuja saattaa ottaa sukat pois ja heitellä niitä toisten päälle ja toisella voi olla vaikeuksia istua pyörimättä. Silti myös pienet koululaiset oppivat rauhoittumaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan.
Tärkeää on edetä keskustelutaitojen opettamisessa askel kerrallaan. Jos opettaja ottaa liian ison tavoitteen tai etenee liian nopeasti, tulokset eivät ole toivottuja ja se laskee niin oppilaiden kuin opettajan intoa. Tässä osiossa kuvataan keinoja, joiden avulla opettaja voi aloittaa keskustelutaitojen harjoittelemisen pienten lasten kanssa vaihe vaiheelta.
Kaikkia vaiheita voi soveltaa oppilasryhmän tarpeen mukaan. Jokainen oppilasryhmä tarvitsee kuitenkin tiettyjä rutiineja, koska vain toiston ja säännöllisyyden avulla taidot kehittyvät. Jos esimerkiksi piirimenetelmää kokeilee kuukauden välein, tulokset eivät luultavasti ole vielä kovin kannustavia. Sen sijaan viikoittainen tai päivittäinen harjoittelu tuottavat jo näkyviä tuloksia – ja ainakin ideoita siitä, miten oman oppilasryhmän kanssa kannattaisi harjoittelua edistää tai muokata.
Voimme ajatella sekä keskustelutaitojen että tunnekasvatuksen tavoitteena olevan sen, että oppilaat kasvavat toisten ihmisten kunnioitukseen ja rakentavaan käyttäytymiseen. Filosofi Hannah Arendt (2002) kuvaa, kuinka sanat ja teot liittävät meidät maailmaan. Filosofi Martha Nussbaum (2011) puolestaan korostaa, kuinka koulun tehtävänä on harjoittaa lapsissa kykyä kriittiseen ajatteluun. Hänen mukaansa meidän on kasvatettava lapsista niin rohkeita, että he uskaltavat tarvittaessa uhmata auktoriteettia, joka toimii yleistä oikeudentajua vastaan. Sekä keskustelutaitojen että tunnetaitojen opettamisessa on lopulta kyse ihmisyyden ja elämisen taidoista.
Hyvin käyttökelpoisia lähestymistapoja keskustelutaitojen harjaannuttamiseen ovat piirimuotoon perustuvat pedagogiset menetelmät. Piirissä kaikki näkevät toisensa eikä kukaan ole toisen edessä tai takana. Näin ollen piiri on jo sellaisenaan tasa-arvoon tähtäävä muodostelma. Samalla piirissä oleminen on hyvin paljastavaa. Piiri on yhteinen tila, jossa oppilaat ovat toistensa nähtävillä ja kuultavilla. Siksi piirissä olemiseen voi liittyä myös haasteita.
Piiri on keino rakentaa oppilasryhmään yhteyttä: piiri luo konkreettisesti tunteen, että olemme tässä yhdessä. Sen merkityksestä kertoo paljon, että jo ammoisina aikoina ihmiset ovat kokoontuneet leirinuotion äärelle piiriin ja piiri on samoin hyvin yleinen muoto kansantansseissa ja perinneleikeissä. Piirissä vallitsee kuin jokin kiehtova ja erityinen yhteisyyden voima, jota voi hyödyntää koululuokkien kanssa.
Pohdi
- Millaisia ennakkoajatuksia sinulla on liittyen pienten lasten keskustelutaitoihin? Tai mitä ajattelet piirityöskentelystä? Huomaatko kenties ajatuksia, jotka ovat tähän asti estäneet käyttämästä piirityöskentelyä pienten lasten kanssa?
- Millaisia valmisteluja piirityöskentelyn aloittaminen vaatii sinulta opettajana? Pitääkö luokka fyysisenä tilana valmistella sitä varten? Millaisia muutoksia olet valmis tekemään, jotta piirityöskentely onnistuu? Mitä valmistelutyö sinulle antaa, mitä se sinulta vaatii?
- Minä päivänä piirituokio on mahdollinen? Kannattaako aloittaa esimerkiksi puolikkaan ryhmän tunneilla, jolloin osallistujia on vähemmän? Löytyykö lukujärjestyksestä jokin tietty aika, jolloin piirityöskentely voisi toistua viikoittain?
- Jos piirityöskentely on luokassasi jo tuttua, miten voit varioida tehtäväehdotuksia juuri sinun oppilasryhmällesi sopivaksi?
